Tajuan, että minulla on koko ajan nälkä. Ei tee mieli karkkia, suklaata tai jäätelöä (no okei, jäätelöä vähän), mutta tavallisen ruoan nälk...

Raskausviikko 35

10.8.15 Satu Kommentteja: 10

Tajuan, että minulla on koko ajan nälkä. Ei tee mieli karkkia, suklaata tai jäätelöä (no okei, jäätelöä vähän), mutta tavallisen ruoan nälkä on valtava ja monta kertaa päivässä. Remontin ohessa syömme usein nopean lounaan Subwayssä. Otan isomman koon, tietysti. Kollegat ottavat puolikkaan patongin, mutta eihän se riittäisi mihinkään. Tyhjentäisin tarjoittimen sisällön kahdella haukkauksella. Lyhyt patonkin tekisi niin kiukkuiseksi, että söisin luultavasti myös sen tarjottimen.
Kävin ostamassa vähän iltapalaa.
Tässä ei nyt puhuta mistään pienistä aterioista. Viikolla 27 vatsa oli jatkuvasti täynnä. Nyt se on jatkuvasti tyhjä. Yli kahden tunnin tauko aterioiden välissä alkaa heikottaa ja suututtaa. On pakko syödä paljon ja ihan koko ajan.

Aamiaisella puuroa tai muroja, kahvitauolla kahvia, keksejä ja hedelmiä, lounaalla Subin patonki ja kolmen tunnin päästä kakkoslounaalla (!!) annos kiinalaista. Seuraavien tuntien aikana pari banaania, omenoita, leipää, myslipatukoita. Illalla joku lämmin perusruoka - lasagnea, kalapihvejä, lihakeittoa, kasvipastaa, mitä näitä nyt on. Iltapalaksi pari palaa leipää, kiwejä ja jukurttia tai skyriä.

Yöllä – koska tietysti herään viideltä siihen, että on nälkä – joku nopeasti syötävä juttu. Omena, leipää tai juotavaa skyriä.
Kai ne varpaat siellä jossakin ovat.
Äitiysneuvolassa päivittelin tätä syömisen määrää, mutta kätilö käski rauhoittua ja kehotti syömään, kun on nälkä. Huolimatta noin tuplaantuneesta ruoan määrästä viimeisen kymmenen päivän aikana paino oli noussut puoli kiloa. Minne se kaikki oikein menee?
Vartissa puoli kiloa viinirypäleitä. Huh.
Jalkaan muuten mahtuu mukavasti enää yhdet legginsit. Että toivottavasti ei pylly tästä enää kauheasti leviä. Muuten tulee kylmä!

10 kommenttia:

  1. Nyt kuulostaa tuo syömisen määrä tutulta. Viikko ennen juniorin synnytystä (joka oli rv 38) oli hurjan kamala(hiilari) nälkä koko ajan. Noin 5 päivää ennen synnytystä piti illalla tilata pitsa (josta yleensä riittää puolikas), ettei yöllä tarvitsisi nousta syömään. No, silti piti jäystää leipää yöllä. Aamiaisia oli vähintään kaksi päivässä jne. Ja se nälkä ei ollut mikään pikkunälkä, vaan sellainen, että ei ole saanut viikkoon ruokaa ja taju lähtee just nyt, jos ei saa ruokaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo just tuommoinen taju lähtee -olo täälläkin. Siis pakko syödä vaikka sahanpurua tai purkkaa jos ei ole ruokaa lähettyvillä. Täysin pimeetä. Mutta toivotaan että pysyisi mahassa sinne syyskuun puoliväliin ja mielellään vähän yli...

      Poista
  2. Mullakin on koko ajan nälkä, vaikka tyyppi on vasta pähkinän kokoinen. Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää raskaanaolo on muutenkin niin loogista - hehe.

      Poista
  3. Se on poika!

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onks tää joku kansanuskomus? :D

      Poista
  4. Mulla oli alkuraskaudessa ihan samaa. Siis järjetön nälkä ihan koko ajan. 3 aamupalaa ei ollut mikäön vitsi. Ja jos ei syönyt, niin iski purjoan kohta-ellotus.Onneksi nyt jo tasaantunut ;). Loppuraskautta odotellessa. Mietinkin, että miten suhun uppos se x ruokalajin hieno illallinen juomineen, kun valittelit, et olit koko ajan täynnä. Mut se vaihe olikin vaihtunut jatkuvaan syömiseen.

    VastaaPoista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Samat viikot, samat fiilikset!! Muutama viikko sitten pystyi syömään hiiren annoksia, nyt tarvitaan koko ajan ruokaa ja kunnon annoksia. Jos iltapala on liian pieni, niin yöllä herää nälkään. Jatkuvan nälän lisäksi myös alkuraskaudesta tuttu ystävä närästys on tehnyt paluun. Ai että! Tsemppiä viimeisiin viikkoihin!

    VastaaPoista
  7. Mun tuli niin mieleen esikoisen (poika) pikkuvauva-aika! Olin nähnyt vain kavereiden pieniruokaisia (tyttö)vauvoja ja meille osuikin erittäin potran ruokahalun omaava supersyömäri. Ensimmäiset kuukaudet imetin valehtelematta työpäivän verran vuorokaudessa ja nälkä oli sen mukainen; ruokaa aina pari kukkuralautasellista, väli-, imetys- ja yöpalat ja silti olisi välillä tehnyt mieli syödä kaapinovetkin. Jälkitarkastuksessa 6 vkoa vauvan syntymästä paino oli kaksi kiloa vähemmän kuin ennen raskautta. Kuopus (poika myös) oli sitten ihan erilainen, muutaman minuutin tankkaukset ja niiden välillä useita tunteja. Ei tarvinnut syödä kuin hevonen eikä ne raskauskilotkaan ikinä täysin huvenneet, vaan pari jäi muistoksi. Eli jonnekin se vauva ne ekstraruuat käyttää, mihin, ei ole selvää. Esimerkiksi näistä kahdesta täysin eri lailla ruokailevasta tyypistä jälkimmäinen vähäruokainen nirsoilija on selkeästi veljeään pidempi ja kasvaa +2 käyrien yläpuolella..
    Tsemppiä odotuksen loppuviikkoihin!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?