Muistan, kuinka ennen syntymää melkein kaikki sukupuolta arvelevat veikkasivat, siis paitsi täällä blogissa myös perhe ja kaverit, meille s...

Lapsen kehitys 2 kk - ja äidin

11.11.15 Satu Kommentteja: 22

Muistan, kuinka ennen syntymää melkein kaikki sukupuolta arvelevat veikkasivat, siis paitsi täällä blogissa myös perhe ja kaverit, meille syntyvän poikavauvan. Koska vatsa oli niin pysty ja äidillä hyvä ruokahalu. Mutta sieltäpä tulikin varsin karvainen ja pullukka tyttö. Joka täytti juuri kaksi kuukautta!
Sama meno on jatkunut syntymästä asti: tyyppi syö hyvin ja nopeasti. Paino on noussut yli viiden kilon.

Esikoinen saattoi syödä tuntikausia putkeen, mikä tuntui varsin hämmentävältä (tämä on varmaan yksi blogihistoriani hämärimpiä juttuja). Osasin siis varautua siihen, että sohvalla nähdään seuraavat kuukaudet. Mutta kuinka ollaakkaan: kuopus on osoittanut olevan ihan toista maata. Kaksikuisena se syö kymmenen minuuttia noin kymmenen kertaa päivässä. Ruokaillessa hätäillään. Toimitus on nopea ja hotkiessa tulee nieltyä ilmaa. Niinpä röyhtäisyt ovat varsin miehekkäät. Ihan kuin sillä(kin) olisi aina jatkuva kiire lounastunnilta takaisin sorvin ääreen. Keneenköhän on tullut. Eh.

Yöllä ruokailuiden välillä on pidempi tauko. Silloin se herää vain YHDEN KERRAN (kiitos kaikki maailman henkiolennot ja törkeän hyvä tuuri), syö vartin ja nukahtaa. Yhdeltätoista nukkumaan, yksi herätys aamuneljän ja aamuseiskan välissä ja herätys päivään yhdeksän pintaan. Voi itku, miten täydellistä. Ne iltakitinät joita hieman pelästyin kestivät siis oikeasti vain yhden viikon.

Varsin karvaisena syntynyt neiti ei ole vielä varsistanut sulkiaan. Tukka on tumma eikä näytä tippumisen merkkejä. Esikoisen hiukset tipahtivat syntymän jälkeen ja yksivuotissynttäreitäkin tyyppi vietti melkein kaljuna. Hauskaa nähdä, saako mörssärin kutrit muutaman kuukauden päästä leteille.

Toiseen kuukauteen mahtui epätavallisen paljon matkustamista. Mörssäri pääsi näyttämään kyntensä reissulikkana. Sehän näyttää viihtyvän matkan päällä! Kävimme Suomessa kirjamessuilla ja viime viikonloppuna ajoimme 400 kilometrin päähän kotoa kesämökille. Reissut sujuivat yllättävän hyvin yhtä lentokoneessa tapahtunutta niskakakkakohtausta lukuunottamatta. Mörssäri nukkui koko Suomen-matkan lentokoneessa, bussissa ja junassa. Se nukkui myös neljä tuntia putkeen kun ajoimme Reykjavikista mökkeilemään. Tällä menossa lähdemme sitten varmaan ensi kuussa Australiaan appelsiineja poimimaan!

No kuinkas äiti voi? Noh, olen melko kasassa. Tärkein ensin: vuoto eli kestomenkat ovat lakanneet. Jesjesjes. Hartioita ja niskaa särkee ja luultavasti kahdesta syystä. Hyvää imetysasentoa en ole löytänyt enkä tiedä onko sellaista edes. En ole vieläkään päässyt/ehtinyt aloittamaan hikiliikuntaa. Yritän pitää kipuja kurissa käymällä pari kertaa kuussa hierojalla ja tekemällä kahdesti viikossa netissä niska-hartijajumppaa. Kärrykävelyillä yritän pitää olkapäät takana ja ryhdin suorassa. Vaihtelevalla menestyksellä: kun tuulee oikein kovaa, on etukeno välttämätön, että pysyisi pystyssä.

