Kevät on jo puolivälissä, kun kalenteria vilkaisee. Vikaisu vaatii voimia, kun en oikein jaksaisi pitää silmiä auki. Kaiken järjen mukaan t...

Kevätväsymys - luonto herää, minä nuupahdan

13.4.16 Satu Kommentteja: 30

Kevät on jo puolivälissä, kun kalenteria vilkaisee. Vikaisu vaatii voimia, kun en oikein jaksaisi pitää silmiä auki. Kaiken järjen mukaan tässä pitäisi piristyä, kun päivä pitenee, sää lämpiää ja lumet ovat sulaneet. Aamuisin voi herätä auringonpaisteeseen eikä mustaan pimeyteen. Siksi olenkin todella hämmästynyt, että olen kevään edetessä alkanut nuokkua.
Olisinpa kisuliini, nukkuisin kuin tuhmeliini.
En voi syyttää tilanteesta vauvaa, koska se ei enää edes herää joka yö vaan nukkuu kahdeksasta melkein kahdeksaan. Itse nukun vähintään seitsemän ja puolen tunnin unet joka yö, useimmiten menee jo ihan kahdeksaan tuntiin. Liikun säännöllisesti ja syön säännöllisesti. Vedän vitamiineja enkä edes juopottele (paljoo). Mutta silti: mitä enemmän aurinko paistaa silmään, sitä tahmaisemmalta tuntuu sängystä nouseminen. Kestää hyvän matkaa puolillepäivin ennen kuin tunnen tunnen olevani pelikunnossa ja täysin toimintakykyinen.

Aikaisempina vuosina olen hymähdyellyt ihmisten valittamalle kevätväsymykselle. Jaa että mitä. Kyllä sen ymmärtää jos talvea kohti alkaa silmäluomet lupsua, mutta että keväällä!

Ja nyt olen itse todistamassa tätä kiertoa: luonto herää, minä nuupahdan.

Aamulla silmät painavina ja kuolaa tyynyllä olisin valmis maksamaan melkein mitä vaan, jos voisin jäädä vielä pariksi tunniksi paikalleen, vetäistä peiton pään yli ja nukkua lisää. Aamulla väsyttää kamalasti, iltapäivällä väsyttää vähän vähemmän, illalla väsyttää taas paljon, yöllä väsyttää ihan sairaasti. Kone on näennäisesti käynnissä, mutta kulkuneuvo ei liiku. Teen, käyn ja puuhastelen, mutta se vaatii ihan valtavasti energiaa. Saan sovitut hommat juuri ja juuri raavittua kasaan, mutta nuukahtaneena ja kaikkeni antaneena.
No niin kaverit, kohta lennetään. 
Onko kohtalotovereita? Jos olette keksineet, miten tämän karkoittaa, kertokaahan. Onko pakko alkaa valmistaa vihersmoothieita? Kaikki ideat otetaan iloisena vastaan - olisi nimittäin kauhean kivaa, jos ei tarvisi juhannukseen asti nuokkua.

30 kommenttia:

  1. Voi, ikävä ongelma ja pahenee iän myötä. Käpyrauhanenhan siinä erittää ja vie kaiken virran naisesta! Minäkin haluaisin kuulla mikä auttaa, viherpirtelö ei todellakaan! Ensihoidossa työskentelevä tuttavani suunnitteli keväisen kalenterinsa aina perumalla kaiken ylimääräisen, töissä oli silloin raskasta aikaa koska "käpyrauhanen erittää ja ihmiset alkavat hyppiä silloilta". Eli et ole yksin. Kuitenkaan en suosittele mitään siltahommia tms. Kyllä se kesä sieltä tulee ja totumme taas valon määrään! Sillävälin ota päikkärit. T. Nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi käpy. No, annan ajan kulua. Ja yritän nukkua - vaikka nykyinen elämäntilanne kyllä tekee nuo päikkärit aika haasteelliseksi...

