Huhhhhhhh. Palasin tänään kolmen viikon mittaiselta Suomen-lomalta eli Hangosta ja Turusta yhdessä lasten kanssa. Tämä blogiteksti synty...

Lapsiperhematkailun päivitetyt säännöt

15.8.16 Satu Kommentteja: 24

Huhhhhhhh. Palasin tänään kolmen viikon mittaiselta Suomen-lomalta eli Hangosta ja Turusta yhdessä lasten kanssa. Tämä blogiteksti syntyi eilen yöllä kello kaksi sen jälkeen kun kuopus oli herännyt kaksi kertaa tippuneen tutin takia, enkä minä sitten saanut heti unta. Naputtelin jutun puhelimella lentokenttähotellissa peiton alla, jotta kännykkäruudun valo ei vain herättäisi nukkuvaa vauvaa kolmatta kertaa.
Siinä peiton alla vähässä hapessa kirjoitellessa viimeistään ymmärsin, miksi lapsiperheet matkustavat loma-aikaan iisiin pakettilomakohteeseen. Etenkin sellaiset perheet, joissa on alle kolmevuotiaita pikkulapsia. Se on kuulkaa jumalattoman helppoa lomailua, joka vaatii vain vähän metatekemistä. Sen kun ostaa liput, ajaa lentokentälle ja käy koneeseen. Kohteessa bussi kuskaa suoraan kentältä all inclusiveen, jonka huoneisiin saa vauvasängyn etusormea heilauttamalla ja kompleksin ravintoloista löytyy tarpeeksi syöttötuoleja ihan jokaiselle. Siinähän ehtii viikon loman aikana oikeasti rentoutuakin! Ainakin noin viisi päivää.

Sitten kun perheen nuorinkin kävelee, ymmärtää puhetta ja kakkaa vessaan, all inclusiven voi halutessaan heivata romukoppaan. Sen jälkeen voi ilman puuskuttamista ja hermojen ritinää suunnata pesueen kanssa muuallekin ilman, että kukaan aikuinen muuttuu loman aikana ihmiseksi, jota kukaan seurueessa ei enää tunnista omaksi itsekseen.

Perheemme teki esikoisen täyttäessä neljä maailmanympärimatkan. Kiersimme Malesian ja Thaimaan kautta Uuteen-Seelantiin, Samoalle, Fidzille ja Yhdysvaltojen Los Angelesista Santa Cruzin kautta pitkin Länsirannikkoa kohti Seattlea, josta lensimme kotiin. Matka meni erinomaisesti. Nelivuotias oli geimeissä mukana täysillä, eikä kaivannut joka kohteessa edes uima-allasta. Eikä muuten mennyt rahaakaan ihan kamalasti tavalliseen elämään verrattuna. (Tai ainakaan kotimaidenmatkailuun verrattuna.)
Viime viikon Hangon lomalla löysin täydellisen, tyynen kallionkolon lukea kirjaa. Päätin tulla tähän paikkaan uudestaan, kun kuopus on isompi ja puoliso matkassa mukana. Otin kuvan muistoksi, että varmasti löydän paikan ensi kesänä.
No lähtisinkö vastaavalle maailmanympärireissulle vauvan kanssa? No en todella lähtisi. En ole hullu, enkä masokisti. Alle kaksivuotiaan kanssa en lähtisi kovin mielellään yhtään minnekään ilman vähintään kahta ylimääräistä ja luotettavaa aikuista käsiparia.

