Viimeinen raskauskuukausi kännistyy. Se on juuri niin hirveän epämukava, kuin pelkäsinkin sen olevan. Ei olisi pitänyt silloin viikolla 33 ...

Raskausviikko 36

17.8.15 Satu Kommentteja: 22

Viimeinen raskauskuukausi kännistyy. Se on juuri niin hirveän epämukava, kuin pelkäsinkin sen olevan. Ei olisi pitänyt silloin viikolla 33 valittaa, kun vähän piti pikkuisen kävellessä nojata eteenpäin.
Ei paljon naurata. (Se on aurinko, joka paistaa silmään.). Tämä Mamalilan takki onneksi mahtuu vielä päälle. 
Tällä viikolla en nimittäin pääse enää edes sängystä ylös kuin kierimällä. Pystyn nukkumaan tasan yhdessä asennossa eli oikealla kyljellä tyynyvuoren keskellä sängyn molemmat päädyt koholla. Törmäilen joka paikkaan, astun asioiden päälle enkä todellakaan poimi lattialle tippunutta tavaraa kuin äärimmäisen pakon edessä.

Muutaman päivän takainen remontoiminen on pitänyt kroppaa ja päätä kutakuinkin kuosissa, mutta heti kun istahdan työtuolille vaikkapa vain tunniksi, tule tunne, että taju lähtee. Koska en saa henkeä. Miksi voi hengästyä paikallaan istumisesta mutta ei laudan hiomisesta? Luultavasti syynä on se, että istuessa sikiö ja kohtu painavat rintakehää ylöspäin entistä enemmän eikä tilaa hengittää juuri jää. Tunne on vähän samanlainen kuin kärsisi paniikkikohtauksesta aina laittaessaan perseensä penkkiin. On siis pakko kirjoittaa seisaallaan, tukisukat tukevasti jalassa.

Viimeisen raskauskuukauden alussa on ollut havaittavissa myös kaikenkattavaa vitutusta, joka ei kohdistu mihinkään tai kehenkään muuhun paitsi ihan vaan tähän omaan veemäiseen olotilaan.

Vitutuskäyrä oli jyrkimmillään tässä pari yötä taaksepäin. Olin yksin kotona: mies oli työmatkalla ja lapsi anopilla hoidossa. Tulin töistä kotiin myöhään, kello oli pitkälle yli puolenyön. Suunnitelmissa oli nukkua aamulla niin pitkään kuin nukuttaa. Painoin pääni tyynyyn ja nukahdin heti.

Kunnes kello kolme heräsin kummalliseen ääneen. Piip. Sitten hetken aikaa hiljaista. Ja taas uudestaan  piip. Piip. Piip. PIIP.

Jumaleissön, palohälytin ilmoittaa pattereiden loppumisesta! (By the f*cking way, se oli pari vuotta sitten taloon hankittu Jalon palohälytin, jonka ensimmäisten pattereiden piti kestää viisi vuotta - no näemmä ei ihan kestänyt).

Kolmen metrin huonekorkeus yhdistettynä yhteen 160-senttiseen valaan notkeudella liikkuvaan naiseen ja siihen faktaan, että talossamme ei ole tukevia sisätikkaita ei juuri nostanut mielialaa.

Mitä jos laittaisin korvatulpat? No eivät auttaneet.
Mitä jos piippaus lakkaisi? Eh, no ei ihan lakannut.
Mitä jos vain ignooraisin palohälyttimen? Yeah right.
Entä jos kiipeäisin tuolille ja löisin hälyttimen lattiaharjalla mäsäksi? Yritin kyllä, mutta isolla mahalla on vaikea täsmähuitoa. Siinä pesäpallopelissä hajosi ensimmäisenä maila: käsipidike irtosi ja lensi suoraan pöytämäkin näyttöön. (Joka ei onneksi uskaltanut mennä rikki.)

Etsin katseellani pimeästä kämpästä kotitalouden korkeinta siirrettävää tavaraa. Baarijakkaroihin tämänhetkinen tasapainoni ei riittäisi. Sohva on liian matala. Nojatuoli samoin. Keittiön pöytä on kiinni lattiassa. Menin lastenhuoneeseen ja näin vaipanvaihtopöydän. Siinä se on, korkeutta reilusti yli metri!

