Juuri nyt kun kaikki mahdolliset kanavat ovat täynnä onnellisen uuden vuoden toivotuksia, ajattelin tuoda näihin tämän vuoden viimeisiin h...

Huomenna on taas ihana tavallinen päivä

31.12.15 Satu Kommentteja: 9

Juuri nyt kun kaikki mahdolliset kanavat ovat täynnä onnellisen uuden vuoden toivotuksia, ajattelin tuoda näihin tämän vuoden viimeisiin hetkiin vähän toisenlaisen tulokulman. Uudenvuodenaatto on tuntunut minusta aina kaikista vaikeimmalta juhlalta. 
Lapsena en tykännyt uudesta vuodesta, koska silloin sen tajusi, että joulu on taas vuodeksi ohi. Teinivuodet ja osin opiskeluaikakin oli henkisesti aika raskasta aikaa. Oikein mikään ei tuntunut kovin hyvältä, en osannut omasta mielestäni tehdä oikein mitään oikein ja olo oli jotenkin vajaa. Vuoden vaihtuminen alleviivasi tätä tunnetta. Muut juhlivat ja itsekin "juhlin" mukana, mutta sisimmässä kaikki tuntui melko lailla paskalta. Ei tuntunut hyvältä toivottaa hyvää uutta vuotta, kun ei ollut nykytilanteeseen mitenkään äärettömän tyytyväinen. Vuoden vaihduttua ja ihmisten halaillessa toisiaan minä lähinnä nieleskelin kyyneleitäni.

Vuosien saatossa asiat alkoivat luistaa ja nuoruudenangstiksi diagnosoimani synkeät vuodet helpottivat. Mutta uudenvuodenjuhlinta ei silti alkanut tuntua omalta. Uudenvuoden bileet olivat aina jotenkin vähän väkinäisiä ja iloni tuntui puoliteeskennellyltä. Ja kuten arvata saattaa, morkkis oli aina tavallista isomman kivenmurikan kokoinen, kun joutui aloittamaan uuden vuoden väsyneenä ja pienessä krapulassa.

Viime vuodet olen alkanut ottaa tämän homman vähän toisin. Kun viimein tajusin ja hyväksyin, että uutta vuotta ei tosiaan ole pakko juhlia tai sen enempää hehkuttaa, vuodenvaihteen kone on alkanut kulkea paremmin. Vuoden viimeinen päivä ei tunnu enää virstanpylväältä, jolloin katsotaan viimeisen vuoden saavutukset ja mitataan oma olo onnellisuusasteikolla. Jos uudenvuodenaattona ei ole maailman kivointa, mitä siitä sitten. Ei se tarkoita mitään. Tämä tuntuu ihan tavalliselta päivältä ja hyvä niin, sillä arki on nykyään ainakin useimmiten aika ihanaa.

En siis aio mennä tänäkään vuonna uudenvuodenbilesiin enkä laittaudu mekkoon. Teen jotain tavallista. Tänään olimme lapsen kanssa pari tuntia hiihtämässä ja teimme lumilyhdyn. Paistoin takassa yhden makkaran. Hoidin vauvaa. Olen vieläkin villakalsareissa. Illalla valamme ehkä tinaa, luen ehkä vähän kirjaa ja esikoinen pääsee pihalle heiluttelemaan pitkiä tähtisädetikkuja. Otan ehkä lasin hyvää viiniä tai kuivan siiderin - teenhän niin ihan tavallisinakin iltoina. Katsomme ehkä yhden leffan dvd:ltä, syömme kääretorttua ja käymme saunassa. Illan leikkimielinen kohokohta on se, kun pikkusisko katsoo kaikille seuraavan vuoden Tarot-korteista. Tässä on aika monta ehkää, koska voihan olla että vauva kitisee koko illan ja vietämme vuoden viimeiset tunnin sängyssä vaakatasossa unta etsien.

Ehkä nukahdan ennen puoltayötä, ehkä en. Huomenna on kuitenkin ihan yhtä hyvä, arvokas ja tavallinen päivä. Ajatus siitä tuntuu tosi hyvältä.
No mitä viime vuonna sitten tapahtui? Jos luetuimpiin blogipostauksiin on uskominen, se oli jotain tämäntyylistä. Ja kyllähän se jotain tämäntyylistä oli:

Tammikuu
Mintun äiti. Kaikkien aikojen paras lastenkirjasankari on minunkin - ja kaikkien muiden keskinkertaisten mutsien - esikuva.

Helmikuu
Ruokakauppahaaste - Reykjavík. Kurkkaus tavallistakin tavallisempaan arkeeni. Kerroin paikallisista ruokakaupoista ja pyysin kokemuksia myös muilta ulkosuomalaisilta. Juttu poiki loistavia linkkejä!

