Yleensä raskaudesta kerrotaan läheisille ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Koska tällä kertaa aloitukseen sisältyi niin paljon draamaa, ole...

Raskausviikko 16

25.5.15 Satu Kommentteja: 0

Yleensä raskaudesta kerrotaan läheisille ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Koska tällä kertaa aloitukseen sisältyi niin paljon draamaa, olemme päättäneet viivyttää kertomista mahdollisimman pitkälle. Mutta tällä viikolla se on pakko tehdä. Seuraavalla viikolla on nimittäin ne runsaan viinitarjoilun kirjajulkkarit, ja kun minä viinisieppona juon jalallisesta lasista pelkkää vettä, kysymykset alkavat kuitenkin heti. Ilman kirjajulkkareita olisimme varmasti viivyttäneet uutista vielä muutamalla viikolla.
Jäätikölle lähti jälleen puhelinterveisiä. Kuva: Björgvin Hilmarsson.
Ensimmäisenä kerroin muuttuneesta tilanteesta tietyti miehelleni, joka töihin lähtiessään oli siinä uskossa, että mitään vauvaa ei nyt tule. Käydessäni ultrassa, jossa sydänäänet yllättäen kuuluivatkin, hän oli pitkällä vaelluksella keskellä Vatnajökullia, eikä siellä ollut kenttää. Pääsin kertomaan uutiset vasta monta päivää myöhässä. (Jännä juttu muuten, että ensimmäisen lapsen kanssa tilanne oli samantyylinen: soitin räkää tursuavan raskauspuhelun Vatnajökullille. Miksi islantilaiset miehet karkaavat aina mannerjäätikölle, kun on tärkeää asiaa?)

Puoliso on muuttuneesta tilanteesta vähintään yhtä iloinen ja hämillään kuin minäkin ja vannottaa ottamaan iisisti, käymään ruokakaupassa taksilla (?) ja pitämään muutenkin matalaa profiilia. Check.

Miehen tultua kotiin päätämme kertoa lapselle. Että tiedätkö mikä juttu meillä olisi nyt kerrottavana. Että arvaas mitä äidin mahassa on. Se hokasi tietysti saman tien ja alkoi pomppia ilosta.
"En ole enää nuorin!", "Minusta tulee isosisko!!", "Joko se kuulee, jos sille puhuu navan läpi?" "Menikö se sinne kun te kutititte toisianne peiton alla? Miksi mä en nähnyt sitä? Olinko mä silloin mummon luona yötä?" Pidättelemme naurunpyrskähdyksiä ja kerromme kaiken niin kuin se on. Että ei se navan kautta kuule ja joo, se meni sinne mahaan kasvamaan peiton alla.

Meillä on kotona yksi lastenkirja, Katerina Janouchin ja Mervi Lindmanin Mistä on pienet vauvat tehty (Tammi), jossa hauskoilla piirustuksilla havainnollisestetaan se, miten äiti ja isä tapaavat toisensa, käyvät leffassa, pussaavat, riisuvat ja menevät sänkyyn "kutittamaan toisiaan". Suosittelen muuten tätä kirjaa varhaiseen seksuaalivalistukseen - siinä on yksinkertaisesti mutta selvästi selitetty se, miten lapset saavat alkunsa ja miten ne syntyvät. Siittiöt ovat siittiöitä eivätkä mitään auringonkukansiemeniä. Ei ole haikaroita vaan on joko alatiesynnytys tai lääkärin avaama vatsaluukku. Plussaa siitä, että kirjassa on huomioitu myös uusperheet ja yksinhuoltajaperheet.

Kun viisivuotias tietää, kaikki tietävät. Päiväkodissa, ruokakaupassa ja kadulla. Ketään ei jätetä informoimatta tästä suuresta uutisesta. Jotta kaupan kassa ei saa tietää ennen lähiperhettä, soitamme samana iltana minun perheelleni Skypellä Suomeen, Lontooseen ja Afganistaniin. Puheluiden jälkeen kutsumme anopin ja miehen siskot perheineen lähipitseriaan illalliselle, jotta pääsemme kertomaan kaikille uutiset yhtä aikaa.

Kun tiedotus on hoidettu ja onnittelut vastaanotettu, painun kotiin pakkaamaan matkalaukkua matkustaakseni seuraavana päivänä Suomeen. Ennen nukkumaanmenoa otan yhteyttä kavereihin, ja sen jälkeen kerron uutiset täällä blogissa. Samaan aikaan toivon, että ne hiton menkat jo loppuisivat ja kehittyvä puikula jollain keinoin pysyisi siellä kohdussa kiinni.

Raskauspainoindeksi raskausviikolla 16: paino edelleen lähtökuopissa eli 62 kg.

Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:


Raskausviikko 12

0 kommenttia:

Mitä tuumaat?