Raskausviikko 33

Tämä raskausviikko palauttaakin sitten kertarytinällä mieleen ne kaikki ihanat muistot, jotka aikanaan inspiroivat kirjoittamaan Vuoden mutsi -kirjaa. Kaivelen vähän arkistojani ja huomaan, että ensimmäinen luku, jonka kirjaan aikanaan kirjoitin, oli näppärästi otsikoitu "Helvetin raskaus". Se teksti ei kuitenkaan sellaisenaan päätynyt kirjaan asti... Että kuinka raskaana olo voikaan olla hanurista. Tai ainakin siellä hanurissa on hikka, särky ja vihlonta ja tottakai koko paketti yhtä aikaa.

Vihlot ja hymyilet!

Tällä viikolla nukahdan melkein joka ilta aamuyhdeltä. Herään neljältä vessaan. Valvon kuuteen. Herään puoli kahdeksan siihen kun vatsani vaihtaa paikkaa neljä kertaa minuutissa.
Jos arkivaappumistani katsoo pienen välimatkan päästä, näytän rupsahtaneelta pultsarilta. Kävelen kumarassa (koska mahaa särkee), jalat maata raahaten (koska niitä ei voi nostaa ettei tärähtele), paita rullaantuu kainaloihin (ei todellakaan mahdu enää mahan päälle) ja housut roikkuu (kuminauhalle on vähän vaikea löytää sitä kapeinta kohtaa (ja joo, niissä on raskaushousujen korkea vyötärö). Yksi erittäin venyvä ja mainiosti istuva mekko (kuvissa, mekko: Marimari) mahtuu vielä päälle, mutta se on joka toinen päivä pesussa, koska tiputtelen koko ajan käsistäni ruokaa rinnuksille. Kädet vähän vapisevat.

Eikä tässä vielä kaikki. En kanna käsissäni raskaita pullokasseja, mutta etukeno on pakollinen, että keuhkoihin mahtuisi edes vähän ilmaa. Piereskelen yhtä huolimattomasti kuin Hakiksen vakiojengi kolmosen ratikassa. Aijettä.

Väitän, että näytän tässä todellisuutta freesimmältä.

Mieleeni palaa Katjan raskausviikot explained -postaus. Olen viikolla 33 mutta olo on kuin viikolla 34 "Voipi olla että vähän turvottaa" ja 40 "Tuntuu kuin kävellessäkin istuisi".

Että tätä vielä olisi seitsemän viikkoa jäljellä. Nyt pelikestävyyttä kehiin, nainen!