Nyt nimittäin tämän kesälomamme aikana varmistui se, mitä olen vähän ounastellutkin. Matkustaminen yksin kahden lapsen kanssa on järkyttävän rankkaa, jos niistä edes toinen on vielä vaippaiässä. Tänään täällä matkalaukkuja purkaessani huomaan olevani todella väsynyt.  Enkä ole muuten vähään aikaan olllut näin väsynyt. Aika lähelle tätä samaa tunnetilaa pääsin viime syksynä uuden myymälän avajaisten alla. Ja hei: silloin olin viimeisilläni raskaana.
Tämä kotimaanreissu oli heittämällä yksi parhaita lomia Islannissa (vaikka kuopus oli vasta muutaman viikon ikäinen).
Suomen-lomalla minulla oli kyllä apuvoimia, että en tietenkään yksin joutunut kaikesta vastaamaan. MLL:n mahtava lastenvahti vapautti muutamana iltana töiden ja pakollisten urheiluhetkien pariin. Siskoni jeesasivat reilun viikon ajan joka päivä monen monen monta kertaa. Mutta eivät ne kaikki apujoukot yhteensä ole tietenkään sama asia kuin toinen vanhempi. Kun olen reissussa ilman puolisoa, minä joudun itse tekemään kaikki päätökset. Mitä saa syödä, milloin nukutaan, milloin pitää lähteä lääkäriin ja mikä auttaa, kun toinen vain huutaa.  En voi delegoida ongelmaa väsyneinä aamuyön tunteina kenellekään, vaan minä olen se, jolta kysytään, miten joku asia kuuluu tehdä. Viime käden vastuunkanto on julmetun raskasta, oli asia mikä hyvänsä. Lasten kohdalla se vastuu tuntuu erityisen isolta.

Siinäpä se pitkä intro. Ja nyt ne otsikossa lupaamani ohjeet! Tulevaisuutta silmällä pitäen ja kokemuksesta viisaantuneena annan itselleni ja muille halukkaille lapsiperhematkailijan uudet, päivitetyt lapsiperhematkailun ohjeet:

1. Lähden yksin lasten kanssa yli yön mittaiselle matkalle kotoa, kun matkaseurueen nuorin on täyttänyt kolme. Ellei ennen sitä ole aivan pakko.

2. Puolison tullessa mukaan voimme lähteä koko perheen kanssa jollekin helpolle ja lyhyelle matkalle, vaikka seurueen nuorin olisikin vielä alle kolmevuotias. Ruotsinristeilyn tapainen, Suomen-reissu tai all inclusive -holiday. Ei mitään, mikä vaatii seikkailua, uuden kaupungin opettelua tai uuteen urheilulajiin totuttautumista.

3. Kun kuopus on täyttänyt kolme, voidaan lähteä minne vain, vaikka Uuteen-Seelantiin telttailemaan tai Japanin kiertomatkalle surffaamaan pallokalojen kanssa.

4. Joku viikkoa pidempi matka, joka tehdään kauas tai jonka aikana tehdään jotain majoitustiloista poistumista edellyttävää kivaa (kuten hiihdetään, vaelletaan tai ratsastetaan) ja jonka aikana kuopus on vielä alle kolmevuotias, vaatii mukaan ylimääräisiä luotettavia aikuisia, joiden kesken voidaan jakaa lastenhoitovuoroja siten, että esikoinenkin pääsee mukaan rakastamiinsa seikkailuihin. Eli mukaan lähtee puolison lisäksi pari muuta läheistä aikuista (kuten isovanhemmat tai tädit) ja/tai kohteessa on mahdollisuus muutaman tunnin mittaiseen luotettavaan lastenhoitopalveluun.

Kuten huomasitte, kohta neljä on aika pitkä. Se johtuu siitä, että mietin sitä siellä peiton alla kuumassa aika pitkään, vaikka happi olikin käynyt jo vähiin.
Parasta matkaseuraa!
Puoliso ehdotti tämän vuoden syksylle kuukauden mittaista lomaa Sardiniaan. Siellä on kuulemma hyvät kiipeilymahdollisuudet ja mukaan lähtisi ystäväperheemme, joilla on samanikäiset lapset kuin meillä. Iltaisin voitaisiin laittaa ruokaa yhdessä ja kuumimpaan aikaan käydä rantsussa. Kuulostaa hyvältä, eikö vain? Matkassa on minun näkökulmastani vain yksi ongelma: aikuisista kaikki muut paitsi minä rakastavat kalliokiipeilyä.