Työnsin hyllyn asunnon läpi palohälyttimen alle (onneksi meillä ei ole kynnyksiä), nousin tuolille, josta jollain ihmeellisellä nelinkontin tekniikalla pääsin könyämään hoitopöydälle, punnersin itseni seisomaan (jaa, tottakai siinä punnertaessa tuli taas vessahätä), pistin palohälyttimen mäsäksi, laskeuduin alas, löin varpaani ja kompuroin vessaan.  Siinä pyntyllä polvet ruvella istuessani mietin, että jos joku tulisi nyt sanomaan että raskaus on naisen elämän parasta aikaa ja yhteys omaan kehoon paranee ja kaikin puolin muutenkin on hiton kokonainen olo, olisin ilman harkinta-aikaa reippaan omakätisesti ollut valmis tervaamaan ja höyhentämään kyseisen tyypin ja antanut sille läksiäislahjaksi yhden kappaleen rikkinäisiä palovaroittimia. Onneksi olin sen yön yksin kotona.

22 kommenttia:

  1. Mahtavaa! En edes toivota tsemppiä, kun ei se mitään auta. MUTTA! Mulla kävi tokan kanssa niin, että tyyppi kääntyi oikeinpäin suht myöhäisillä viikoilla ja samalla painui alaspäin, jonka jälkeen oli taas tilaa hengittää. Se oli ihanaa, mut en nyt sen enempää sano siitä pallosta haarovälissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tässähän on pelkästään hyviä vaihtoehtoja: keilapallo jalkovälissä tai keuhkoissa. :D

      Poista
  2. Mikä siinä onkin että just jotain tosi epätodennäköistä tapahtuu kun sais rauhassa olla ja nukkua? Tsemppiä viime metreille, mulla tässä sylissä tuhisee kaksiviikkoinen nytty, päätti syntyä onneksi jo 38 viikolla :) Unettomat yöt jatkuu...mutta sentään voi nukkua miten päin vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta - todennäköisyydet eivät tosiaan olleet puolellani...

      Poista
  3. Pakko kommentoida asiaa sivuten tuosta Jalon palovaroittimesta. Ei todellakaan kestänyt meilläkään paristot sitä 3 vuotta ja uudet tuon malliset on muuten järkyttävän kalliita (etenkin kun niitä menee 3 kpl yhteen varoittimeen). Toiseen kärpäseen ei auttanut edes paristojen vaihto, tästä reklamaatiota yritykselle (kuten nettisivuillaan neuvovat) mutta 3 kuukauteen ei ole vielä kuulunut mitään. Olkoonkin ulkoasultaan nätit palovaroittimet mutta oma kokemus yrityksen asiakaspalvelusta ja tuotteen käytännöllisyydestä ei ihan vastaa odotuksia.

    Tsemppiä viimeisille viikoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi kökkö mitä asiakaspalvelua - ei ollenkaan hyvä. Kyllä lupaukset pitäisi pitää, se nyt on vähintä mitä yritys voi tehdä.

      Meillä oli kaupassamme Jalon hälyttimiä myynnissä pari vuotta sitten, mutta jätimme ne pois valikoimista.

      Poista
    2. Mulla oli Jalon kanssa säätöä kanssa tällä viikolla, mutta asiakaspalvelu pelasi! Valitin ensin pitkässä virressäni että hitto mitä paristoja kun niitä ei löydä mistään!! Ja sitten kun löytää niin hälytin kirkuu kuin viimeistä päivää, silti! Sain tosi asiallisen ja seikkaperäisen palautteen (itse hälytin on kyllä paskasti suunniteltu kun se piippaa sillä tappoäänellä joka asiasta, hyvästäkin, 9 minuuttia!!). Sain lisäksi vielä uuden setin paristoja postissa vaivan palkaksi, vaikka vaiva olikin tietty jo tehty ja nähty juoksemalla viikko Hgin keskustan kaikissa kaupoissa.

      T: Naru

      Poista
  4. Mullakin alkoi eilen piippailla palovaroitin kello kuus, no en yltänyt sinne asti! ja mies ei herännyt kun nukkuu korvatulpat korvissa. Lähdin töihin ja jätin sen piipittämään. Onneksi en ole raskaana niin en hakannut sitä harjalla mäsäksi, sillä se piipittävä olikin talon toisen huoneen varoitin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritin niitä korvatulppia, mutta ei auttanut enää siinä vaiheessa kun oli jo kerran herännyt...

