Tällä viikolla rakenneultra ja SE kysymys: haluatteko tietää lapsen sukupuolen? Kiitos, mutta emme halua tietää. Hänenkään k...

Raskausviikko 21

15.6.15 Satu Kommentteja: 111

Tällä viikolla rakenneultra ja SE kysymys: haluatteko tietää lapsen sukupuolen? Kiitos, mutta emme halua tietää.
Hänenkään kohdalla emme halunneet tietää.
Kätilö hämmästyy vastauksesta. Kun kaikki kuulemma nykyään haluavat tietää. Yllätyksestä toivuttuaann hän ilostuu kollegoidensa puolesta: "Teitä aikanaan hoitavilla kätilöillä onkin kyllä sairaalassa kiva työpäivä tiedossa, kun saavat olla kertomassa syntyvän lapsen sukupuolta."

Oho. En tiennytkään, että täällä Islannissa sukupuolen selvittäminen etukäteen on niin yleistä, että siitä kieltäytymisestä hämmästyy jopa viiskymppinen kätilö.

Siis eihän siinä mitään, että se sukupuoli halutaan selvittää etukäteen. Ne ketkä niin haluavat tehdä, niin tekevät. Ei siinä minusta mitään arvostelemisen aihetta ole. (Tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse valikoivasta raskaudenkeskeytyksestä - tämä sukupuolen etukäteen selvittäminenhän on iso ongelma monissa poikavauvoja suosivissa maissa; tyttösikiöiden abortit ovat lisääntyneet sitä mukaa kun siirreltävät ultraäänilaitteet ovat yleistyneet.)

Kyllähän miltei jokainen pötsini huomannut esittää sen saman kysymyksen: "Tiedättekö kumpi sieltä tulee?" En tietenkään pahastu kysymyksestä, sillä sehän on mitä helpoin raskauteen liittyvä small talkin aihe. Sen sijaan minusta on hauskaa vastata ei ja kirjaimellisesti jatkaa vastauksen hautomista.

No miksi päätimme olla kysymättä?

Koska kumpikaan meistä ei löytänyt yhtäkään pätevää syytä siihen, miksi sukupuoli olisi kivaa tietää etukäteen. Mistään värisensitiivisyydestä tai lastenvaatteiden tyylistä nyt ei tarvitse edes keskustella. Jotkut sanovat, että synnytykseen on helpompi valmistautua, kun tietää kumpi sieltä on tulossa. Omalla kohdallani tämä argumentti ei toimi. Olen kuullut sitäkin, että lapseen on helpompi luoda kiintymyssuhde, jos jo raskausaikana tietää, tuleeko sieltä tyttö vai poika. Meidän mielestä - kumpikin kun tunnustuksellisia feministejä olemme - sukupuoli ei kuitenkaan määritä mitään. En siis omalla kohdallani ymmärrä, miten vauvan sukupuolen tietäminen etukäteen voisi vahvistaa suhdetta lapseen. Vähän sama kuin keskusteltaisiin hiusten väristä.

Nimikin on mahdoton lyödä lukkoon, vaikka sukupuoli olisikin tiedossa. Eihän sille Martti-nimeä voi antaa, jos se ei näytä yhtään Martilta. 
Rakenneultran jälkeen kävimme aamiaisella ukon kanssa. Hän ei pistänyt yhtään pahakseen, että halusin treidata ilmakuivatun kinkun hummukseen.
Kyllä me kuitenkin uteliaita olemme. Esimerkiksi lapsen terveydestä haluamme saada etukäteen kaiken mahdollisen tiedon. Kolmannella kuulla menimme niskapoimutestiin.

Rakenneultrassa katsomme tarkasti kaikki mahdolliset kuvakulmat. Näemme muun muassa aivot, toimivan sydämen, neljä heiluvaa raajaa ja normaalin selkärangan. Kätilö tsoomaa pyynnöstäni myös kohdun seinämiä. Verenvuoto on täysin tyrehtynyt.

Vaikka kaiken mahdollisen voi yrittää ottaa etukäteen selville, ei se ole koskaan täysin varmaa. Kohdussa saattaa näkyä tyttö, mutta sieltä syntyykin pienipallinen poika. Tai siellä näkyy poika, mutta oikeasti se onkin tyttö. Tai sukupuolta ei pystytä syntymän jälkeen määrittämään. Onhan sekin ihan mahdollista. Lukemattomiin muihinkaan asioihin ei voi vaikuttaa. Lapsi saattaa vaurioitua synnytyksessä tai se voi olla vakavasti sairas tai se voi sairastua. Kaikkea voi tapahtua, eikä kaikkeen voi ikinä valmistautua.

Olisi kiva kuulla, halusitteko te tietää lapsen sukupuolen etukäteen?

Raskauspainoindeksi raskausviikolla 21: 64 kg.

Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:

Raskausviikko 1
Raskausviikko 2
Raskausviikko 3
Raskausviikko 4
Raskausviikko 5
Raskausviikko 6
Raskausviikko 7
Raskausviikko 8
Raskausviikko 9
Raskausviikko 10
Raskausviikko 11
Raskausviikko 12
Raskausviikko 13
Raskausviikko 14
Raskausviikko 15
Raskausviikko 16
Raskausviikko 17
Raskausviikko 18
Raskausviikko 19
Raskausviikko 20




111 kommenttia:

  1. Ilahduin tästä tekstistä ja päivityksestä. Toinen pari, joka ei halua tietää sukupuolta ennakkoon! Meillä oli aikalailla samanlaiset perustelut asialle. Moni on lähipiirissä asiaa ihmetellyt ja jopa epäillyt, että me vain panttaamme tietoa itsellämme :D minusta on ihana ajatella tulokasta vauvana eikä jo tyttönä tai poikana. Sitä jaottelua on luvassa reilusti tulevaisuudessa. Saakoon tulokas olla hetken aikaa ihan vain vauva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensimmäisen kanssa meiltäkin kysyjät hieman ihmettelivät asiaa, mutta tämän kakkosen kanssa tiesivät jo vastauksen...

      Poista
  2. Halusin tietää kaikista neljästä :) Sainpahan pelätä etukäteen, esim. sitä, että osaanko olla äiti tytölle, koska en ole perinteisen naisellinen nainen. Pelko oli sitten pelätty kun lapsi syntyi.

    Vaatteiden väri siis ei ollut syynä tähän. Minusta oli vain mukava tietää asia etukäteen, enkä pitänyt sitä pahana asiana.

    VastaaPoista
  3. Meillä ei haluttua tietää kummallakaan kertaa lapsen sukupuolta etukäteen. Ei nähty siihen mitään tarvetta. Olihan jotain mitä odottaa 😃
    Ihmettelyä kyllä saatiin osaksemme. Mutta eipä tuo minua haitannut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo minustakin tässä hautomisessa on jotain jännittävää. (Ihan kuin niitä jännitysmomentteja ei olisi raskaudessa ja synnyttämisessä jo tarpeeksi, mutta mikäs tässä...)

      Poista
  4. Ultrassa yli 80% varmuudella tyttö, synnärillä sain syliin pojan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuripa näin, täysin varmojahan nämä ei ole...

      Poista
  5. Mekään emme halunneet tietää, koimme tavallaan, että tämä asia on mukava hoitaa perinteisesti vanhan kaavan mukaan. Samasta syystä emme halunneet mennä niihin 3D-ultriinkaan. Kaikki povasivat meille poikaa -tyttö tuli ;) Osa ei uskonut, että emme tiedä, vaan kuvittelevat edelleen, että me tiesimme sukupuolen ennakkoon.

    Itselläni ei raskausaikana ollut mitään selkeää mielikuvavauvaa tai selkeitä mielikuvia vauvan persoonasta. Lähelläni sattui odotusaikanani kohtukuolema, joka lisäsi tunnetta, että en halua piirtää itselleni mielikuvaa vauvasta (jottei mahdollinen menetys sattuisi muka niin kovin).

    Itselläni on ollut synnytyksen jälkeen ahdistus- ja masennusoireita ja koin mm. vauvaan kiintymisen hyvin vaikeana. Olenkin miettinyt, että olisiko sukupuolen selvittäminen ja mahdollinen sen myötä tullut mielikuvavauva helpottanut tätä asiaa ja synnytyksen jälkeistä eloa?

    Pitkä ja sekava sepustus, mutta oli pakko nopeasti vähän pohdiskella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea varmasti sanoa jälkikäteen, synnytyksenjälkeinen masennushan voi tulla kenelle tahansa, vaikka miten tuntisi jo raskauden aikana kiintymystä syntyvään vauvaan. Vaikeita juttuja - toivottavasti sait apua masennusoireisiin...

