Woop, woop! Vauva on jo viisi kuukautta. Ja paremmaksihan tämä vain muuttuu koko ajan. Kehityshyppäys neljän kuukauden ikäisestä pötkylästä...

Lapsen kehitys 5 kk - ja äidin

15.2.16 Satu Kommentteja: 16

Woop, woop! Vauva on jo viisi kuukautta. Ja paremmaksihan tämä vain muuttuu koko ajan. Kehityshyppäys neljän kuukauden ikäisestä pötkylästä viisikuiseksi esitenavaksi on ollut hurja. Mörssäri osoittaa paljon kiinnostusta ympäristöön ja ihmisiin. Kaikki liikkuva kiinnostaa. Missä ihmisen ääni, sinne lähtee nauru ja täysin hallitsematon kädenheilautus. Parasta mitä vajaa 70-senttisen maailmassa on, on tietysti isosisko. Jos kiukkupuuska yllättää, pyydän esikoista apuun. Hänen läsnäolonsa leikkimatolla tai syöttötuolin vieressä rauhoittaa tilanteen heti ja kääntää väninän iloiseen naureskeluun. Pakko myöntää, että kyllä tämä vauvavuosi sujuu helpommin toisen kanssa. En tiedä onko se hyvää tuuria vai onko syy erinomaisen isosiskon, mutta joka tapauksessa: juna kulkee nyt smoothimmin.
Tässähän ei myhäillä kirjalle, vaan kameran takana pelleilevälle isosiskolle.
Sitäpaitsi ikäero tuntuu juuri nyt täydelliseltä: kuusivuotiaan kärsivällisyys kestää vähän huolehtimista ja sen pystyy vielä huijaamaan tutinetsimisleikkiin. Ja toki hänen ison tytön egoaan hivelee, että hän pystyy vauvaa rauhoittaessaan johonkin, johon me vanhemmat emme pysty.

Liikkumiskyvyt ovat kehittyneet myös, ainakin mentaalitasolla. Tyyppi ei jaksa ollenkaan kyhnätä paikallaan vaan haluaisi jo ihan selkeästi juosta. Pystyasennossa alkaa pärinä, vaakatasossa liike lähtee heti sivusuuntaan. Leikkimatolle laitettu Mörssäri kääntyy saman tien selältä vatsalleen, ja siitä eteenpäin selälleen ja taas vatsalleen...kunnes se löytyy sohvan alta pölykoiria hiuksissaan. Tämän kehityskauden lempinimi on ihan syystä rullamakkara.
Voisitko kuljettaja laittaa vähän lisää vauhtia?
Vielä joku aika sitten vauvasta oli hauskaa maata leikkimatolla selällään ja katsella maton yli viritetyssä vaijerissa roikkuvia leluja. Vaan ei enää. Nyt se haluaa repiä ne heti alas, ottaa käteen ja tunkea suuhuna. Se on jo muutaman kerran saanut kiskottua muka tukevasti leikkimaton yläpuolelle viritetyt purulelut omaan leukaansa, kun lelu on irronnut vauhdilla. Ihme kyllä, tyyppi ei ole alkanut siitä itkeä, vaan hekotella. Ilmeisen tyytyväinen saavutuksistaan, siis.  Jos lelut eivät irtoa muutaman vetämisyrityksen jälkeen, alkaa huuto, joka tuo paikalle isosiskon, joka jaksaa vetää vähän lujempaa... Mä haluan kyllä olla näkemässä, kun tämä kaksikko lähtee vajaan parinkymmenen vuoden päästä yhdessä radalle. (Lähden hyvien bileiden toivossa tietysti messiin, jos otetaan.)
Tyyppi näyttää ihan mun mummolta minikoossa.

Äiti voi tosi hyvin! Itse asiassa olen jo aika virkeä (okei, tätä ei ehkä kannattaisi sanoa ääneen, ettei hyvä flow katkeaisi), sillä en enää herää öisin kuin korkeintaan puoleksi minuutiksi. Imetys on nimittäin loppunut kokonaan. Suunnitelmissani oli jatkaa ainakin sinne puolen vuoden ikään asti, mutta maidontuotantolaitokset laittoivat jo laput luukulle. Kai sieltä jotain tippoja vielä heruisi, jos oikein kovasti yrittäisi, mutta mörssärin pinna ei riitä siihen. Jos ruokaa ei tule heti riittävästi, se vetää herneen pieneen nenäänsä ja alkaa karjua nälkää. Aikansa karjuttuaan se ei enää jaksa syödä. Tai sitten käy niin - kuten parina iltana kävikin - että maitoa tuli niin vähän, että se heräsi jo tunnin päästä syömään lisää. Sama toistui muutaman kerran ja nukkuminen meni yhdeksi heräämisshowksi. Kun otimme iltaruokintaan vauhtia tuttipullosta, yöunet pitenivät ja vauva nukahti rauhallisena ja tyytyväisenä.

