Asioita, joita en tule raskausviikolta 39 kaipaamaan Oloa, joka valtaa mielen joka kerta vessaan mennessä: nyt se saletisti syntyy! (Ja s...

Raskausviikko 39

4.9.15 Satu Kommentteja: 47

Asioita, joita en tule raskausviikolta 39 kaipaamaan

Oloa, joka valtaa mielen joka kerta vessaan mennessä: nyt se saletisti syntyy! (Ja synnytyshän varmasti tapahtuu juurikin sillä tavalla huomaamatta.)

Tuntemattomien ihmisten kommentteja kadulla: "Hei oletko raskaana?" "Siis mieletön maha!" "Onko sulla siellä kaksi?" Argh.

Tuttujen ihmisten kommentteja toimistolla: "Shiit, sä olet kyllä tosi iso!" "Siis miten pystyt kävelemään tuon kanssa?" "Aivan tajuton maha!!"
Onko tää manaamista, kun pakkasin jo sairaalakassin?
Siis et kai sä enää käy töissä? -kyselyä. (Kyllä käyn, koska kotisohvalla tulisin vieläkin hullummaksi. Ja suoraan sanoen mä en ihan ymmärrä, että Suomessa voi halutessaan jäädä äitiyslomalle jo 50 arkipäivää ennen laskettua synnytysaikaa - ja viimeistään 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa. Siis viisi viikkoa ennen laskettua aikaa on pakko jäädä pois töistä tai työnantaja (edit, lisäys: ja myös siis työntekijä) joutuu kuseen. Miksi? Mä ymmärrän, jos voi huonosti - silloin kuuluu hakea sairaslomaa. Mutta jos raskaus sujuu normaalisti ja etenkin jos työskentelyolosuhteita voi säädellä, miksi äitiysloman aloitusta ei voi lykätä niin pitkään kuin itsestä tuntuu hyvältä?)

Akrobatiaa, jota vaaditaan sängystä ylös nousemiseksi. Nimimerkki yöllä tunnin välein vessaan. Jukolauta.

Miestä, joka kiskoo oman unettomuuteni ohessa samassa sängyssä samaan aikaan ja varsin tyytyväisen oloisena seitsemän tunnin yöunet. Ja valittaa aamulla että on vähän väsynyt. Y-hyy.

Kiihtyvästi hikoilevaa takapuolta, joka saa aina istahtaessa epäilemään, että nytkö ne lapsivedet tuli.

Asioita, joita jään kaipaamaan raskausviikolta 39

Kätilöä, jolta saa aina ihanan suoraa palautetta. "Joo onhan noi suonikohjut tosi rumia, mutta toivotaan että ne häviää itsestään." "Joo, tiedän että tässä vaiheessa sattuu välillä pilluun, mutta tää on tilapäistä." "Ei sun ole pakko vaa'alla käydä, et näytä ihan kamalasti lihoneen."

Raskausviikko 36
Raskausviikko 37
Raskausviikko 38

47 kommenttia:

  1. Juu, olen samaa mieltä tuosta äitiysloman alkamisajankohdasta - ei mitään syytä sille että se on noin aikainen. Itse - kaukana Suomesta synnyttäneenä - olin tokan lapsen kanssa ihan viimeiseen päivään asti töissä, olo oli loistava. Eka lapsi syntyi viisi päivää lasketun päivän jälkeen, ja muistan kun olin jossain kaupassa neljäntenä ekstrapäivänä, ja myyjä kyseli kaikenlaista ja tietenkin myös sen pakollisen "no milloin on laskettu aika?". Kun sanoin että se oli neljä päivää sitten, myyjä oli kamalan järkyttynyt ja sanoi että "en myy sulle kyllä nyt mitään, nopsasti heti paikalla kotiin siitä!" Munkin maha oli valtava, molemmat lapset yli nelikiloisia ja suuripäisiä (kumpikin syntyi lopulta sektiolla). (Anteeksi vaan, mutta sun blogi väistämättä inspiroi synnytysmuisteloihin...)

    VastaaPoista
  2. Ihan tarkkaan ottaen työnantaja ei kyllä joudu kuseen jos työntekijä työskentelee yli tuon viiden viikon aikarajan ennen synnytystä. Työsopimuslain mukaan "Työntekijä saa työnantajan suostumuksella tehdä äitiysrahakauden aikana työtä, joka ei vaaranna hänen eikä sikiön tai syntyneen lapsen turvallisuutta. Tällaista työtä ei kuitenkaan saa tehdä kahden viikon aikana ennen laskettua synnytysaikaa eikä kahden viikon aikana synnytyksen jälkeen. Sekä työnantajalla että työntekijällä on oikeus milloin tahansa keskeyttää äitiysrahakauden aikana tehtävä työ." Luulen, että tuo säännös on sitä varten, ettei työtekijöitä painostettaisi jatkamaan tms.