      Poista
  6. Halusimme tietää, toki vasta terveyteen liittyvien tsekkien jälkeen. Koin, että aloin ihan uudella tavalla tutustua lapseeni jo tässä vaiheessa, vaikka mitään prinsessaa tai prinssiä hänestä oltukaan kasvattamasta, eikä vaatehankinnat tai lastenhuoneen väritys siitä mihinkään muuttuneet. Ystäviltäni olen kuullut, että ovat tahtoneet tietää muodostaakseen jo kuvaa tulavasta perheestä ja sen tulevaisuudesta. Kukin siis tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, kukin tavallaan. On kiinnostavaa lukea näitä erilaisia kokemuksia.

      Poista
  7. Ei todellakaan haluttu. Ekalla kerralla kuvittelin että poika tulee, pieleen meni. Tokalla kerralla kävin muutamassa ylimääräisessä ultrassa ja olin 99% varma että olisin itsekin nähnyt jos olisi ollut poika kyseessä, mutta en silti kysellyt mitään. Toka tyttö ei siis yllättänyt. En kysyisi jatkossakaan jos saisin vielä lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo mielikuvat syntyvästä lapsesta ovat myös tosi kiinnostavia, mistäköhän ne tulevat / minkä perusteella ne mudostuvat.

      Poista
  8. Emme halunneet tietää, samoista syistä kuin mistä kirjoitit, ja lisäksi ihan yllätyksen ilosta. Saimme sekä ihmettelyjä (mm. ultran kätilö sekä synnytyksessä mukana olleet kätilöt) että ymmärrystä, ja mm. isovanhemmat erikseen pyysivät että ettehän ainakaan meille kerro jos saatte itse sukupuolen selville. Jokin "tunne" itsellä oli asiasta ja se piti lopulta paikkansa.

    VastaaPoista
  9. Mulla ei ollu tarvetta tietää tuleeko sieltä tyttö vai poika. Nyt on molemmat. Ensimmäisessä raskaudessa jossain kohtaa tuli itselle tosi vahva poika tunne ja poika sieltä tulikin, vaan mistä liekin se ajatus päähän silloin tupsahti. Toisella kertaa ei ollu minkäänlaista oloa tai aavistusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä; tuntui, että ei ollut mitään syytä tietää.

      Poista
  10. Kahdella ensimmäisellä kerralla ei haluttu tietää. Nyt kolmannella kerralla mulla oli niin vahva tunne sukupuolesta, että halusin tietää. Ajattelin että jos olen väärässä, saan aikaa tottua ajatukseen, enkä hämmenny synnytyksessä vaan voin keskittyä paremmin juuri siihen tyyppiin joka sieltä tuli. Sukupuolella ei meille kuitenkaan ole mitään väliä sinänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No menikö sun arvaus oikein? :)

      Poista
  11. Kaikkien kolmen lapsen sukupuoli selvinnyt vasta synnytyksessä - joka kerta yhtä onnellinen yllätys. Oli itsellekin hauskempaa kun ei tullut suunniteltua oikein mitään etukäteen ja nimetkin oli oikeasti päätettävä vasta kun vauvan tapasi ensimmäisen kerran livenä ja ehti hetken tutustua. Kukin tavallaan - mutta jos vielä leikkiin lähdetään neljännen kerran niin yhtä epätietoisina posotetaan koko raskausaika.

    VastaaPoista
  12. Kyllä me haluttiin tietää sukupuoli molemmista lapsista. Tykättiin ajatella lasta ihmisenä, antaa sille nimi jo vatsassa ja silleen. Ehkä siksi, kun molemmat saivat alkunsa pisimmän kaavan kautta, halusin jättää kaikki yllätysmomentit sikseen.

    Täällä amerikassa minulta otettiin verikoe raskausviikolla 10, josta nähtiin vauvan mahdolliset kromosomipoikkeavuudet. Samalla tietysti nähtiin sukupuolikromosomit. Rv 11 sain siis tietää 99,9% varmuudella sukupuolen.

    Vähän kyllä mietitytti, miten joku voisi käyttää tätä testiä vääriin tarkoituksiin. Sisko oli joskus harjoittelussa intialaisessa lastensairaalassa ja siellä oli kiellettyä kertoa syntyvän lapsen sukupuolta. Ihan hyvä juttu niissä olosuhteissa.

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, etenkin Intiassa ja käsittääkseni myös monissa muissa Aasian valtioissa valikoivat abortit ovat lisääntyneet älyttömästi. Perheet haluavat poikia (status, mutta myös sosiaaliturva) ja toisaalta siksi, että tyttöjen vanhemmat joutuvat maksamaan morsiusrahoja näiden mennessä naimisiin.

      Poista
  13. Haluttiin tietää sukupuoli kaikista kolmesta lapsesta, syynä vain ihan se että se tieto oli meidän mielestä vain yksi niiden monien muiden mitattavien ja katsottavien ominaisuuksien joukossa (siis mitä katsotaan ja mitataan ultrissa). Tosi se myös tietyllä tavalla konkretisoi vähän enemmän millainen tyyppi sieltä on tulossa; vaatteiden värien tai toiveiden kanssa sillä ei ollut meilläkään mitään tekemistä.
    Eli kun siis oli mahdollista helposti ja samalla saada kaikki mahdollinen tieto tulevasta lapsesta, niin me se myös haluttiin saada. :) Olen varmaan niin tiedonhaluinen ja kärsimätön tyyppi että haluan kaiken tiedon aina hetinyttälläpaikalla.

    VastaaPoista
  14. Meille odotellaan nyt kolmatta lasta, kaksi poikaa on perheessä ennestään. Ja vaikka sukupuolella ei ole merkitystä, sekä poika- että tyttö-merkkinen sisarus on yhtä odotettu ja toivottu perheeseen, en voi väittää ettenkö hieman elätellyt toivetta siitä että saisin tytön. Että saisin kokea millaista on olla tytönkin äiti. Siksi siis halusin tietää jo etukäteen kumpi on tulossa. Ultrassa näkyi poika tälläkin kertaa ja olen tyytyväinen että kysyttiin sukupuoli, siksi että se asia on nyt selvitetty ja voin sulatella asiaa rauhassa. Siis sitä että minusta nyt vaan ei tule tytön äitiä sillä tämä on ehdottomasti meidän kuopuksemme. Millään vaatteiden väreillä, nimivalinnalla ym ei ole merkitystä.

    Nyt kun rakenneultrasta on aikaa pari kuukautta, huomaan että ajattelen jo nyt eri tavalla, ihmisen mieli toimii jännästi. Asia on jo täysin alitajunnassani käsitelty. Nyt en ajattele enää "mitä jos" vaan että on aivan itsestään selvää että kolmaskin on poika (vaikka siis niin, sehän ei ole 100% varmaa ennen syntymää). Mutta sanotaan niin että halusin käydä tämän asian korvieni välissä jo etukäteen läpi. Nyt on mielessä paljon ajatuksia siitä että millainenhan se tyyppi sitten onkaan, sillä sukupuolihan ei luonnetta määritä. Kahden pojan (jotka ovat kuin yö ja päivä) äitinä olen tosi innostunut tapaamaan tämän kolmannen tutustumaan taas jälleen ihan erilaiseen uuteen perheenjäseneen.

    Toivottavasti tämä sekava selitys ;) vähän selitti miksi juuri minä halusin selvittää sukupolen, omalla kohdalla syynä oli juuri tuo henkinen valmistautuminen. Vaikea selittää tätä asiaa. Kaiken lisäksi tämä sukupuolijuttu on vähän tabu. Osittain pidän itsekin sitä tabua yllä sillä en ole suostunut kenellekään tuttavalle ääneen myöntämään että joo, olishan tyttö ollut kivaa vaihtelua. Olemme pitäneet sukupuolen muilta salassa ja kyselyihin olen vastannut kliseisesti että sillä ei ole väliä. Mikä onkin totta kun asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Ihan kaikkein hienointa oli tosiaan siellä ultrassa nähdä että kaikki oli vauvalla kuten pitääkin. Valitettavasti kaikkia sukulaisia tämä asia ei juuri hetkauttanut, olisivat vaan halunneet tietää lähtevätkö pinkkejä hörhelömekkoja ostamaan. Enkä yhtään pidä kommenteista joita olen tässä raskaudessa saanut lapsen sukupuoleen liittyen. "Ai te yritätte tyttöä" ja "Varmaan haluatte että se on tyttö". Monet kun kuvittelevat meidän "tehneen" kolmannen juuri sukupuolen vuoksi. Todella loukkaavaa tulevaa lasta kohtaan. Ja lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän niin hyvin tämän! Läheinen ystäväperheeni oli saanut kaksi poikaa ja he toivoivat kovasti tyttöä, mutta kolmannen saaminen oli kiven takana. Paljon hedelmöityshoitoja jne. He halusivat myös tietää sukupuolen, jotta voisivat sitten valmistautua siihen, että jos sieltä tuleekin vielä kolmas poika eikä sitä tyttöä, josta vanhemmat olivat keskenään haaveilleet ja toiveestaan lähipiirilleenkin kertoneet.

