Vauvan kehitys on viimeisen kuukauden aikana ollut näkyvää ja kuuluvaa. Kasikuinen mörssäri haluaa jo seistä, ja tekee sen tasapainoa uhmat...

Lapsen kehitys 8 kk - ja äidin

18.5.16 Satu Kommentteja: 3

Vauvan kehitys on viimeisen kuukauden aikana ollut näkyvää ja kuuluvaa. Kasikuinen mörssäri haluaa jo seistä, ja tekee sen tasapainoa uhmaten. Päivittäin saan "pelastaa" hätääntyneen vauvan tuolin vierestä, pinnasängystä tai vessasta, jossa se on könynnyt seisomaan tukea vasten mutta ei tajua vielä, miten laskeutua takaisin takapuolelleen.
Suosikkileikkipaikka: eteisen karkea matto.
Tätä seisomapaniikkia ilmenee myös yöaikaan parin ensimmäisen nukkumistunnin aikana. Juuri kun luulin, että nyt se nukahti, makuuhuoneesta kuuluu muutama peräkkäinen kiljahdus, joilla tyyppi pyytää laskeutumisapua. Lapsi takaisin vaakatasoon, tutti suuhun, peitto päälle ja uni tulee heti. Palaan olohuoneeseen, avaan tietokoneen...ja taas. Kymmenen maissa illalla seisomisharjitukset loppuvat - ilmeisesti unessa alkaa silloin se syvempi vaihe?

Selailin vanhoja blogikirjoituksiani ja huomasin, että esikoinen alkoi kävellä täytettyään 15 kuukautta. Jos mörssäri seisoo tuen kanssa jo nyt, en olisi yhtään yllättynyt vaikka hän yrittäisi horjua heinäkuussa Helsinki-Vantaalla mummiaan vastaan omin jaloin. Hän aikoo ilmeisesti ottaa siskon kiinni kaikessa mahdollisimman pian. Ihailtavaa päämärätietoisuutta!

Seisomisharjoitusten lisäksi on tapahtunut kaikkea muutakin. Paapatus on jatkuvaa ja kovaäänistä, eli juttua riittää. Hampaita tuli lisää pari ja myös se ensimmäinen kuume. Kaikki ruoka, mikä eteen kannetaan, kelpaa. Mummolassa oli kokeiltu perunamuusia ja jauhelihakastiketta. Maistuu. Olen antanut murojen palasia. Maistuu. Banaania. Kyllä, kiitos. Mangoa, mansikkaa, kalaa, skyriä. Jees, jees, jees, kaikki kelpaa. Anoppi oli sipaissut pienen pehmeän leipäpalan päälle voita. Mmm...todella maistuvaa.

Tänään kävimme neuvolassa toteamassa, että kyllä se ruoka tosiaan perille menee. Paino oli noussut kahden kuukauden takaa yli kilolla.

Hän on ihana kahdeksankiloinen neiti, joka on toivottavasti myös tulevaisuudessa on aina ruoka-aikaan kotona. Jos sama kehitys jatkuu, ei mene kauaakaan, kun sen rakkaus ruokaan ylittää kuusi vuotta vanhemman siskon annoskoon.
Helou vaan sullekin, tee perässä!
Seisomaan spagaatista. Jos voi mennä hauskimman kautta, ei tee mieli mennä helpoimman kautta.
Äiti voi erinomaisesti. Ei nukuta, ei vituta eikä ota päähän isommin oikeastaan mitään. Se huhtikuussa valittamani kevätväsymyskin meni onneksi muutamassa viikossa ohi. Ehkäpä kyse oli tosiaan siitä valon määrään tottumisesta. Kuka tietää, ehkä kevätväsymys tulee osana tätä keski-ikäistymisen pakettia. Ensi vuonna vastaavaan aikaan aionkin varustautua valon tuloon vähän paremmin: otan huhtikuulle parin lomaviikkoa ja yritän olla iisimmin.

Ja ihan varmastihan muistan tämän vielä ensi vuonna!

Aikaisemmat jutut:


Vauva 1 kk
Vauva 2 kk
Vauva 3 kk
Vauva 4 kk
Vauva 5 kk
Vauva 6 kk
Vauva 7 kk

3 kommenttia:

  1. Kihikihi, ihana vauva! Muistan myös omistani tuonikäsenä sen vaiheen, kun piti nousta seisomaan äitin lahjetta apuna käyttäen (jos siis seisoit paikallaan esim. ruokaa laittamassa) ja samalla vetää alas ne kotiverkkarit :o Oikein hyvää jatkoa koko porukalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tuo housujen alasveto on niin tuttua! Oon alkanut pitää tiukkaa solmua. Meidän keittilstä kun näkyy suoraan kadulle :D

      Poista
  2. Nää päivitykset on niin ihania! Oma kuopus on kuukauden nuorempi ja kiva lukea, mitä on odotettavissa :).

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?