Tolafa! Viikko sitten pitkäaikainen haaveeni toteutui: pääsin Polynesiaan. Eteläisen Tyynenmeren pikkusaaret ovat olleet haave, joka on aiv...

Ajatuksia Samoalta

22.3.14 Satu Kommentteja: 10

Tolafa! Viikko sitten pitkäaikainen haaveeni toteutui: pääsin Polynesiaan. Eteläisen Tyynenmeren pikkusaaret ovat olleet haave, joka on aivan liian kaukana viikon hiihtolomakohteeksi. Noin esimerkkinä: Thaimaahan lensimme Euroopasta kymmenisen tuntia. Thaimaasta Uuteen-Seelantiin toiset kymmenen tuntia. Aucklandista lento Samoalle kesti neljä tuntia. Ei tätä reissua viikon tai edes kahden takia jaksaisi tehdä. Koska tämän kertainen matkamme kulkee maailman ympäri, pysähdys Polynesiassa oli mahdollinen.

Kaikista saarista juuri Samoa valikoitui kohteeksemme ihan sattumalta. Kirjoitin muistaakseni Googlen kuvahakuun ”south pasific islands” ja makeimman näköinen kuva oli otettu Samoalta. Bingo!

Samoalta.
 Polynesia on kulttuuriltaan ja elämänmenoltaan todella kaukana eurooppalaisesta. Saaren trooppisuus tuli pienenä yllätyksenä. Jopa etanat ovat trooppista kokoa: olin ensimmäisenä aamuna astua hotellin eteen parkkeeranneen nyrkin kokoisen etanan päälle. Hups, se ei ollutkaan kivi! Ulkona on lisäksi to-del-la kuuma. Lämpötilat ovat samaa kolmenkympin luokkaa kuin Thaimaassakin, mutta täällä lämpö on paljon raskaampaa kosteuden takia. Kaksi minuuttia ulkona ja läkähdyn.

Yksi rantamajoistamme, fale.
Koko päivä onkin pakko viettää varjossa, ja vasta viiden jälkeen voi harkita ensimmäisen kerran ulkona kävelyä. Hengaamme siis perhee kanssa koko päivän majoitusmestassamme eli falessa, avoimessa rantamajassa. Katto pitää paahteen poissa ja puuttuvat seinät hoitavat luonnollisen ilmastoinnin. Yöllä vedetään sängyn yli moskiittoverkko suojaksi. Öisin olen muutaman kerran herännyt kovaan meteliin: meren pauhuun. Mitään muuta ääntä täällä ei juuri kuule: junia, pitkälle yöhön jatkuvia bileitä tai jatkuvaa lentoliikennettä ei ole.

Ranta-faleja Samoan suurimmalla saarella Savai'illa.

Mutta ei tämä silti lapsiperheen näkökulmasta helpoin mahdollinen kaukolomakohde ole. Kuumuus on todella uuvuttavaa. Thaimaassakin oli kuuma ja ötököitä, mutta kehittyneempi turisti-infrastruktuuri takasi vaivattomuuden ja palveluita. Samoalla ei tavallisesta kylästä löydy ravintolaa, saati hippityyliin puunattua baaria, josta saisi eurolla hedelmäsmoothieita. Hyvin usein turistit syövätkin ateriat yöpymispaikoissaan. Hienoista hotelleista voi tilata ceasar-salaattia, mutta aitoon samoalaismättöön saa parhaimman tatsin yöpymällä budjettipaikoissa eli faleissa. Niissä vuorokausimaksuun sisältyy usein sekä aamiainen että illallinen. Illallisena on (yli)kypsäksi paistettua kalaa, keitettyjä paikallisia juureksia ja kookosmaidossa haudutettuja kasvinlehtiä. Kersa on innostunut syömään lähinnä lisukkeena tarjoiltua keitettyä riisiä tai makaronia. Aamupalalla paahtoleivän kanssa tarjoillaan mm. coco riceä eli kookosmaidossa ja paikallisessa kaakaossa keitettyä riisiä.

Ipana diggaa rantamajoituksesta; pääsee nopeasti ulos.
Ehkä juuri se, että tämä ei ole Thaimaan kaltainen helppo kaukokohde, jossa netti pelaa ja ravintolat ovat auki aamusta iltaan, tekee tästä mielenkiintoisen kaukokohteen. Isoja ja länkkärihinnoissa pyöriviä hotelleja lukuunottamatta turistit elävät täällä samassa menossa kuin paikallisetkin. Ruoka on samaa, bussit ovat samat, ajankulku on samaa.

