Eilen sunnuntaikävelylle lähtiessämme räpsäisin nopeasti kuvan rattaissa istuvasta kuopuksesta. Vasta illalla päivän kuvasatoa selatessa ta...

Lapsen kehitys 7 kk - ja äidin

11.4.16 Satu Kommentteja: 2

Eilen sunnuntaikävelylle lähtiessämme räpsäisin nopeasti kuvan rattaissa istuvasta kuopuksesta. Vasta illalla päivän kuvasatoa selatessa tajusin, miten osuvan kuvan olin ottanut. Mörssäri on seitsenkuisena juuri tällainen: olemuksellaan tilaa vievä ja huomiota hakeva vauvaraggari. Ehkäpä raggari on hieman liian kova sana. Islanninkielinen töffari kuvaa olemusta paljon paremmin. Siis sellainen erittäin tyytyväinen ja vähän itsetietoinen tyyppi, jota ei paljoa haittaa, jos joku jää katsomaan perään.
Viimeisen kuukauden aikana on yllättäen tapahtunut taas aika paljon kaikenlaista. Tyyppi nousee jo topakasti konttausasentoon ja hytkyttelee itseään edes takaisin. Se näyttää samalla kovasti miettivän, miten parkkivaihteelta vaihdetaan ykköselle. Eteen- ja taaksepäin liikkuminen käy vatsallaan. Apua saa kaikenlaisista ulokkeista. Räsymaton langoista on hyvä ottaa kiinni ja kiskaista matkaa puoli metriä eteenpäin. Peruutusominaisuuden se saa päälle työntämällä itseään käsivoimin taaksepäin. Lattiamme ovat siis poikkeuksellisen puhtaassa kunnossa!

Yöt menevät edelleen melko rauhalllisesti. Iltaisin nukkumatti hakee kahdeksalta ja keskimäärin joka toinen yö se herää juomaan maitoa viiden-kuuden aikaan. Joskus mörssäri tosin nukkuu ihan kokonaisen 11 tunnin mittaisen yön. Koska Islannin kevät on kirkas, aurinko paistaa jo aamuseitsemältä siinä määrin, että on aamu. Parin tunnin äheltämisen jälkeen eli siinä yhdeksän pintaan se  sammahtaa takaisin sänkyyn. Päivällä ohjelmassa on kaksi kertaa tunnin tai parin mittaiset päiväunet.

Tyyppi on selkeästi aika tyytyväinen olemiseensa ja sillä on jo ihan lempiharrastuksiakin. Parhaimmat naurut irtoavat, jos se näkee valokuvia toisista vauvoista tai pääsee vetämään isäänsä parrasta, minua hiuksista ja kalvamaan hampaattomalla suullaan isosiskon varpaita.
Äiti voi hyvin. Paljon on hommaa ja kevät jotenkin vähän pistää väsyttämäään, mutta olen koittanut taituttaa uuvahtamisen menemällä nukkumaan aikaisemmin. Kun yhdeltätoista nukahtaa, herätys aamuseitsemältä tuntuu melkein jo siedettävältä. Mörssäri alkaa olla jo sen verran painava, että sitä ei tuossa turvakaukalossa tee mieli kantaa kauhean pitkiä matkoja ellei halua revähtänyttä hauista. 

Viime viikolla kävimme merenrannassa, mutta ei siitä kävelemisestä vauva kainalossa oikein mitään tullut. Siksi päätimmekin ottaa taas käyttöön tämän Deuterin lapsirinkan, joka on ollut mielestäni perheemme paras lastentavarahankinta. Kantoväline näyttää miellyttävän mörssäriä yhtä paljon kuin esikoistakin aikoinaan. Kantajalla pysyy selkä kuosissa ja vauva nauttii maisemapaikasta. Näillä meiningeillä kesää kohti.


2 kommenttia:

  1. Hyvältähän tuo meininki kuulostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan geimeissä ollaan :-)

      Poista

Mitä tuumaat?