Raskausviikko 37

Kampa alkaa käydä vähiin. Taas käydään kätilön luona ja setti sama kuin ennenkin: visiitti kestää vähän alle vartin. Odotushuoneen veskissä tehdään itse pissatesti, ja katsotaan minkäväriseksi tikku muuttuu. Kätilölle tikkua ei tarvitse näyttää. Riittää kun kertoo, oliko tulos normaali vai ei. Sitten mitataan verenpaine, mitataan kohdunpohjan korkeus, kuunnellaan sydänäänet, kysytään kuulumiset ja  pyynnöstä pääsen käymään vaa'alla. Lopuksi kätilö antaa tietopaketin synnytyksestä. Jaiks.
Sikiö ei ole vielä kiinnittynyt ja voi kuulemma olla, että se ei kiinnitykään kuin vasta synnytyksessä. Yleensä kuulemma ensimmäistä lasta odottavilla kiinnittyminen voi tapahtua jopa pari kuukautta ennen syntymää, mutta toisen tai kolmannen lapsen kanssa sitä ei välttämättä tapahdu ollenkaan ja sikiö mellastaa kohdussa vapaana loppuun asti. Jos lapsivesi menee eikä sikiö ei ole kiinnittinyt, pitäisi kuulemma  käydä konttausasentoon ja soittaa ambulanssi.  Toisaalta kätilön mukaan lapsivesien meno käynnistää synnytyksen vain puolella raskaana olevista.

Okei. Sitten saan seuraavan tapaamisajan kahden viikon päähän. On kuulemma melko todennäköistä, että tämäkin lapsi syntyisi laskettuna aikana, koska esikoinenkin teki niin, eli vielä me varmaankin tapaamme, kätilö sanoo ja toivottaa hyvät viikonloput.

Tänään alkaa syksyn viimeinen isompi työprojekti, hevosreissu Pohjois-Islantiin.  Samalla kun pakkaamme miehen kanssa makuupusseja, sadevaatteita ja valluskenkiä rinkkaan, Deuterin laukun vieressä on toinen ja huomattavasti pienempi kangaskassi, jonne laitetaan vastasyntyneelle oma vaatekerta. Vaipat pitäisi vielä muistaa ostaa matkalta mukaan.

Tuntuu, kuin olisin työn ja perheen yhdistämisen ytimessä. Tässä on ihan hauska olla, vointi on freesimpi kuin viime viikolla.

Raskausviikko 36