Paras matka on sellainen, jota on kihelmöivää suunnitella, jolla on hauskaa ja rentouttavaa olla ja jolta palaa iloisena kotiin. Meidän kol...

Hyvä äiti tykkää lapsistaan eikä lakkaa elämästä

30.11.15 Satu Kommentteja: 157

Paras matka on sellainen, jota on kihelmöivää suunnitella, jolla on hauskaa ja rentouttavaa olla ja jolta palaa iloisena kotiin. Meidän kolmen päivän mittainen Lontoon-matkamme oli juuri sellainen!
Lapsen kanssa matkustaessa vanhemman roolina on päättää mitä tehdään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö lapsen toiveita ja erityisiä tarpeita ei kuuluisi ottaa huomioon. Totta kai ne kuuluu ottaa huomioon. Kävimme Disney-kaupassa, kotieläintarhassa, monessa leikkipuistossa ja söimme helpoissa kerjuravintoloissa (Jamie's Italian, Giraffe...). Se ei ollut ohjelma minun oman unelmalomani malliin, mutta tämä reissu ei ollutkaan minun oma loma vaan minun ja esikoisen yhteinen. Esikoisen erikoisetu aikana, jolloin kotona on huomiota vaativa pieni vauva ja aikaisemmin ainoan lapsen rooliin tottuneelle lapselle melkoinen muutoksen paikka arjessa.

En väitä, että hotelliloma eurooppalaisessä pääkaupungissa on millään mittapuulla välttämätöntä. Se on luksusta, johon minullakaan ei aina ole ollut pienintäkään mahdollisuutta. Mutta nyt kun on, haluan tarjota sitä myös lapselleni. Halusin hemmotella esikoista, siksi tämä reissu ja siksi juuri nyt.

Parin edellisen postauksen (täällä ja täällä) kommenteissa on kummasteltu päätöstämme jättää pikkuvauva pariksi päiväksi ilman rintaruokkijaa. Muutamassa kommentissa on ihan taivastelu itsekkyyttäni lähteä tälle matkalle.

Tuollainen kommentointi alkaa ensin harmittaa. Voi ei, näytän huonolta äidiltä! Mutta hetken aikaa mietittyäni alkaa lähinnä vain naurattaa, että miten joku viitsii ottaa asiakseen nimettömänä huudella syyllistystämisyrityksiä. Yrityksiksi ne tosiaankin jäävät. Ne eivät tehoa, koska niillä ei ole minkäänlaista pohjaa, jolla ne tukevasti seisoisivat. Sorry :) Mä olen ihan tarpeeksi hyvä äiti ja satunnaisissa hemmottelujutuissa loistan, siinä hommassa olen keskivertoa parempi ja täysin super.

Tottakai matkallelähtöä mietittiin ja sen eri puolia punnittiin tarkasti. Mutta koska mörssäri on osoittautunut sikeäksi nukkujaksi, ahkeraksi syöjäksi ja myös tuttipullon ystäväksi heti toisesta elinpäivästään lähtien, päätimme puolison kanssa, että pari vuorokautta spesiaalia hemmotteluaikaa esikoisen kanssa on tämän pienen tuttipullosäädön ja rintapumpun ahkeran käytön arvoista. Pumppasin maitoa pakkkaseen parin viikon ajan ja ostinme täydennykseksi Nan-purkkimaitoa. Jotta kannut eivät reissussa räjähtäisi, otin pumpun mukaan matkalaukkuun ja surisutin sitä 6-9 tunnin välein - hotellissa, lentokoneessa, ravintolan vessassa ja niin edelleen

Ja kyllä; reissu tosiaan oli kaiken sen "vaivan" arvoista.

Palasimme kotiin eilen illalla myöhään mörssärin vetäessä jo sikeitä. Peittelin esikoisen sänkyyn, palasin makuuhuoneeseen ja kuuntelin vähän aikaa vauvansängystä kuuluvaa tuhinaa. Silitin poskea. Pätkä heräsi tuttuun tapaansa aamuviiden aikoihin, näytti iloiselta löytäessään yön pimeydessä The Tissin, taputti sitä pulleilla käsillään pari kertaa ja alkoi syödä.

Se kaikki - siis matka, vauvanhoito, esikoisen elämykset ja oma rentoutuminen - menivät juuri niin hyvin kuin arvelinkin sen menevän.  Itse asiassa jopa paremmin: kotona oli nimittäin palatessa siistimpää kuin sieltä lähtiessä. Olohuoneeseen oli ilmestynyt (taas) uusi lipasto, vauva oli oppinut kannattelemaan päätään taas vähän kauemmin ja sen kynnetkin oli leikattu. Tiedoksi tämä siis teillekin, jotka edellisten kirjoitusten kommenttiosuuksissa pohditte ääneen, että kannattaisiko minunkin joskus pohtia lapseni parasta.

Peace.

157 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvältä reissulta :) Syyllistäjiä riittää vanhemmuudessa aina, ei kannata välittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En välitä :) Kunnoitan kyllä sitä että ihmisillä on eri mielipiteitä, mutta mä nyt vaan elän tätä meidän perheen elämää...

      Poista
  2. Tulee mieleen nämä lentokoneiden happinaamarijutut. Kuvittelisi että se henkinen hyvinvointi on sellainen jota kannattaa ylläpitää jo silloin kun asiat menee hyvin. Ja jos tilanne on sellainen kuin teillä kuulostaisi olevan, eli että vauvan arki on tasapainossa ja molemmat vanhemmat tasavahvoja, niin miksi odotella sitä että vanhempi väsyy/esikoiselle tulee kova sisaruskateus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Happinaamarivertaus on osuva, kiitos siitä!

      Poista
  3. Kivaa että teillä oli hyvä reissu!

    Kateellisten puhetta nuo päivittelyt. Mun kaveri lähti miehensä kanssa 5 v hääpäivämatkalle neljäksi yöksi ja jätti rintaruokitun vauvan pakastin täynnä isovanhempien hoiviin. Pumppu reissuun mukaan ja imetys jatkui normisti matkalta palattua.

    Muakin harmittaa, etten itse keksinyt samaa. Sivistynyt aikuinen ihminen on silti iloinen toisen puolesta eikä pura harmitusta kiukuksi kuin kaksivuotias.

    - Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidänkin muksuilla on tosi läheiset suhteet isoäiteihinsä, eli voisi ihan hyvin kuvitella tekeväni saman. MInä ja puoliso ollaan tietysti ne lapsen läheisimmät, mutta ammaan ja mummiin luotan kuin kallioon.

      Poista
  4. Ja minä kun luulin niitten muutamien kommenttien perusteella, että olette olleet reissussa vähintään puoli kuukautta!!! :D :D

    Mahtava reissu!! :)



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kävi kieltämättä mielessä itselläkin, että olenkohan mä ollut jotenkin epätarkka noiden aikamääreiden kanssa.

