Tänään mikään asia ei aiheuta tuhahtelua tai pohdittavaa. On kuitenkin turvallista tietää, että tuttuun olotilaan pääsee halutessaan helposti. Esimerkiksi lukemalla Hesarin keskustelupalstoja (esim.
täällä). Mutta älkää klikatko. Ei nyt viitsi pilata tätä hienoa päivää!
Vetäisin neljän tunnin maastolenkin Helgafell-tulivuoren ympäri. Reissun jälkeen grillattiin miehen kanssa, juotiin yhdet bisset ja lapsi opetteli kävelemään. Aika mainio päivä, vaikka äitienpäivää ei vietetykään. (Mies unohti, eikä lapsi muistanut aamulla käydä lähipusikossa keräämässä kukkasia.) Ihan hyvä näinkin.
Kirjatärppi
Tänään on niin hyvä päivä, että kerron lyhyesti kahdesta kirjasta.
1) Luettavaa pätkissä.
Lukaisin joku hetki sitten Leikaksen Melominen-romaanin. Se on mainio kuvaus siitä, mitä toimistotyö pahimillaan (ja kai tavallisimmillaan) on.
Jokaisella työpaikalla on neurootikkoja, perseennuolijoita, suorittajia ja nakittajia. Väsynyt ja stressaantunut päähenkilö suodattaa toimiston tapahtumia työpäivän aikana aamupalaverista lounastaukoon ja niin edelleen. Kohtaukset ovat niukkoja, mutta paljonpuhuvia. Leikas sanoo vähän, mutta tarkoittaa paljon. Sen vinkin annan, että kirja kannattaa lukea osissa. Jos sen lukee yhteen putkeen, tekee mieli jäädä seuraavana maanantaina saikulle. Sain Leikaksen kirjan
PEKK-kirjakerhon kautta. Kerhon jäsenet voiva lähettää kuukauden kirjailijoille kysymyksiä, joihin vastataan kerhon nettisivuilla (
täällä). Siis minä voin lähettää kirjoittajalle viestin, ja hän vastaa siihen. Tämä on sitä yksilöllistä ja laadukasta palvelua parhaimmillaan; hyvä PEKK, thumbs up! Tässä alla Leikakselle lähettämäni kysymykset ja niihin vastaukset.
Kirjailija on aktiivisesti mukana liike-elämässä ja tekee ilmeisesti ihan täyttä päivää päivätyössään. Miten hän löytää aikaa kirjoittamiselle?
Kyllä niitä hetkiä löytyy, ei se ole ongelma. Tärkeää on se, että on tehnyt päätöksen kirjoittaa joka päivä, edes vähän, ja pitää siitä kiinni.
Onko Leikas saanut paljon kuittia työpaikallaan kirjansa sisällöstä? Siinähän mässäillään aika hyvin erilaisilla henkilöhahmoilla, joita varmasti löytyy jossain määrin lähes jokaisesta työpaikasta...
Niukasti on uskallettu kommentoida… Mutta sivulla 58 oleva lyöntivirhe oli huomattu.
(Oma huomautus: Repesin tuolle viimeiselle virkkeelle. Niin suomalaista.)
2) Pikajuna
Tiedättekö sen tunteen, kun on pihakarusellissa ottanut liian kovat vauhdit, eikä uskalla enää hypätä pois kyydistä? Minulle tuli sellainen olo, kun aloin lukea kirjaa Meren katedraali (Ildefondo Falcones).
Kirja on ollut minulla lainassa jo kaksi vuotta (palautan sen Ilona aivan pian, lupaan!), mutta tartuin siihen vasta viime viikolla. Kun kirjasta on lukenut yhden sivun, on pakko lukea koko tiiliskivi ja mielellään ilman taukoja. Meren katedraali on historiallinen seikkailuromaani, joka sijoittuu 1300-luvun Barcelonaan. Jos kaipaa seikkailua, vähän actionia ja pitää Barcelonasta, tämä kirja on pakko lukea. Ja ilmeisesti aika moni on. Ilmestymisvuotenaan sitä myytiin Espanjassa 2 000 000 kappaletta.
Falcones on ammatiltaan asianajaja. Leikas on toimitusjohtaja. Molemmilla on useampia lapsia. Miten perkeleessä ne ehtivät työnsä ja muun elämänsä lisäksi vielä kirjoittaa?