      Poista
  15. Ensimmäisessä raskaudessa kumpikaan meistä ei halunnut tietää. Toisessa raskaudessa isä olisi halunnut tietää vauvan sukupuolen, mutta kun ei päässyt rakenneultraan...minä en halunnut tietää, enkä siis kysynyt asiaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies oli meistä kahdesta jyrkemmin sitä mieltä, että sukupuolta ei kysytä. Eikä se kyllä olisi onnistunut, että meistä vain toinen tietäisi - tieto tulisi kuitenkin lipsautettua ilmoille.

      Poista
  16. Me ei tiedetty ekalla kerralla (poika tuli). Kävin silloin lapsovesitutkimuksessa, mutta ei silti haluttu tietää. Nytkin kävin veritesteistä (nipt), ja päätettiin antaa lääkärin kertoa myös sukupuoli. Mitään merkitystä sillä ei ole, emmekä ole kertoneet kenellekään muulle, jotenkin tuntui vaan että yllätykselläkään ei ollut samaa merkitystä toisella kerralla. Testit kävin ihan varmuuden vuoksi, halusin olla varma, että kromosomivikoja ei ole - eihän se mitään takaa, joku voi mennä vaikka synnytyksessä pieleen, mutta onkaan se tarkistettu mitä voidaan.

    VastaaPoista
  17. Minä haluaisin tietää, jos olisin raskaana. Ihan vaan tietämisen ilosta, eikä haittaisi vaikka menisikin väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todennäköisyydet ovat kuitenkin puolellasi :)

      Poista
  18. Mekin haluttiin tietää. Ensisijaisesti ihan uteliaisuudesta ja malttamattomuidesta johtuen. Emme kuitenkaan kertoneet kenellekään virhearvioiden vuoksi ja siksi että lapsen toisen mummun oli myös ostettava muutakin kuin pinkkiä (jota on sittemmin kyllä riittänyt...) ;)
    Omalla kohdallani oli myös hyvä juttu makustella asiaa jo etukäteen. Olin varma että tulee poika, joten kun ultrassa näkyikin todennäköinen tyttö, olin jonkun viikon kyllä aika hämilläni (en tiedä miksi), mutta hyvä ettei sekin hämmästely ollut muun vauvatouhuhämmästelyn jatkeena enää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sitä pinkkiä riittänyt meilläkin.. varsinkin nyt kun lapsi osaa itse selkeästi ilmoittaa lahjojenostjille lempivärinsä (vaaleanpunainen ja violetti). Hankin sitten itse siitä väriskaalan toisesta päästä...

      Poista
  19. Jouduin käymään istukkabiopsiassa, mutta yhteistuumin miehen kanssa päätettiin ettei oteta sukupuolitietoa vastaan. Halu sukupuolen kuulemiseen kysyttiin siis jo ennen toimenpidettä. Saimme siis tietää vain siitä, ettei tutkimuksissa löytynyt mitään poikkeavaa ja kätilö varmisti vielä puhelimessakin, ettei haluttu kuulla sukupuolta.

    Mutta mitä tapahtuikaan seuraavalla neuvolakäynnillä. Istuin terkan vastaanotolle ja terkka lähti stiksaamaan virtsanäytettä. Siinä se lausunto oli terkan ruudulla ja sukupuolihan siitä näkyi. Terkka vielä mainitsi tullessaan, että poika on siis tulossa. Mä en osannut sanoa oikein mitään - en edes sitä, ettei aiottu selvittää sukupuolta. En myöhemminkään maininnut asiasta terkalle. Neuvolaan kulkee pelkkä lausunto eikä siinä mainita perheen toiveista. Tulevalle isälle sitten kerroin tietäväni jotain mitä hän ei tiedä ja kysyin haluaako edelleen olla tietämättä. Niin sai isäkin lopulta kuulla sukupuolen, mutta kaikilta sukulaisilta ja ystäviltä se pidettiin salassa. Hyvistä arvailuista huolimatta. Emme mitenkään suuttuneet tapauksesta s. vaan olemme enemmänkim pitäneet sitä hassuna sattumuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou mikä vesitys... Virheitä tietysti tapahtuu.

      Poista
  20. Olisi haluttu tietää molempien lasten kohdalla, mutta olivat ultrissa jalat ristissä kumpainenkin. Esikoisen kohdalla syynä oli silkka mielenkiinto. Pari päivää ennen syntymää selvisi, että hän on poika ja vähän aikaa piti tietoa nieleskellä (koska olin varmaan jossain mielen pohjukoissa kuvitellut hänet tosi vahvasti tytöksi). Kuopuksen kohdalla ajattelin, että sukupuolen tietäminen auttaisi kiintymään vauvaan vahvasti jo raskausaikana. Hänestä oli tosi voimakas tyttöolo ja se hän sitten lopulta olikin. Selvyys tähän tuli pari päivää ennen syntymää, taas kerran :) Mutta siis ei mitään kovin järkeviä perusteita, vaan ihan pelkkää "mutta kun mä haluan"-tunnetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on ihan hyvä perustelu :D

      Poista
  21. Me halusimme molemmilla kerroilla tietää vauvojen sukupuolen. Tämän toisen kerran jälkeen tiedän kuitenkin, että vauvan sukupuoli on melko epäollennainen juttu. Vauvallamme todettiin syntymän jälkeen luultavasti kromosomiperäinen kehitysvamma, raskauden aikana kaikki hienosti ja normaalisti. Illuusio siitä, että jos ultrassa kaikki on ok, kaikki todella on ok, on nykyään älyttömän suuri. Myöskään lapsivesitutkimuksissa ei todellakaan ole mahdollista todeta KAIKKIA kromosomivirheitä, niin kuin edellä joku kommentoi. Tämän toisen kerran jälkeen tiedän, että kannattaa tosi tarkasti miettiä, mitä aikoo tehdä, jos esim. niskapoimu-ultrassa on poikkeavuuksia ja onko ylipäänsä valmis päättämään keskeytyksestä tai raskauden jatkamisesta. Me ei onneksi sitä itse jouduttu päättämään. Ja tämä on ihan hyvä näin :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ultrassa ja noissa muissa testeissä ei tosiaankaan selviä ja näy kaikki. Ja aina on myös se riski, että itse synnytyksessä tapahtuu jotain.

      Poista
  22. Mekään ei haluttu tietää ja myös täällä Norjassa se on tosi harvinaista. Monet ihmetteli asiaa, mutta mun mielestä on jotenkin söpöä, että se sukupuoli on sen lapsen oma salaisuus, jonka se paljastaa sitten syntyessään.

    Vielä synnytettyäni luulin parin sekunnin ajan, että sain pojan, kun kätilö sanoi sanan "godt" (eli hyvä) ja minä luulin kuulevani "gutt" (eli poika)! :-D Mutta se olisin sitten "jente".<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä myös Norjassa vähän vastaava kokemus. Meiltä kysyttiin halutaanko tietää sukupuoli ja vastattiin, että sen saa kertoa, jos sattuu näkymään. Vauva oli jalat ristissä varsinaisen tutkimuksen ajan, mutta papereiden täyttämisen jälkeen ultraaja halusi ehdottomasti katsoa uudelleen, jos saisi sukupuolen selville. Katsottiin sitten uusiksi ja vauvaa tönittiinkin, että saatiin sukupuoli selville. Jostain syystä täällä myös on vallalla käsitys, että nuo ultra-arviot ovat erehtymättömiä (ultraaja tosin mainitsi, että mikään ei ole täysin varmaa) ja saimme todella hämmentyneitä reaktioita, kun kerromme odottavamme todennäköisesti tyttöä, mutta eihän sitä ikinä tiedä. Tyttö se sitten oli kuitenkin.

      Poista
    2. Kiinnostavaa lukea näitä kokemuksia muistakin maista!

      Poista
  23. Meidän lapsemme sai alkunsa IVF-hoidoilla. Niiden aikana tiesmmei kaiken mahdollisen kaikenlaisesta mahdollisesta lapsen alkuunsaamiseen liittyvästä. Siksi(kään) emme halunneet tietää lapsen sukupuolta.

    Jäipähän ainakin jotakin yllättävää itse synnytykseen.
    Tyttö tuli.
    Jos vielä saamme lisää lapsia, emme halua tietää heidänkään sukupuolta etukäteen. Sillä mielestäni sille ei oikeasti ole yhtään mitään väliä.