      Poista
  5. Kivaa että oli hyvä reissu! Mutta ihme kommentteja joiltain, ihan kuin vauva olisi jätetty yksin johonkin luolaan! :D

    VastaaPoista
  6. Satu, hienoa, että teitte tuon reissun. Vaikuttaa onnistuneelta konseptilta, oikealla scopella, oikealla porukalla, oikeaan aikaan! Loistojuttu! Unohdit tosin ylläolevasta postauksesta mainita sen lisäbonarin, jonka saitte - isin ja babyn suhteen vahvistumisen entisestään. Musta on ihan huippua, aina kun äiti antaa isälle aidon mahdollisuuden tutustua babyyn omalla tavallaan kahden, ilman äitiä (tai isosiskoa :)). Se on kyllä arvo, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen kaikkien osalta.
    Marttyyriäitejä mahtuu tietenkin maailmaan loputtomasti, mutta ei noilla kommenteilla sädekehää saa, vaikka kuinka yrittäisi :). Isot yläfemmat sinne! -S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sadun perheessä vauvalla ja isällä taitaa tavallisestikin olla paljon kahdenkeskistä aikaa, hänhän on puoli vuotta kotona vanhempainvapaalla. :) Suomessa äiti pitää lähes aina koko vanhempainvapaan tai ainakin suurimman osan siitä. Tällöin isän ja lapsen kahdenkeskeinen aika täytyy järjestää erikseen, ja äidin parin päivän poissaolo voi vaikuttaakin isän ja vauvan suhteeseen.

      Poista
    2. Joo, me ollaan edelleen molemmat vanhempainvapaalla, puolisoni tällä hetkellä osa-aikaisella ja minä täyspäiväisellä.

      Poista
  7. Kun luin reissustanne niin takaraivoon hiipi heti ajatus etta eiköhan kommenteista kohta löydy joku syyllistaja ja löytyihan sielta. Eri kulttuureissa tavataan syyllistaa ehka vahan eri asioista, ma luulen etta suomalaisesta vinkkelista katsottuna monikaan ei hyvakysyisi kaikkia meidan tapoja toimia taalla turkissa, meista on ok kayda vapaalla puistossa tai ravintolassa ja tilata viinia tai bisset lapsen kanssa, meista on ok joskus unohtaa rutiinit ja antaa lapsen kukkua kylassa tai ravintolassa myöhaan, voipi olla etta tarhakin jaa seuraavana aamuna valista. Lahinna kummastuttaa tosiaan se, etta joku jaksaa vaivautua heti kaivamaan negaa tastakin teidan lomasta, eika naa asiassa mitaan hauskaa ja positiivista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on muuten niin totta - monet perheeseen ja lastenhoitoon liittyvät asiat ovat kulttuurisidonnaisia. Suomessa perhekäsitys on aika suppea. Huomaan eron tänne Islantiin vaikka ero ei ole kovin suuri.

      Poista
  8. Hieno juttu kaikille noin onnistunut matka! Ja tuo postauksen otsikko on jonkinlainen ohjenuora meilläkin. Opetimme vauvan (vähän nuorempi kuin teidän) aika aikaisin myös juomaan tuttipullosta, koska en vaan halua olla rintoineni kuukausitolkulla olla sidottu vauvan huutoetäisyydelle vaan välillä käydä esim. esikoisen kanssa kaksin kaupungilla tai leikkipuistossa tai vaikka vaan yksin kaupassa ja jatkossa vaikka treenaamassa. Valintoja, todellakin :) Hyvin se isäkin osaa pullosta pumpattua maitoa antaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osaa tosiaankin :) Ja meidän on pitänyt antaa lisämaitoa alusta asti.Tyyppi syö niin älyttömiä määriä...

      Poista
  9. No, jos joku jaksaa nähdä noin paljon vaivaa, että pääsee esikoisen kanssa reissuun, niin eiköhän reissun ole ansainnut ja muiden on turha jupista! Itse en tuossa vaiheessa olisi yksinkertaisesti jaksanut, joten nostan kyllä hattua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tosiaan, olosuhteet voivat olla monella tapaa erilaiset, Ei ole yhtä eniten oikeaa tapaa tehdä ja elää.

      Poista
  10. Hyvä Satu! Juuri näin, äitiys on jokaisen oma juttu eikä siihen pitäisi olla muilla mitään sanomista. Mielettömän ihanaa sitä paitsi, että saatoit viettää aikaa esikoisen kanssa nyt kun pieni on tullut taloon myllertämään kuviot uusiksi. Ranskassa muuten lapset jätetään varhain ulkopuolisille hoitoon ja monet meidän ystävät ovat jättäneet pienokaisensa jopa pariksi lomaviikoksi isovanhemmilleen (okei, tuossa kohtaa minäkin nikottelen). Syyllistämistä tai huonoa omaatuntoa ei täällä näissä asioissa harrasteta, mikä on ollut minulle itsellenikin terve herätys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä kulttuurierot lastenkasvatuksessa on kyllä kiinnostavia. Siksi musta onkin niin kivaa lukea ulkosuomalaisten mutsien blogeja!

      Poista
  11. Ei voi olla todellista että joku paheksuu.Hohhoijaa. Vauvallahan on myös isä ja hän sai sinun maitoasi ja korviketta ja oppii pienestä pitäen myös muiden hoivaan kuin vain sinun. Matkan jälkeen jaksaa taas arkea. Ja esikoisenne sai myös omaa extra aikaa kanssasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin mäkin tän näin...

      Poista
  12. Jestas, mitä urpo-kommentteja. Mutta ehkä heidän lapsillaan ei ole ollut hoitokykyistä isää ja he eivät siksi oikein käsitä, miten äiti voi poistua paikalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiks kuitenkin niin, että jokaisella on oikeus asiallisesti olla eri mieltä asioista (olematta "urpo")? Vai onko blogien tarkoitus kerätä vain samanmielisiä ihmisiä yhteen hymistelemään? Yhtään epäasiallista kommenttia en ole huomannut (tai sitten Satu on ne poistanut ja hyvä niin). Näitä tarinoita on paljon mielenkiintoisempaa lukea kun ihmiset uskaltavat olla eri mieltä asioista.

      Poista
    2. No jaa, pidätän oikeuden mielipiteeseeni. Jos joku oikeasti katsoo asiakseen kommentoida tuntemattoman ihmisen rintaruokintaa millään tapaa niin kyllä, onhan se nyt urpoa.

      Poista
    3. Tuota. Jos julkisen blogin pitäjä kirjoittaa miten imetys menee ja imetetäänkö vai pullostako annetaan maitoa vai molemmista, niin onhan sitä lupa varmasti kommentoida. Siinä kuin muitakin blogissa esiintyviä aiheita. Tuntemattoman ihmisen rintaruokinnan kommentointi olisi mielestäni sitä, että jollekin tuntemattomalle menisi kommentoimaan esim. kahvilassa hänen imettämistään. Se oliskin urpoa. Mutta ei keskustelu blogin kommenttiosiossa voi olla urpoa. En ymmärrä tätä mielipidettäsi ja reagointiasi.

