Mörssäri on kuukautta vajaa kaksivuotias. On siis tämän sarjan toiseksi viimeiseen jakson aika. Viimeisen kuukauden aikana on lapsen k...

Lapsen kehitys - 23 kuukautta

9.8.17 Satu Kommentteja: 8

Mörssäri on kuukautta vajaa kaksivuotias. On siis tämän sarjan toiseksi viimeiseen jakson aika.

Viimeisen kuukauden aikana on lapsen kasvamisesta mieleen tarttunut erityisesti kaksi seikkaa. Ensimmäisenä ujous. Reipas, äänekäs ja kaikin puolin tilan haltuun ottava lapsemme on myös vähän ujo. Se on ihan normaalia - ja jos anoppia on uskominen, usein ujous iskeekin juuri tässä iässä. Lapsi on nimittäin alkanut hiffata, että hän on HÄN ja muut ihmiset huomaavat hänet yksilönä. Sellainen yhtäkkinen ylenpalttinen huomio vetää tietysti reippaammankin katselemaan varpaitaan. Yht'äkkiä kaikki tuijottavat.


Nykyään kuopus siis vähän ujostelee. Käpertyy syliin, katselee kenkiään ja pyörittelee käsiään sylissä. Hän ujostelee uusia ihmisiä, uusia tilanteita ja uusia paikkoja. Kainostelu menee ohi tunnissa tai parissa - ja sitten sama tuttu kaahotus jatkuu.

Uskoisin, että tästä ujostelujakson alkamisesta johtui myös se, että ennestään vieraan lentoemännän yksi hyväntahtoinen kysymys ratkaisi muutaman päivän takaisen lentomatkustuskriisin. Seinäväsyneeseen raivaritilaan ajautnut tyyppi meni lukkoon ja vauhdin hetkeksi stopattua hän simahti.

Ja se toinen askel. Ensimmäinen jäätelö!! Kuopus on tähän asti saanut luonnonjogurtti-cheerios-sekoitusta "jäätelönä", kun muut perheenjäsenet ovat vetäneet jälkkäriksi jätskiä. Hangossa kesälomaviikolla poikkesimme sitten porukalla jädekioskilla - eikä siellä tietystikään mitään jogurttia ollut. Eikä yhtä porukasta voi jättää ilman jätskiä, jos kaikki muut saavat oman tötterön. Ostin pienen pallon mansikkajäätelöä. Ensimmäisen haukun jälkeen lapsen kasvot menivät ihan uuteen asentoon. Hiljaisuus oli huumaavaa - yhteen jäätelön mittaiseen hetkeen lapsi ei osannut sanoa sanaakaan, hän vain katseli tuimasti eteenpäin ja keskittyi syömiseen. Varmaan aika mieletön kokemus maistaa ensimmäistä kertaa jäätelöä. 

Saapa nähdä, uppoaako jogurtticheerios-sekoitus enää jäätelönä. Vähän epäilen. Pikkuvauvalapsuus taitaa  siis olla ohitse. 

Tuntuuko se haikealta? 

Pakko myöntää, että ei niin yhtään. Tästä tämä vain paranee.

8 kommenttia:

  1. Mitä!? Mörssäri jo 2 vuotta? Olen seurannut blogiasi siitä asti kun hän syntyi...ja hän on esikoiseni kanssa samanikäinen. Siis hänkin on kohta 2!! Mihin tämä aika menee?? He syntyivät vasta! ����

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä hieman nopeasti tämä aika tuntuu menneen, nyt kun tässä asti ollaan. Huisia!

      Poista
  2. Veikkaan, ei uppoa cheerios :D Meillä 1v 3kk kyllä jo tietää mikä on parempaa, turha on puuroa tarjota jos missään pöydänkulmalla vilahtaa jogurttia, juustoa tai hyvänen aika, pullaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kanssa, että linssiin viilaaminen ei taida enää onnistua....

      Poista
  3. Voisiko sanoa, että hän on uppoutunut jäätelön ihmeelliseen makumaailmaan? Ei riitä sanat kertomaan, miten ihana pieni tyttö.

    VastaaPoista
  4. Voisiko sanoa, että hän on uppoutunut jäätelön ihmeelliseen makumaailmaan? Hän on ihana pieni tyttö.

    VastaaPoista
  5. Ihanan keskittynyt kuva jäätelönsyömisestä! Hänestä on tullut iso tyttö ja isot tytöt tekevät ja syövät isojen juttuja. Mukavaa pikkulapsiaikaa!

    VastaaPoista
  6. Valloittava tyttö sinulla (ja miehelläsi). Saakohan hän tummemmat tai punertavammat kutrit kuin siskonsa? Energistä pikkulapsiarkea!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?