Ei juuri suuria eroja edelliseen raskausviikkoon . Sikiön liikkeet voimistuvat ja tuntuu siltä, kuin joku maalaisi sisälläni seinää. Tieto ...

Raskausviikko 31

24.7.15 Satu Kommentteja: 10

Ei juuri suuria eroja edelliseen raskausviikkoon. Sikiön liikkeet voimistuvat ja tuntuu siltä, kuin joku maalaisi sisälläni seinää. Tieto siitä, että sikiö pissaa vuorokaudessa puoli litraa, tuntuu hillittömältä. Eipä ihme, että saa käydä vessassa koko ajan kun joutuu liruttamaan kahden edestä. Vähän on putkisto kovilla, kun yhdelle tarkoitetun systeemin kautta pitää ajaa kahden ihmisen tuotokset.
Ota toki äiti toinenkin hodari.
Lapsi viihdyttää koko viikon jutuillaan. Ruokapöydssä hän vahtii, että syön varmasti kahden edestä. Iltaisin hän ottaa isästään mallia ja haluaa osallistua äidin jalkojen ja hartioiden hierontaan. Lapsi poimii lattialle tiputtamani tavarat, pistää itse kengät jalkaan ja ripustaa takkinsa naulaan ilman huomauttamista. Jäätelökioskilla hän kehottaa mutsiaan ottamaan tötteröön kaksi palloa - pikkuvauva tarvitsee oman jäätelön.

Viiden ja puolen vuoden ikäero tuntuu juuri nyt ihan parhaalta mahdolliselta.

10 kommenttia:

  1. Vahanko liikkis! Maailman paras isosisko sielta tuloillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siltä vähän vaikuttaa :)

      Poista
  2. Tuossa iässä sitä vauvaa osaa jo odottaa ihan eri tavalla ja kun saa olla mukana odotuksessa, on vauvan kotiin tulokin sitten ehkä hieman helpompaa. Tietysti tuossa iässä osaa olla myös jo kunnolla mustasukkainenkin, mutta sekin kuuluu asiaan. Ei ole helppoa menettää asemaansa toiselle. Toivottavasti kaikki muistavat myös häntä, kun tulevat vauvaa katsomaan. Ei tunnu sitten niin pahalta se isosiskoksi tuleminen. Vaikka kivaa se on! Itsekin olen isosisko, tosin vain kolme vuotta vanhempi. Mutta muistan kun vauva tuotiin kotiin ja tulin itse mamman luota ensimmäistä kertaa häntä katsomaan. Oli se jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkin tosi jännää nähdä, kehittyykö tästä mustasukkaisuusdraamaa ja jos niin minkälaista. Sen näkee sitten...

      Poista
  3. Meillä odotetaan kolmatta ja esikoinen on vauvan syntyessä vajaa 6 vuotta, keskimmäinen aika tarkkaan 3. Ja tuo tuleva vajaan 6v ikäero on ihan loistava. Tänään olen kuullut mm seuraavat lausahdukset. Äiti, petasin sängyn ihan ite! Minun opettelen näitä juttuja, kun sinulla on se vauva mahassa (leipää voidellessaan). Olen kyllä viime aikoina kannustanut omatoimisuuteen, ja ihanaa kun oppi menee perille ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tämä ikäero tuntuu ainakin tässä vaiheessa aivan mahtavalta. Kiinnostavaa nähdä, miten tämä suhtautuminen tästä kehittyy. Vaatinee ihan oman postauksen :)

      Poista
    2. Kyllä ! Vaatii oman postauksensa ! Itse olen aina halunnut kaksi lasta, noh, sitten esikoisen kanssa kaikki meni niin kuin meni, ja melkein olen jo luopunut haaveesta saada toinen lapsi kun esikoinen täytti jo 3, kun olen pohtinut että onko niistä samalla tavalla enää toisilleen seuraa, jos ikäero venyy suureksi. Kesälomalla kaiholla katselin kuitenkin serkkujen yhteisleikkejä miettien että olisihan se leikkikaveri kiva...eli innolla odotan jo postauksia tuosta ikäeron sopivuudesta.

      Poista
  4. Meillä lapset tuolla samalla ikäerolla ja lapsillakin jo ikää jonkin verran (ja esikoinen myös tyttö), joten ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa, että toimii! Tosin pakko myöntää, että hieman tökki vauvarumban uudelleen aloittaminen juuri kun toinen oli alkanut "itsenäistyä", mutta kyllähän siitäkin selvittiin. Ei sisarkateutta, mustasukkaisuutta eikä itkupotkuraivareita, mutta ainakin meillä äidin ja vauvan paapominen loppui alkuinnostuksen jälkeen, ja kehiin "palasi" se normi lähes-kuusi-vuotias, jonka prioriteetit pyöri oman navan ympärillä. Ja nyt naurattaa ne(kin) hetket, kun sylissäsi on todellinen hajuhaitta-paukkupommi, mutta vaipanvaihtoon et voi juuri nyt lähteä, koska parhaillaan katsot kotiteatterin kauan harjoiteltua (koko päivä) ja puvustettua (vaatekaappi käännettynä lattialle) ensi-iltaa "Prinsessan retki lohikäärmemaahan" (tmv) ja olette vauvan kanssa ainoat kutsuvieraat katsomossa... Eikä nenään sopivia pyykkipoikiakaan sattunut taskuun :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saan kylmiä väreitä jo pelkstään sen vauvavuoden ajattelemisesta... Luulen että selviän siitä parhaiten menemällä päivä kerrallaan -asenteella.

      Poista
    2. Toisella kerralla sen onneksi tajuaa paremmin, kuinka lyhyt se vauvavuosi tai pikkuvauva-aika oikeasti on. Ekan kohdalla sitä humpsahti omaan kuolaansa niin täysin, että aika pysähtyi. Toisen vauvan kohdalla ainakin se isosisarus pitää äitin kiinni arjen rutiineissa. Tsemppiä joka tapauksessa! Ei se silti nautinnollista ollut... Mutta helpompaa.

      Poista

Mitä tuumaat?