      Poista
    4. Täytyy sanoa että meni sekä maku tästä blogista että Katjan project mama blogista. Jospa me urpot mennään jatkossa lukemaan muita blogeja, joissa on lupa kommentoida muutakin kuin kirjoittajaa miellyttäviä kommentteja.

      Poista
    5. En ole kieltänyt kommentointia keneltäkään. Kyllä tänne saa kertoa mielipiteitä jotka poikkeavat omistani. Mutta ei blogia ole myöskään pakko lukea jos ei halua. Kaikkea hyvää joka tapauksessa :)

      Poista
  13. Tulee tästä mieleen äskettäinen matkani Thaimaaseen 3v:n kanssa. Siellähän ei autoissa mitään turvaistuimia ole, hyvä jos edes turvavöitä. Pieniä lapsia kuljetettiin paljon moottoripyörillä niin, että ajaja ohjaa yhdellä kädellä ja toisella pitää lasta sylissään... Suomalaista äitiä hirvitti ja yritinkin pitää lapsellani turvavyöstä edes sitä lannevyötä antamassa jotain pientä turvaa. No, kävipä niin, että yhden kerran lapsi nukahti autoon ja nukkui sitten hieman epämukavassa asennossa turvavyössä kiinni. Sain kuulla thaimaalaiselta äidiltä arvostelua siitä, että miksen ota lasta irti turvavöistä ja syliini nukkumaan, koska "kaikki kunnon äidit tekevät niin". Niinpä niin.

    Eli hyvin kulttuurisidonnaista tämä, että mistä asioista arvostellaan. Suomessa on jostain ihmeen syystä hyvin monella äidillä sellainen ajatusmaailma, että vain äiti on lapselle tärkeä ja jos kerran niitä lapsia hankitaan niin niiden seurassa pitäisi olla 24/7 aina. Huh huh. -SE

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mäkin muistan miten rystyset valkoisena ja kylmä rinki pehvan alla istuttiin siellä lava-auton lavalla... Melko kokemus sekin

      Poista
  14. No mut onneks nyt on valtakunnassa kaikki hyvin ku tissi maistuu, niin ehkä lapsestasi ei tulekaan sarjamurhaajaa vaikka paha mamma karkasi hurvittelemaan syntiseen suurkaupunkiin ja jätti imeväisen heitteille :) Mulla itselläni ei ole vielä lapsia, koska ura, ja lisäksi pitkään v*tutti se ajatusmaailma että sen jälkeen ei sitte enää ikinä oo mitään muuta ku se vauva. Mutta pitkälti tämän blogin myötä olen uskaltautunut harkitsemaan lisääntymistä, ja sen jälkeen edelleen myös matkustelemista ja muutakin elämää. KIITOS.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihana kommentti. Kiitos!! Kyllähän se elämä väkisinkin lasten tultua muuttuu, mutta ei näköjään huonompaan (kun sitä vähän pelkäsin itse...). Asiat vaatii enemmän järjestämistä, aikataulutusta ja hitosti enemmän säätöä, mutta arki voi olla silti ihan mukavaa. Että tsemppiä vaan yrittämiseen! Nyt voisin ehkä toivottaa hyviä plussatuulia, mutta en mä vielä ihan niin pro ole :D

      Poista
  15. tuli hyvä fiilis tästä postauksesta ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan huippua että onnistuin piristämään!

      Poista
  16. Mä lähdin esikoisen ollessa 4kk viideksi päiväksi työmatkalle Espanjaan ja sain myös kuulla arvostelua siitä, miten voin jättää niin pienen hoitoon. Vaikka lähteminen tuntuikin aika vaikealta, niin en kuitenkaan ollut ajatellut jättäväni lapsen hoitoon, kun se oli omassa kodissaan oman isänsä kanssa. Ja olen edelleen sitä mieltä, että mun lapset eivät ole hoidossa ollessaan isänsä kanssa kotona. Silloinkin kun tulin kotiin, vauva hymyili mulle aurinkoisesti ja imeytyskin jatkui ongelmitta. Ja oon aika varma, että pieni irtiotto arjesta teki musta taas paremman äidin, niin kova ikävä kuitenkin oli ja oli ihana tulla kotiin vauvan luokse <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "mun lapset eivät ole hoidossa ollessaan isänsä kanssa kotona." -> word!

      Poista
  17. No ohhoh! Mä en useinkaan lue kommentteja, joten onnekseni en nähnyt noita kommentteja ollenkaan. En vaan voi käsittää, miten toiset tuomitsee toisten tekemisiä ja tietää kaiken aina parhaiten. Hohhoijaa!! Teidän reissu kuulosti ihan mahtavalta ja ihanaa, kun isä sai aikaa kaksin vauvan kanssa. Win-win tilanne sanon minä! Hyvä Satu! :-)

    terkuin Anni

    VastaaPoista
  18. Mä en kyllä ymmärrä miten noin pienen vauvan luota haluaa poistua. Kysehän ei ole siitä jääkö se vauva isänsä kanssa, mitä ruokaa se saa, kuka mitäkin sillä välin tekee jne., vaan siitä et se on sun vauva ja sä haluat pois sen luota silloin kun se on ihan pieni.
    Lets face it. On ihan eri asia jättää yksi tai kaksivuotiaskin (saatikka vanhempi) kotiin, kun itse lähtee reissuun. Niillä on olemassa edes joku ajantaju. Vauva on vauva NIIN lyhyen aikaa. Ei ole aikuisen elämästä paljon yksi vuosi tiivistä läsnäoloa, vauvan kehitykselle se on merkittävää. Tää nyt vaan on ihan tieteellisesti todistettu fakta, jos sen unohtaminen tekee lähtemisestä helpompaa niin sitten niin. En arvosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jösses mitä porukkaa.

      Poista
    2. Mä oon kyllä anonyymin kanssa samoilla linjoilla. Ja mä oon mielelläni sitten vaikka sitä jösses-porukkaa, jos mun mielipide on "sellainen". Mun on tehnyt pahaa lukea näitä poissaolopostauksia, VAIKKA tähän asti tämä blogi on ollut suosikkejani. Näissä asioissa meidän maailmat blogin kirjoittajan kanssa eivät vain kohtaa lainkaan.

      Poista
    3. Toisen ihmisen vanhemmuuden arvosteleminen anonyymina on vaan mun mielestä todella asiatonta ja törkeää. En arvosta. Voisi koittaa ymmärtää, että lapsia ja elämäntilanteita on erilaisia ja jos nyt vanhemmat vaikuttavat kohtuullisen täyspäisiltä niin ihan varmasti harkitsevat tietävät paremmin, mikä heidän tilanteessaan on parasta, kuin joku nettikommentaattori.

      Poista
    4. Kuten Idris sanoi. Se, että ei voisi omaa vauvaansa jättää täyspäisen isän hoidettavaksi, ei oikeuta tällaista pätemistä. Koska sitähän se on, oman vanhemmuusegonsa hivelyä täysin itsekeksityillä mittareilla. Onnea vaan.