    VastaaPoista
  24. Me haluttiin tietää sukupuoli lähinnä kolmesta syystä: 1) Että voisi rajata nimivaihtoehdot puoleen. Minun mielestäni lapsesta tulee nimensä näköinen. Tietysti jos olisi vaikka kaksi tasavahvaa nimiehdokasta, niin sitten voisi katsoa kummannäköinen lapsi on enemmän. 2) Toivoin kovasti tyttöä, ja halusin tietää sukupuolen jo etukäteen niin että voisin sulatella uutista rauhassa, jos olisi tulossa poika. (samaan tapaan kuin Riikka edellä kirjoitti) Sukupuolen toivominenhan on jossain määrin tabu, ja sitä aina selitetään että tärkeintä on että lapsi on terve. Tietenkin terveys on tärkeintä, mutta eihän sillä ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Kaksi aivan toisistaan riippumatonta asiaa! 3) Vaikka tykkäänkin sukupuolineutraaleista väreistä, niin minusta oli kuitenkin kiva pystyä ostamaan myös jotain sukupuolelle ominaista vaatetta.

    Nuorempana ajattelin että synnytyksestä menee kaikki jännitys, jos vauvan sukupuolen tietää etukäteen, mutta sitten kun tulin itse raskaaksi, niin synnytyksessä oli ihan riittävästi jännitystä muutenkin :)

    Sen sijaan emme käyneet varhaisultrassa, koska emme halunneet tietää mahdollisista Downs- tai muista epäilyistä. Meistä olisi ollut vaikeaa joutua murehtimaan vauvan mahdollisia terveydellisiä ongelmia jo raskausaikana, saatikka joutua harkitsemaan raskaudenkeskeytystä. Tämän asian suhteen halusimme siis elää onnellisen tietämättöminä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ööh, sori tyhmä kysymys, mutta mä en ihan ymmärrä, että mitkä ovat sukupuolelle ominaisia vaatteita?

      Poista
    2. No lähinnä mekkoja ajattelin (vaikka voihan tietysti pojatkin käyttää mekkoja/hameita).

      Poista
  25. En tiedä, kehtaako tätä kirjoittaa, mutta...

    Minä en halunnut tietää kummallakaan kertaa sukupuolta, mutta toivoin silti molemmilla kerroilla tyttöä. Ensimmäisellä siksi, että olen itse isosisko. Toisella kertaa siksi, että esikoinen oli poika ja halusin saada myös tytön. Ensimmäinen ajatus esikoisen nähdessäni oli, että mitkä noi oikein ovat ja saako ne pois, kuopuksesta taas huojentunut, nyt se tyttö sitten tuli. Jotenkin minusta kuului tietää sukupuoli vasta synnytyksen jälkeen, mutta ymmärrän kyllä heitä, jotka haluavat tiedon etukäteen, jotta voivat sitä sulatella.

    Vaikka tyttöä kummallakin kerralla toivoin, niin esikoispojasta on kuitenkin tullut minulle todella tärkeä ja läheinen lapsi; pikkusisko on taas jäänyt jotenkin vieraammaksi. Tämä varmaankin siksi, että olemme tuon pojan kanssa niin kovin samanlaisia, kun taas tytöllä on ihan omanlaisensa luonne. Kun lapseen tutustuu, niin sukupuolella ei enää ole niin kovasti väliä, vaan luonne ratkaisee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samoilla linjoilla Riitan kanssa; lapsen persoona on tärkeämpi tekijä kuin sukupuoli. Uskon, että nyt 5-vuotias esikoisemme olisi persoonaltaan ja tempperamentiltään melko samanlainen (siis oma ihastuttava itsensä), vaikka hän olisi eri sukupuolta. Ehkäpä teini-iässä hormonit (ja kasvatus sekä ympäristö jo paljon aiemmin) sitten puuttuvat kuvioihin.

      Halusimme tietää molempien lasten sukupuolet etukäteen (tällä hetkellä toinen on edelleen masussa), ehkäpä siksi että me emme puolestaan keksineet yhtään syytä kieltäytyä tästä tiedosta. Sukupuoli myös sattui näkymään melkoisen selvästi molemmilla kerroilla rakenneultrassa. Nimen pohtiminen kesti esikoisella tosi kauan (10kk), ja toisen lapsen nimen kanssa tuntuu kestävän vielä kauemmin...Asutaan siis maassa, jossa asiat sujuvat jouhevammin, jos nimi laitetaan papereihin jo synnytyssairaalassa. Meillä on siis nyt noin 6 viikkoa laskettuun aikaan, joka tarkoittaa sitä, että miettimisaika alkaa käydä vähiin :)

      Poista
    2. Kiitos kokemusten jakamisesta! Persoona ei tosiaan ole riippuvainen sukupuolesta, lapsilla on erilainen temperamentti synytessään ja luonteeseen vaikuttaa aika moni muukin asia kuin sukupuoli - jos sillä nyt on vaikutusta ollenkaan. Mulla on kuitenkin itsellä vahva käsitys siitä, että gender-näkökulmasta sukupuoleen kasvetaan mm. ympäristön vaikutuksesta.

      Poista
  26. Halusin ehdottomasti tietää. Kuvittelin automaattisesti saavani tytön (en tiedä miksi, vainko siksi että olen itse tyttö ja minulla on sisko?) ja siksi olikin aika hämmentävää kuulla odottavansa poikaa. Ajatukseen piti totutella vähän aikaa. Minulle tämä sopi hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin mietin ekan kohdalla enemmän tyttöä, ja juurikin noista edellämainituista syistä (kaksi siskoa).

      Poista
    2. Luulin, että mulla ei ollut ennakko-odotuksia sukupuolesta puoleen taikka toiseen. Sitten ultrassa näkyi niin selvä poika, että en tarvinnut siihen edes varmistusta. Tajusin, että olin koko ajan kuvitellut vauvan tytöksi, koska olen itse tyttö eikä mulla ollut kokemusta pikkupoikien hoitamisesta. Hetken tuntui kuin se unelman pikkutyttö olisi kuollut ja itketti. Nyt se poika tuolla nukkuu omassa sängyssään ja on maailman ihanin. :)

      Poista
  27. Me haluttiin ehdottomasti tietää, juurikin sen takia, että vauvan ottaminen osaksi perhettä jo ennen syntymää oli helpompaa. Sukupuolella ei sinänsä ollut merkitystä, vauva vain oli helpompi kuvitella persoonaksi, kun sukupuoli oli tiedossa.

    Nimenkin olimme päättäneet jo paljon ennen vauvan syntymää. Kutsuimme häntä nimellä niin kotona kuin muuallakin. Itsestä tuntui hassulta kysymykset, että mitä jos hän ei näytäkään nimeltään. Meille vauva vain oli sen niminen. Ja kaikki se mitä hän itsestään vatsassa ollessaan jo näytti, vahvisti vain mielikuvaa sen nimisestä tytöstä. Vaikea selittää, mutta se vain oli itsestään selvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kokemuksen jakamisesta :)

      Poista
  28. Heh, ihan sama juttu, ei vaan keksitty ainuttakaan patevaa syyta selvittaa sukupuolta etukateen. Ja ei myoskaan olisi haluttu pimittaa tietoa sukulaisilta, joiden toivomme suhtautuvan lapseemme ihan lapsena. Ainut syy, jonka keksimme oli nimivalinnan helpottaminen, mutta jotenkin se (oma laiskuutemme miettia mahdollinen nimi tytolle seka pojalle) ei tuntunut riittavalta perusteelta. No, emme ikina keksineetkaan nimea pojalle, joten ihan hyva, etta tytto tuli, ei jaanyt lapsi nimettomaksi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin on haravoitu jonkun verran nimiä, jotka sopivat sekä islanniksi että suomeksi, mutta aika vähissä ovat etenkin nuo poikien nimivaihtoehdot. Noh, onhan tässä vielä aikaa...

      Poista
  29. Olen joka kerta arvannut sukupuolen oikein, ultraaja on sitten vahvistanut arvaukseni. Eli olen "tiennyt" ultrattakin, saammeko tytön vai pojan.

    Niskapoimu-ultran olen jättänyt väliin. Minusta on yhtä epäeettistä abortoida kromosomipoikkeaman kuin väärän sukupuolen vuoksi. Olen halunnut odottaa vauvaa, uutta perheenjäsentä. En poikaa/tyttöä/kehitysvammaista, vaan yksilöä, joka on paljon ja ennen kaikkea muuta kuin sukupuolen/vammaisuuden määrittävän kromosomin tuotos.

    VastaaPoista
  30. Esikoista odottaessa emme halunneet tietää. Se tuntui luontevalta, eihän joulupakettejakaan avata etukäteen.

