Työmatka Müncheniin! Ensimmäisen messupäivän jälkeen työkaveri tarjoaa illallisen jälkeen snapsit. Voi helvetti. No sitten skoolataan.  Eh....

Raskausviikko 10

7.5.15 Satu Kommentteja: 8

Työmatka Müncheniin! Ensimmäisen messupäivän jälkeen työkaveri tarjoaa illallisen jälkeen snapsit. Voi helvetti. No sitten skoolataan.  Eh. Otan "huikan" ja katselen ympärilleni. Lähiympäristössä ei näy yhtäkään huonekasvia, jonka juuristolle voisi kaataa lasista ravinteita. Ravintolan pöydällä on pieni kukkanen, mutta se on nahkealehtistä muovia. Kokeilen sormella vielä varmuudeksi kukkaruukun sisältöä, mutta muoviahan sekin on. Pienikään määrä nestettä ei tuohon tekomultaan uppoa.
Ensimmäisenä messupäivänä ripustimme seinille Samaya-projektin kuvateokset.
Otan toisen "huikan" ja vaihdamme miehen kanssa huomaamattomasti laseja. Loppuillasta puoliso pääsee pieneen huppeliin ja minä juoksen vessassa senkin puolesta.

Enhän minä alkoholia tavallisissa oloissa juo kuin annoksen tai kaksi viikossa. Mutta juuri tällaisissa sopivan tuttavallisissa mutta ei kuitenkaan parhaiden ystävien välisissä illanvietoissa se nousee ongelmaksi. Hyville ystäville päätin tilaisuuden niin pakottaessa kertoa, mutta muille en halunnut hiiskahtaa asiasta vielä mitään. Keskenmeno itsessään olisi varmasti jo niin raskas kokemus, että jos se eteen tulee, haluan sen mieluummin ilman tiedotuskierrosta puolituttaville.
Messupirkko.
Kun ei toimi kuten tavallisesti, joutuu usein selittämään. Koska en halua sulkeutua kotiin kolmeksi ensimmäiseksi raskauskuukaudeksi, valehtelu ja väistely on välttämätöntä. Eli kun tulee minun vuoroni tarjota kierros, haen kaikille oluet ja kuiskaten pyydän baarimikolta itselleni alkoholittoman ja lasissa kiitos. Pöydässä sitten vertailemme tuoppiemme sisältöä.
Oikealla naurettavan kevyt lager. 
Onpa tässä oluessa mieto maku, ihmettelee kollegani.
Joo, mä olen aina tykännyt tällaisista kevyistä lagereista, vastaan.

Jepjep.

Onneksi pian voi kertoa muillekin! Väistely nimittäin väsyttää.

Raskauspainoindeksi raskausviikolla 10: paino edelleen tavanomaisessa eli 62 kg

Täältä löydät aikaisemmat raskausviikkopostaukset:

Raskausviikko 1
Raskausviikko 2

8 kommenttia:

  1. Salaileminen on kauheaa, tai ainakin henkisesti aika raskasta... Toisaalta myös parasta, musta oli kiva hautoa omaa megaylläriä hetki ihan rauhassa. Mutta toisaalta nyppi vastailla kautta rantain vältellen kysymyksiin siitä, mitä kuuluu. Kirjoitin tuosta juomattomuuden salailemisesta just itsekin, ja tulin siihen tulokseen, että ei mun lähipiiriä ole ainakaan juuri kiinnostanut mun lasin vajuminen tai vajumattomuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Väistely on tylsää ja etenkin se että joutuu turvautumaan valkoisiin valheisin, just esimerkiksi näissä työhön liittyvissä vapaa-ajanvietoissa.

      Poista
  2. Hih, tuo salailu on tuttua. Halusin salata molemmat raskaudet aika pitkään ja sen takia tuli tehtyä yhtä jos toista. Koomisin hetki oli se, kun luulin meneväni lastenvaatekutsuille, mutta ovella tajusin, että paikalla on tyyppejä, joilla ei todellakaan ole enää pikkulapsia ja että kutsut ovatkin naistenvaatekutsut. Siis koon mittailua, sovittelua, toisten edessä näyttäytymistä jne. Oma maha ja tissit olivat selvästi normikokoa muhkeammat, joten sovittelin sitten niitä vaatteita yksin vessassa. Kun edustaja mittasi mua jonkun paidan oikean koon selvittämiseksi ja sanoi, että me taidetaan olla aika samaa kokoa, oli hankala pitää pokkaa. Kesken kutsujen aloin voida yllärinä pahoin, joten lastasin ensihätään herkkupöydästä jotain naamaan ja sen jälkeen keksin tekosyyn, jolla karkasin kotiin. Pientä säätöä.. :)