Paino on edelleen sama kuusysi eikä vaatekoko ole palannut lähelle tavallista. Isojen daisareiden ohella iso on myös vatsa. Pidin ensimmäisen kuukauden vyötärön ympärille sidottavaa vatsaliinaa. Nyt se on laskostettuna vaatekaapissa ja odottaa seuraavaa käyttäjää. Maha kuitenkin vielä pömpöttää ja paljon, eli kyllä ei mahdu vieläkään tavallinen talvitakki päälle. Olenkin viime kuukauden painanut tuolla kylmenemässä tundrailmastossa ohuessa raskausajan ulkoilutakissa, jonka alle olen laittanut villapuseron. Sillä on pärjännyt, mutta sopiva talvitakki olisi kyllä kiva...

Hieroja muuten teki jännän löydön kehostani, joka selittää myös osaltaan paitsi hartiasärkyäni myös eteenpäin työntyvän vatsan. Tarkastan vielä pari faktaa tästä superlihaksesta ja sen jumituksesta ja palaan siihen  omassa postauksessa mahdollisimman pian.
Henkisesti olen vielä vähän tuuliajolla. Silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin kahden lapsen äitiys tuntuu ihan naurettavalta idealta. Useimmiten silloin, kun olen kotona yksin. Esikoinen ei halua nukahtaa ilman Saku Sammakko -laulua ja iltasatua, mutta kuopusta ei voisi vähempää kiinnostaa istua sylissä hiljaa. Esikoinen vetää kilarit, kun vauva kiljuu iltasadun päälle. Tai silloin, kun toinen huutaa vessassa pyyhkimään ja toinen on hoitopöydällä. Jälkimmäisen luota ei voi poistua, joten ensiksimainitulta menee odotellessa hermot. (Näiden tilanteiden varalle kannoin vessaan kasan kirjoja, jotta esikoinenkin oppisi pyntyllä lukemisen jalon taidon.)

Eikä varmaan tule yllätyksenä - tai ainakaan itselleni tullut - että enhän minä millään kokopäivä-äitiyslomalla saa taaskaan oltua. Aina tulee eteen jotain, joka pitää ja jonka haluan hoitaa. Olen periaatteessa täydellä äitiyslomalla joulukuun puoleen väliin asti mutta käytännössä puuhaan vähän kaikenlaista mörssärin nukkuessa tai istuessa sitterissä. Vuoden tärkein myyntisesonki lähenee, eli kaikenlaiset joulutilaukset, mainossuunnittelu, hintojen laskeminen ja muu kauppiassählinki on pitänyt iltapäivän tunnit kiireisenä, vaikka kollegat Maarit ja Piia ovatkin täysillä töissä. Tekemistä vain on niin paljon eikä uutta joulua tule ihan heti.
Ehdin käydä jo gynelläkin pyrkimässä jälkitarkastukseen ja laittamaan hormonikierukan takaksin paikalleen. Lekuri käännytti kuitenkin takaisin jo ovella. Pitäisi odotella kuulemma vielä ainakin kuukausi, koska kohtu on pari kuukautta synnyttämisen jälkeen vielä aika pehmeää tavaraa. "Ettei kierukka vaan lipsahda vatsan puolelle". Whaaat...voiko niinkin käydä? Niinpä varasin uuden ajan jälkitarkastukselle ja ehkäisyasialle. Ihana lekuri ei kuitenkaan veloittanut tästä hukkakäynnistä kruunuakaan. "Eihän tästä nyt mitään voi veloittaa, kun enhän mä joutunut vetämään edes kumihanskoja käteen." Priceless.

Kaksikuukautiskauden kohokohta on huomenna, kun oma mutsini tulee Suomesta viikonloppulomalle tapaamaan lapsenlapsiaan! Pääsen käymään toimistolla, kaupassa, kahvilla kaverin kanssa ja esikoisen kanssa juttuloissa ilman lastenvaunuja. Aika ihanaa sekin.

Aikaisemmat jutut:
Vauva 1 kk

Kuvat satunnaisia Insta-otoksia viimeisen kuukauden ajalta.