    Toista odottaessa taaa halusimme tietää, minä nimenomaan tekstiilien takia. Järjestely ja organisointi on minulle kuin terapiaa, halusin käydä esikoisen (tytön) vaatteet läpi ja järjestää ne tulokasta varten. Jos olisi ollut pikkuveli tulossa, kaikki mekot olisi laitettu eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tekstiilipirkko ;-) Ymmärrän kyllä hyvin.
      Meillä on kaikki vaatteet laitettu heti pieneksi jäätyään kiertoon ja nyt on saatu pikkuvauvan vaatteita käytettyinä lähinnä sieltä sinisen värsikaalan päästä....

      Poista
    2. Ja toinen tyttöhän sieltä tuli. Mun eka ajatus oli että ihanaa, niille näteille mekoille tuli vielä käyttöä. Vaikka siis puen lapsia todella käytännönläheisesti enkä todellakaan aina sävy sävyyn. Olen nähtävästi todella syvällinen :)

      Viime syksynä sitä toista tyttöä odottaessani lajittelin esikoisen vauvanvaatteita ja totesin, että a) vaatetta oli ihan järkyttävä määrä, josta kylläkin vain murto-osan olin ostanut itse ja b) yllättävän moni vaate oli tyyliltään tai väreiltään unisex tai suorastaan poikamainen.

      Jotenkin vähän kammosin sitä tyttövauvoihin liitettyä vaaleanpunaisen hörsön leimaa esikoisen kanssa. Tuntui jotenkin esineellistävältä tai muuten väärältä pukea vauvaa hankaliin mekkoihin. Yhtään rusettia en ikinä laittanut sille päähän. En halua tällä siis kritisoida ketään, se vain ei tuntunut itsestä hyvältä.

      Tällä kertaa en ole kokenut yhtään näin. Vauvalla on ties kuinka monet kengät ja ihania mekkoja, joita olen käyttänyt kun on pieninkin juhlankaltainen tilanne. Tiedän, että ne eivät kohta enää sovi eikä uusia vauvoja enää tule, joten jos niitä haluaa käyttää, se on tehtävä nyt.

      Poista
  31. Ei haluttu tietää ultrassa!
    Mua jaksaa hämmentää pikkulasten sukupuolibrändäys, ja sukupuolten korostaminen. Ei kenellekään aikuiselle ihmiselle tule sukupuolikriisiä vaikka nainen pukeutuisi farkkuihin ja käyttäisi vihreää paitaa, mutta sitten tyttövauvoilla niin ei kuulu tehdä. Kumma maailma.
    Meidän tuttavapiirissä on sen verran transsukupuolisia tuttuja, ja ylipäätään tietoa esim sukupuolikromosomihäiriöistä, että ei parhaalla tahdollakaan voida ajatella että asiat olisi niin yksiselitteisiä kun ultraäänessä ja synnärillä haluavat ihmisten uskovan. Toisaalta ei myöskään jakseta taistella tuulimyllyjä vastaan vaan yleensä vastataan rehellisesti että tällä hetkellä näyttää että lapsi olisi tyttö. Hän on tällähetkellä vuoden joten ei kyllä yhtään millään voida päätellä sukupuolta sen enempää. Vauva-aikana puhuttelimme häntä useimmiten nimeltä tai vauvana, ja käytettiin ihan kaikenlaisia vaatteita.
    Hauska sattumus oli kun lapsen isovanhempi motkotti meille että lapsi ei ikinä opi omaa nimeään jos häntä kutsuu vauvaksi. Itse hän kutsuu sekä koiriaan että meidän lasta vain sukupuolimääreillä (siis tytöksi ja pojaksi, ei sentäs nartuksi tms). Ja siis ihan-koko-ajan. Pitää varman huolen että meidän neutraalius neutraloidaan ja on jatkuvasti "tuleeko tyttö tänne, otatko tyttö lelun, mitä tytölle kuuluu" jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Transsukupuolisuus on monille vielä ikävän vieras asia. Onneksi siitä on viime vuosina kirjoitettu enemmän ja asiaa käsitelty. Joka vuosi kuitenkin syntyy useita transsukupulisia lapsia, eikä se tosiaan ole aina joko-tai-juttu.

      Poista
    2. "ei sentäs nartuksi" :D Anteeksi, vakava aihe mutta aloin kuvitella sellaista harmaapäistä pullantuoksuista mummua kutsumassa lapsenlastan nartuksi kun onhan se sukupuoli kumminkin niin tärkeä asia. :D Joo, on mulla kummallinen huumorintaju...

      Poista
  32. Kolmen ensimmäisen kohdalla en halunnut tietää, tyttöjä olivat. Kun sitten olin neljännestä samaisessa ultrassa, seisoivat isosiskot rivissä vierelläni ja tuijottavat ruutua ihmetellen äidin masussa köllivää tulevaa pikkusisarusta . Nuorimmainen, silloin 6v., oli jo kotona moneen otteeseen koettanut udella vauvalta vatsan läpi huudellen onko tämä tyttö vai poika. Tutkiva lääkäri ohimennen kertoi lapsille, että pikkuveli sieltä heille vilkuttelee. Kääntyi sitten pelästyneenä puoleeni "vai saiko sen kertoa?" No eipä tuo minua haitannut, mutta yhtä hyvin olisin voinut odottaa synnytyssaliin asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pääsikö teillä lapset mukaan ultraan? Täällä Islannissa lapsen voi ottaa tietyissä tilanteissa mukaan tavalliseen lekurintarkastukseen, mutta ei ultraan.

      Poista
  33. Mies ei olisi halunnut tietää esikoisen sukupuolta mutta käänsin hänen päänsä, koska itseä vähän kiinnosti. No, poika ei koskaan näyttänyt jalkoväliään vaikka mua ultrattiin monta kertaa joten tieto pysyi oikeastikin salassa :) Nyt toista odottaessa olen halunnut saada tietää, vaikka tottakai tiedän että mikään veikkaus ei ole 100% varma. Mutta eniten siksi kiinnostaa, että nyt kun meillä on kertynyt hirveä pinkka poikavaatteita (paljon sinistä, vaikka kuvittelin että en pukisi "poikavaatteisiin") niin kiva tietää pitääkö käydä ostamassa jotain vähän neutraalimpaa. Varmasti jokaiselle, jota kiinnostaa sukupuoli, on kuitenkin tärkeintä että vauva on terve ja voi hyvin eikä ole väliä kumpi sieltä tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sininenhän on ihanan neutraali väri :)

      Poista
  34. Me ei haluttu myöskään tietää, ja se oli ihmetyksen aihe myös täällä Norjassa. Ekan muksun kanssa kävi vielä niin että ei muistettu edes tarkistaa heti syntymän jälkeen kumpi sieltä tuli, minä olin ihan poikki ja onnellinen siitä että pieni terve vauva makaili masun päällä, ja mieheni oli muuten vaan ihan sekaisin. Joku kymmenisen minuuttia ihmettelyä ja kuvien räpsimistä siinä meni ennen kuin mieheni keksi tarkistaa että ai niin, onkos tämä tyttö vai poika :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina tuo ensimmäinen synnytys :D Olin kyllä itsekin niin pihalla, että en olisi varmasti tajunnut asiaa kysyä, ellei sitä olisi heti kerrottu.

      Poista
  35. En halunnut ainokaistani (nyt 15 v.) odottaessa tietää sukupuolta etukäteen. Koska en tiennyt, KUKA sieltä on tulossa, millainen ihminen, niin peljän sukupuolen tietäminen ei olisi antanut mitään käsitystä siitä kuitenkaan. Ja oli kivaa saada se tieto vanhanaikaisesti kätilöltä syntymän jälkeen.
    On muuten mielenkiintoista, että näissä kommenteissa moni kertoo lapsen sukupuolen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä! Jännittävä ajatus tuo, että tulevaan lapseensa pystyy jotenkin paremmin "tutustumaan" etukäteen, jos tietää hänen sukupuolensa jo ennen syntymää. Vaikka sukupuolihan ei kerro henkilön persoonasta yhtään mitään!

      Poista
    2. Ei minunkaan mielestä kerro...
      Mutta ehkä jotkut kokevat tämän eri tavalla.