      Poista
    5. Katja. En voi ottaa kunniaa itsekeksitystä mittarista. Tsekkaa kiintymyssuhdeteoria netistä.
      Perhebloginpitäjän täytyy kestää myös kritiikkiä, joka perustuu kasvatusalan ammattilaisten suosituksiin. Ole hyvä ja valitse yksi heistä. Jään odottamaan keskustelusta kenties syntyvää postausta.

      Poista
    6. Tässähän on nyt selkeästi kaksi porukkaa:
      1) henkilöt, joiden mielestä vauvan voi jättää isälle hoitoon ja äiti voi poistua pariksi yötä paikalta ja
      2) henkilöt, joiden mielestä äiti ei voi poistua vauvan luota.

      Eipä siinä mitään. Eri mieltä voi olla (kasvatamme varmasti muutenkin lapsiamme eri tavoilla ja eri painotuksin), mutta itseäni häiritsee sekä a) syyllistäminen ja b) se, että jos joku sitten on jonkun kanssa eri mieltä, niin se on jotain "jösses mitä porukkaa". Siinä kyllä ovat jo molemmat puolet vajonneet ihan samalle tasolle. Ja valitettavasti olen ollut huomaavinani, että monet bloggaajat eivät kestä eriäviä mielipiteitä, vaan jos joku ihan asiallisestikin esittää kriittisen mielipiteen, niin se sitten haukutaan "ihme urpoksi" tai muuten vaan luokitellaan johonkin "ihme porukkaan". En ymmärrä. Ja tämä ei nyt todellakaan tämän kirjoituksen yhteydessä koskenut tämän blogin ylläpitäjää.

      Poista
    7. Pilami, tosi hyvä kommentti! Kiteytit hyvin myös omat ajatukseni. Lisäksi minusta tässä ei ole kysymys mistään imetyksestä, vaan isommassa kuvassa siitä, mikä on ns. omaa aikaa ja onko oma aika itsekästä vai ei ja missä määrin. Eivätköhän kaikki äidit kaipaa ns. omaa aikaa sopivassa määrin ja ennakoivasti, ettei kuorma käy liian raskaaksi. Ja muita lapsia voi varmasti huomioida monella tapaa: sekä antamalla aikaa ihan ilman matkaa että lähtemällä matkalle.

      Mutta ymmärrän sen, että moni kokee loukkaavana ajatuksen, että oma aika = eroon vauvasta useiksi päiviksi. Nämä äidit (ryhmä 2) eivät mielestäni edusta jotain egohivelyporukkaa, vaan sellaisia, jotka elävät hyvin vahvasti äidinvaiston ja vauvan tarpeet. Kuten moni äitiysblogin pitäjä korostaa, kaikilla nämä vaistot eivät ole kovin vahvat ja toisilla taas ovat. Ryhmässä 2 voi myös olla ihmisiä, jotka ovat toivoneet ja yrittäneet itse lasta vuosia ja kun se sitten toteutuu, eivät voisi kuvitellakaan lähtevänsä lomalle ilman vauvaansa. Siksi heille on järkytys, että joku näin tekee. En ainakaan itse näe että kysymys olisi isä-vauva-suhteen väheksymisestä. Ja loppuun vielä disclaimer että en kuulu itse tähän vahvasti äidinvaistoa toteuttavaan porukkaan, mutta uskon ymmärtäväni mistä se kumpuaa.

      Poista
    8. Niin, mitäpä tähän enää lisäisi. Tuolla ylempänä joku sanoi sen niin hyvin, että "mun lapset eivät ole hoidossa ollessaan isänsä kanssa kotona". Mä ymmärrän että tämä tilanne voi olla ja onkin eri perheissä erilainen, mutta meillä on kaksi tasavahvaa vanhempaa, joista välillä jompi kumpi on syystä tai toisesta vähän aikaa pois kotoa.

      Poista
    9. Pilami sen sanoi ja anonyymi perään. Tässä ei minun mielestäni ole Satu kyse siitä, hoitaako isä lasta vaan siitä, että sinä et (halua) hoitaa? Minun mieheni on myös tasaveroinen vanhempi mutta en itse ikinä jättäisi vastaavalla tavalla vauvaa noin pitkäksi aikaa. Koska en halua. Haluan olla sen kanssa. Ja kyllä, vanhempiakin lapsia löytyy.
      Joten Satu, miksi tämä on sinulle niin (ilmeisen) helppoa? Tähän olisi kiinnostavaa kuulla vastaus.

      Poista
    10. "Halua hoitaa"? Ja hups taas päästiin piikittelemään ja viemään keskustelu epäkunniattavalle pohjalle. Ehtikin jo hetken olemaan hyvää ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa.

      Miksi anonyymi osoitit tuon kysymyksen vain äidille? Eikö myös perheen isää voisi "syyttää" samasta? Kun nyt on kyse jaetusta vanhemmuudesta eli perheestä jossa molemmat vanhemmat ovat tasavertaisia.

      Miksi se on niin vaikea hyväksyä että kaikki ei toimikaan samalla tavalla kuin mikä oma maailmankuva on?

      Poista
    11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    12. Anonyymi, nyt meni kyllä aika paksuksi kun retorisesti väität että kyse olisi siitä että mä en haluaisi hoitaa muun lapsia. Hohhoijaa.

      Mä en muuten aio vastata tuohon sun esittämääsi kysymykseen mitään, koska itse kysymys sisältää niin uskomattoman, päästä heitetyn kurapallon. Vähän sama jos joku tuntematon kysyisi sulta, oletko jo lakannut hakkaamasta lapsiasi. Eihän siihen _voi_ vastata mitään.

      Poista
  19. Kiva kuulla, että reissu on mennyt kaikin puolin hyvin ja turvallisesti - ja että kotonakin on ainakin päällisin puolin pärjätty.

    En halua syyllistää sua vanhempana, yrität varmasti parhaasi niin kuin me kaikki eikä meistä kukaan ole täydellinen. Mutta olen jollain tapaa iloinen siitä, että blogin lukijat ovat kriittisiä eivätkä ole ottamassa kaikesta mallia.

    Tyly tosiasia on, että lapsi kestää olla erossa äidistään yhtä monta yötä kuin on ikävuosia. Sylivauvan kohdalla ei puhuta vuosista, vaan tunneista.

    Perustelet omaa päätöstäsi, miten perustelet, mutta toivon että kukaan ei ota siitä mallia. Pienen vauvan näkökulma on asiaan ihan eri kuin täysikasvuisen naisen.