Maaliskuu
Vauvauutiset. Booh! "Yllätys"vauvauutiset. Nyt meni arki uusiksi.

Huhtikuu
Ajatuksia toisesta lapsesta. Eli tarkemmin siitä, kuinka yhden lapsen äiti pyörsi mielipiteensä.

Toukokuu
Raskausviikko 13. Raskausviikko, jolloin kaikki oli mennä pieleen (mutta ei mennyt, tuurilukemat olivat tällä kertaa puolellani).

Kesäkuu
Saara saa sisaruksen. Kaikkien aikojen luetuin yhteistyöpostaus: siis omatekoinen lastenkirja lisääntymisestä. Juttua pippeleistä ja muista tärkeistä jutuista elämässä.

Heinäkuu
Uusi Finnska Budin -myymälä Reykjavíkiin. Ajatuksia design-busineksestä ja siitä, miten toteutimme vähän erilaisen markkinointikampanjan.

Elokuu
Lapsiperheen neljän tunnin illallinen. Otimme ipanan mukaan hienoon ravintolaan ja se oli kaikkien mielestä mukavaa. En tiedä, voisiko tämä onnistua kahden lapsen kanssa. Testataan sitä sitten parin vuoden kuluttua.

Syyskuu
Syntymä on ihmiselämän vaarallisinta aikaa. Eli tuo suuri synnytyskertomus.

Lokakuu
Islantilainen voittaa aina. Myös Vuoden Matkakirjapalkinnon. Tämä oli vuoden kivoimpia työsaavutuksia! (Sen uuden design-myymälän ohella, tietysti.)

Marraskuu
Hyvä äiti tykkää lapsistaan eikä lakkaa elämästä. Blogihistoriani kummallisin kommentointiketju. Ota popcornit esiin ja varaa aikaa, jos et ole vielä tutustunut tähän.

Joulukuu
Islantilainen ostaa vaikka keskellä yötä. Taas ollaan ruokakaupassa. Eli puheenaiheena kauppojen vapautuvat aukioloajat.

9 kommenttia:

  1. Hitsi! Olin työmatkan vuoksi marini ssannut tuon marraskuun lopun Lontoon matka -ketjun... oli varsin viihdyttävää luettavaa!

    VastaaPoista
  2. Siis aamen. Joulua juhlitaan, mutta mielestäni uusi vuosi, vappu ja juhannus on aika tekemällä tehtyjä juhlia. Syy monelle juoda. Kun itselle ei alkoholi juuri maistu ja kaikilla lähiystävillä on omat mökit ja kaveripiirit, joiden kanssa juhlia, niin eipä niitä juhlapaikkoja juuri ole. No aina voisi mennä miehen kaveriporukkaan mukaan, mutta ei sitä touhua jaksa katsoa. Kun lapselle ja koirille pitäisi hoito hommata, niin helpompi jäädä kotiin. Ja saa herätä hyvissä voimissa päivään. Paitsi huomenna, kun maataan pojan kanssa kuumeessa tällä hetkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannusta ei juhlita Islannissa - en ole yhtään pahoillani :) Vappuakaan ei juhlita. En ole pahoillani siitäkään. Uusi vuosi on siellä iso juhla, mutta voihan sitä onneksi olla omannäköisesti kotioloissakin.

      Paranemisia teille!! Meillä mies on ollut koko päivän sänkypotilaana...

      Poista
    2. Kiitos. Tosi nopsaan nousi kuume molemmilla. Ja kyllä näin vanhemmiten tää sairastaminen on rankkaa. Ihan seis olo.

      Miun pitäis varmaan muuttaa Islantiin, kun juhlapäivätkin sopisi paremmin omaan ajatusmaailmaan. Olen kerran käynyt ja lähtisin milloin vain uudestaan.

      Ja lisättävä vielä, että toki ihmiset saa juhlia. Monelle ne on niitä paikkoja nähdä ystäviä, mitä arjessa ei ehdi. Mutta mielestäni Suomessa siihen liitetään aivan liian vahvasti alkoholi. Ja monethan näkee ystäviään juuri baarireissuilla. Olenkin miettinyt, että osaisiko ne edes nähdä ja viettää aikaa selvinpäin?

      Poista
  3. George-vauva!!! Hyvää Uutta Vuotta joka tapauksessa, keep rocking!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Mäkin vihdoin tajusin :D

      Poista
  4. Mulle uusi vuosi on uusi mahdollisuus, ei niin että edellisestä pitäis repiä irti glooriaa, vaan niin että saa luvan kanssa aloittaa puhtaalta pöydältä.Juhlista en välitä minäkään. Täällä syötiin juoksuleggareissa lasten kanssa fondueta ja mentiin nukkumaan jo kauan ennen kuin vuosi vaihtui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät unet on kaikki kaikessa :) Hyvää uutta vuotta!

      Poista

Mitä tuumaat?