      Poista
    3. Halusin ehdottomasti tietää. Ei se sukupuoli munkaan mielestä ole kovin hyvä vinkki persoonasta, mutta ennen syntymää se oli suunnilleen ainoa asia, jonka vauvasta saattoi suht varmasti tietää. No joo, rheesustekijä nyt ehkä olisi toinen asia, jonka saattaisi saada tietää ilman mitään lapsivesitutkimuksia, mutta se kertoo persoonasta vielä vähemmän... :)

      Poista
  36. Jouduin 18 vuotta sitten odottaessani esikoista ravaamaan ultrassa tiheästi, koska verenpaine oli korkealla ja istukan verenvirtausta seurattiin tarkkaan. Joka kerta kysyin, että näkyykö siinä kumpi on tulossa ja aina lääkäri sanoi että "vauva on semmosessa asennossa että ei pysty sanomaan" tms.... Olisin siis halunnut tietää! Itse olin vahvasti tytön kannalla, mutta poika tuli :) Toisen lapsen rakenneultra -käynnillä lääkäri kysyi, haluanko tietää ja tottakai halusin - sillä kertaa ei ollut epäilystäkään, toinen poika oli tulossa :D Ihan vain uteliasuuttani halunnut tietää, tietysti myös ihan käytännön syistä toisen kohdalla, että mennäänkö entisillä releillä vai pitääkö hankkia uusia... Onnea odotukseen!

    VastaaPoista
  37. Asun Itävallassa, ja täällä nimi pitää olla heti valmiina. Monet puhuvat vauvasta nimeltä jo raskausaikana. Nimiasia stressaa mua niin paljon, että ihan sen takia halusin tietää sukupuolen etukäteen. Nimeä emme sentään paljastaneet edes synnytyssalissa ennen lapsen syntymää, vaikka kätilö sitä kysyikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu tuo nimiasia, että se pitää olla valmiina.

      Täällä Islannissa saa aikaa muutaman kuukauden, siihen asti lapsi menee rekisteissä joko Stúlka (tyttö) tai Drengur (poika) ja jonkun -dóttir tai -son.

      Poista
  38. Mä en missään tapauksessa halunnut tietää, eikä silloin reilu 10 vuotta sitten Kättärillä sukupuolta onneksi kerrottukaan. Meillä on molemmille lapsille ollut sekä tytön että pojan nimi valmiina jo raskausaikana, joten se ei ole ollut syy selvittää sukupuolta. Mun on myös vaikea samastua siihen ajatukseen, että lapsen pitää näyttää nimeltään. En osaa yhdistää mitään nimeä mihinkään tiettyyn ulkonäköön tai olemukseen, joten olen alusta asti ajatellut, että vatsassa köllii Pekka tai Pirkko (nimet muutettu ;)) ja toinen näistä vaihtoehdoista sieltä on sitten tullut.

    Kummastakaan lapsesta mulla ei ollut vahvaa sukupuolitunnetta, enkä osannut etukäteen yhtään ajatella, miltä lapset näyttäisivät, mutta ihan omilta ne näyttivät kumpikin heti synnyttyään :) Ensin tuli vaaleatukkainen poika, toisella kerralla mustatukkainen tyttö. Poika on edelleen vaalea, tyttö haaveilee nykyään pinkistä tukasta :D

    -NiinaS

    VastaaPoista
  39. Nyt sitten soi Antti Tuiskun En halua tietää -biisi päässä.

    Ja ei, en halua tietää jos vielä joskus tulen raskaaksi. Ensimmäisen kanssa kysyttiin ja saimme kahdessa eri ultrassa kaksi eri vastausta. Poika tuli <3 Toisen kanssa voisin suosiolla odottaa syntymään saakka.

    VastaaPoista
  40. Meillä kaksi lasta emmekä halunneet tietää sukupuolta kummankaan kohdalla. Se hetki, kun vauva syntyy ja selviää kumpi sieltä tuli, on ikimuistoinen. Jännitystä itselle loppuun asti :)

    VastaaPoista
  41. Esikoisen sukupuolta ei haluttu tietää etukäteen, kahden seuraavan kohdalla saatiin veikkaukset mahdollisesta tytöstä. Jälkimmäisen kohdalla kylläkin vielä syntymää edeltävänä iltana ultrattiin sairaalassa ja lääkäri arveli, että voi olla kyllä poikakin :D Samapa tuo, yhtä rakkaita ne lapset kuitenkin.
    Mua kyllä ehkä hivenen huvittaa, kun toisinaan sitä ultrassa saatua veikkausta huudellaan koko kylälle. Kuitenkin kun tietää niitä tapauksia, joissa se varma tyttö onkin ollut poika...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Täysin varmaa vastausta kun ei niistä kuvista välttämättä näe.

      Poista
  42. En halunnut tietää kummankaan kohdalla. Esikosta annoin miehelle luvan katsoa, mutta kätilö ei saanut sanoa kumpi on tulossa. Mies ei osannut pitää suutansa kiinni, joten toisen kohdalla ilmoitin heti ensi hetkellä ultrassa, etten halua tietää.

    Olen saanut paljon ihmettelyä asiasta, mutta halusin pitää asian yllätyksenä enkä kokenut tarpeelliseksi ostaa lapsille tietyn värisiä vaatteita. Nytkin kuopuksella on esikoiselta perityt vaatteet vaikka eri sukupuolta ovatkin. :-)

    Tiedän myös niin monta tapausta jossa se sukupuoli onkin sitten vaihtunut syntymähetkellä, etten vain jaksa uskoa noihin arvioihin sataprosenttisesti :-D

    -JJ-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella, kuinka vaikea tuollaien tieto on pitää puolisolta salassa. Se lipsahtaa kuitenkin vahingossa... :)

      Poista
  43. Me sovimme lapsivesitutkimuksista yms huolimatta, että sukupuolta emme halua tietää. Terveys oli tärkeää, koska halusin valmistautua mahdolliseen kehityshäiriöön etukäteen. Raskauden loppupuolella mieheni uteliaisuus kuitenkin lisääntyi ja hän yritti gynokologilta tivata sukupuolta. Hänpä ei sanonut, koska lapsen äitikään ei halunnut tietää sitä. Silloin ei isällekkään kerrota. Piste.

    Sairaalaan menimme monen nimen kanssa varustettuna (Itävallassa nimi ilmoitetaan jo sairaalassa) ja sopivahan sieltä löytyi :-)

    Jos meille olisi siunaantunut toinen lapsi, olisin menetellyt samalla tavalla. Kiva pitää se yllärinä loppuun asti, vaikka se nykyään harvinaista onkin.

    -H-

    VastaaPoista
  44. Ekasta ei olisi edes saanut tietää vuonna 2003 julkisella puolella. Ei tosin haitanut. Toisesta vuonna 2007 olisi saanut tietää, mutta ei haluttu. Ylläreitä molemmat. Mukavia sellaisia.

    VastaaPoista
  45. Minä olisin halunnut tietää lapseni sukupuolen etukäteen ja mieheni ei. Ultrassa pieni oli sitten jalat ristissä, joten salaisuus säilyi odotusajan. Mitään käytännön merkitystä tuolla asialla ei meille ollut. Jos joskus saamme toisen lapsen, haluan ehdotomasti tietää sukupuolen etukäteen. Tämä ainoastaan nimen vuoksi. Mieheni kanssa olemme eri kulttuureista, joten myös nimet ovat täysin erilaisia. Nimen vääntäminen oli ensimmäisellä kerralla niin kamalaa (minä vielä hormoonihöyryissäni), että jos edes sukupuolella pystyy rajamaan nimiehdotuksia, niin olen todella iloinen. Eihän se sukupuoliennuste täysin varma ole, mutta kaikki oljenkorret on joskus tervetulleita.

    VastaaPoista
  46. Mielenkiintoinen keskustelu! Me emme halunneet tietää sukupuolta, koska se tuntui helpommalta. Odotimme vauvaa! Raskauden alussa minulla oli vahva tunne, että vauva on tyttö. Mahan pyöristyttyä KAIKKI siis aivan kaikki sanoivat, että poikamaha ja niin aloin itsekin ajatella, että fine poika sieltä varmaan tulee ja niin tulikin! Raskaana ollessa oli kiva ajatella vauvaamme vaavina ja Vaaviksi häntä kutsuimme ristiäisiin asti :D ja välillä vahingossa niiden jälkeenkin.