    Äitiyspäivärahan saa työskentelypäiviltä vähimmäismääräisenä. Sunnuntaina työskentely ei vaikuta koska äitiyspäivärahaa maksetaan arkipäiviltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heijj... Kiitos tarkenuksesta!
      Mä nojasin tietoni yksityiskohdista vain Kelan sivuihin, jossa painotetaan että viimeistään 30 arkipäivää ennen on jäätävä äitiyslomalle. Hyvä, että joustoa on, edes tämän verran.

      Musta olisi reilumpaa, jos sen alkamisajankohdan saisi itse päättää. Työnteko ja sen muodoton kuitenkin aika paljon muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana.

      Ja koska äitiyslomani on vain 3 ja maks 6 kk niin mieluiten käytän sen sitten kun lapsi on jo syntynyt...

      Poista
    2. Itse asiassa minäkin väittäisin, että äitiysloma on olemassa siksi, että työnantaja ei voi painostaa tekemään töitä viimeiseen asti. Toinen puoli on tietysti tuo alempana mainittu ylitunnollisuus ja työnteko vaikka väkisin silloinkin, kun terveys ja työkyky ei riitä mitenkään.

      Ideaalimaailmassa ihmiset osaisivat tunnistaa omat rajansa, eikä ketään pakoteta ja painosteta mihinkään, jolloin kukin voisi itse päättää miten toimii. Mutta kun ei olla ideaalimaailmassa, niin täytyy olla säännöt.

      Poista
    3. Aika kyynistä... Olenko mä tosiaan niin vieraantunut suomalaisesta työelämästä, että musta kuulostaa oudolle äitiysloman säännösten perustelu työnantajien röyhkeydellä ja ylitunnollisten kympintyttöjen suojelulla?

      Eihän kai nyt perusjärkevä työnantaja sairastakaan pakota töihin, miksi se pakottaisi viimeisillään raskaana olevan joka ei enää pysty työhön? Eihän siinä ole mitäön järkeä: työtehot laskee, onnettomuuksien riski kasvaa jne.

      Onko Suomessa tosiaan monilla työpaikoilla nöin huonosti asiat?

      Enkä mä mitään säännöttömyyttä missään nimessä kannata vaan sitä, että sääntö menisi niin, ettö kukin voisi itse päättää oman jaksamisemsa rajoissa milloin jäisi äitiyslomalle ja se hoituisi yksipuolisella ilmoituksella työnantajalle/kelalle kuten nytkin.

      Jos olo huononee/paranee, aloitusta voisi lykätä sen mukaan. Eihän sitä ihminen sairaslomiaankaan etukäteen tiedä.

      Poista
    4. Miltä vuosikymmeneltä laki äitiyslomasta on? Tai onhan sitä muutettu monta kertaa, mutta milloin kohta äitiyslomalle jäämisestä on kirjoitettu? Se voi hyvinkin selittää tavallaan ehdotonta aikarajaa - työntekijän oikeusturva ei ole aina ollut yhtä hyvä kuin nyt.

      Itse olisin voinut käydä töissä vaikka synnytykseen saakka. Ja mun lapsi on syntynyt viikolla 41+5, käynnistettynä. Mulla ei ollut lopussa mitään vaivoja jalkojen turvotusta lukuun ottamatta (kolmen kuukauden oksennustaudista ei siinä vaiheessa puhuta mitään), ja musta oli aika tylsää ja ahdistavaa vain istuskella kotona se 7 viikkoa ennen synnytystä. Kaikki oli valmiina, joten mitään erityistä tekemistä ei kotona ollut. Lopussa, kun tyyppi ei vain ottanut syntyäkseen, olin neljä viikkoa limbossa ja vain odotin, että milloin se syntyy. Ei elämäni hehkeintä aikaa.

      Poista
  3. Mä kanssa kiukuttelin molempia odottaessa että jouduin kotiin niin aikaisin. Ja vaikka edellinen ano kommentoikin ettei ole pakko jäädä kuin kaksi viikkoa ennen, olisi se todellisuudessa aikamoista säätöä.

    Toisaalta, oli kiva päästä pois töistä kuuntelemasta kommentteja kuten: "Sä näytät siltä että räjähdät tähän paikkaan!" "Vieläkö sä olet töissä?" Vitsit sä olet jättimäinen!" Nämä kaikki kommentit miesten suusta, suurimmalla osalla ei edes lapsia. Ja joo, tottakai olin iso jos vartta on suotu alle 160cm ja molemmat muksut lähemmäs neljä kiloa.

    Ennemmin tai vähän myöhemmin se muksu sieltä älyää tulla, nyt vaan kannattaa välttää näitä ihmisiä, jotka ei osaa pitää turpaansa kiinni.

    -JJ-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kommentit saa kyllä otsasuonen pullistumaan. En mäkään muiden ulkonäköä kommentoi nyt vaikka jonkun leikkauksen, väliaikaisen sairauden tai onnettomuuden jälkeen. Tai ylipäätään muutenkaan.