      Poista
  2. Nukkuminen auttaa. Se vaatii jonkun aikaa ihan järjettömiä unimääriä, mut sit helpottaa. Itse nukun tällä hetkellä minimissään 8h yö ja vähintään joka toinen yö 10h.
    Viikonloppuisin menee jopa 12h/ yö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wow! Mä taidan kaivata hotellilomaa (yksin).

      Poista
  3. Ensinnäkin, ethän tuhahtele ihmisten kevätväsymykselle/kevätmasennukselle sillä huonoissa fiiliksissä rypevä viimeisenä haluaa kuulla että "ei keväällä voi väsyttää". :// Minulla on todettu kevätmasennus, iskee noin joka toinen kevät hirvittävänä, joka toinen kevät vähän lievempänä. Siitä on tehty tutkimuksia, verrattavissa kaamosmasennukseen eli ovat ihan oikeita asioita ja vakavasti otettavia tiloja. Itsemurhissakin näkyy piikki keväisin! Muuten, luin jostain (aina yhtä hyvä argumentti), että Islannissa ei esiinny kevätmasennusta ja -väsymystä..! Siihen epäiltiin syyksi islantilaisten syömän kalan määrää. Mutta väite on nyt todistettu vääräksi;) takaisin asiaan:
    Itselläni meni vuosia ennen kuin tajusin että mistä paha olo voisi johtua ja olen sentään terveysalan ammattilainen..keväisin ymmärrän aina miltä masentuneista tuntuu, se väsymys, epätoivo ja kyvyttömyys tehdä yhtään mitään on todella lamauttavaa. Tältä keväältä olen jo omani hiljattain selättänyt, mikä tunne! Anyway kevätväsymys ja kevätmasennus johtuvat serotoniiniaineenvaihdunnasta: auringonvalon lisääntyminen lisää "ilohormoni" serotoniinin määrää mikä joillain ihmisillä sysääkin väsymykseen ja masennukseen. Se helpottaa ajan kanssa kun keho taas tottuu valoon... Itselläni aloitettiin masennuslääkitys ja seuraavan parin vuoden aikana tarkoitus löytää sopiva rytmi sen ottamiselle, tarve kun olisi vain se kuukausi-kaksi maalis-huhtikuussa. Olen lukenut aiheesta paljon mutta ei tälle ole mitään pikahoitoa:/ aika auttaa.. Joillekin kirkasvalolamppuhoito talven aikana auttaa, toisille ei pätkän vertaa... Liikunta, ravinto jne voivat näennäisesti auttaa tai sitten ei.. Itse teen niin että "ajan elämän alas" kuukaudeksi ja nukun aina kun mahdollista. Sori, ei ollut apua tästä. Mutta lohdutuksena: mulla kesti pahin vaihe kaksi viikkoa, yhteensä noin kuukauden. Alkoi maaliskuun alkupuolella ja nyt olen jo ihan normaali itseni ollut noin viikon ajan. Tuntuu hy-väl-tä.

    Roosa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tulisi mieleenikään, missään tapauksessa... Enkä edes puhunut kevämasennuksesta, koska masennusta ei minun mielestä voi verrata sellaiseen "minua nyt väsyttää ja olen rättipoikkipinossa" -oloon ollenkaan. Vähän ehkä offtopic, mutta mua valtavasti ärsyttää se tapa, että joka puolella puhutaan masennuksesta jonain jokapäiväisenä oireena. Masennus ei ole tunnetila tai hyvällä nukkumisella ohi menevä olotila vaan pahimmillaan todella susipaska sairaus.

      Upeaa kuulla, että voit kuitenkin nyt jo paremmin! Todella paljon apua on siitä, että tiedostaa mikä itsellä on ja osaa/pystyy säätelemään elämäänsä vaatimusten mukaan. Iloa alkavaan kesääsi :-)

      Poista
    2. Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä4/14/2016 12:27 ip.