      Poista
  5. Meilläkin just alkoi piippailemaan kolme palovaroitinta yhtä aikaa (tai okei, muutaman minuutin välein)pattereiden loppumista. Meillä on katossa oikein kolme kappaletta eri huoneissa, kaikki asennettu yhtä aikaa ja kaikki Jalon. Ja eivät kestäneet meilläkään patterit kuin kolme vuotta luvatuista viidestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa kyllä siltä, että kyse ei ole enää poikkeuksesta... Se palovaroitin itsessään varmasti toimii hyvin, mutta patterit eivät kyllä riitä luvattua viittä vuotta.

      Poista
  6. Mä niin rakastan selällään nukkumista! Toiseksi paras asia synnyttämisessä oli ehdottomasti, että jo samana iltana pääsi rötköttämään x-asentoon selälleen. Ah autuutta!

    Muuten, täällä Suomessa on pyörinyt viime päivinä telkkarissa "Toisenlaiset äidit" -sarjan uuden tuotantokauden mainos. Siinä raskaana oleva nainen suunnittelee vesisynnytystä koska on lukenut, että sillä tavalla voi saada elämänsä parhaan orgasmin, synnytyksessä. Aika hurja ajatus, mutta onhan niitäkin jotka lievittävät supistuksia samanaiheisin konstein. Mites ois tutkivaa journalismia aiheesta Satu? :D

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha juu ei taida onnistua.
      Kokeilin sitä vesiammetta ensimmäisellä kerralla ja se oli ihan hirveä kokemus. Tuli saatanallisen kuuma ja synnytyksen eteneminen pysähtyi kuin seinään. Sitten käynnistys eikä epiduraalia ja voi perse. Tällä kertaa vedän kaikki tropit heti mitä vaan tarjolla on :)

      Poista
  7. Kun olin pusertanut 4 kiloisen kuopukseni maailmaan ja tein suihkuun lähtöä menin ihan panikkiin, että apua on tosi vaikee hengittää. kunnes hetken oloa tuumittuani tajusin, että ei hitto mähän vaan pystyn vetää syvää henkeä ja tälläiseltä tuntuu hengittää. Olin unohtanut sen siinä viimeisillä kuukausilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä :D Paitsi vyötärön, haluan myös keuhkoni takaisin.

      Poista
  8. Palovaroittimet alkaa AINA piippailla keskellä yötä. Mikähän siinä oikein on... ?
    Kurja tilanne oli myös 90v äidilläni viime talvena kun palovaroitin alkoi piippaamaan keskellä yötä ja hän ei myöskään voinut kiivetä minkään päälle, jotta oli saanut palovaroittimen alas. No jollain harjanvarrella sit oli saanut laitteen hiljenemään loppujen lopuksi...

    Tsemppiä loppuraskauteen ja otahan rauhallisesti...onneks ei ole enää kuin muutama viikko jäljellä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo en aio enää toista kertaa kiipeillä hoitopöydän päälle :D

      Poista
    2. Todnäk selitys yöllä piippaamiseen on se, että huonelämpötila laskee, mikä vaikuttaa pariston jännitteeseen: ei toimi kylmemmässä yhtä tehokkaasti, joten tippuu juuri raja-arvon alle, jos odottaa aamuun/päivään, että lämpenee, SAATTAA piippaus lakata alkaakseen yöllä taas uudestaan. Samasta syystä auton akut temppuilee todennäköisimmin kylminä pakkasaamuina.

      Poista
  9. Heh hehe hee... :) Anteeksi, ei saisi nauraa vakavalle asialle!

    Auttaisiko tämä: mun lapset (kaksoset) syntyivät viikolla 31 ja viettivät 6viikkoa syntymän jälkeen sairaalassa. Jotain aina löytyy, mistä voi olla kiitollinen (vaikka olo olisikin kamala)! Ja lapset voi nykyään tosi hyvin, huolimatta aikaisesta startista.

    VastaaPoista
  10. Haha, hekottelin ääneen. No onneksi enää noin kuukausi jäljellä :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?