    Joka tapauksessa levollista joulun aikaa teidän perheeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kun olin käsittänyt, että perheessä on KAKSI lasta. On kaikkien kannalta hyvä idea, että äiti pitää huolta suhteesta esikoiseenkin.
      Kommentissa mainitun "tosiasian" olen kuullut kovin erilaisena: maksimiero äidistä (huoltajasta?) on niin monta yötä kuin on ikäkuukausia - ei vuosia.
      Mirja

      Poista
    2. Se päivä per ikävuosi on pelkkä yksni ohjenuora, ei mikään kiveen hakattu tosiasia. Eri kulttuureissakin nähdään asia kovin er tavalla. Kiintymyssuhdeteoriakin on nimenomaan teoria. Varmaan ymmärrät, että on eroa sillä,onko isä hoitanut alusta asti lasta tasaveroisesti vai ollut lähinnä äidin satunnainen apuri.

      Mörssärin reaktio osoittaa kyllä aika aukottomasti, että olet kertakaikkiaan väärässä. Ei tuonikäinen lapsi osaa tukahduttaa tai peittää tunteitaan. Jos vauvalla olisi ollut ongelma niin se olisi todellakin näkynyt ja kuulunut. On hienoa, että Satu ei vauvapsykoosissaan unohda, että hänellä on toinenkin lapsi.

      Poista
    3. Ah, tämä argumentti!
      Mä olen molemmat muksut jättänyt neljäksi yöksi kaksin (ja tokalla kertaa kolmin) isänsä kanssa heidän ollessaan 1v3kk. Imetin vielä, ja ajattelin vähän haikeana, että nyt se imetys loppuu. No ei loppunut, molemmat jatkoivat vielä muutaman kuukauden, kunnes itse lopettivat.
      Ekalla kerralla kuulin tämän saman kommentin. Ja vieläpä junassa vieraalta humalaiselta nuorelta mieheltä, joka oli kesälomansa alkaessa häippässyt perheensä luota pariksi viikoksi omalle lomalle eurooppaan ja viettänyt lomansa juoden viinaa. Nyt pohti, että mitenköhän kotona reagoidaan, kun hän palaa. Mutta yksivuotiasta en siis saanut jättää isänsä kanssa kaksin, sillä lapsi voi olla erossa ÄIDISTÄÄN vain yhden yön per ikävuosi. Vähän kyllä itketti ja nauratti yhtä aikaa. :D :D

      Poista
    4. Kyllä se on yksi yö per ikävuosi. Ja on todella eri juttu lähteä yli yksivuotiaan luota kuin parikuukautisen vauvan. Haloo, se vauva on 2kk.
      Mä en jaksa tuota asennetta, et täällä pitäis blogin kirjoittajaa vaan mielistellä kun näin lähtee "äiti vähän lomalle". Se esikoinen on huomattavasti vanhempi, hän olisi kyllä jaksanut odottaa tätä matkaa hieman pidempään. Hänhän se taisi myös olla hiukan huolissaan miten se pikkusisko pärjää... lapset on viisaita.
      Toivittavasti kukaan ei ota tästä matkasta mallia, siksi mäkin tänne jaksoin tätä asiaa kritisoida vaikka yleensä en todellakaan vaivaudu.

      Poista
    5. Saisko viimeinen anonyymi jotain tutkimustulosta tän "faktasi" tueksi?

      Poista
    6. Googlesta löytyy kiintymyssuhdeteoria. Siitä kirjoittanut suomeksi mm. Jari Sinkkonen.

      Poista
    7. Sanooko "teoria" sanana mitään?

      Poista
    8. Katsoppa sanakirjasta "lähde".

      Poista
    9. Tiedän kyllä, mikä lähde on, mutta en oikein ymmärrä kehotustasi tässä yhteydessä. Google ja Sinkkosen naistenlehtiartikkelit eivät ole lähteitä. Teoria taas on teoria eikä kiveenhakattua faktaa, se on vain yksinkertaistettu malli siitä, miten homma mahdollisesti voi mennä. Kun ei tiedetä. Sinä taas et taida tietää edes, mitä kiintymyssuhdeteoria oikeasti pitää sisällään. Sehän kuvaa kiintymyssuhteiden laatua eli sitä, miten hyvin lapsen tarpeisiin vastataan. Ei sitä, miten monta tuntia lapsi voi olla erossa äidistään ennen kuin unohtaa tämän. Jos vauvan tarpeisiin vastaa jatkuvasti tuttu, rakas ja turvallinen aikuinen eli toinen vanhemmista, niin teorian mukaan kaiken pitäisi olla enemmän kuin hyvin.

      Poista
    10. En kyllä ymmärrä näitä ihmisiä, jotka haluavat kiillottaa sitä omaa "MINÄ olen MAAILMAN PARAS ÄITI"- kruunuaan ja samalla lynkata muita, jotka eivät heidän "tasolleen" pääse. :D Kiintymyssuhde on tasa-arvoisessa perheessä molempiin vanhempiin, ei pelkästään äitiin. Jos vauvan (olkoon minkä ikäinen on) hoito on jo aikaisemmin jaettu puoliksi, niin vauvalla on vahva kiintymyssuhde isäänsä. Tällöin vauva voi hyvin jäädä isänsä kanssa kotiin muutamaksi päiväksi ilman, että siitä aiheutuu katastrofia. Kukaan ei täällä varmaan ihmettelisi, jos isä olisi pariksi päiväksi lähtenyt humputtelemaan.

      Jokainen tekee omat ratkaisunsa, eikä muilla ole mielestäni asiaa syyllistää valinnoista, jotka eivät SELVÄSTI vahingoita lasta. Tällä tarkoitan esim. sitä, että äiti käyttää huumeita tai dokaa, jolloin voidaan nyt varmasti sanoa että jotain haittaahan siitä seuraa. Näissä tilanteissa, joissa lapsen etu ei vaarannu ja asioista on vain erilaisia mielipiteitä, syyllistäminen ei ole asiallista. Oman mielipiteen sanomien taas on, esim. "En olisi itse lähtenyt." Se, että vedetään omat tulkinnat teoriasta, on nyt vain yksinkertaisesti tyhmää. Nostan hattua sille, että tässä perheessä lastenhoito on tasa-arvoista ja lasta voi hoitaa sekä äiti että isä. Ikävä kyllä monessa suomalaisessa perheessä näin ei ole ja silloin en tosiaan ihmettelekään sitä, ettei vanhemmat lähde reissuun kun vauva on hädintuskin nähnyt isäänsä naamanedessä olevan tissin takaa. Anteeksi avautuminen, mutta niin perusteettomia kommentteja osa, etten edes käsitä.

      Poista
    11. Kiitos, etenkin vika anonyymi. Sait mut nauramaan :D

      Mä en itse usko - siis omassa arjessamme - tuohon vuorokausi per vuosi sääntöön. Jos joku muu siihen uskoo ja haluaa sen mukaan elää, se on ihan fine. Arjessa mä en muutenkaan seuraa mitään teorioita tai yleisiä suosituksia esimerkiksi syömiseen, nukkumiseen, harrastamiseen, säännölliseen seksiin tai tähän lastenhoitoon liittyen. Havainnoin mikä toimii ja mikä ei toimi ja sen mukaan mennään.