    Nyt olen ajatellut, että jos toinen tulee niin voisihan sen sukupuolen kysyäkin. Mutta tätä ketjua lukiessa tuli tunne, että oishan se ihanaa jos sitä ei sittenkään tietäisi! Oli hieno hetki, kun kätilö nosti vauvan ensimmäisen kerran näkyville ja kysyi, että no kumpi sieltä nyt tuli? ♡

    VastaaPoista
  47. Mekin halusimme tietää sukupuolen, mutta ensisijaisesti sen vuoksi, että suhde lapseen tuntui helpommalta luoda jo vatsa-aikana. Mutta mekin olemme feministejä emmekä ajattele, että arvottaisimme tällä tiedolla toista sukupuolta paremmaksi tai huonommaksi. On selvää, ettei sukupuoli vielä kerro meille millainen lapsesta tulee, ja hyvä niin. Ihminenhän kasvaa ja kehittyy vuosien myötä myös kohdun ulkopuolella, toivottavasti hautaan saakka. Mutta jos olisimme voineet saada tietää sen hiustenvärin, olisimme halunneet tietää senkin! Meille siis se hiustenvärikin oli asia, joka olisi auttanut rakentamaaan mielessään sitä mielikuvavauvaa. Halusimme tietää ihanasta tulevasta perheenjäsenestämme ihan kaiken! Ja mielikuvavauva puolestaan auttoi minua jaksamaan läpi vaikean raskauden ja yli vaikeiden synnytysten todella merkittävällä tavalla. Osasin luoda päähäni jonkinlaisen konkreettisen kuvan siitä millainen lapsi sieltä on tulossa. (Se ultraäänikuvan vauva on vähän "outo" :D

    Uskon, että jokainen normaalilla sivistyksellä varustettu vanhempi kuitenkin tietää, että mitkään mielikuvat eivät silti tarkoita, että lapsi on juuri sellainen kuin päässään kuvittelee. Ja kyllä, sukupuolikin voi olla jotain siltä ja väliltä. Mutta kyse onkin mielikuvista, jotka auttavat konkretisoimaan odotettavaa asiaa: sieltä on tulossa ihan oikea ihminen, jolla on pippeli tai pimppi, jonka nimeksi tulee tämä tai tämä. :)

    Mutta toisaalta, me olemme myös sitä sorttia, että päätimme nimenkin etukäteen ja kerroimme siitä jopa muille. Vauvoja kutsuttiin heidän oikeilla nimillään avoimesti muillekin jo raskausaikana. Kun he sitten syntyivät, he tietysti näyttivät itseltään sen nimisinä, koska olivat olleet sitä jo 6 kk. Ehkä meillä on ollut hyvä tuuri, kun lapset näyttivät siltä, minkä nimisiksi heitä oli kutsuttu jo. Tai sitten he näyttivät siltä, koska heille oli jo se nimi annettu eikä osattu muuta kuvitella. :D Mene ja tiedä. Mutta jotenkin annetut nimet tuntuivat jo kohtuvauvojen temperamentteihin sopivilta. Ja toden totta, kumpikin on kyllä hyvin sen kaltaisia persoonia, joita olivat jo kohdussa ja mielikuvissani. :)

    Mä ymmärrän mainiosti sen, että haluaa säilyttää jännityksen siinä, että tuleeko tyttö vai poika. Itse olen niin pohjattoman utelias, että olisi raastanut mieltäni, että joku muu (eli kätilö) tietää tuleeko meille tyttö vai poika, mutta minä en. ARGH! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nostan myös esiin pointin sukupuolesta siksi, että vaikka tietyn sukupuolisen lapsen toivominen on vahva tabu, olen samaa mieltä yllä kirjoittaneiden kanssa: joskus äidin ja isän psyykeelle on merkittävästi parempaa tietää se etukäteen, jotta asiaan voi valmistautua ajoissa ja käsitellä pettymyksensä. Olisi kammottavaa käsitellä sitä vastasyntyneen kanssa, jolloin tämä väistämättä vaikuttaisi myös suhteen luomiseen ensihetkinä. (Valitettavasti tunnen tällaisen tapauksen. Loppu hyvin siinä tarinassa, mutta on jättänyt äitiin karmean jäljen ja ikävän muiston esikoisen syntymästä. Ei hyvä.) Ja se voi olla etenkin äidille ikävä kokemus. Se, että toivoo juuri poikaa tai tyttöä, on todella luonnollinen asia. On myös päivänselvää, että tässä maailmassa on erilaista olla tytön vanhempi tai pojan vanhempi (tai transsukupuolisen äiti tai isä). On siis enemmän kuin ymmärrettävää ja normaalia toivoa jotakin tiettyä sukupuolta. Eikä se, kuten joku yllä kirjoitti, ole toive joka olisi tärkeämpi kuin vaikka lapsen terveys! Mutta jos niin ei käy, että lapsi olisikin sitä sukupuolta mitä toivoo, se ei vähennä lapsen arvoa. Vaan se on menetys siinä missä muutkin: ei menetys sille lapselle joka syntyi, sillä hän on mittaamattoman arvokas juuri sellaisena eikä häntä halua vaihtaa. Mutta se on sen lapsen menetys, jota ei saanut.

      Yhtä kaikki, olen keskustellut tästä sukupuolen etukäteen kysymisestä tosi monien kanssa, jotka eivät itse halua ottaa selvää ja aika monilla on tuo sama argumentti: että ei halua arvottaa lasta etukäteen sukupuolen perusteella. Ehkä olen turhan herkkä ottamaan itseeni, mutta kyllä se vähän loukkaavalta tuntuu. Me kun ei missään nimessä otettu asiaa selville siksi, että se jotenkin arvottaisi lastamme etukäteen! Kyse oli aivan muista seikoista. Ja jos joku muu ei halua ottaa selvää oman lapsensa sukupuolesta, en perustele heille omaa valintaani sellaisilla argumenteilla, jotka voisi tulkita toisen kritisoimiseksi. itse asiassa, en perustele mitenkään. Sillä ei minun valintani ole sen parempi kuin toisen. Mutta täällä oli hyvä keskustelu aiheesta, niin päätin ekaa kertaa ikinä avata sanaisen arkkuni asiasta. :)

      Poista
    2. Pakko kommentoida tähänkin ;) Täällä on niin hyvää keskustelua. Todella meilenkiinotinen tämäkin kirjoitus ja tuo tarina jonka kerroit. Ennen vanhaan varmasti etenkin, on ollut hyvinkin yleistä että tyttölapsen, tai useamman, synnyttyä on koko kylän voimin kauhisteltu kauheaa kohtaloa kun sitä poikaa ei tule. Eipä ihme että äitikin siinä saattaa pettyä kun paineet saada nimelle jatkaja on olleet niin kovat. Ja tämähän monissa maissa on edelleen nykypäivää kuten aiemmissa kommenteissa on todettu.

      Itse olen miettinyt tuota suhteen luomista vastasyntyneen kanssa paljonkin. Esikoisestamme emme tienneent sukupuolta etukäteen, olin koko raskausajan varma tyttövauvasta ja olin etukäteen mieltänyt itseni tulevaksi tytön äidiksi. Pojan saimme, aivan ihanan tietysti, enkä voi missään muotoa sanoa olleeni pettynyt, mutta hämmentynyt olin. Siksi olenkin halunnut nyt muissa raskauksissa tietää sukupuolen etukäteen, jotta ei tarvitse etukäteen spekuloida. Mutta enemmän olen kuitenkin sitä mieltä että ekan lapsen kohdalla se kaikki hämmennys johtui siitä että oli vaan niin kauhea shokki olla yhtäkkiä äiti. En ollutkaan osannut valmistautua asiaan vaikka luulin valmistautuneeni. Se oli jotain niin kokonaisvaltaista. En ensimmäisinä päivinä edes tunnistanut vauvaa omakseni, katselin sitä vain ihmeissäni että eihän se edes näytä multa :D Ja tää oli todella hämmentävää ja tottakai tunsin huonommuutta. Sen sijaan toisen lapsen kohdalla rakastuin häneen ensisilmäyksellä. Ajattelisin että se johtuu siitä että olin jo äiti, vanhemmuus roolina oli tuttu ja äidin tunteet heräsivät heti. Mutta mietin myös että vaikuttiko se että tiesimme kakkosesta sukupuolenkin etukäteen.

      Ja olen kyllä samaa mieltä tuosta kun sanot: "On myös päivänselvää, että tässä maailmassa on erilaista olla tytön vanhempi tai pojan vanhempi" Olen ihan samaa mieltä. Vaikka en halua itsekään kasvattaa sterotypia-poikia, sukupuolibrändätä heitä, niin totuus on se että tämä maailma jossa eletään, on edelleen tytöille ja pojille hieman erilainen.

      Poista
  48. Meillä minä (äiti) en halunnut tietää sukupuolta etukäteen, koska en vain halunnut. Se oli täysin epäolennaista ja taustalla vaikutti myös feministinen ajatusmaailmani.

    Lapsen isä halusi tietää sukupuolen. Hänellä on y-kromosomin mukana lapselle periytyvä sairaus, joka ei ole sinällään vakava tai henkeä uhkaava tai vaikuta kognitiivisiin tai motorisiin taitoihin, mutta voi jossakin vaiheessa olla taakkana elämässä. Hän siis halusi etukäteen tietää, että jos tulossa on poika, joka perisi häneltä tämän sairauden, niin hän voi sen etukäteen käsitellä, jotta asiaa ei tarvitse "murehtia" sitten enää syntymän hetkellä, kun tulanne on muutenkin tunteellinen. Meillä lapsi on saanut alkunsa ICSI-hoidolla, ja jo tässä vaiheessa asiaa käsiteltiin, kun piti päättää, haluammeko käyttää luovutettuja siittiöitä tuon perinnöllisen vaivan eliminoimiseksi. Tämä ei ollut meille vaihtoehto.

