Uutisia, uutisia! Mörssäristä on tullut lapsi. Se ei ole enää vauva . Vaippoja kuluu ja syöminen on sotkuista, mutta vantterat jalat ottav...

Lapsen kehitys 14 kk

22.11.16 Satu Kommentteja: 12

Uutisia, uutisia! Mörssäristä on tullut lapsi. Se ei ole enää vauva. Vaippoja kuluu ja syöminen on sotkuista, mutta vantterat jalat ottavat reippaita askelia vauvuudesta kohti lapsuutta.

Suurin muutos liittyy epäilemättä motoriikan ja mielikuvituksen yhtäaikaiseen kehittymiseen. On nimittäin tullut huomattua, että mitä vikkelämmät liikkeet, sitä enemmän mielikuvituksellisia paikkoja, joista tyypin löytää. 

Se kiipeää pitkin kirjahyllyjä, tyhjentää laatikoiden sisällöt lattialle ja istahtaa lepäämään pärekoriin. Taukoa seuraa turhautunut itku, koska rotevana typynä se ei pääsekään yhtä sukkelasti ahtaanpuoleisesta korista ylös. 

Valloittavan sekasorron luomiskyvyt pääsivät yllättämään meidät vanhemmat. Vielä kuukausi tai pari sitten kaappien availu ja kaikenlaisten kamojen levittäminen pitkin lattioita ei tuntunut juuri kiinnostavan. Kirjahyllyyn kiipeäminen nojatuolilta vauhtia ottaen tuntui ihan hullulta skenaariolta.

Me jo ihan luulimme, että tämän lapsen kanssa ei tarvitse ruuvata  keittiön kaappeihin kiinni lapsilukkoja, kun kaikki energia näytti meni kävelemiseen, isosiskon leluilla leikkimiseen ja kirjojen katseluun. 

Haha.

Nälkä kasvaa syödessä ja voimien lisääntyessä. Laatikkojen, kaappien, astianpesukoneen, pakastimen ja jääkaapin kaiveluvaihe alkoi toden teolla vasta nyt marraskuussa. Meno on sen verran säpäkkää, että autoreissu Ikean pikkukamaosastolle on kai pakostikin edessä.

Tekemisen riemu ja riehumisen ilo kanavoituvat laatikostojen lisäksi myös muuhun oma-alotteiseen puuhasteluun. Mörssärin kanssa voi lähteä jo pienelle kävelylenkille ilman rattaita. Jos on asiaa kulman taakse leipomoon, jäätelökioskiin tai kirjakauppaan, on kätevintä mennä kävellen. Mahtavaa!

Kehto, kantoreppu, vauvantarvikkeet ja kaikki kokoa 86 pienemmät vaatteet on myyty. Ei kai tässä enää kauaa mene, kun kiertoon voi pistää myös lastenvaunut ja sen jälkeen matkarattaat. Pian meidänkin eteisessä mahtuu taas hengittämään.


Lapsen kehitys -jutut:


Vauva 1 kk
Vauva 2 kk
Vauva 3 kk
Vauva 4 kk
Vauva 5 kk
Vauva 6 kk
Vauva 7 kk
Vauva 8 kk
Vauva 9 kk
Vauva 10 kk
Vauva 11 kk
Vauva 12 kk
Vauva 13 kk

12 kommenttia:

  1. Oletko sä koskaan miettinyt että mitä jos lapsi lukee näitä juttuja esiteininä/teininä? Jos hän on edelleen isokokoinen, kamppailee itsensä kanssa ja lukee juttuja joissa häntä kutsutaan julkisesti mörssäriksi ja vantteraksi tyypiksi joka on tyytyväinen kunhan edessä on riittävästi ruokaa? Ei millään pahalla, enkä epäile että nämä nimitykset olisi tarkoitettu negatiivissävyisiksi, mutta itse teinin äitinä vaan pistää silmään nämä kuvailut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä kun joku sanoo jotain "ei millään pahalla", niin se sitä juuri silloin on. Minun mielestäni kirjoittajan lapset ovat tässä blogissa esillä erittäin kauniilla ja huomaavaisella tavalla! Ja jos tämmöisten takia joku esiteini ahdistuu niin sitten siinä on jo muutenkin terapian paikka. En oikein usko, että kukaan voi tosissaa loukkaantua vauva-ajan lempinimistä :D Mitä jos anonyymi keskittyisi ihan vain sen oman teininsä itsetuntoon?