Kun puoliso ekan kerran ehdotti kyseistä lomaa ja oli päässyt selostuksessa tähän asti, ilmoitin, että EN TASAN LÄHDE. En todellakaan tule mukaan kiipeilylomalle porukan ainoaksi ei-kiipeileväksi aikuiseksi. Jään paaaaaljon mieluummin yksin lokakuun vesisateeseen kotiin tekemään töitä kuin merenrantataloon vahtimaan kiipeilypäivien ajaksi lapsia. Kotona eivät menetetyt mahdollisuudet käy päähän, kivassa uudessa kohteessa ne saletisti käyvät. Mikään muu ei nollaa lomatunnelmia paremmin kuin se, että olet jumissa neljän seinän sisällä (tai leikkipuistossa) ja ikkunasta (tai verkkoaidan takaa) näkyy paratiisisaari ja auringonottotuoli ja ne kaikki mahdollisuudet, joita et voi tehdä. 

Rautalangasta kun vääntää, se näyttää tältä: Minusta on kivempaa syödä kotona rauhassa pahoja pakastekalapuikkoja kuin istua ravintolassa ja lappaa vasemmalla kädellä sormiruokaa omaan suuhun kun oikea lusikoi puuroa vauvan suuhun ja katsoa samalla kun muissa pöydissä syödään hyvin ja kaikessa rauhassa. Tunnen itseni niin hyvin, että tiedän milloin kannattaa jäädä kotiin.

Takaisin Sardiniaan. Olin Ehdoton Ei -vastaukseni kanssa liian nopea. Mies kun ei ollut päässyt jutussaan vielä loppuun asti. Se tärkein selling point tuli viimeisenä: hänen mutsinsa lähtisi tietysti mukaan, ja mielellään kuulemma lähtisikin. Näin minä voisin muiden kiipeillessä kirjoittaa ja lukea, ja käydä aamuisin tai auringon laskiessa lenkillä. Anoppi veisi lapsia rannalle ja kokoaisi olohuoneessa palapelejä.

Ah, miten hyvin puolisoni minut tuntee! Seuraava yhteinen lomamme taitaa siis koittaa lokakuussa. Kuukausi, kirjoitus- ja lukulomaa vuoristoisella saarella, jolla on omaa viinintuotantoa. Joojoojoo!! Mennään mennään! Ihan sama, nukkuuko kuopus vai ei, tai saako se hampaiden takia kuumetta, koska en ole yksin sängyn vieressä valvomassa ja päättämässä kaikesta.

Ja nyt pois täältä peiton alta, tai pökrään. 

(Postausvaiheessa tehty lisäys: en pyörtynyt, mutta puolta tuntia myöhemmin vauva heräsi vielä kolmannen kerran - koska aivastin!!)

24 kommenttia:

  1. Toi sun anoppi on kyllä melkein liian hyvää ollakseen totta :D Mä olisin taannoisen Espanjan-reissun jälkeen samastunut näihin ohjeisiisi, reissu kun tuli tehtyä 5 kk ikäisen vauvan ja 3-vuotiaan kanssa (molemmat vanhemmat olivat kyllä matkassa). Muutama kuukausi kotiinpaluun jälkeen iski kuitenkin taas joku mielenhäiriö, ja lähdemme nyt täysin samalla konseptilla matkaan kuin viimeksi: ei mitään all inclusivea vaan vuokra-auto, vaihtuvat majapaikat, mennään minne nenä näyttää. Joku siinä kuitenkin oli niin mahtavaa taas kerran jopa lasten kanssa, ettei pysty siirtymään mihinkään valmismatkoihin! Hiukan tuli kyllä kylmä hiki kun luin postauksesi ja mieleen muistui mitä kaikkea kamalaa matkailu lasten kanssa voikaan pitää sisällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jebulis, se on. Ja ikäänsä nähden ihan teräskunnossa, onnekas hän.
      Hyvää matkaa teille!

      Poista
  2. :) Mä olen huomannut saman. Me päädyimme viimekeväisen Sisilian kulttuurimatkamme jälkeen, että pidetäänpä pikkasen taukoa. Pari vuotta harrastetaan vain ja ainoastaan surffimatkailua. http://chezhelena.com/2016/04/12/kulttuurimatka/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surffilomailu kuulostaa just hyvältä. Pino kirjoja vaan messiin ja lastenhoitovuorot rantahiekalla.