      Ehkä tuo mölöyttely joutuu siitä hämmennyksestä jonka varaan ihmiset joutuvat kun näkevät ensimmäisiä kertoja elämässään raskaana olevan naisen (koska se ei olekaan jäänyt kotiin järjestämään kaappeja ja pesemään ikkunoita).

      Poista
  4. Todella samoja fiiliksiä täällä! Itse jäin juuri eilen äitiyslomalle ja mietin kuumeisesti, mitä tässä pitäisi tehdä pahimmillaan seuraavat 7 viikkoa (esikoinen kun syntyi vasta 42+ viikolla...). Töissä uhosin kyllä jatkavani mielenkiintoisen projektin parissa vielä hieman äitiyslomallakin. Verkossa on kätevä jatkaa yhteiskirjoittamista muun ryhmän kanssa. Mutta joo, mieluusti olisin jäänyt vasta vähän myöhemmin lomille ja venyttänyt vanhempainvapaita sitten sieltä loppupäästä.

    Itse kuulun niihin onnekkaisiin, joilta jo raskauden puolivälissä kyseltiin, että koskas jäät äitiyslomalle. Voisin suudella suoraan suulle niitä ihania, jotka kommentoivat vaan että kaunis masu, täysin kokoon viittaamatta. Jostain syystä miehet ovat olleet niitä kamalimpia kommentoijia; rantapallovitsejä olen saanut muutamia kuulla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja varsinkin kun täällä vapaa on pohjoismaalaisittain aika lyhyt niin mieluummin pidän ne kaikki sitten vasta kun baby on tullut maailmaan...

      Ja nuo rantapallokommentit - omg. Toisesta korvasta sisään jne :)

      Poista
  5. Mä jäin ensimmäisestä lapsesta äitiyslomalle 30 päivää ennen laskettua aikaa. Olo oli niin ja näin, sain huonosti nukuttua eikä työteho olisi ollut enää huipussaan.

    Toisesta lapsesta jäin sairaslomalle siten, että ehdin olla vajaat kaksi kuukautta pois töistä ennen lapsen syntymää. Olo oli ollut jo monta kuukautta karsea, kävely sattui ja työtuolissa istuminen vain pahensi sitä. Illat löhösin sohvalla, kun ylös nousemiseen piti aina varata vartti aikaa. Jatkoin kuitenkin sieltä sohvalta yhden projektin loppuun ja palautin työkoneen ja -puhelimen muistaakseni muutama viikko ennen laskettua aikaa (meillä ne piti jättää töihin äitiysloman ajaksi).

    Ja töksäyttelijät pitäkööt jatkossa suun kiinni. Toisella on iso maha, toisella pieni, toisella on kapea, toisella leveä... mutta mitä väliä??!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuh, noi krempat on niin perseestä... Ja tosiaankin silloin kun raskaus on oikeasti hankala (mä nyt avaudun aika pienistä vaivoista täällä kuitenkin...) niin toki lepäämään pitää jäädä aikaisemmin kuin suoraan synnäriltä :)

      Poista
  6. Mun mielestä on ihan hyvä systeemi toi 30 päivää ennen laskettua-aikaa äitiyslomalle jäänti. Monilla on kuitenkin olo lopussa aika surkea, joten jos ei tuota äitiyslomaa olisi, sairauslomia olisi paljon enemmän. Suurin osa ajottaisi silloin äitiysloman alkamaan vasta lasketusta-ajasta ja olisi tarvittaessa sairauslomalla. Yhteiskunnan kustannukset nousisivat huomattavasti.

    Ja tuo mahdollisuus aloitta äippäloma alkamaan 50 päivää enne laskettua on musta myös tosi hyvä juttu. Meillä kaikilla ei ole niin kivaa työtä, että haluaisi siellä olla mahdollisimman pitkään. Itse olen jäänyt aina heti, kun mahdollista, koska en koe mitään intohimoa työhöni. Hengähdystauko ennen vauvan syntymää on tullut tarpeeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jos olo ei kestä työntekoa, on ihan perusteltua jäädä saikulle. Oli syynä sitten raskaus, leikkaus tai joku sairaus. Tämän toimiminen tietysti edellyttäisin sitä että sairauslomaa hakisi vain ne jotka sitä oikeasti tarvitsisi. Milsi muuten sairasloma tarkoittaa isompia kustiksia yht.kunnalle kuin äitiysloma? Kysyn, koska en tiedä.

      Mä suhtaudun vähän nihkeästi tuohon ajatukseen äitiyslomasta "taukona työelämästä". Kun eihän sitä siihen tarkoitukseen ole tarkoitettu.