Nämä kehtaavat käyttää värejä!
Samoalla vanha kulttuuri koodeineen on pääkaupunki Apiaa lukuun ottamatta edelleen voimissaan. Yhteiskunta pyörii perheiden ja kylien päällikköinstituuttiin nojaten. Kukaan ei tee mitään itselleen, vaan kaikki tehdään perheen (eli suvun) hyväksi. Kukaan ei tienaa itselleen, vaan perheelleen. Suvun tai kylän päälliköksi kelpuutetaan se, joka on parhaiten palvellut yhteisöään tarjoamalla ruokaa, hyvinvointia ja työtä.

Eräs rantabaari.
Kyläpäällikkövalinnassa kukaan ei puhu oman valintansa puolesta – mitään tyhjänpuhujakilpailuja ei käydä eikä flaijereita jaella, vaan kylän vanhimmat päättävät, kenessä olisi päällikköainesta. Kuvitelkaas, kuinka järkevää se on yhteisen hyvinvoinnin maksimoinnin kannalta: mitä enemmän annat yhteisölle, sitä enemmän saat valtaa. Ei mielestäni lainkaan hassumpi periaate, jolla valtaa ja vastuuta jaetaan. Ai niin. Ja kaikki, joilla on valtaa, ovat lihavia. Lihavuutta arvostetaan. Meidän lapsemme on aika ruipelo, ja sille hymyillään sillä tavalla säälivän hyväntahtoisesti. "Jääkää tänne vähän pidemmäksi aikaa, niin kyllä se siitä lihoo."

Ostimme Thaimaasta riippumaton. Vihdoinkin se saatiin käyttöön! 
Kiipeilijä on ottanut täältä vielä paljon näitä omia otoksiani hienompia kuvia. Laitan niitä tänne blogin puolelle heti kun ehdimme (siis hikoilemiselta pystymme) purkaa niitä muistikortilta koneelle!

10 kommenttia:

  1. No löytyihän paikka maapallolta, missä ymmärrettäisiin minunkin ruumiinrakennetta! Täytynee ruveta etsimään työpaikkaa Samoalta. =) Jospa muukin perhe lihoisi siellä joukkoon sopivaksi. Kuumuus kyllä tekisi tiukkaa. Jatkan bloggauksiesi seuraamista muiden vaihtoehtojen kartoittamiseksi. .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämä ilmasto! En ole käyttänyt naamarasvaa tai muitakaan rasvoja täällä ollessa. Hiukset kasvaa sentin yössä ja kynnetkin on kuin kissanaisella ;)

      Poista
  2. mieletönta, tuonne pitaisi paasta tosin ei liian pitkaksi aikaa vatsamakkaroita kasvattamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis meitä ihan mulkoillaan täällä välillä säälivästi, kun oomme niin ruipeloita...

      Poista
  3. Onpas ihanan näköisiä nämä teidän reissukuvat. Nyt kyllä olis tarvetta lämmölle ja auringolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meillä on niin vähän "tietokoneaikaa" per päivä (mikä on tosi hyvä asia, tulee oikeasti relattua), että mies ei ole ehtinyt laittaa noita omia ottamiaan hyviä kuvia vielä julkaisukuntoon. Kyllä niitäkin on tulossa :)

      Poista
  4. Ihanaa! Jos joskus pääsen maailmanympärimatkalle, täytyy laittaa yhdeksi pitstopiksi Samoa. Olet oikeassa, ettei tuonne ihan kahdeksi viikoksi viitsi lähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Jännää päästä tämän jälkeen Fijille, joka on käsitykseni mukaan aika paljon kehittyneempi turismiltaan, sekä hyvässä että pahassa. Kiinnostavaa päästä tekemään vertailua.

      Poista
  5. Aivan ihanalta näyttää! Omassa villintyvässä kaukokaipuussani olen jo mielessäni muuttamassa jonnekin Polynesian kaltaiseen, trooppiseen paikkaan. Polynesia on muutenkin maailman kolkka, joka odottaa vuoroaan omien reissujeni listalla. Luultavasti juuri sen kaukaisuuden takia. Omalla maailmanympärysreissullani sitten, joku päivä. Nauttikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on paikka, jonne aina halusin tulla. Nyt kun täällä on tullut oltua, niin paikasta on muodostunut hieman ristiriitaiset fiilikset. Eihän tämä sellainen postikorttiparatiisi ole, mitä googlen kuvahaku antoi ymmärtää. Kirjoitan vähän noista negatiivisista fiilareista seuraavassa tekstissä, toivottavasti ehdin iskeä sen nettiin vielä tänään.

      Poista

Mitä tuumaat?