      Poista
  3. Aivan samaa mieltä näistä säännöistä - ja lapsia vain yksi. Meillä on takana useampia oikeasti mukavia ja rentouttavia ulkomaanreissuja alle kolmivuotiaan kanssa ja konseptina on ollut isovanhemmat mukaan. Ja muistan joka kerta olla todella kiitollinen tästä mahdollisuudesta saada parhaat mahdolliset hoitajat avuksi. Aina välillä joku kummastelee miten 'kestämme' appi- tai omia vanhempiamme mutta itse kummastelen lähinnä sitä että isovanhemmat -kaikki neljä- haluavat vapaaehtoisesti lähteä kerta toisensa jälkeen mukaan (koska aika säätöähän pikkulapsen kanssa reissaaminen joka tapauksessa on oli hoitajien määrä mikä tahansa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Isovanhempien (meillä siis mummot) läsnäolo on aivan järkyttävän iso apu. Ja sitäpaitsi heidän kanssa matkailu on superhauskaa!

      Poista
  4. Ihan mahtava postaus! Sä oot kyllä niin sissi!! Mä en olisi kuvitellutkaan lähteväni yksi 3 viikoksi 2 lapsen kanssa, vaikka perillä olisikin apukäsiä lasten kanssa. Se on niin totta, että jos ei ole toista vanhempaa mukana, niin homma on ihan sairaan raskasta. Pointsit sulle!

    Me ollaan reissattu paljon lasten kanssa, mutta monesti on ollut isovanhempia mukana kuten laskettelureissuilla. Isovanhemmat useinkin mukana edelleen, vaikka lapset ovat jo 6 ja 8. Onhan se kivaa, kun pääsee kahdestaankin menemään. Nykyisin reissaaminen on kyllä melkoisen helppoa sen verran omatoimisia lapset ovat kaiken suhteen.

    Mutta mahtavaa reissua Sardiniaan!
    terkuin Anni

    p.s. voisiko saada postausta vielä kesän ratsastusreissuista? etenkin erämaavaellukselta.... (mä niin tuun joku kerta uudestaan :-))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni! Juu ehdottomasti hevosreissujuttua tuloillaan, juuri tässä suunnittelen ensi kesän seikkailuja...

      Poista
  5. Lentäminen oli alle 1-vuotiaan kanssa sen verran perseestä että saatiin tämän kesän reissua ajatellen loistoidea vuokrata matkailuauto pientä pohjoismaiden road trippiä varten. Konseptihan on loistava, mukana kulkee siis jääkaappi täynnä taaperontainnutusruokaa 4-pyöräisessä kuljetuskotelossaan johon on myös sijoitettu päivä- ja yöunifasiliteetit. Bonarina ei tarvitse kamoja olla koko aikaa nostelmemassa majapaikasta toiseen kun se pysyy lokaatiosta riippumatta samana. No, eihän se sitten ihan niin mennnyt. Sen vuokra-winnebagon ruokajäähdyttämö oli toki paskana ja ipana kieltäytyi nukkumasta muussa kuin matkasängyssään joka piti siis joka ilta erikseen rikata sinne tilaihmeeseen. Sitä Ruotsin läpi menevää ikuisesti jatkuvaa eurooppatietä kahdeksaakymppiä madellessa nähtiin luojan kiitos paikallinen Gigantti josta irtosi mobiili lastenohjelmasoitin jolla matkantekoon vanhempien lailla vittuuntuneen skidin kitinää saatin edes auttavasti kontrolloitua. Ja ei siitä tavarasäädöstäkään mihinkään päästy: okei, niitä ei tarvinnut nostella mihinkään yömajaan joka ilta (paitsi loppumatkasta, jolloin siirryttiin perhesovun rippeiden säilyttämiseksi Ruotsin hotelliliiton listoilta löytyviin yöpymöihin) kun sitä tilaa on kuitenkin niin naurettavan vähän että niitä pitää jatkuvasti siirtää paikasta toiseen että saa esim. sen matkasängyn rikattua sinne autokodin sisäänkäynnnin vieressä sijaitsevaan yhdistettyyn olo-, ruokailu- ja vierashuoneeseen.