      Poista
    2. Kustannukset nousisivat, koska ihminen joka olisi muuten äitiyslomalla, saisikin sairauspäivärahaa. Se äitiysloma alkaisi vasta vauvan synnyttyä ja kestäisi vakioajan, n. 10 kuukautta. Mutta joo, ehkä tää on vähän halkomista. Tuskin olisi niin merkittävä juttu. Tää oli sellaista ajatustenvirtaa jota aamutuimaan tuli. Mutta jokatapauksessa koen, että on hyvä että se äitiysloma alkaa ajoissa. Se ei kuitenkaan estä sitä työntekoa melko loppumetreille asti. Ja ne jotka tarvitsevat sitä lepoa aiemmin, voivat hyvin mielin sitä ottaa.

      Miksi suhtaudut nihkeästi tuohon taukoon työelämästä? Sitähän se nimenomaan on, kun ei kustabnuspaikalla olla. Tietenkään ei lasta saada sen takia, että saisi tauon työstä, mutta kyllä mä ainakin olen täysin siemauksin nauttinut siitä aikatauluttomuudesta ja paussista raatamisesta.

      Poista
    3. Vaikka äitiysloma ei olekaan tauoksi työelämästä tarkoitettu, niin sellaisenahan se toimii aivan erinomaisen hyvin. Miksi siihen pitäisi suhtautua jotenkin nihkeästi? Jos jokin asia toimii useammassa kuin yhdessä tarkoituksessa, niin miksi se on jotenkin nihkeää? Itse ainakin olen laskenut aina päiviä äitiysloman alkuun ja ennen esikoisen syntymää nautin suuresti kun sain vain rauhassa olla, nukkua päiväunia ja heittää hyvästit työstressille. Ennen toisen äitiyslomani alkua laskeskelin päiviä koska saan otettua esikoisen pois päiväkodista. Ei mulla ole niin kiva työ, että eläisin sitä varten. Ihan tosi mielelläni jäin sieltä aina pois äitiyslomalle eikä kyllä ollut kiire takaisinkaan. Jep, olisi ihan hirmu kiva löytää kivempi työpaikka, mutta eipä kyllä tällä hetkellä ole mitkään työnhakijan markkinat. Ajoittain on jopa käynyt mielessä, että yt-kierroksilla lapun kouraan saaminen voisi olla jopa pelastus.

      Näkisin, että äitiyslomalle jääminen hyvissä ajoin on työnantajan näkökulmasta hyvä koska a) voidaan varautua koska se tyyppi katoaa maisemista. Harvemmin pitää jäädä saikulle ennen äitiysloman alkua, mutta jos äitiysloma alkaisi vasta juuri lasketun ajan tienoilla, niin sairauslomalle jääviä olisi enemmän ja sitten tulisi ongelma siinä, että koska se sijainen pitäisikään palkata.
      b) eikös lisäkustannuksia tule siitä, että äitiysloma on vakiomittainen ja jos äitiysloma alkaisi myöhemmin ja enemmän olisi jengiä saikulla ennnen äitiyslomaa niin silloinhan äitiysloman kustannusten päälle tulisi sairaslomakustannuksia. Siitähän sitä kertyisi. Niitä lisäkustannuksia.

      Poista
    4. Kiitos pilami! Vastasit juuri niin kuin minunkin oli tarkoitus. Ja vastauksen jo kirjoitinkin, mutta se hävisi taivaan tuuliin jostain syystä. Mäkään en ymmärrä miksi pitäisi nihkeillä ajatukselle äitiyslomasta taukona työelämästä. Sitähän se juuri on, kaiken muun ohella. Tuskinpa kukaan sen "loman " takia lasta hankkii.

      Poista
  7. Työssä jossa ei pääse työpäivän aikana välttämättä edes lakisääteisille kahvi- ja kusitauoille pois jaloiltaan, tuo 30 päivää ennen laskettuakin oli jo tuskaisaa. Lisäksi siitä vauvavapaasta äitiyslomasta sai nauttia vain kolmisen viikkoa, kun kroppa päätti että raskaus saa nyt tältä erää riittää. En olisi halunnut vahingossa holauttaa esim lapsivesiä leipomon lattialle! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jos terveys reistaa tai raskaus on vaikea, voisi hakea sairauslomaa. Ja jos työ on sellaista että sitä on pakko tehdä tietyssä asennossa ilman mahdollisuutta muokata työnkuvaa - kuten just vaikka leipurin työ - tms niin toi neljä viikkoa ennen on varmasti ihan kohdallaan. Mutta sen aikarajan ei olisi pakko olla sitä kaikille vaan olisi hyvä jos voisi päättää itse, oman jaksamisen mukaan ja hyödyntää sitä äitiyslomamäärää enemmän lapsen synnyttyä.

      Poista
    2. Ja siis se piti vielä lisätä, että törkeää jos työnantaja rikkoo työlainsäädäntöä taukojen suhteen - eihän noin saisi olla. Mutta taitaa olla valitettavan totta monilla työpaikoilla (muistan kuinka siskoni valitti tästä tehdessään hotellisiivoojan töitä, että ei ehdi edes ruokikselle jos haluaa saada päivän työt tehtyä. Törkeetä...)