      Niin, masennus on ehkä vähän samalla tavalla arkipäiväistynyt sana kuin yliherkkyys ja ihmisten käsitys siitä milloin näitä termejä saa käyttää vaihtelee kovin. Jonkun mielestä kaikki alakulo on masennusta kun taas toisen mielestä sanan leväperäinen käyttö on loukkaus kliinisen diagnoosin saaneita kohtaan. Ja sitten on tietysti ne, joiden mielestä mitään masennusta ei edes ole vaan kyse on hengen heikkoudesta. Harvahan oikeasti ymmärtää ongelmaa tai tilannetta, jota ei itse ole vastikään kokenut.

      Itse olen parikymppisestä asti kärsinyt kevätväsymyksestä, mutta nuorempana se ilmeni lähinnä laiskuutena ja taipumuksena tehdä jotain mukavaa tenttiin lukemisen tai poikamiesboksin siivoamisen sijasta. Nyt vajaa nelikymppisenä keväinen olo on usein lähellä sitä mitä masennukseksi kai voisi kutsua vaikka en muuten mikään masennukseen taipuvainen olekaan. Kutsuttakoon tätä fiilistä nyt sitten vaikka ahdistuneisuudeksi. Puolitoistavuotiaan lapsen isänä paljon voisi tietysti laittaa huonosti nukuttujen öiden tai ”tätäkö loppuelämä nyt sitten on”-ajatusten piikkiin, mutta jotenkin tuntuu, että toivottomuuden ja väsymyksen tunne tällä kertaa kumpuavat jostain muualta eritoten kun vaiva tuntuu lisääntyvän samassa tahdissa auringonvalon kanssa. Mikään ei oikein huvita ja kaikki ihmiset, paikat ja tapahtumat ympärillä vituttavat vuoronperään. Itseäni raivostuttaa kuitenkin eniten se olotila, jossa fyysistä energiaa periaatteessa on ja tekisi mieli vaikka vaimon iloksi ahkeroida ikkunat puhtaiksi, mutta sitten väsymykseltään ei saa vietyä edes roskista.

      Poista
    3. Voi ei, kuulostaa todella nihkeältä. Toivottavasti kevään kuluminen ja kesän lähestyminen tuo energiaa takaisin. Voimia.

      Poista
  4. Täällä myös yksi vaivasta kärsivä. Varsinkin tänä keväänä on ollut tosi rankkaa, koska on myös ensimmäinen kevät kun töissä on tosi kiirettä. Mitään konsteja tämän selättämiseen minäkään en ole keksinyt. Paljon ulkoilua ja unta auttaa vähän, mutta vasta aika tekee tehtävänsä. Voimia!

    VastaaPoista
  5. Kiitos! Mun kaveri ehdotti, että kevätväsyny tod.näk. johtuu siitä, että mulla on nyt KAKSI LASTA. Hiton hyvi oivallettu :D koska onhan tässä tänä keväänä ollut paaaaljon enemmän säätöä ja tekemistä kuin menneinä keväinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä epäilen tätä samaa oireyhtymää. Lisättynä siihen, että teet aivan järjettömästi töitä ja sulla on projekteja enemmän kun keskivertoihminen tekee koko elämässään :)

      Poista
    2. En mä oikeasti edes tee ihan älyttömästi töitä. Max 7 tehokasta tuntia päivässä... Mutta onhan tässä paletissa tietysti osasia ja välillä se on just se säätö, organisointi ja metatekeminen joka vie eniten mehut.

      Poista
    3. Tuo viimeinen lause, samaistuin! Opinnot, työt, bändihommat ja kaukosuhteen vielä jaksaisi, mutta kun ne kaikki pitää vielä pirulauta sovitella yhteen, suunnitella ja juonia mitä milloinkin ja miten, ja miten sitten siirtyä sulavasti opinnoista työelämään. Kesälomareissun matkojen varaamisen jälkeen tuntui siltä kuin olisi tehnyt täyden työpäivän, kun eri maissa asuvan kumppanin kanssa soviteltiin lentoja, matkoja ja hotellivarauksia maasta toiseen... parahdimmekin että ennen ehkä maksoi lennoista enemmän mutta ainakin joku etsi sopivan lennon puolestasi. Enkä ole ihan varma tykkäänkö siitä että nykyään aivan _kaikki_ ulkoistetaan asiakkaan itsensä tietokoneella tehtäväksi, kun tietokonetta saa muutenkin käyttä työn/opiskelun puolesta sen 8 tuntia päivässä. Onneksi musiikki on ihanaa vastapainoa tälle!