    Annan periksi, tästä eteenpäin ennen kolmevuotissynttäreitä jatkamme kuukausittaisia ruotsinristeilyitämme (yllättävän hauskoja parinkymmenen vuoden tauon jälkeen - pimeässä hohtavia drinkkitikkuja on vielkin olemassa(!)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha, anteeksi mutta mua nauratti niin kamalasti tämä :D

      Poista
  6. Aloitin lukemaan tätä postausta innoissani ja kommentoin jopa miehelle että nyt mä luen täältä vinkkejä meidän 2 viikon päästä alkavalle Kreetan matkalle! 😊 No ei tullut hyviä vinkkejä koska lähdetään ihan vain meidän perheen kesken ja lapset ovat silloin 3v4kk ja 1v3pvä. 😂 Itseasiassa aloin vain miettimään että mitä reissusta tulee ja ollaanko ihan hulluja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kreeta on ihana!!! Ja sitäpaitsi teidän reissuhan menee tohon kakkosryhmään: vai ootteko lähdössä telttailemaan tai moottoripyöräsafarille? :) Tosin kaverini teki onnistuneen telttaretken Kreikkaan kahden lapsen kanssa joista toinen vauva. Onneksi meissä vanhemmissa on eroja,nja lapsissakin kai, haha.

      Poista
    2. Totta, luin noi kohdat tarkemmin vasta kommentoituani. 😊 all inclusivea ei ole mutta puolihoito on ja se varmasti pelastaa meidän loman.

      Poista
  7. Heipsan!

    Mä olen reissannut paljon kolmen muksun kanssa,enkka on varmaan 27h välilaskuineen Singaporeen ja lennot meni loistavasti.Kaikki kolme olleet extrahelppoja matkaseuralaisia,mutta esim.lennolla yksin Pekingiin,ja vajaa yksivuotiaan aloitettua oksennustauti ripulin kera tunnin lennon jälkeen,eipä paljon naurattanut.Ei hymyillyt muuten matkustamon henkilökuntakaan...
    Eteen voi tulla lasten kanssa reissatessa tilanteita,joita ei voi edes mielenhäiriössäkään kuvitella ja mitään vaihtoehtoja ei ole,on vaan selvittävä ihan mistä vaan.
    Pääsääntöisesti nautin valtavasti lasten kanssa matkailusta ja olen jaksanut vältellä valmismatkoja.Nyt kun lapset ovat isompia,he ihme kyllä muistavat paljon asioita reissuiltamme.Mannerten väliset lennot on ihan iisiä ja voisin lähteä jopa reppureisuullekin jo heidän kanssaan.
    Vaan on se aika ihanaa lojua jossain hotellin altaalla hyvän kirjan kanssa,mukelot altaalla ja ainoa murhe suurinpiirtein ,että mitäs sitä söisi tänään...

    Oikein mahtavan rentouttavaa lomaa Sardiniaan oikein korkojen kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ou, tuo lento Pekingiin :O

      Siis just ne, yllättävät tilanteet. Jos kaikki menisi kuin suunniteltua, ei olisi mitään ongelmia. Se kun "kuvitteellisesta käsikirjoitukesta" poikkeaminen on melkeinpä sääntö, aiheuttaa ainakin mulla sen uupumisen.

      Poista
  8. Mä voisin reissata yksin vauvan (1v) TAI esikoisen (5v) kanssa, mutta molempien kanssa yksin suunnilleen junalla Helsingistä Tampereelle. Suurimpana ongelmana koen käsien riittämättömyyden sekä lasten tarpeiden täydellisen eroavuuden. Toinen haluaa juosta rinkiä kun toisen pitää nukkua, toinen haluaa opetella kiipeilemään tuolille ja toinen taas tykkäisi värittää (ilman 1v avustusta). Plus se jatkuva serviisi - jos et syötä jotakuta niin ainakin toimit viihdyttäjänä/siivoojana/poliisina/henkivartijana/kuninkaallisena pyllynpyyhkijänä. Niin, ja ne ei edes nuku päikkäreita samaan aikaan, eli hiljaiset kahvihetket voi täysin unohtaa. Se väsyttää.