      Poista
    3. Viimeisin työpaikka mahdollisti tauot vaikka tilanne oli mikä. Aiemmin ollut huonompi tuuri..

      Poista
    4. Viimeisin työpaikka mahdollisti tauot vaikka tilanne oli mikä. Aiemmin ollut huonompi tuuri..

      Poista
    5. Vastuutonta menoa työnantajalta. Jos ois sattunut jotain, vaikka työtapaturma, ja jälkeenpäin ois käynyt ilmi että lakisääteisiä taukoja ei ole voinut pitää olisi ollut työantajalla aika kusiset paikat...

      Poista
  8. Tsemppiä! Raskauden hyvä puoli on se, että se päättyy :)

    VastaaPoista
  9. Tsemppejä viimeisiin päiviin/viikkoihin! :) Samaa mieltä tuosta, että 5 viikkoa ennen laskettua aikaa alkava äitiysloma on aika aikaisin. Itselläni on pari viikkoa töitä jäljellä ennen äitiysvapaata ja mielelläni tekisin vielä pidempäänkin töitä, jos äitiysvapaa vastaavasti pitenisi sitten toisesta päästä. Huomasin äitiysvapaata hakiessa sen maininnan siitä, että töitä ei ehdottomasti saa tehdä 2 viikkoa ennen laskettau aikaa ja sitä ennen sovitusti, mutta tietäen multinationaalisen työpaikkani byrokratian en tullut lähteneeksi sitä selvittämään tarkemmin. Nyt ajatellen olisi ehkä voinut!

    Jonkin verran olen yhdessä fb:n vauvaryhmässä huomannut mentaliteettia että "miten paljon ennen äitiyslomaa voisi hakea saikkua", jota en myöskään ymmärrä. Toki todellisista syistä johtuen se on ilman muuta ok, mutta osittain on myös asennetta että "kun sitä saa niin helposti niin miksei hakisi" :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tämä on kyllä valitettava meininki toi saikkujen väärinkäyttö. Jos ei pysty työhön niin tottakai saikkua pitää saada, mutta ei sen nyt tosiaankaan mikään loma-automaatti kuulu olla. Tietty työt on erilaisia ja ennen kaikkea raskaudet ja niiden vittumaisuudet on erilaisia, joten on hyvä että joustoa on.

      Poista
  10. Voisi hyvin olla niin että 30 päivää ennen laskettua aikaa ei enää voisi ottaa saikkua, vaan silloin täytyisi aloittaa äitiysloma jos ei enää pysty olemaan töissä. Muuten saisi jatkaa työntekoa lähemmäs laskettua aikaa.

    Mä tein ekassa raskaudessa töitä vielä pari-kolme viikkoa ennen laskettua aikaa ja voinnin puolesta olisi onnistunut pidempäänkin, mutta piti saada vielä gradu valmiiksi ja muutto toiseen kaupunkiin tehtyä. Opiskelijana sain joka tapauksessa minimiäitiysrahaa eli työnteko kannatti. Tokalla kerralla en olisi voinut olla töissä juuri ennen laskettua aikaa koska opettajalla ei ole kesällä hommia, mutta olisi varmasti onnistunut.

    VastaaPoista
  11. Täällä Saksassa työt on lopetettava 6 viikkoa ennen laskettua aikaa (ja sitten 8 viikkoa jälkeen on pysyttävä kotona). Ja se tosiaan on päivälleen: lääkäri antaa lapun johon on kirjattuna viimeinen työpäivä. :D
    Ekalla kerralla en kyllä ehtinyt olemaan kuin 3 viikkoa, ja nyt tällä toisella kertaa tuntuu että tarvitsen kaiken ajan nukkumiseen ja vauvan tarvikkeiden hankkimiseen kun ei olla mitään keritty tekemään...
    Luulen että nuo säännöt on niin tiukat juuri siksi että on työnantajia jotka painostavat tekemään töitä ja työntekijöitä jotka eivät uskalla työn menettämisen pelossa sanoa vastaan. Olisi kyllä ihanaa jos asioista voitaisiin sopia sovussa ja yhdessä mutta se just sitten jättää tilaa väärinkäytöksille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, onpas Saksassa paljon ns. pakollista väljää ennen ja jälkeen. Kuinka pitkä äitiysloma / isyysloma siellä muuten on?

      Poista
    2. Ansiosidonnaista on 14kk vapaasti jaettavaksi vanhempien kesken (yksi vanhempi voi ottaa korkeintaan 12kk). Vanhempainvapaalla voi olla yhteensä 3 vuotta niin että työpaikka säilyy (ei sama mutta vastaava). Täällä yritetään aika paljon panostaa syntyvyyden nousuun joten vanheimpainvapaat ja -etuudet on parantuneet tosi paljon viimeisten 5-10 vuoden aikana.

      Poista
  12. heippa, pakko kantaa korteni kekoon keskusteluun, kun en ole vielä löytänyt seuraavaa näkökulmaa asiaan...