Niinpä meillä on nyt kokonaan siirrytty korvikemaitoon. Onhan siinä maidon väsäämisessä, sekoittamisessa ja keittämisessä oma shownsa, mutta sen minkä säädössä häviää, sen yöunissa voittaa. Tai siis ainakin minä voitan.  Meillä oli nimittäin ukon kanssa diili. Koska minä olin hereillä öisin silloin kun piti imettää, sovittiin, että hän hoitaisi yösyötöt sen jälkeen. Reiluus ennen kaikkea: eli jos yöheräilyä jatkuu vielä ensimmäisten synttärien jälkeen, päivitämme työnjaon uudestaan.


16 kommenttia:

  1. Voi tuota pienen ihmisen kasvuvauhtia. On kyllä isänsä näköinen erityisesti tuossa ekassa kuvassa. Mun tytär täyttää viikon päästä 16-v.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks vaan... Pikku-Björgvin <3
      Niin se aika vaan rientää, aika hurjaa.

      Poista
  2. Tulipa kärrykuvasta mieleen kysyä, mikä on Islannin kärrymuoti. Vetääkö sielläkin massat Emmaljungilla ja hipsterit Bugiksilla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole mitään hajua :D Kävin itse tarkastamassa meidän kärryjen merkin ja näyttää siltä että Emmaljungilla ajellaan.

      Poista
  3. Mitä te siis keitätte, pulloja vai vettä korvikejauhetta varten? Tuli vain mieleen, että eikö tuossa kohtaa voi jo luopua keittämisestä? Niin ainakin meille sanottiin - että kun vauva alkaa syödä kiinteitä (korvikevauvat usein jo nelikuisina), voi keittämisestä luopua. Siitä eteenpäin pullot vain pestiin ja vesikin otettiin suoraan hanasta, lämmitettiin vain mikrossa ennen jauheen sekoittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei me pulloja enää keitetä eikä tutteja päivittäin, kolmen päivän välein puhdistetaan keittämällä. Veden keittämisestäkin vois varmaan luopua ja käyttää lämmittämiseen ihan mikroa, sillä täällä on kuitenki tosi puhdasta ja hyvää vesijohtovettä.

      Poista
    2. Mun vinkki on luopua siitä veden lämmittämisestä :D Opin kaksosvauvojen äitikaverilta, että ei sen vauvan korvikkeen tartte olla edes lämmintä (kun ei siis ole ihan vastasyntyneestä kyse), huoneenlämpöinen on ihan jees. Niinpä meillä keitettiin illalla yömaitoa varten vesi ja jätettiin se odottamaan puhtaaseen tuttipulloon (jäähtyi siinä siis huoneenlämpöiseksi...niin ja koska lämmin maito nukuttaa enempi niin iltamaito meillä taisi olla lämmitettyä eli sitä varten vettä tuli keitettyä kumminkin), yöllä sit kaadettiin valmiiksi mitattu jauhe ja sekoitus. Hyvin kelpasi ja uni maittoi sen jälkeen. Samaten reissussa meidän lapsi sai aina korvikkeet huoneenlämpöisinä, ihanan helppoa :)

      Poista
    3. Ah ja tulipa niin mieleen se pulloshow, uh en niin yhtään kaipaa niitä hetkiä kun niitä pulloja keittelin ja tiskailin...

      Poista
    4. Taidanpa ottaa tuon saman metodin käyttöön. Tekee ruokkimisen muuten matkallakin tai kylässä niin paljon helpommaksi. Pistän kokeiluun - kiitos!

      Poista
  4. Meillä on 6,5 kk vauva ja 3-vuotias isosisko. Mä kestän tämän vauvavuoden paljon paremmin, kun kotona on miniassari, joka viihdyttää vauvaa. En myöskään tunne itseäni niin väsyneeksi, olisiko se, että homma menee vähän kuin rutiinilla vai se, että päivät ovat niin kiireisiä, ettei ehdi unia miettiä.