    Mutta - reissaamme aika paljon koko perheen voimin. Kaksi aikuista ja kaksi lasta on ihan jees yhtälö. Lapset tykkäävät lentämisestä ja käyttäytyvät hyvin koneessa&kentällä, vuokraamme aina asunnon, yritämme minimoida siirtymiset (eli ainakin 3 yötä samassa paikassa), syödä hyvin, varmistaa lasten vapaa hilluminen (esim. uima-allas, leikkipuisto, piha) ja pitää rutiinia yllä. Siten pientenkin lasten kanssa pärjää ihan hyvin reissussa.

    Olemme koittaneet myös isovanhempien kanssa matkustusta, mutta valitettavasti se ei toiminut. Ylimääräisistä käsipareista ei ollut apua, pikemminkin lisää ristiriitaisia vaatimuksia. Miehen vanhemmat kun ovat tottuneet matkustamaan kahdestaan, eivätkä he ymmärrä esim. säännöllisten ruoka-aikojen tärkeyttä tai sitä, että pienten (eri ikäisten) lasten kanssa matkustaessa on oikeasti päivässä noin 2*2 tuntia tehokasta peliaikaa (jolloin kukaan ei nuku tai vaadi ruokaa). Heillä kun on 'nyt kun ollaan täällä niin pitää nähdä ja tehdä kaikki mahdollinen'-matkamentaliteetti. Se ei oikein istu noiden murujen kanssa reissaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei todella istu :D Vähän sama asia kuin että matkustaisi hyvien ystävien kanssa, jotka eivät ole tottuneita lasten aivotuksiin ja rutiinien tärkeyteen. Koska jos vuoden ikäisen herättää päiväunilta kesken kaiken tai ei ole ajoissa kotona laittaakseen sitä päiväunille, päivä menee totaalisen pilalle kaikilta.

      Nuo teidän periaatteet kuulostaa muuten hyviltä! Ja soveltuu ihan mulle yksinmatkustavana aikuisenakin; että mielellään vähintään 3 yötä per paikka, ettei pakka hajoa.

      Poista
  9. Jäin ensin pohtimaan, miksi musta ei tunnu reissaaminen yksin kahden vaippaakäyttävän kanssa ihan hirveen paljon normiarkea raskaammalta? (Okei, en oo kyl kokeillu lentämistä, mutta junalla ja autolla sohvamajoitukseen). Mutta niin. Mähän olen 100% päätösvastuussa oli toinen mukana tai ei. Toki siinä on se käsipari ekstrana, mutta henkisesti se on ihan se ja sama. Eli tottumuskysymys, kun vetää liidiä aina niin ei se (kotimaan) reissuelämäkään juuri eroa. Oli aika valaiseva kirjoitus siis tältä kannalta!

    Johonki pitemmälle kyllä lähden noiden kanssa joskus... 3 vuoden kuluttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se varmasti just on; ei se kotoa poistuminen yksin lasten kanssa varmasti tuntuisi niin suurelta muutokselta kotona olemiseen, jos säädön määrä ei kuitenkaan kauheasti muuttuisi.

      Poista
  10. Me oltiin kahden aikuisen ja yhden 2-vuotiaan kanssa ekalla etelänreissulla elämämme ekaa kertaa all inclusivessa ja naureskeltiin sitä vähän että ennen majoituksella ei ollut väliä, vaan paikalla ja nyt ihan suoranaisesti mentiin lomalle "hotelliin". Mutta voi miten viisasta se oli! Juurikin niin, että kaikki nautti ja omaksi yllätyksekseni se ihan oikeasti tuntui LOMALTA, rentouttavalta ja arjesta irroittavalta ja mitä näitä nyt on. Tästä on nyt nelisen kuukautta ja kaikki ikävöidään takaisin. Harmi että toinen laps syntyy ihan lähiaikoina niin ei voida ihan vaan lähteä...