      Poista
  6. Mää puolestani oon huomannut, että mulle ne noin kahdeksan tunnin yöunet on virhe kaikkina vuoden aikoina. Jos nukun sen tai enemmän, oon koko päivän ihan tiltissä. Sen sijaan jos nipistän unet vaan seitsemään tuntiin, niin hommat luistaa (sitten alkujärkytyksen jälkeen) paremmin. Jos keväällä unen tarve toisilla vähenee, pitääkö aamulla alkaa vääntäytymään ylös vielä aikasemmin, että pysyy virkkuna? Argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymys unen optimaalisesta tarpeesta on minusta tosi mielenkiintoinen. Oon huomannut että se nukkumisajankohta merkitsee myös, että mihin aikaan menee nukkumaan ja milloin herää eli saavuttaako sen oikein rentouttavan syvän unen ja jos niin milloin sen aika on parhaimmillaan.

      Poista
    2. Mulle ainakin on ihan eri nukunko 7 tuntia aamukahdesta aamuysiin (saattaa riittääkin) kuin iltayhdestätoista aamukuuteen (pelkkää kettuilua).

      Poista
  7. Verikokeiden tsekkaaminen ei ole pahitteeksi. Hemoglobiini voi olla ehtynyt raskauden jälkeen.
    Minulle ei riitä sama unimäärä joka vuodenaikaan. Valon määrän rajut muutokset saavat aina elimistön hetkeksi sekaisin ja vaatii myös enemmän unta.

    Ja onhan sinulla muutenkin siellä (minun mittapuuni mukaan) ollut varsin vauhdikas vauva-aika. Omat aivot alkoivat toimia edes jotenkin noin 7-8kk synnytyksen jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin suosittelisin tsekkauttamaan hemoglobiinin.

      Poista
    2. Hyvä idea! Ei käynyt mielessäkään - meen lekuriin parin viikon päästä muksun kanssa. Tsekkaan tän samalla :)

      Poista
  8. Mulla on perinteisesti joka vuoden huhtikuussa sama juttu, järjetön uni aamusta iltaan. Paitsi, erikoista kyllä, nyt kun olen raskaana ei kevätväsymys vaivaa pätkän vertaa! Italiassa on ihana sanonta: aprile dolce dormire. Suloista nukkua huhtikuussa, noin vapaasti käännettynä. Unta palloon, toukokuussa helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan superia, että raskaudesta on ollut tämmöinen etu! Ja tuo italialainen sanontahan on ihan loistava :)

      Poista
  9. Itse kertomasi mukaan olet ahkera, reipas ja aikaansaava ihminen. Olisikohan nyt kuitenkin niin, että sulla on vain liian monta rautaa tulessa yhtä aikaa? Auttaisiko tahdin höllääminen vähäksi aikaa? Jos se suinkin on moniala-freelancerille mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onhan tässä aika minta soosia keittymässä mutta päivittäiset työtunnit jää kuitenkin max 7-8 tuntumaan. Eniten kuitenkin väsyttää se säätäminen eli "metatyö". Taidan tarvita hieman työntekolomaa taas :) Ja aikaa perheen kanssakin, tietysti.