    Nimittäin sitten on iso joukko näitä meitä suomalaisia 30+ ylitunnollisia, kiltin tytön syndrooman omaavia naisia, jotka tunnollisesti tekevät töitä loppuun asti, vaikka vähän kolottaisi, kun eihän raskaus ole sairaus, vai miten se meni.. työmentaliteetti on niin kova ja luonne ei anna periksi, että välttämättä ihan herkästi ei soiteta pomolle, että jään tänään kotiin.

    Tai ehkä sitten olen poikkeus, mutta kaikki ystäväpiirissäni ovat näitä ylisuorittajia ja ylitunnollisia ihmisiä, jotka jopa sairaana tekevät töitä kotoa käsin. (okei, eivät ole olleet raskaana, jos näin on sattunutkin tapahtumaan ja itse siis en hyväksy sairaslomalla tehtyä työtä.. mulla on muutama valittu sana asiasta yhdelle ystävälleni aiheesta... murr..).

    Kokemus tosielämästä: ystävä oli sairaslomalla koko raskauden aikana vain kolme päivää loppuraskaudesta selkäkipujen vuoksi ja myöhemmin kertoi ihan tosissaan kuinka huono omatunto hänelle tuli jopa niistä vaivaisesta kolmesta päivästä, jotka oli ollut pois. Sairasta, eikö? Niin minunkin mielestäni. Ja itsekin, kun olen sen viisi kuusi kertaa yössä herännyt vessaan ja aamut ovat olleet tahmeita ja mieskin jo sanoo, että jäisit kotiin, niin mitä teen. Menen töihin, koska eihän nyt pomolle soiteta, että olen tänään vähän väsynyt. Kärjistetysti sanotusti siis. Tottakai tiedostan sen, että omaa olotilaa pitää seurata jatkuvasti ja vauva menee kaiken edelle, mutta kaikenlaisia ihmisiä (ja myös työnantajia!) mahtuu tähän maahan ja siksi on ihan hyvä, että on olemassa ainakin jonkinlainen raja missä vaiheessa pitää jäädä kotiin. Etteivät sitten ne ylisuorittajat ja kiltit naiset (joita kuitenkin suurin osa porukasta on) suorita itseään suorinta tietä sairaalaan.

    Väsymysepisodin jälkeen mut palautettiin neuvolassa tiukasti takaisin maanpinnalle ja sanottiin hyvinkin painokkaasti, että heti, jos alkaa tuntua siltä, että jos väsymys alkaa olemaan ylivoimaista ja se valtaa koko elämän, niin se yleensä tarkoittaa sitä, että töistä on silloin nipistettävä. Joko tehtävä lyhyempää työpäivää tai jäätävä suosiolla kotiin lepäämään.

    Tämä on ensimmäinen raskauteni ja olen sen verran pihalla ja huolissani kaiken aikaa, että yhdistin kaksi kesälomaviikkoani äitiysloman alkuun, eli minulla (toivottavasti) on se seitsemisen viikkoa aika valmistautua tulevaan :) ja siivota ne kaapit ja laittaa paikat kondikseen. Kun töiden jälkeen ei yksinkertaisesti jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä, että kynnys ilmoittautua saikulle on aika korkealla ja aiheuttaa enemmän huonoa omaatuntoa kuin lakisääteinen 30 päivää. Lisäksi, jos on niin onnellisessa asemassa että saa äitiyslomasijaisen, tämä sijainen ottaa kuitenkin jossain vaiheessa ne hommat hoitaakseen eikä sitä kapulanvaihtoa voi ajoittaa ihan kalkkiviivoille. Sitten pitäisi raskaana olevalle keksiä jotain mielekästä tekemistä viimeisiksi viikoiksi. Itse koin viimeiset kotona vietetyt odotusviikot tarpeellisiksi keskittyä henkisesti siihen elämänmuutokseen, mikä oli oikeasti edessä. Yllätyksenähän se tietysti aina tulee, mutta oli siitä valmistautumisestä mielestäni kuitenkin apua.

      Poista
    2. Ylitunnollisuus on perseestä. Ei saa olla liian kiltti. Pitää ottaa se, mikå itselle kuuluu ja levätä kun siltä tuntuu.

      Mä tässä lähinnä nyt vaan peräänkuulutan sitä joustomahdollisuutta, että ihmiset saisivat itse päättää, milloin äitiysomansa aloittavat. Ilmoitus työnantajalle ja se olisi siinä. Pakotus pebassa ja muiden raskauskremppojen määrä ei ole vakio, raskaudet ovat kaikilla erilaisia. Jos töitä voisi tehdä synnytykseen asti, niin miksi ei?