    Ehkä ne seikkailulomat on sitten x vuoden päästä taas meillekin ajankohtaisia. Siihen asti suosiolla mennään tuolla hyväksihavaitulla. Tosin, kun lapsia on kohta kaksi niin luksusta olisi saada mukaan vielä ekstrakäsiparikin, mutta meillä ei sellaisia ihmisiä ole. HMMM, ehkä seuraavaalla reissulla esikoinen onkin jo bamse clubi-ikäinen:P

    VastaaPoista
  11. Jep, naulan kantaan! Vaikka on luonteeltaan kuinka sissi ja selviytyväinen, on kahden pienen lapsen kanssa reissussa raskasta, piste :) Kahden lapsen kanssa kotioloissa yksin pitkään on myös raskasta.. Ja juuri se, mistä kirjoitit, on minustakin raskainta, että sitä yhtä vanhempaa tarvitaan koko ajan siihen päätösten tekemiseen. "nyt vihdoin kaikki nukkumaan"-rumba. "Nyt joka iikka ruokapöytään"-rumba, ja sit taistelut niiden onnistumisesta itsellä. Päätösten teko ja siinä pysyminen, huoh! Olet kyllä hyvin vetänyt kolme viikkoa! Me mennään ensi kerralla lomalle all inclusive -Kroatiaan. Katsotaan niitä hiihtoretkiä sit myöhemmin ;) Laura

    VastaaPoista
  12. Kolmilapsinen kaveriperhe asui Lontoossa kun meidän muksu oli 1-2vuktias. Olin itse silloin aika paljon vapailla ja yrittivät kovasti houkutella sinne kylään. En mennyt. Johtuen kaikesta siitä mitä kirjoitti tähän postaukseen. Ja mitä veikkaat onko kolmilapsinen perheen (lapset oli 2kk, 3v, 4v) käsiä autella meikäläistä? Eipä tullut lähdettyä.

    VastaaPoista
  13. Miten loistava kirjoitus taas kerran! Meidän kolmikko on jo vahvasti kouluiässä, osaavia ja taitavia, enkä silti lähtisi ainoana aikuisena matkaan niitten kanssa - yhtään mihinkään.

    VastaaPoista
  14. Meilla lapset 11kk ja 6.5v, yksin olen lentanyt heidan kanssa viimeksi kesalla suomeen pariksi viikoksi, oltiin helsingissa hotellissa ja otimme viela yojunan lappiin kun poika sita niin halusi (tehtiin sama parivuotta sitten ja lapinyojunasta on puhuttu siita lahtien!), takaisin lennettiin mutta helsingissa oli vaihto 7t eika suomessa saa vaunuja kentalla kayttoon. Vituttaa tuollainen niuhottaminen. Lahes kaikki joille olen kertonut matkasta ovat sanoneet hulluksi, miten selvian mutta oikeasti oli nautittava loma kaikille. Suomessa viela on vauvalle valmiina ruuat kaupassa niin mikas siina (asumme maassa missa lastenruokia ei myyda).
    Mutta, mutta... esikoinen nukkui taydet younet 6kk lahtien ja ollut tosi helppo tapaus. Tama kuopus on todellinen kommandovauva, hyppaa pinnasangysta (ja kaikkialta) paaedella alas, kiipeaa joka paikkaan ja kaiken lisaksi ei anna nukkua yolla mika on minulle kaikkein kuluttavinta. Taysin samaistun sun edellisessa postauksessa kirjoittamaan vasymykseen. Todellakin. Vauva aloitti elokuussa tarhassa ja tahan mennessa (22.8.) ollu siella 4 paivaa hakemassa uusia tauteja, selvaahan se on etta yollakaan ei sitten kipean lapsen kanssa nukuta. Tama mama on aika vasy :/
    Esikoista en olisi pystynyt jattamaan vauvana viikonlopuksi, en kokenut mitaan tarvetta. Nyt odotan kuin kuuta nousevaa lokakuuta etta paasee 'tyttojen' reissulle viikonlopuksi eurooppaan.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?