Käytiin sitten kahdesti viime viikolla lääkärissä. Ensin oli puolitoistavuotistarkastus. Mörssäri laittoi ranttaliksi jo odotushuoneessa. ...

Lapsen kehitys - 19 kk

5.4.17 Satu Kommentteja: 20

Käytiin sitten kahdesti viime viikolla lääkärissä. Ensin oli puolitoistavuotistarkastus. Mörssäri laittoi ranttaliksi jo odotushuoneessa. Se riisui itse vaatteensa, avasi oven ja käveli sisään vastaanottohuoneeseen mitään virallisempia kutsuja odottelematta.


Lääkäri ja hoitaja katselivat vähän aikaa sen menoa. Sitten he näyttivät lapselle eläinaiheisia kuvakirjoja, joista mörssäri nimesi reippaasti kaikki eläimet kahdella kielellä ja jos ei muistanut suomeksi eikä islanniksi, se sävelsi ja ilmoitti, minkälaista ääntä kyseinen eläin pitää. (Mato on siis esimerkiksi möhmöh.) 

"Hyvin näyttää menevän. Tämähän on semmoinen aika reipas ja iloinen kaksijapuolivuotias", lääkäri totesi ennen kuin poistui hyväntuulisesti naureskellen tutkimushuoneesta. 

Kului pari päivää ja tuli se toinen lääkärikäynti. Reilu puolitoistavuotias lapsi on keksinyt uuden leikin: ilmakännit. Ilmakännit on siis se leikki, missä saadaan pää sekaisin pyörimällä vimmatusti paikallaan. Sen jälkeen ottaa kivasti mahanpohjasta ja huippaa kävellessä. Kehotin lasta lopettamaan pyörimisen, koska kohta varmasti sattuisi. 

Eeeieieieiei, kuului vastaus.

Ja sitten kuului: kops.

Hän kaatui naamalleen olohuoneen hyllyn päälle ja kumautti samalla otsansa laatikonreunaan. Muutamassa sekunnissa otsasta alkoi nousta sarvi sellaiseen malliin, että minä sain hepulin. Muistikuvani ovat tuolta hetkeltä todella vajaat, mutta sen muistan, kuinka epätodellisen nopeasti ja kuinka järkyttävän korkeaksi kuhmu kasvoi.  Voi luoja. Olin varma, että aivot ovat menneet rikki. Ambulanssi, palokunta, nyt äkkiä ensiapuun! 

Lähdimme miehen kanssa autolla vikkelään viemään lasta muutaman korttelin päässä olevaan lastensairaalaan. 

Vartin kuluttua meidät vastaanottanut lastenlääkäri vilkaisi päätä ja totesi että rajuiltahan nämä yksisarviset näyttävät, mutta että tämä on ihan normaalia. Koska lapsi ei ollut oksentanut eikä häneltä lähtenyt taju, voisimme palata saman tien kotiin. Lääkäri kehotti pitämään lapsen otsan päällä kylmää käärettä tai jääpussia.

Tämän valloittavan persoonan kanssa elämä on ikuista kauhun tasapainoa. Yhdessä hetkessä se törmää (minun mielestäni) kuollettavan näköisesti puiseen seinään. Sitten se nousee seisomaan, katsoo itseään peilistä ja hieraisee päätään. Kun oli päästy siellä ensiavussa lääkärin huoneeseen asti, lapsi kiipesi minun viereeni sohvalle, katsoi lääkäriä silmiin ja lohkaisi jotain täysin odottamatonta. Ohhohh. Oliko kuumaa? Huhhuh. Ei ollut. Pippeli.


Lapsen kehitys -jutut:


20 kommenttia:

  1. Sanoiko lapsi tuon viimeisen kommentin kummalla kielellä? Eli tajusko lääkäri? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomeksi, että oikeastaan vaan minua nauratti :D

      Poista
  2. Sillä tavalla! Vuoden edellä kehityksessä ja täysi vauhti päällä koko ajan. On sulla ihana muru!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää energiatasot on kyllä ihan kummalliset. Vähänkö odotan, että tyyppi kasvaa. Jännä nähdä millainen kolmiloikkaaja siitä tulee...