    Korpikissa

    VastaaPoista
  3. Tuskastuttavan hitaasti etenevät nämä sun raskausviikot! Argh! :) Huutelee täältä yksi sun blogin pitkäaikainen vakkarilukija. Mä niin tykkään lukea sun kirjoituksiasi, niin täällä kuin kirjoissakin. Aika lailla alusta asti olen tainnut olla lukijana. Mulla on itsellä kaksi lasta, nyt 6- ja 1-vuotiaat tytöt. Musta on niin hauska, hieno, mahtava juttu, kun tekin päädyitte vielä sisaruksen kannalle. Pitkälti samanmoiset ajatukset ja sulattelut täälläkin vaati tuo päätös. Ja onneksi päädyttiin siihen. On nuo niin mahtavia tyyppejä yhdessä ja erikseen. Tähän loppuun paljon sydämiä..
    T: Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän kuroa kiinni :D Ensi viikolla tulee useampi - lupaan!

      Teillä on kersoilla aika sama ikäero kuin omilla tulee olemaan. Miten sä oot kokenut tuon viiden vuoden ikäeron; onko isommasta jo apua ja viihtyykö ne keskenään? Tai niin no, yksivuotias ei kai vielä kauheasti leikii? Mä oon niin pihalla - oon unohtanut melkein_kaiken_ :D

      Poista
    2. Hyvä, hyvä! :D Ensi viikkoon, ei mitään paineita!

      Meilläkin vanhempi tyttö toivoi pitkään pikkusiskoa tai -veljeä. Isommasta on kyllä ollut tosi paljon apua alusta asti. Nyt hän erityisesti tykkää, kun voi auttaa ihan itse siskoaan, ilman äitiä minkäänlaisena välikätenä. Esimerkiksi vaipanvaihto sujuu vähemmillä rimpuilemisilla, silloin kun isosisko haluaa sen vaihtaa. Vessassa käydessäni olen välillä saanut isosiskolta apua vauvan (taapero kai se jo on…) viihdyttämisessä, jottei pikkuipana-apina tajuaisi vaikkapa kiivetä pöydälle sillä välin. Isommasta on myös hauskaa seurata pienempää ihmettelemässä kaikkea, kun niin monet asiat on vielä Vauuu!
      Nyt muutaman kuukauden, noin vuoden iästä lähtien, on heillä ollut tosi hauskoja yhteisiä leikkejä. Tämä tuli kyllä mulle ihan yllätyksenä että nyt jo! On mm. hippaa, piilosta, teekutsuja(!), vauvojen ja pehmoeläintenhoitoa, kauppaleikkiä ja ihan sitä yleistä höpsöilyä ja hillumista yhdessä.
      Totta kai isosiskolla menee välillä hermot kun pienempi "tahallaan" pilaa leikin, kun ei tuo 1-vuotiaan keskittyminen riitä yhtä pitkälle. Ja tietenkin välillä pitää vähän kiusata pikkusiskoa, kuten asiaan kuuluu. Pikkusisko matkii kyllä siskoaan kaikessa, niin hyvässä, kuin vähän huonommassakin. 
      Mäkin olin jo unohtanut melkein kaiken. Mutta kummasti vaan alkoi sujua kaikki paljon rennommin ja helpommin kuin ekan kanssa.
      - Johanna

      Poista
  4. Meillä on pienempi ikäero, mutta korjaan sun olettamusta. Ainakin oman empiirisen kokemuksen perusteella nää tokat leikkii paljon enemmän ja aikaisemmin kuin esikot. Ehkä siksi että niillä on leikkimalli. Voihan tän oikeastaan lukea noista lähiömutsinkin postauksista.

    VastaaPoista
  5. Hei, onnea aivan hurjasti! En ole hetkeen käynyt blogiasi lukemassa (sitä se vauva-arki on), mutta nyt kun pitkästä aikaa pistäydyin niin oli tosi ihanaa lukea näin iloisia uutisia. (Ja vaikka lapsilukunne ei mitenkään minulle kuulu, niin joskus aiemmin pälkähti päähäni ajatus, että miksei teille voisi tulla toistakin lasta. Ei harmainta hajuakaan mistä tämä ajatus pöllähti, mutta näköjään kaikenlaisia ajatuksia voi päässä kummitella lukijoilla :D mutta nyt teille tulee toinen lapsi, ja se on hienoa :) Onnittelut myös tulevalle tuplaiskälle ja isosiskolle!)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?