Soitin viime viikolla siihen Reykjavikin kaupungin päiväkotiin, jonne kuopus parhaillaan jonottaa paikkaa. Lobbasin lapsen asiaa - hän kun...

Lapsen kehitys - 17 kk

18.2.17 Satu Kommentteja: 11

Soitin viime viikolla siihen Reykjavikin kaupungin päiväkotiin, jonne kuopus parhaillaan jonottaa paikkaa. Lobbasin lapsen asiaa - hän kun haluaisi jo todella paljon päästä toisten lasten seuraan. Viime viikkojen aikana mielenkiinto vieraita ihmisiä ja etenkin lapsia kohtaan on yltynyt. Naapurissamme sijaitsee päiväkoti. Ollessamme kotona superkuulon omaava kuopus tietää heti, kun teletapit ovat ulkoilemassa. Silloin lapsi haluaa seistä omassa pinnasängyssään, koska näin se näkee ulos päiväkodin pihalle. "Lapset leikkii, lapset leikkii", se huutelee sängystään ja koputtelee pienillä  pulleilla nyrkeillään ikkunaan.


Ulkona kävellessämme hän pysähtyy moikkailemaan ohikulkevia lapsia. Hän on haljeta innosta, jos läheisen puistontapaisen keinuissa on joku toinenkin lapsi silloin kun me suuntaamme sinne.

Kuopuksella on toki paljon lapsiseuraa kotona ja perhepiirissä muutenkin. Isosisko on luonnollisesti suurin idoli ja perässäjuoksemisen ja räjähtävien syöksyhalien kohde. Kaipuu samanikäisten ja -kokoisten lasten pariin on kuitenkin kasvanut koko ajan. Siinä katseessa jolla hän tuijottaa muita vuoden ja kahden vuoden ikäisiä on paljon samaa kuin suloisella hauvelilla, joka haaveillen katselee keittiön pöydälle nostettua paistia. Että mitä te vielä niin kuin odotatte?!

Islannissa päiväkotipaikka on turvattu kaikille kaksi vuotta täyttäneille lapsille. Ei se aina ihan tarkalleen niin mene, mutta noin keskimäärin tästä ikärajasta pidetään kiinni. Koska Reykjavikin keskustasta on viime aikoina muuttanut rajusti kallistuneiden asuntojen takia paljon lapsiperheitä pois, ehdin jo toivoa, että ehkä mörssäri pääsisi kävelemään vihreästä portista jo kevään puolella. Mutta kaupunki onkin samaan aikaan vähenevien lapsimäärien kanssa alkanut sulkea päiväkotiryhmiä ja yhdistää päiväkoteja. Eli käytännössä jonotustilanne on ihan sama kuin esikoisen ollessa pieni, jolloin Islannissa elettiin lamavauvabuumia. Lasten lukumäärä nousi rajusti vuosina 2009 ja 2010, kun pankkilaman aikaan alkanut lastenhankintabuumi alkoi realisoitua. 

Kuopukselle siis irtoaa paikka Pisaroissa hyvin todennäköisesti kaksivuotispäivänä eli vasta kesäloman jälkeen. Siihen asti tuijottelemme paistia.


Seurallisuuden lisäksi tässä kuussa on tapahtunut paljon muutakin. Sanavarasto on kehittynyt huimasti. Hän osaa kuta kuinkin lausua kaikkien sukulaisten nimet, tietää mitä bussi on islanniksi, lausuu mummot, muumit, lampun, kellon, kirahvin, läjän hedelmiä ja suihkun. Kaikki sanat eivät tule vielä kahdella kielellä, mutta yllättävän tasaisesti tyyppi höpöttelee molemmilla äidinkielillään.

Kaksista päiväunista on siirrytty yksiin parin tunnin mittaisiin tirsoihin. Päivärytmi on muutenkin vakiintunut. Aamulla kukko kiekuu seitsemän ja kahdeksan välissä, iltaisin nukkumatti tulee kahdeksalta. Päiväunet vetäistään lounaan jälkeen yhden maissa. 

Kuopus on tomera ilmaisemaan omaa tahtoaan ja tietää, miten talo toimii. Hän kävelee makuuhuoneeseen halutessaan nukkumaan, koputtelee ulko-ovea kun hotsittaisi mennä ulos keinumaan ja on nyt oppinut osoittamaan jääkaappia kun tekee mieli ruokaa. Jos viesti ei heti mene perille (eli ei ole ruoka-aika), kuopus hakee syöttötuolinsa ja työntää sen kotonaolevan vanhemmat eteen. Välillä tuoli liikkuu aika vauhdikkaasti. Pari kertaa olen vetänyt lipat keittiön lattialle, kun reitilleni on kuin tyhjästä ilmestynyt huonekalu. 


11 kommenttia:

  1. Tomeraa menoa! :) teidän taloudessa on kohta kolme suomenkielistä, kivaa sekin. Ei ole suomenkielistä päiväkotia tai perhekerhoa siellä? Eikös se olis jo jotain, varsinkin nyt kun houkuttelet sinne suomalaisia työnhakijoita ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on suomenkielinen koulu kerran tai pari kuukaudessa. Se on tosi hyödyllinen varsinkin isommalle, joka opettelee lukemaan ja kirjoittamaan. Täytyykin kirjoittaa siitä erikseen joskus juttu! :)

      Poista
  2. Mulle tulee näistä jutuista aina mieleen yksi 5-vuotias nuori mies. Kun kysyin, että mitäs kuuluu, niin tämä vastasi "Mitäs tässä, viiteen vuoteen mahtuu monenlaista." :D.

    Ja oli kyllä ihan oikeassa - harvaan viisivuotisjaksoon ihmisen elämässä kuuluu niin paljon, kuin viiteen ensimmäiseen vuoteen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reps!!! Ihan mahtava kommentti. Täytyykin ottaa tuo myös itse käyttöön :D

      Poista
  3. Mörssäri on niin valloittava. Puhutko sinä muuten lapsille vain suomea? Mulla on mennyt se asia jotenkin kokonaan ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on tosiaan oikea sydänten murskaaja. Vatsalihasten murskaaja silloin kun aikuinen makaa lattialla selällään ja hän tekee syöksyhypyn päälle takapuoli edellä. Aina naurattaa yhtä paljon se tilanne...

      Juu mä yritän puhua vain suomea kun olemme keskenämme. Puhun islantia silloin jos me ollaan kaikki paikalla ja on kivaa että puolisokin ymmärtää.

      Poista
  4. Ihana teidän pieni :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä hän on varsin valloittava persoona.

      Poista
  5. En ole kuopustanne tietenkään tavannut, mutta mulle tulee näistä jutuistasi jostain syystä mieleen 'Saariston lapset' ja ne pontevat ja reippaat lapset siinä. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No höh, laitoin tekstini perään hymynaaman, mutta siitä tulikin kysymysmerkkejä!

      Poista
    2. Olipas hyvä vertaus! Ja täällähän me, saaristossa tavallaan asustamme...

      Toi kysymysmerkki-hymynaama-juttu on muuten outo. Mullekin on käynyt usein niin enkä vielä tähän päivään mennessä ole selvittänyt, että mistä kummasta se oikein johtuu.

      Poista

Mitä tuumaat?