      Poista
  2. Itseasiassa oman teinin itsetunto on oikein hyvä kiitos vain. Voisihan se Annikin keskittyä omaan perheeseensä eikä bloggarin perheen puolustamiseen? Bloggari toki voi kutsua lastaan sekä yksityisesti että julkisesti ihan miten haluaa, mutta itse olen vähän eri mieltä näiden lempinimien huomaavaisuudesta.

    VastaaPoista
  3. Mun mielestä siinä että on vanttera, ei ole mitään, ei niin yhtään mitään negatiivissävytteistä. Tai siinä, että on hyvä ruokahalu. Sehän on mahtavaa, että ruoka maistuu. Itse asiassa mun mielestä sellaisen lapsen kanssa alkuajat ovat paljon helpompia, joka syö hyvin.

    VastaaPoista
  4. Siis KIITOS tästä mahtavasta blogista ja näistä vauvakuukausista. Useita muita "lapsiblogeja" lukiessani tunnen olevani huono äiti, koska kaikki hehkuttavat vauvakuplaa ja sitä autuutta, jota tämä pienen vauvan äitinä olo on. Eihän se nyt oikeasti ole ollenkaan sitä, mitä luvattiin! Pidän erityisen paljon siitä, että kirjoitat niin kuin asiat ovat. Kaiken ei tarvitse olla vaaleanpunaista ja en ole huono äiti, jos annan sille pullosta välillä korviketta! Tietty hyvät hetket ovat ihania, mutta niinä huonoina hetkinä on fantastista tietää, että kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, kunhan hieman kasvaa.

    PS. Saako sitä Vuoden mutsi-kirjaa vielä jostain kirjakaupasta? En tunnu löytävän sitä mistään. Sain käsiini sen kakkososan, mutta näin kolmikuisen äitinä se ykkösosa olisi kultaakin kallimpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin meillä, tai siis omalla kohdallani. Ilo vain kasvaa kun lapset kasvavat. Se on mahtavaa :) Mustakin on tullut vähän kyynisempi (ja tän bloginkin yleisfiilis on muuttunut vittuuntuneesta valoisampaan, huomaan) sitä mukaa kun lapset ovat kasvaneet. Kakkosen kanssa oli jo paljon helpompaa, koska sitä oikeasti tietää jo, että "tämä on vaihe ja menee ohi", kun iskee joku kova itkuraivari tai yövalvotus.

      Kiitos siis kiitoksista!

      Vuoden mutsi -kirjoja ei paineta tällä hetkellä lisää, painokset alkavat olla loppu. Supertylsää. Kirjastoista löytyy ja e-kirjoina saa molempia esim. Elisa Kirjasta hintaan 4,90 €. https://kirja.elisa.fi/ekirja/vuoden-mutsi

      Poista
  5. Usein kun vanttera tai roteva liitetään tyttöön, se voi kalskahtaa meissä aikuisissa joskus leimautumiselta jonkinlaiseksi. Jos taas kyseessä olisikin poika, saattaisi äiti jopa saada mitalin keksimistään hellittelynimistä. Metaforisena päätelmänä saattaa olla myös niin, että tuo mörssäri kuvaa elämäänsä uteliaasti asettuvaa ja puhki rakastettua perheenjäsentä, kun hää muistaa aikuisena, miten isä, äiti ja koko perhe lähettivät hänet matkaan hyvin eväin - siis, hyvin eväin. Olen, ajattelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointsi muuten; tyttö- ja poikalapsia kuvaillaan hyvin erilaisin tavoin. Mä korostan Mörssärissä aina sen ahkeraa liikkumista, kovaa ääntä, voimaa ja suuria syömishaluja. Ja lihaksia :D Se on vaan niin ihana!

      On myös niin kuvaavaa, että melkein kaikki veikkasivat siitä vatsani muodon perusteella isoa poikaa. Mutta tulikin vanttera tyttö, ihan mahtavaa!

      Poista
  6. Tietysti pojasta oltaisiin pidetty yhtä lailla, mutta oli vain aika jännä kuunnella veikkauksia ja sitten sieltä tulikin jotain ihan muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...Olen, ajattelen jatkaa. Juu, yhtäkaikki, poika tai tyttö. Piti vielä sanoman, että kuvassa mummonsa kanssa painattaa jo täysillä konkarin askelein, mitä ilmeisemmin, leipomoon! Aika natsaava pari tämä Mummo & Mörssäri.

      Poista
  7. Hih, kyllä! Mainio parivaljakko ovat. :)

    VastaaPoista
  8. ...siitä sitten satua kirjoittamaan, nimi jo valmiina: Mummo ja Mörssäri.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?