      Esikoinen on ollut parin kk ikäisestä asti mummon luona hoidossa yökylässä silloin tällöin, kolmevuotiaana pari viikkkoa putkeen, jne. Eikä ole kyllä tullut mitään vaurioita vaan päinvastoin hyvin empatiakykyinen, välillä rohkea, välillä arka ja fiksu ihmisenalku. En tiedä missä tein oikein vai oliko kyse vain hyvästä tuurista. Ehkä molemmista, ehkä ei...

      Poista
    12. Eli sä et välitä kasvatusalan ammattilaisten suosituksista vaan itse havannoimmalla tiedät paremmin?

      Poista
    13. Leelou, Sinkkonen on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori. Se että hänen sanomisiaan siteerataan myös naistenlehdissä ei tee niistä yhtään vähempiarvoisia.

      Poista
    14. Mun pointtini tossa ylempänä oli ehkä "a funny double standard"... Ei sinänsä verrata 1-v:tä ja 3(?) kk:ta.

      Haluaisin oikeasti tietää, miksi on ok, että isä on erossa vauvoistaan/lapsistaan, mutta äiti ei saa olla. Miten ihmeessä vauva selviää hengissä tai tervejärkisenä ja kiintymyssuhteiltaan normaalina, jos isä on viikon työmatkalla, mutta jos äiti on pidempään kuin yhden imetysvälin pois, on kaikki pilalla? Samaa mieltä monen muun kanssa siitä, että mun lapseni eivät ole hoidossa silloin kun ovat isänsä kanssa.

      Ja saattaa muuten siksi olla, että olen peruuttamattomasti pilannut lasteni suhteen isäänsä ja mahdollisuuden kiintyä keneenkään, sillä olen itsekkäästi lähtenyt monen yön yli reissuun kaksin ja kolmin heidän kanssaan heidän ollessa vauvoja, kun minulla oli vapaata ja miehellä ei... Esikoinen taisi olla 6vkoa, kun olimme 3 yötä Milanossa.

      Musta on myös eri asia kritisoida ja käydä keskustelua, kun joku tarjoaa omaa toimintaan ainoana oikeana vaihtoehtona. Jos taas kertoo, kuinka itse toimii ilman, että millään tavalla implikoi, että kaikki muut tavat toimia on väärin, on anonyymi huutelu, päteminen ja syyttely aika lailla urpoa, yllä käytettyä termiä lainaten.

      Poista
    15. Anonyymille yllä: joo väitän että mä tiedän paremmin mikä mun perheelle on parasta kuin Jari Sinkkonen tai kuka muu tahansa, joka ei ole koskaan edes tavannut meidän perhettä. :)

      Sitä paitsi mä en ole edes tutustunut niin paljoa kehityspsykaan, kiintymyssuhdeteorioihin jne. että voisin alkaa niitä siteerata ja perustella niillä kantojani. Se on vähän sama kuin lukisin tiivistelmän kansantaloustieteen perusteoksesta ja alkaisin neuvoa miten ihmisten kannattaa käyttää rahojaan...

      Ja onko tämä Jari Sinkkonen siis jossain sanonut, että 3 kk ikäinen lapsi ei saa missään nimessä olla erosta äidistään vaikkapa kolmea päivää? Mua kiinnostaa. Ehkä mä kysyn siltä itse :)

      Poista
    16. Terhi, juuri näin: ei ole yhtä oikeaa tapaa olla hyvä vanhempi. Se tuntuu tässä keskustelussa nyt unohtuneen osalta

      Poista
    17. Jos unohdetaan ihan kokonaan se vauvan puoli tästä, niin muakin ihan oikeasti kiinnostaa se, et miten sä itse siihen pystyit? Itse en voinut alkuaikoina olla about metriä kauempana vauvasti, hitusen myöhemmin oli aika rajoja koettelevaa käydä 100 metrin päässä kaupassa "20 min" tms, vaikka lapsi oli vain isänsä kanssa. Ekan kerran olin useamman tunnin poissa vissiin ehkä kun lapsi oli vuoden tai jotain. Elän siis aivan erilaista jotain. Ja tarkoitan etenkin ensimmäisen 8 kk tms. aikana tuolla "voinut" sitä, että että MINÄ en voinut. Saikohan tästä edes tolkkua? Tiedostan kyllä sen, että mussa hormonit otti aikalailla vallan siinä syntymän hetkellä enkä toiminut sen jälkeen yhtään niin kuin olin etukäteen ajatellut monessakaan asiassa.

      Ihan toisena seikkana mä myös mietin sitä, että kuinkas lyhyt se tuon ikäisen muisti oli?

      Poista
    18. Huh, onpa,vastauksia.

      Katsoisin, että imettävä äiti on tässä kuitenkin ensisijainen hoitaja.

      Esikoista pitää huomioida arjessa joka päivä pienillä teoilla ja sanoilla. Ei esikoiset odota Lontoon matkoja :D

      Ei ole ok, että pienen vauvan isä lähtee humputtelemaan. Hänen pitäisi olla äidin tukena perheensä luona.

      Ehkä tämän blogin tyyliin sopii olla epäsovinnainen ja ns. "paska mutsi", uhrataan paljon aikaa ja ajattelua itseään eikä lapsiaan varten. Se on jonkinlainen trendi. Mutta ei poista sitä tosiseikkaa, että kaikki vauvat vuosisadasta toiseen ovat olleet, ovat ja tulevat olemaan perustarpeiltaan samanlaisia. Ja kokevat tulevansa hylätyksi, jos äiti on useamman yön tavoittamattomissa. Kaikenlaista hevonhumppaa ja höpöhöpöjuttua voi koettaa syöttää ja esittää, miksei psykologisiin faktoihin itse usko ja miksi niistä ei opikseen ota, mutta se ei faktoja valheeksi muuta.

      Enkä halua syyllistää enkä pidä itseäni parempana vanhempana, mutta toivon ettei blogistin tapa leviä lukijoihin. Samanlainen kohuhan nousi esimerkiksi silloin, kun Kate & William lähtivät pitkälle ulkomaan matkalle ilman George-vauvaa. Asiantuntijat eivät sitä hyväksyneet.

      Eri asia on sitten, jos äiti on niin kuormittunut ettei enää kykene huolehtimaan omasta vauvastaan, ja siksi lepää ja on erossa lapsestaan. Silloin on vähempi paha jättää vauva jonkun toisen hoivaan ja ottaa omaa aikaa. Ymmärsin kuitenkin, että blogistin kohdalla tästä ei ollut kyse vaan halusta huvitella ja hurvitella.

      Elämä ei oo aina hauskaa ja pelkkää viihdettä, ei varsinkaan silloin kun on pienestä vauvasta vastuussa. Se ei ole aina kivaa. Pienen vauvan tarpeet on laitettava jatkuvasti omien tarpeiden edelle.

