No niin, nyt se alkaa: täyspäiväpahoinvointi. Yrjöttää, pierettää, heikottaa. Jos en syö tunnin välein, alan räyhätä. Irtokarkkihimo on käs...

Raskausviikko 9

1.5.15 Satu Kommentteja: 8

No niin, nyt se alkaa: täyspäiväpahoinvointi. Yrjöttää, pierettää, heikottaa. Jos en syö tunnin välein, alan räyhätä. Irtokarkkihimo on käsittämätön, mutta en aio antaa sille periksi, sillä tiedän, että nallekarkeista, kirpeistä pääkalloista ja toffeetäytteisistä suklaanapeista tulee kahdeksi minuutiksi hyvä olo, mutta sitten taas heikottaa. Minulle ei ole olemassa kymmentä irtokarkkia. Se on ei mitään tai puoli kiloa. Irtokarkkipommeista tulee paitsi huono olo myös hiivatulehdus ja lisäkiloja. Niinpä yritän pitää pirun kurissa syömällä omenoita ja appelsiineja. Jokaisen appelsiinisiivun jälkeen tunnen itseni vähän enemmän voittajaksi, huonovointiseksi voittajaksi.
Kuva on osa sarjaa, jonka otimme Helkaman lehteen tammikuussa.
On yksi paikka jossa minua ei heikota: treeneissä. Ehkä se huono olo pysyy poissa kohonneen adrenaliinin takia. Tai ehkä hetkellinen todella korkea syke ja huohottaminen tuntuu hyvällä tavalla niin pahalta, että se paha olokaan ei tunnu missään. Niinpä jatkan treenausta samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Neljästi viikossa, tunnin kerrallaan.

Järkeilen, että koska olen vielä ensimmisellä kolmanneksella, voin periaatteessa tehdä kaikkia niitä harjoituksia mitä aikaisemminkin. Tuplanaruhyppelyt ovat yhtä vaikeita kuin aina paitsi että housuun pissimisen lisäksi hinkkeihin sattuu. Mutta hei: ei yrjötä yhtään!
Enpä olisi uskonut, että sanon tämän: Ihanaa, burbeeseja! Tauko pahoinvoinnista!!
Koska en vielä halua kertoa raskaudesta kenellekään, googlailen itsekseni iltaisin netistä vinkkejä raskaana olevien naisten treenaamiseen. Mitään uusia rankkoja urheilulajeja ei kannata aloittaa raskaana ollessa, mutta ennestään tuttuja lajeja voi jatkaa entiseen malliin - paitsi lajeja, joissa kehoon kohdistuu iskuja. Kun pötsi kasvaa, täytyy vatsallaan tehtäviin liikkeisiin keksiä korvaavat liikkeet. Laatikkohypyt, hyppynaruhyppelyt ja core-lihaksia treenaavat liikkeet pitää laittaa sivuun kun itsestä alkaa tuntua siltä. Levypainoliikkeissä ei kannata kokeilla uusia ennätyksiä eikä raskaita syväkyykkyjä kannata paineen takia tehdä raskauden ehdittyä pidemmälle.

Tällä viikolla saan ensimmäistä kertaa treeneissä vedettyä kaksi kertaa peräkkäin varpaat leuanvetotankoon. Tuuletan. Seuraavan kerran sitten ehkä joskus vuoden 2016 lopussa.

Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:

Raskausviikko 1
Raskausviikko 2

8 kommenttia:

  1. Mukava lukea näitä ja sitä paitsi nyt vasta olen hokannut, että sullahan on tuolla Instan puolella kuvia.
    Katson parhaillaan 101 Reykjavik- elokuvaa. Taitaa olla juuri sieltä sun kotikulmilta kuvattua? Kumman lämminveristä porukkaa, hihattomilla paidoilla keskellä talvea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo me asutaan juurikin siinä 101:ssä. The place to be :)

      Poista
  2. Nytnytnyt on pakko korjata.... Se on burpee, ei burbee, niin kuin tuossa ohjaajankin (?) kirjoittamassa taulussa lukee. Anteeksi pilkunviilaus ja niuhotus, tämmönen on inhottavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho - kirjoitusvihre perhana...

      Poista
  3. Mä kävin toisen lapsen odotusaikana viimeiseen asti aerobic-tunneilla (kyllä, siihen maailman aikaan vielä aerobicattiin). Muuten pystyi tekemään kaikkea, mutta selkälihasliikkeet ei onnistunu, kun ei voinut enää vatsalleen mennä. Ja hyppysarjoissa otin myös iisisti. Oi, niitä aikoja :) Toivottavasti sulla on pahoinvointi helpottanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enää ei satu kuin päähän :)

      Poista
  4. Toinen huomio - vaikka joo, tiiän että kaikki crossfit-sanasto ruukataan englanniksi aina kirjoittaa - burpee on suomeksi yleisliike. *nyt tämä anglisminillittäjä menee nurkkaan istumaan*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleisliike?! Kidutusliike sen pitäisi olla, haha. Katsotaan, jääkö tämä päähän. Mä yritän kyllä - suomen kielen ystävä kun oon.

      Poista

Mitä tuumaat?