      Poista
  3. Haha nää kommellukset on niin mahtavia ja osaat vielä kirjottaa ne tosi värikkäästi! Jotenkin kuulostaa ihan mun veljeltä, hän on uskomattomista sattumuksista ja lukuisista onnettomuuksista huolimatta kuitenkin vielä hengissä ja hyvinvoiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Se on varmaankin joku duudson-geeni tämän säätämisen takana...

      Poista
  4. Kahvit ryöpsähti puhelimelle. Ei saisi nauraa, mutta naurattaa silti. Taisi olla hyvät ilmakännit jälkikommenteista päätellen :D
    Tsemppiä mainion ikiliikkujan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sitä tarvitaan :) Kaikille maailman jumalille kiitos siitä, että tyyppi kuitenkin nukkuu hyvin ja tällä hetkellä ilman yöheräilyä. Hereillä 100 %:sti, unessa 100 %:sti. Ihan hyvä näin.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Pienten käsittämättömät kommentit on niin hulvattomia! Nauran kippurassa :D
    Kirjoita noita ylös. Me tehtiin niin ja nyt teini nauraa omille höpinöilleen itsekin ;)
    Lunni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Mun täytyy jättää tämä blogi interwebsin ihmeelliseen maailmaan ja luovuttaa lapsille salasanat jossain vaiheessa. ;)

      Poista
  7. Nuo lasten sarvet tosiaan kasvaa uskomatonta vauhtia. Meillä jäi vuoden ikäinen viime kesänä naapurin ison koiran tönäisemäksi, ja siinä rytäkässä otsassa oli äkkiä aika pelottavan näköinen kuhmu. Meinasin kanssa lähteä lääkäriin, mutta onneksi se kyllä nopeasti häipyikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo!! Se oli todella pelottavan näköistä. Näytti ihan mahdottomalta, että miten ihan oikeasti VOI olla että otsa paisuu tuolla tavalla.

      Poista
  8. Meillä kuopus sai ensimmäisen kunnon kolhunsa seitsemän kuukauden ikäisenä kun otti kontaktia patterin kanssa. Tuloksena nenänvarressa haava ja molemmat silmät mustina. Sen jälkeen tuntuu että kolhu tai kuhmu vain vaihtaa paikkaa, jossain (paitsi just tällä hetkellä, kop kop) on aina joku mätky. Yhdessä vaiheessa jätkän lempipuuhaa oli äidin ja isän silmän välttäessä daivata sohvalta tyynyn kanssa. Muutama sarvi tuli siitäkin. Mutta kovasti 2v. neuvolassa poikaa kehuivat, puhe kulkee ja on taidokas kiipeilemään. :D

    Esikoinen ei ole ihan niin paha, mutta ei me siitä esim. 1v. kuvia ikinä saati otettua kun naama oli koko ajan mustelmilla. Nykyään jalat aina mustelmilla.

    Minkäs sille mahtaa, äitiinsä ovat tulleet. Mulla jalat aina kolhuilla ja sitten ihmettelen mistähän ne on taas tullut... Kovin on vaan hoppu joka paikkaan meillä kaikilla ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl kyl, mörssäri on varmasti juurikin tätä lajia. Jatkuvasti törmäilee, kaatuilee ja kova meno päällä. Eikä itke ihan pienestä kolinasta.

      Poista
  9. Voi mörssäri. Mun idoli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä aika pakkaus kyllä :D

      Poista
    2. Kompataan, myönnettäköön, hyvän tuulen tuoja on!

      Poista
  10. Onko hän se maailman ensimmäinen lapsi, joka kiipeää vuorille ilman valjaita ja näyttää ponille, miten sillä laukataan ilman satuloita. Luulen, kyllä se hän on, on lapsi syntynyt ihmeinen, apua :o

    VastaaPoista
  11. Meillä on tämmöisiä kaksi. Luulin, että se nuorempi on rauhallisempi, mutta enemmän sille on sitä ambulanssia tilailtu, sitten kuitenkin. Mahtavia ovat, mutta joskus vähän väsyttää. 😆

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?