    Käytännössä tämä hoidettiin niin, että kun ultrassa tuli aika katsoa jalkoväliin, minä laitoin silmät kiinni ja kätilö ja mies selvittivät keskenään elekielellä ja paperilla sukupuolen. Minulle mies ei sitä koko raskauden aikana lipsauttanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkan vielä tuosta sukupuolten arvottamisesta, että sitä kyllä tapahtuu ihmisillä ehkä suurimmaksi osaksi täysin tiedostamatta. Meillä esim. kävi tilanne, jossa esittelimme ennen lapsen syntymää kylässä oleville läheisille tekemiämme vauvahankintoja; vaunuja, auton turvaistuinta jne. Kaikki oli teknisesti viimeisen päälle uusinta uutta ja turvallisinta, Tekniikan maailman testit luettu jne. koska olemme molemmat tekniikasta ja varsinkin autoihin liittyvistä asioista kiinnostuneita. Tähän miespuolinen vieraamme sanoi, että no kyllähän tästä jo arvaa, että tulossa on poika, koska kaikki hankinnat ovat niin hienoja ja teknisiä ja viimeisintä uutuutta. Aivan kuin siis tytölle olisi nyt välttänyt joku vähän huonompikin ja halvempikin vaihtoehto. Mulla meinasi vähän mennä herne nenään niissä tiloissani. Ja nämä kaikki hankintapäätökset oli jo mietitty ennen kuin mieskään tiesi sukupuolta eli se ei edes alitajuisesti voinut vaikuttaa.

      Poista
    2. Äh...mä jouduin nyt hirveään selittelykierteeseen, kun kyseessä on asia, jossa ei halua tulla väärin ymmärretyksi tai vielä vähemmän loukata muita. Mutta tuolla viittauksellani vakavaan sairauteen / kognitiivisiin / motorisiin taitoihin tarkoitin, että jos etukäteen olisi ollut tiedossa, että tuo y:n mukana perityvä sairaus johtaa vääjäämättä ennenaikaiseen kuolemaan tai johtaa vaikeaan vammaisuuteen, niin emme olisi lähteneet tietoista riskiä omien siittiöiden käytöstä ottamaan. Toki tiedostomme, että tällaistenkin asioiden riski on aina olemassa kaikissa raskauksissa. Koskaan ei tiedä, mitä sieltä on tulossa, vaikka kuinka tutkittaisiin. Osaltaan juuri tästä syystä en halunnut tietää sukupuoltakaan, mutta ymmärrän myös miestä, joka halusi perinnöllisyysasian murehtia pois etukäteen tai että siihen oli helpompi henkisesti suhtautua, että jos kyseessä on poika hänell on tämä sairaus siksi, koska minullakin on.

      Ja nyt mä lopetan tän selittelyn. :D

      Poista
    3. "Tähän miespuolinen vieraamme sanoi, että no kyllähän tästä jo arvaa, että tulossa on poika, koska kaikki hankinnat ovat niin hienoja ja teknisiä ja viimeisintä uutuutta. Aivan kuin siis tytölle olisi nyt välttänyt joku vähän huonompikin ja halvempikin vaihtoehto. Mulla meinasi vähän mennä herne nenään niissä tiloissani"

      --> Saikin vetää herneen nenään. Herranjumala ihmisten kommentteja. Minä vedän täällä hernettä nenään jo etukäteen siitä mitä tiedän joidenkin tuttavien kommentoivan kun saavat tietää että meille tulee kolmas poika. (Tyyliin "todelliset rakastajat tekevät tyttöjä....mikäs sinä olet"....tai "ette te sitten osaa tehdä kuin yhdenlaisia")

      Poista
  49. Esikoisen kohdalla kysyttiin. Vaikka miestä piti vähän taivutella. Tietämättömyys olisi kuuleman tuonut "vähän jotain jännitystä" hommaan. Omasta mielestä jännitystä piisasi ihan riittämiin miutoinkin, kun oltiin kuiten ekaa kertaa pappia kyydissä. Jotenkin asian tietäminen tuntui myös itselle tärkeältä henkisen valmistautumisen kannalta. Omassa perheessäni jälkipolvi on myös suurilta osin miehistä laatua, joten tytön saaminen olisi ollut pieni totuttelun hetki. Poika siis saatiin mekin :) Seuraavan kohdalla, joka siis toivottavasti jossain vaiheessa tulee, olen ajatellut malttaa mieleni. Homma on suoritettu kertaalleen onnistuneesti, joten sen puolesta ei enää jännitettävää niin paljon ole, joten olisi mukava keskittyä vaan vauvan odotukseen ja fiilistelyyn. Itse puolestani vähän hermostuin jo niihin jatkuviin tiedusteluihin sukupuolesta. Vastaukseni oli aina että "ollaan kysytty mutta emme halua kertoa sitä etukäteen". Koska mikään ei kuitenkaan ole täysin varmaa, edes terveen vauvan syntyminen, vaikka tarkastuksissa kaikki hyvin aina olikin. Vastaus hämmensi monia, mutta pidin itse tietoa niin henkilökohtaisena asiana etten halunnut sitä kaikkien, täysin vieraidenkin, ihmisten kanssa jakaa. Halusin myös välttyä "sukupuolibrändäykseltä" joka jo aiemminkin mainittiin. Lapsemme käyttääkin yhtä paljon keltasta kuin vihreää. Ylipäätään suosimme paljon kaikkia raikkaita värejä, koska mielestäni ne korostavat hauskasti lapsemme eläväistä persoonaa. Ja värikartan monipuolinen käyttö toki ennakoi myös toivetta että perheessämme olisi joskus molemman sukupuolisia lapsia :)

    VastaaPoista
  50. Kättärillä kätilö esitteli vastasyntyneen pyllypuolen ensin sanoen "tyttö!" Olisin halunnut tutustua lapseeni kasvot, enkä sukupuoli edellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, mutta mä repesin :D

      Poista
    2. Niin mäkin mutta onneksi vain vähän ja paranin pian. Ehhehe!!! :D

      Poista
  51. Rakenneultra voisi ihan hyvin olla ultra, jossa tarkistetaan myös että kivekset tai emätin ovat vauvalla kunnossa eikä ole esim. piilokiveksisyyttä tai puuttuvaa kohtua. Jos näin olisi, sukupuoli selviäisi väistämättä samalla.

    Kaislakerttu

    VastaaPoista
  52. Halusin tietää, koska en pidä yllätyksistä.

    VastaaPoista
  53. Oltaisiin haluttu tietää, mutta tyyppi oli niin jalat ristissä, että se ei meille selvinnyt. Hetken harmitti, mutta tosi pian tuli sellainen fiilis, että ihana yllätys sitten! :)

    Itselläni oli kyllä todella vahva tyttö-olo koko ajan ja sitä myös vahvisti neuvolan tädin veikkaukset. Hän useamman kerran puhui tytöstä esim sykettä kuunnellessa. Hän oli kätilö ja arvioi koonkin vain 200g pieleen ihan vain vatsan päältä tunnustelemalla.

    VastaaPoista
  54. Itse en kummassakaan raskaudessa halunnut tietää vauvan sukupuolta eikä halunnut puolisokaan ja eikä siis saatu tietää. Olen itse ammatiltani kätilö ja ultrassa olisin varmaan tuon asian nähnyt itse, jos olisi tarkkaan katsonut, mutta jätin siis katsomatta. Halusin pitää tuon asian salassa meiltä ja muilta loppuhuipennukseen eli synnytykseen saakka. Täytyyhän sitä elämässä hiukan jännitystä olla!!
    Kaikki sitä kysyivät ja epäilivät, että tiedän asian ammattini vuoksi. Etenkin toisen raskauden kohdalla kysely kävi kuumana. Esikoinen on poika ja tietenkin sukulaiset odottelivat tyttöä tasapainottamaan perhettä. Poika on kuopuskin, nyt meillä ei sitten ole balanssia perheessä.;)
    En ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä ketkä menee ultraan katsomaan vauvan sukupuolta. Ultrat tehdään oikeasti ihan jostain toisesta syystä, sukupuoli on sivuseikka. Joiltakin olen joskus kysynyt, että entäs jos siellä ulrassa ei nähdäkään sukupuolta vaan ihan jotain muuta ei toivottua.:(
    Ihanaa odotusta sinulle Satu!!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?