      Poista
  10. Minulla jokavuotinen vaiva. Alkaa, kun päivä pitenee ja valon määrä lisääntyy. Tänä vuonna alkoi poikkeuksellisen aikaisin. Alkaa ihan fyysisellä silmien reagoimisella valoon (vuotavat, jopa särkevät ja päätäkin särkee). Tuo kestää tyypillisesti viikon tai pari, jos on aurinkoisia kelejä. Sitten jatkuu epämääräisenä tyytymättömyyden tunteena (kun kaikki näyttää nuhjuiselta ja likaiselta paremmassa valossa). Lopulta tullaan noin kuukauden kestävään väsyneen saamattomuuden jaksoon, jolloin erityisesti töissä on vaikea saada itsestään irti kaikkea, minkä voisi - varsinkaan itsenäisesti puurtaessa. Kahden jälkeen iltapäivällä iskee armoton väsy töissä, eikä töiden jälkeen illallakaan jaksaisi tehdä mitään. (ja siitä seurauksena tietysti lisääntyvä pölypallojen määrä ja tyytymättömyys kotona :) ).

    Omalla kohdallani onneksi tämä kevätväsymys alkaa tänä vuonna (kun alkoikin jo helmikuun puolella) mennä ohi ja luulisin olevani normimoodissa parissa viikossa :).

    Onhan tuo valo ja kevät kaunista, mutta itse voisin joka vuosi hypätä helmikuun lopulta suoraan vappuun ja siis skipata tämän ärsyttävän jakson kokonaan. Toivottavasti sullakin alkaa kohta mennä ohi tämä vaihe - vai eteneekö Islannissa kevät ja valonmäärän lisääntyminen paljonkin myöhempään, kuin Suomessa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä aika sama kuin Suomessa, Oulun korkeudella ollaan. Eiköhän tämä tästä kohta väisty, odotellaan ja lepäillään vähän.., :)

      Poista
  11. Toivottavasti et joudu pistämään parin kuukauden kuluttua lappua luukulle... kuulostaa uhkaavasti alkavalta burn outilta, kun et kerta aiemmin ole kevätväsymystä potenut. Ja mietipä, mitä kaikkea olet kuluneena vuonna saanut aikaan: olet ollut raskaana ja saanut vauvan, perustanut uuden yrityksen ja kirjoittanut uutta kirjaa ja mitä lie vielä muuta. HIENOJA juttuja kaikki, mutta on siinä paljon uutta lyhyessä ajassa. Pää ei pysy perässä ja kroppa alkaa reistailla ennen pitkään, vaikka kuinka olisi totuttanut oman "koneensa" elämään älyttömässä huiskinnassa. Enkä kirjoita tätä pahalla, vaan hieman huolestuneena. Jos väsymys ei kesälläkään helpota, niin toivottavasti syy ja apua löytyy. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Mä en tiedä miltä burnout tuntuu joten en oikein tiedä. Pitää tarkailla tuntemuksia ja tehdä korjaavia liikkeitä jos väsy ei hellitä kesän lähestyessä...

      Poista
  12. Moni tuntuu ehdottelevan burn outia ja mistä sitäkään tietää, mutta ihan normaalia se on että aivokemiat reagoivat vuodenaikoihin. Itseni oli pakko päästä pois Suomesta nimenomaan sen takia, etten kestä sitä että 8 kuukautta vuodesta olen aivan veto pois pimeyden ja kylmyyden takia. Pohjois-Saksassa on Etelä-Suomeen verrattuna 2 tuntia enemmän valoisaa aikaa vuorokaudessa pimeimpään aikaan, ja vaikka edelleen auringon laskettua kroppa veti unimoodiin, oli sentään iltakuuteen saakka asti aikaa elää elämää, ja se teki ihmeitä. Kuten myös se, että tietää että kesällä lämpöä saa kyllästymiseen asti eikä se ole kuukaudessa ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut yllätti tosiaan se, että valon lisääntyminen voi väsyttää näin paljon. Nyt kun on pari viikkoa kulunut postauksen kirjoittamisesta, olo on jo virkeämpi. Eli keho kai jotenkin tottunut tuohon taivaalla mollottavaan valoilmiöön...

      Poista

Mitä tuumaat?