      Ah, toinen lempiaiheeni. Kaappien siivous - pakko avautua :)
      Ah niin ihanien naistenlehtienkin haastattelujutuissa ja vauvapalstoilla toistuu vähän liian usein tämä kaappien siivous ja kodin järjestelemisen tarve ennen lapsen syntymää. Siis miksi ihmeessä? Ei kenenkään kuulu raskausivikolla 36 ja risat järjestellä muovipurkkeja tai aloittaa suursiivousta. Olen nimittäin sitä mieltä, että jos ei pysty olemaan toimistotöissä, ei pitäisi kyllä pystyä taipumaan akrobaattiasentoihin lattianpesumopinkaan kanssa.

      Puoliso toteuttamaan sitä pesänrakennushommaa, jos sellainen nurkissa pyörii.

      Poista
    3. Mutta entäs työnantajan näkökulma? Raskaudessahan on yleensä hyviä ja huonoja vaiheita, ja vaikka juuri nyt voisi hyvin, voi tilanne muuttua viikon päästä. On myös työnantajan ja työkavereitten etu, että he pystyvät järjestelemään työn niin ettei tule yllättäviä kuormia työkavereille tai jotain kriittistä jää tekemättä sen takia, että raskaana oleva jääkin päivän varoitusjalla pois. Ennakoiminen on kuitenkin yksi tärkeä keino tasata työkuormaa työpaikoilla. Joustava sopiminen kuulostaa ihan hyvältä, mutta jos ensin sopii että jää 2 viikkoa ennen laskettua aikaa mutta joutuukin jäädä jo 5 viikkoa ennen vaikka supistelujen takia, ei tilanne ainakaan yksinkertaistu.

      Poista
    4. Ööh, miksi ei kuuluisi aloittaa viimeisillä raskausviikoilla siivousta tai muovipurkkien lajittelemista? Jos nyt tykkää järjestellä purkkeja niin saahan niitä järjestellä. Mä kävin ihan viimeiseen asti esim. 40 kg painavan (ja tarvittaessa kanin perään kiskovan) koiran kanssa lenkeillä, hoidin opinnot pakettiin, maalasin seiniä ja siivosin kotia. En mä siellä toimistolla olisi halunnut enää olla. Eivät ne työjutut enää edes napostelleet, koska tiesin olevani puolitoista vuotta kuvioista pois. Ja mitä nyt olen vierestä seurannut, niin todella monella raskaana olevalla se työmotivaatio kyllä hiipuu samaa tahtia kuin maha kasvaa. Eikä siinä mitään. Parempi kun lähtevät sinne äitiyslomalle niitä lattioita moppailemaan.

      Poista
    5. Siis tottakai saa vaiks pestä ikkunat jos vaan pustyy :) Mä tarkoitin siis sitä ristiriitaa mikä syntyy, kun jäädään kotiin viisi viikkoa ennen synnytystä rakentamaan pesää sillä verukkeella että ei enää pysty käymään fyysisten kremppojen takia töissä. Jos pystyy tekemään suursiivouksen, ratsastamaan, lenkkeilemään tms niin miksi ei pystyisi käymään myös työssä jonka fyysinen rasitus olisi samaa luokkaa?

      Kaikissa töissä, myös omassani, on paskoja päiviä on siinä missä hyviäkin. Sitä mitä mä en tajua on, että miksi raskaus laskisi työmotivaatiota - siis jos se ei oikeasti ole fyysisesti este.

      Kun eiks se äitiysloma ole nimenomaan sitä varten että sille jäädään kun töissä ei enää pysty olemaan & synnytys & sylivauvan 24/7 hoito.

      Poista
    6. On eri asia tehdä kotona suursiivous kuin olla töissä 8 tuntia tai pidempään. Suursiivouksen voi jättää kesken ja ottaa tirsat. Töissä ei päikkäreitä oteta.

      Työmotivaatio on mulla laskenut raskausaikana juuri siitä syystä, että olen jäänyt pois kuvioista. Asiakkaille joutuu sanomaan, että mä en ole sitten tossa vaiheessa enää kuvioissa jne. Ja kaikilla ei se Työmotivaatio ole muutenkaan korkealla. Mä teen sen mikä on pakko, mutta en yhtään yli. Työnantaja ei ole sitoutunut muhun, en mäkään siihen. Niin monesti on työelämässä tullut takkiin, että tähän mwnttaliteettiin olen päätynyt. Valitettavasti. Mäkin olin aikoinaan ylitunnollinen ja kaikkeni työlle antava. En ole enää. Elämä opettaa.

      Poista
    7. Vastaan vähän jälkijunassa, mutta.. Minun ollessani raskaana meille oli TES:een määritelty raskauden aikana ylimääräinen, muistaakseni 20 min. lepotauko. Työnantaja oli velvollinen järjestämään raskaana oleville tilan, jossa oikeasti olis saanut vaikka nukkua.

      Itse olin raskaudesta niin uupunut, että en olisi kyennyt olemaan töissä enää päivääkään sallitun äitiysloman alkamisen jälkeen. Voin esikoisesta pahoin 7 kk ja kuopuksesta koko raskausajan. Lisäksi kuopus syntyi kolme viikkoa etuajassa, joten käytännössä se ä-loma ennen synnytystä oli sen kaksi viikkoa.