22 kommenttia:

  1. Hämmentävän samankaltaisia kokemuksia täällä esikoisen ja toisen lapsen vauva-ajoilta. Ensimmäisen kanssa toivoin ekat kolme kuukautta, että joku tulisi ja ottaisi vauvan, jotta pääsisin takaisin töihin. Toisen kanssa olin vähän pettynyt, kun niitä sohvamaratoneja ei tullutkaan ja viimeistelin väikkäriä sujuvasti kaiken sen hässäkän keskellä (sarjassamme asioita, jotka todellakin halusin hoitaa). Nyt kolme- ja kuusivuotiaan kanssa arjesta jo nauttii, oman ajan määrä kasvaa koko ajan. Reipasta marraskuuta teille! -Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hanna!
      Vauva-aika on tosiaan ollut joku miljardi kertaa helpompaa kuopuksen kanssa. Toki sitä muuta säätöä on enemmän kuin tarpeeksi, mutta ainakaan juuri nyt tämä itse vauva-arki ei ahdista tai ota päähän kuten esikoisen kanssa kun kaikki oli niin uutta ja pimeetä muutenkin.

      Poista
  2. Meillä esikoinen pudotti syntymätukkansa mutta kasvatti kunnollisen suht paksun tukan johonkin 3 vuoteen mennessä, kun taas tummatukkainen pörröpääkuopus jolta hiukset eivät lähteneet on edelleen 3-vuotiaana aikamoinen hapsutukka. Että niinkin voi käydä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hauskaa. Islantilaisilla on perinteisesti semmoinen "hevosenharjatukka". Siis poninhäntä naisilla jotain rannenpaksuutta. Ei yhtää harmita tällaista hienohiuksista suomalaista :) Esikoisella on mun tukka ja pyörteet, saa nähdä mitä tästä kuopuksesta kuoriutuu.

      Poista
  3. Yhdellä tutulla meni kierukka kohdusta läpi vatsaonteloon. Ilmeisesti kohdunkaulan mittauksen yhteydessä lääkäri tökkäisi reiän. Kipuja ihmeteltiin monta viikkoa, ennen kuin todettiin kierukan päätyneen vatsaonteloon. Leikkausaikaa odotellessa kierukka oli vielä vaeltanut ja juuttunut suolistoon, joten tuli vähän isompi operaatio. Kesti muuten aika pitkään ennen kuin uskalsin itse ottaa kierukan tuon kokemuksen kuultuani.

    VastaaPoista
  4. Pömpöttävään vatsaan suosittelen Mammamage-appsia (ruotsiksi). Syviä vatsalihaksia ja lantionpohjalihaksia muutama minuutti päivässä. Kätevä! Eikä harjoitukset ole suunnattu pelkästään vastasynnyttäneille, vaan ihan kaikille naisille (tai miksei miehillekin).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uulalaa, kiitos vinkistä! Mä tsiigaankin tän heti. kännykässä on vielä pikkuisen tilaa uudelle applikaatiolle. (Miksi mä aina ostan sen pienimuistisimman puhelimen, hitsi vieköön.)

      Poista
  5. Onkohan lapsilla joku luontainen tieto siitä kuinka kauan äidillä riittää aikaa imettää... omien lasten kohdalla nimittäin syömistahti on kaikkien kohdalla vain kiihtynyt. Eipä olisi kolmosen kohdalla ollutkaan kyllä aikaa istuskella tuntitolkulla imetellen niinkuin ensimmäisen kanssa tapahtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se voi hyvin olla! Päättelevät varmaan että nyt on fiksua syödä kun tätä on tarjolla.. :)

      Poista
  6. Oletko Satu kokeillut imettämistä sängyllä maaten? Mun mielestä ihan paras asento sekä äidille että lapselle. Iso tyyny vaan hartian alle.

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, öisin! Ja se toimii tosi hyvin. Vauvakaan ei niele sitä ilmaa niin paljon (en tiedä johtuuko se asennosta vai siitä että se on yöllä vähän rauhallisempi eikä hötkyile).