    Meillä kyllä heräillään huomattava usein öisin, mutta yritän nukkua imettäessä. Mä ajattelen, että vaikka vauva herää tunnin päästä yöunille mentyään, ei se herää nälkään vaan läheisyyden kaipuuseen, jota se tissi myös edustaa. Ja koska pullo ei ole koskaan kelvannut kuten ei tuttikaan, mä olen se tutti. Mut ehkä kesällä aletaan sit nukkua paremmin ja unikoulutetaan lempeästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan rutiineja :) Siksi itselläkin tämä kakkonen tuntuu helpommalta kuin esikoisen vauva-aika.

      Noi yöheräilyt ja ruokailurutiinit on niin avaruudellisia juttuja, kaikki bebet on erilaisia. Kyllä ne lopulta nukahtaa kaikki ja nukkuu yöt läpeensä (ja nyt tohon voi luottaa, koska on todistusaineistoa esikoisesta..). :)

      Poista
    2. Aion olla disclaimer - pahoittelen kovasti. Mulla on 7- vuotias joka kyllä lähes joka yö vaeltaa ja herättää. Että ei se välttämättä vauvavuoteen lopu. Lapset on erilaisia.

      Poista
    3. Ei se mitään, totuus tekee joskus kipeää :D Ja lapset on tosiaan erilaisia. Vaikka meillä esikoinen nukkuu sikeästi ja pitkään, eihän se välttämättä tarkoita että kuopus seuraa perässä...

      Poista
  5. Moikka!
    Ihan näin by the way, ajattelin kysyä, että oletko katsonut sarjaa Loukussa? Se on islantilainen trilleridraama (jos sellainen nyt voi olla?), joka tulee tällä hetkellä Suomessa. Katsoin Areenasta kaksi ekaa jaksoa ja olen ihan koukussa. Siitä heräsi pari kysymystä sulle. :)
    1. Onko Johanna islantilainen nimi?
    2. Tuleeko siellä tosiaan tuollaisia totalitäärisiä lumimyrskyjä, jolloin lennot, tiet, ihmiset yms. ei toimi ollenkaan?
    3. Polttaako kukaan koskaan Islannissa tupakkaa? En ole koskaan nähnyt. En ole kyllä siellä käynytkään.
    4.Sarjaa katsoessa islannin kieli kuulosti paikoin ruotsilta. Ymmärtääkö islantilainen ruotsia/norjaa/tanskaa?
    5.Onko sinua koskaan pelottanut Islannissa? Tarkoitan nyt yleistä turvallisuutta. Uskaltaako siellä kävellä missä vain mihin aikaan vain?
    Kiitos jos jaksat vastata. Mielenkiintoinen blogi! Eksoottinen Islanti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole vielä itse katsonut tuota sarjaa, mutta kuullut niin monilta (suomalaisilta), että varmaan pitäisi :D

      - Johannan islanninkielinen vastine on Jóhanna (lausutaan Jouhanna).
      - On :) Viimeksi eilen. Usein ne on alueellisia eli ei pysäytä koko maata yhtä aikaa.
      - Polttaa, mutta musta ei ihan kamalan paljoa. Tai ainakaan mun lähipiirissä ei ole kovinkaan montaa tupakoitsijaa. Tupakka ei saa olla näkyvillä mynnissä (kuten ei kai Suomessakaan?) eikä baareissa tms. saa polttaa.
      - Mulla ei ruotsintaito auttanut yhtään. Saksan taito sen sijaan auttoi kieliopin ymmärtämisessä. Skandit ymmärtää toisiaan, mutta suomalaiset ja islantilaiset puhuu yhteispohjoismaisesti enkkua ;) Tosin islantilaisten pitää opiskella tanskaa koulussa joten kaikki osaa sitä ainakin vähän. Mutta, hauskana yksityiskohtana: Färsaarten kieli on yhtä lähellä islantia kuin suomi ja viro ovat toisiaan. Pohjois-NOrjan murteista jotkut on paljon lähempänä islantia kuin ns. etelä-norjaa.
      - Ei ole pelottanut. Luontoon en uskalla yksin lähteä vaeltelemaan muuttuvien säätilojen ja ison erämaan takia, mutta täällä kaupungissa ei ole pelottanut koskaan. Toisaalta onhan täälläkin sekopääraiskareita ja kilipäitä siinä missä muuallakin.

      Poista
    2. Kiitos avartavista vastauksista! Katotaan millainen kysymyslista on, kun sarja on kokonaan katsottu. :)

      Poista

Mitä tuumaat?