      Ja tälläkin kommentilla ajattelen vain blogistin vauvan parasta. Vauvan oikeuksia! :)

      Poista
    19. Amen.
      Osa meistä täällä selvästi ajattelee asiaa vauvan tarpeiden kannalta ja ne jotka eivät. No, ne eivät aseta lasta etusijalle.
      Faktaa ei muuksi muuta se, että väheksyt asiasta todella tietäviä kun itse et ole vaivautunut ottamaan asiasta edes selvää.
      Kysy Sinkkoselta, se ei varmaan kilttinä ihmisenä sua teilaa, mutta tuskin sanoo että eikun seuraavaa reissua varaamaan!

      Poista
    20. Eka anonyymi: ihan hyvin. Tottakai vauvaa oli ikävä sekä minulla että esikoisella, mutta kyse oli kuitenkin vain kolmesta päivästä. Olimme kaikki tosi iloisia palatessamme kotiin ja kotona oltiin iloisia meidän palatessa. Ei jäänyt kenellekään paha mieli. Vauvakin naureskeli ja oli ihan samanlainen kuin ennen lähtöäni. Vauvan muistin pituudesta mä en tiedä... Omakin on näinä aikoina vähän koetuksella :D

      Poista
    21. Jälkimmäinen anonyymi: Olet valitettavasti väärässä aika monessa asiassa mitä elämääni tulee. Oikaisen muutaman asian (en mielipiteitäsi, ne saavat tietysti olla mitä ovat, mutta oletuksesi siitä millaista meidän elämä on):

      En mä yritä olla paska mutsi. Mä olen ihan hyvä äiti ja olen sitä vaikka lähdenkin kolmeksi päiväksi matkalle esikoisen kanssa.

      Ei, meidän perheessä äiti ei ole ensisijainen hoitaja. Äiti ja isä ovat, molemmat. Olemme myös molemmat vanhempainvapaalla - mikäs sen kivempaa :)

      Mulle on ihan sama minkälaisia valintoja te blogin lukijat arjessanne teette; kunhan eletään kaikki siivosti ja satuttamatta ketään, niin hyvin menee.

      Ymmärsit väärin (tahallaan/vahingossa, en tiedä?) myös tuon hurvitteluosuuden. Mähän nimenomaan tuossa blogitekstissäkin sanoin, että ei ollut lomaohjelma eläintarhoineen ja karuselleineen ihan omaa unelmalomatasoa, mutta kyse olikin esikoisen kanssa vietetystä lomasta, ei minun lomasta.

      Ja olet väärässä myös siinä, että urhaisin aikaa itseeni, en lapsiini. Tämä matka tehtiin nimenomaan esikoisen takia, että hän pääsisi tekemään kanssani jotain kivaa ja erikoista ja tapaamaan kaupungissa asuvaa siskoani eli tätiään. Tämä esikoinenkin näet on mun lapsi :)

      Eikä Lontooseen ole tietenkään pakko kenenkään lähteä. Meidän perheellä on mahdollisuudet tehdä tällaisia matkoja, enkä ota niistä kyllä yhtään huonoa omaatuntoa. Kyllä me arjessakin tehdään paljon asioita kahdestaan, ei meidän aina matkustaa tarvitse....

      Musta sä olet väärässä siinäkin, että elämä ei ole aina hauskaa. Kyllä meidän elämä on, ja etenkin kun on lapsia. Pienestä vauvasta vastuussa oleminen on itse asiassa aika hauskaa, ainakin suurimman osan aikaa. Enhän mä muuten lapsia olisi yrittänytkään, jos se olisi pelkkää kärvistelyä ja hampaiden yhteen puremista. Hauskaa tästä vanhemmuudesta tekee omalla kohdallani se, että mä voin jakaa sen mun upean puolisoni kanssa.

      Poista
    22. Ja siis kuka on George-vauva?

      Poista
    23. Asuisko tämä George Lontoossa?
      Etkös sä täällä blogissa olekin moneen kertaan korostanut et toinen lapsi tehtiin koska miehesi sitä halusi. Valitettavasti tämä näkyy ulospäin myös vauvan syntymän jälkeen.

      Poista
    24. Hyi kamala miten ilkeä kommentti! Miten kehtaat tulla kenellekään sanomaan tuollaista? Vaikka sitten vieraalle ihmiselle nimettömänä.

      Poista
    25. Kylläpä luetaan erilaisia kasvatusteorioita kuin piru raamattua. Oikeesti, varmaan 70-luvulla olisitte paukuttaneet oikealla opilla päähän niitä äitejä, jotka antoivat lapselle ruokaa, kun lapsella oli nälkä, eivätkä noudattaneet ohjeita. Trendejä tulee ja menee, ei todellakaan kannata luulla kiintymyssuhdeteorian tiukan tulkinnan olevan se yksi ja ainoa vaihtoehto. Jos äiti ja lapsi voivat hyvin, niin se kertoo tarpeeksi.

      Poista
    26. Anonyymi joka puhut jostain George-vauvasta - en edelleenkään tiedä, kenen lapsesta puhut. Mutta kommenttiisi siitä, että mies on meillä ollut aktiivisempi lisääntymisasiassa kuin minä, on ihan totta. Se näkyy synnyttämisen jälkeen siinä, että hän myös pysyy mielellään kotona ja hoitaa lapsia kanssani. En ymmärrä, mikä siinä on valitettavaa. Voinet ehkä avata harmituksen aihetta?

      Anonyymi, keskimmäinen. No niin mustakin, paitsi meni jo niin överiksi että mua melkein jo hihityttää. Ja tuo George mua hämmentää edelleen :)

      Anonyymi, viimeisin: Mä en edes itse tunne tuota kiintymyssuhdeteoriaa niin hyvin, että osaisin sen perusteella argumentoida. Ja ei millään pahalla täällä blogissa kommentteja jättäneitä kohtaan, mutta epäilen että ei heistäkään suurin osa sitä hallitse. Teoria kun ei ole vain yksi lause tai toimintaohje vaan ajatuskehikko, joka elää ja kehittyy tutkimuksen kehittyessä. Kun joku maalaistollo (millaiseksi luen myös itseni) alkaa argumentoida mielipidettään vetoamalla teroiaan josta ei tajua edes perusteita, jälki on sennäköistä. Siksi jätän itse nuo teoria-asiat kokonaan kommentoimatta, koska ei kuulu omaan osaamisalueeseeni.

      Poista
  20. Edellisen kommentin "Tyly tosiasia on, että lapsi kestää olla erossa äidistään yhtä monta yötä kuin on ikävuosia. Sylivauvan kohdalla ei puhuta vuosista, vaan tunneista." Tyly tosiasia taitaa olla niin, että ei puhuta erosta äidistä vaan vanhemmista. Ja nythän vauva oli koko ajan vanhempansa kanssa, eli ei erossa tuntiakaan. Hyvä Satu, karavaani kulkee, koirat haukkuu! Peace and love!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vauvalla voi olla monta kiintymyssuhdetta samaan aikaan. Mutta pointti lienee siinä, että vaikka toinen suhde (isä-vauva) säilyy, koska isä on paikalla, niin se toinen suhde voi silti vahingoittua (vauvan ja äidin).