      Poista
    2. Mä imetin myös päivisin sängyllä, jos vaan kotona oltiin - kun eihän siihen mennyt kuin se 10 min. kerrallaan. Etenkin kun kokoa ja painoa tulee tyypille lisää, ois mennyt hartiat ihan superjuntturaan muuten.

      -Niina

      Poista
  7. Kiitos tästä! Mun viime syksyn "the moment" oli puistossa, kun ykkönen halus keinua ja kakkoselle tuli nälkä. Siinä yhdellä jalalla potkin toiselle vauhtia, kun toista ujutin takin alle syömään. Uuh. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, nää on niin klassisia hetkiä :D

      Poista
  8. Hyvinhän teillä siellä on kaksi kuukautta mennyt. Itse olet alkanut kuntoutua ja minäkin ehdottaisin tuota Niinan kommentoimaa makuuasentoa imetykseen. Itse imetin aina niin ja se oli kyllä ihan paras asento. Samalla luin esikoiselle satuja ja välillä torkahdettiin. Vaikka kyllä niska ja hartiat ovat kovilla pienten lasten kanssa, kun paljon nostelee ja kantelee joka päivä. Se on esikoisen osa, että aina saa odottaa. Siihen pitää vain oppia, vaikka ei se niin helppoa olekaan. Mukavaa jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö vaan, ihan mahtavaa että on mennyt näin hyvin! Öisin imetän makuullaan, päivisin en oikein pysty kun teen siinä samalla aina jotain (eh, luen meilejä - siis ihan itseä syyttäminen tästä hartiasärystä...)

      Poista
  9. Mahtavasti teillä menee yöt! Meidän kaksikuinen heräilee kolmen tunnin välein syömään. Nukkuuko Mörssäri omassa sängyssä vai vieressäsi? Kaikkea hyvää koko perheelle edelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se nukahtaa omaan sänkyyn mutta yleensä aamuyöllä sen herätessä ruokatunnille se jää meidän väliin nukkumaan kahden imetystyynyn väliin. Näin se nukahtaa varmiten heti ja mekin saadaan enemmän unta.

      Poista
  10. Pakko jakaa kokemus kaikille naisille hormoonikierukasta, ja vielä siitä 3-v kestävästä. Itse laitatin vuosi synnytyksestä ja mikäs siinä, menkat olivat erittäin niukat ja lopulta loppuivat kokonaan. Iho meni erittäin huonoon kuntoon ja olo oli väsynyt, itkuinen ja sekava. Lihoin myös hieman tai ei ainakaan treenaamisesta huolimatta paino tullut alas. Pientä vatsakipua aina välillä. No,ajattelin kestää kesän yli, koska kyseessä elimistölle uusi asia.

    Mutta mutta. Elokuun puolivälissä alkoi selittämätön KOVA vatsakipu, jota ensin epäiltiin umppariksi. Seuraavana päivänä sitten päivystykseen, pyörryin ja kouristelin ja käsittämätön, kova kipu alavatsassa. Diagnoosikin tuli (kahden päivän päästä): kohdun ulkopuolinen raskaus!! Olin siis ollut lähes koko kesän raskaana. Voi saakeli, ja varmaan ekasta laakista taas. kierukasta huolimatta. Lääkärit sanoivat melko suoraan että ko. kierukka lisää kohdunulkoisen riskiä huimasti, en ollut ainoa potilas samasta asiasta.

    Eli liittyy todellisia, vaarallisia riskejäkin! Ottakaa selvää ja olkaa varovaisia, vaikka näppärä peli sen pari viikkoa olikin. Minä en laita enää koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fak - tosi inhottavaa. Ymmärrän hyvin että et enää halua kokeilla...

      Mulla toimi viisi vuotta tosi hyvin ilman mitään sivuoireita tms. Ajattelin ottaa sen uudestaan, kun kokemukset oli itsellä niin hyvät. Mutta on se kyllä tosi hyvä kuulla näit päinvastaisiakin kokemuksia.

      Poista
  11. Hieman asian vierestä; joko Belly Bind -liinallesi on uusi omistaja odottamassa? Jos ei, niin täällä olisi yksi kiinnostunut ostajaehdokas Suomesta! :) -Anu V.-

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?