      Ja kyllä, työmarkkinat Suomessa ovat oikeasti aika armottomia. Työnantaja voisi selkeiden käytäntöjen/lakien/asetusten puuttuessa teettää raskaana olevalla teoriassa ihan mitä vaan, kun eihän se ole työnantajan vika, että työntekijä on raskaana.

      Poista
  13. The best ever kommentti mun raskausajalta: "varo ettei Greenpeace yritä raahata sua takaisin mereen" ...joopa joo ...
    Komppaan sua siinä, että joustoa ja maalaisjärkeä voisi käyttää äitiysvapaan suhteen. Riippuu tietty työstä ja omasta olotilasta. Mutta kun juuri tuo maalaisjärki on vähän hukassa nykyään. Kun tapaa töissä tyyppejä, jotka tulee pyytämää pillereitä kun pyörtyivät aamulla kuumeessa lähijunaan mutta töissä on oltava, alkaa epäilyttämään porukan kyky arvioida yhtään mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi helvata, kuulostaa kamalalta! Sairastuttavat itsensä vakavasti ja siinä ohessa vielä kollegatkin. Ei hyvänen aika...
      Ja tuo Greenpeace-kommentti!! Mä kualen.

      Poista
  14. Freelancer-tietotyöläisenä tein töitä vielä laskettuna päivänäkin. Itse halusin ja pystyin, ajoin pyörälläkin synnytystä edeltävään päivään saakka. Olin hyvässä kunnossa, kolotusta oli lähinnä öisin loppuvaiheessa. Tosin jouduin tehdä viikon verran sohvalla duunia rv 30 kun supisteli niin kamalasti. Se meni ohi kun otin iisimmin (eli en kantanut pyykkejä yläkertaan :D ). Lapsi syntyi pari viikkoa myöhässä, joten olisin siihen mennessä ollut kotona 7 viikkoa. Huhhuh. Neftlixilläkin on rajansa! Sitä on kyllä saanut imettäessä sitten katsoa :D -Sara-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on jo kokoelma tv-sarjoja tossa odottamassa :D

      Poista
  15. Eiköhän 30 päivää tule ihan siitä, että saa olla legitiimisti pois töistä, valmistautua henkisesti ja fyysisesti lapsen tuloon. Varsinkin päälle kolmikymppisten hyvää uraa luoneiden äitien normaali elämämrytmi ja päiväjärjestys saattaa muuttua aika hurjasti, kun vauva syntyy. Ihan kaikiile ei sovi se, että suoraan strategiapalaverista synnärin kautta kotiin elämään vauvaperhearkea. Eikä sitä vältsyyn osaa ennakolta itse arvioida sopiiko se sitten itselle vai ei.

    Myöskin pesänrakennus on ihan normaali vietti :) Toki ei ole epänormaalia, jos sitä ei tunne haluavansa tehdä. Eli jos olisi vain saikulla ennen synnytystä, eli poissa töistä ainoastaan kun ei sinne mitenkään kykene raahautumaan, jäisi valmistelut tekemättä. Kyllä tuo 30 päivää on ihan perusteltu ja saavutettu etu, jonka aikana tehdä jotain itselleen mielekästä puuhaa. Jos on enemmän työorientoitunut, niin voihan sitä opiskella jotain uutta omaan työalaansa liittyvää tai jotain mitä tahansa muuta itsensä kehittämistä harrastaa, opetella jonkin uuden taidon.

    Äitiys- ja vanhempainvapaat on kuitenkin kehitetty lasten ja vanhempien hyvinvoinnin maksimoimiseksi. Uskon että se tulee myös kansantalouden ja -terveyden pussiin juurikin aiemmissa kommenteissa mainituista syistä. Ei tuntuisi omalla miesvaltaisella työpaikalla kovin kivalta olla se "poikkeustapaus" joka olisi poissa töistä, koska sitä väsyttää. Ja sitten se kuitenkin salaa järjestelis kotonaan keittiön kaappeja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enhän mä sitä oikeutta jäädä äitiyslomalle 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa oliskaan poistamassa vaan mahdollisuutta oman jaksamisen mukaan tehdä töitä vaikka synnytykseen asti. Siis valinnanvapauden lisäämistä tässä kohtaa.

      Vanhempainvapaajärjestelmässä on sitä paitsi aika paljon rukattavaa, esim nuo iseille korvamerkityt vanhempainvapaat :-)

      Poista
  16. Tsemppiä! Omani päätti syntyä 40+4 ja kieltämättä vapauttava tunne päästä mahasta eroon vaikkei kroppa "ihan" omalta vielä tunnukaan. Rupesi kyllä olemaan kypsät tunnelmat vikoina päivinä. Esikoinen syntyi 41+1, joten onneksi tämä tajusi tulla aiemmin.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?