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    3. Kiintymyssuhde voi vahingoittua juu, ja sitten sen voi taas korjata. Vauvalla on kuitenkin ollut koko ajan turvallinen olo toisen vanhemman kanssa ja sehän näissä on tärkeintä. Elämä on täynnä epätäydellisyyksiä ja vanhemman tehtävä on yrittää tehdä sellaisia valintoja, jotka palvelevat parhaiten kokonaisuutta. Tässä tapauksessa vanhemmat päättivät näin ja kuvauksen perusteella uskon, että heidän tilanteessaan viisaasti.

      Täällä nämä kiintymyyssuhdeteoriasta paasaavat vähättelevät esikoisen huomiontarvetta. Pikkusisaruksen syntymä on lapsen elämässä todella suuri mullistus ja kriisikin, etenkin jos sitä ei hanskata oikein. Siitä voi helposti jäädä elinikäiset traumat, jotka vaikuttavat kaikkiin ihmissuhteisiin. On tosi nurinkurista, että vauvan jättäminen pariksi päiväksi isälle, joka on syntymästä asti hoitanut lasta tasaveroisesti, on niin järkyttävää, mutta toisaalta 5-vuotiaalta esikoiselta odotetaan loputonta ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

      Noin absoluuttisia voidaan olla vain, jos ei oikeasti ymmärretä psykologiasta pätkään vertaa ja papukaijana toistellaan vaan jotain netistä luettua.

      Poista
    4. 5-vuotias ja vastasyntynyt eivät ole samalla viivalla missään vertailussa. Sinulla ei taida olla juurikaan kokemusta eri ikäisistä lapsista.

      Poista
    5. Ranskassa äidit jättävät lapsensa täysipäiväiseen hoitoon 10-viikkoisina. Vaihtoehtojakaan ei oikeastaan ole, koska äitiysloma loppuu silloin. Hoitopäivät kestävät usein pitkään: 08.30-18. En tiedä onko kukaan täällä lukenut kiintymysteoriaa, mutta ihan täysipäiväisiltä aikuisilta nämä täälläkin näyttävät.

      Poista
    6. Leelou, kiitos! Ja Hellu, niinpä! Ei ole joka maassa ees mahdollisuutta jäädä kolmeksi vuodeksi hoitovapaalle tai edes 6 kk äitiyslomalle - eikä siinä ns. täyspäisyydessä ole valtavia eroha maiden välillä.

      Poista
    7. Jos jossain muualla on asiat huonosti niin oikeuttaako se toimimaan lapsen edun vastaisesti? Eipä sitä ennen vanhaan äiti lähtenyt myöskään lomalle (eikä edes töihin välttämättä) vaan lapset todellakin oli siinä 24/7. Jos nyt halutaan vertailla siihen miten jossain on joskus ollut...

      Poista
  21. Varmaan noita kommentoijia riittää ihan sama mitä aihetta äitiydessä liipataan. Hienoa että teillä oli onnistunut loma ja hyvä että pystyt sivuuttamaan ikävät kommentit ja jättämään ne omaan arvoonsa. Toivon että voin itsekin ottaa tuollaisia pikkuisia taukoja, edes yhden vaikka lapsipuoleni kanssa, koska tiedän jo valmiiksi että hän tulee olemaan erittäin mustasukkainen sitten kun vauva on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti onnistuu, jos ei ihan heti niin sitten hieman myöhemmin. Tilanteen mukaan. Lapsipuoli olisi varmasti sellaisesta ihan pähkinöinä :)

      Poista
  22. Kylläpä on inhottavia ihmisiä arvostelemassa täällä.

    Mitenköhän ihmisistä koskaan tulee normaaleja sellaisissa maissa, joissa äitiyslomaa ei juuri ole ja lapsi viettää joka päivä aikaa jonkun muun hoiteissa, kuin äitinsä. Usein noissa tilanteissa siis isovanhempien tai lastenhoitajan kanssa. Ja siis tässä Satun tilanteessa lapsi oli isänsä seurassa - siis isän, joka on jo vauvan syntymästä saakka viettänyt yhtä paljon aikaa pienen kanssa kuin äitikin.

    Sanonta "nainen on naiselle susi" näyttäisi elävän netissä paksusti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naulan kantaan!

      -Niina

      Poista
    2. Juuri tästä ranskalaisesta mallista kommentoin tuossa aiemmin. Naiset joutuvat töihin pienten ollessa 10-viikkoisia, eikä isillä ole tapana arjessa olla apuna. Ihan mukaviksi aikuisiksi näyttävät hekin kasvavan, yhden sellaisen jopa nain itsekin.

      Poista
    3. Tähän suomalaiseen (voiko sitä kutsua suomalaiseksi jos kokemusta mulla ei ole kuin kahdesta maasta, no menköön) asenneilmastoon voisi huomattavasti auttaa se, että ne vanhempainvapaat korvamerkittäisiin ja isät ihan oikeasti viettäisivät aikaa lastensa kanssa myös niiden ollessa pikkuvauvoja. Koska kaikki asiat ruokinnasta vaipanvaihtoon, heijaamiseen ja yöheräilyyn ja läheisyyden tarjoamiseen on ihan oikeasti mahdollista myös iseille.

      Poista
    4. Nykyaikana on semmoinen tilanne, että teki melkein miten vain asioita niin löydät "faktaa, teoriaa, jotain" sen sun tavan taustalle. En ole kyllä sellaiseen törmännyt, jossa äidin (tai isän) poissaoloa vauvan luota pidettäisiin hyvänä/suotavana vauvan kannalta. On olosuhteiden pakkoja ja on valintoja. Itse ymmärrän noita ensiksi mainittuja, mutten jälkimmäisiä,

      Niin ja kun nyt oikein puidaan niin isällä ei ole yhtäläiset mahdollisuudet tarjota sitä parasta ravintoa vauvalle.

      Poista
    5. Isä ei voi imettää, mutta mikä estää isää ruokkimasta lasta pumpatulla äidinmaidolla, johon varmasti viittaat "parhaalla ravinnolla"?

      Poista
    6. Anonyymi, äiti ja isä (tai ainankin toinen heistä) joutuvat olemaan lapsensa luota poissa kaiken aikaa, esimerkiksi mennessään töihin. Harvassa perheessä molemmat vanhemmat nimittäin voivat olla lastensa kanssa 24/7 edes ensimmäistä elinvuotta.

      Poista
    7. Jälkimmäinen anonyymi; no just niin. Vaikka mä olisin poissa vauva saisi sitä ihan samaa ruokaa mitä munkin kanssa: rintamaitoa ja korviketta - sama mix joka meillä on ollut käytössä lapsen syntymästä asti.

      Poista
    8. Töissä käyminen määriteltäneen olosuhteiden pakoksi aika usein. Lontoon matka vauvan ollessa 2kk on valinta.

      Poista
    9. Tuolla logiikalla jokainen työssäkäyvän isän lapsi olisi kiintymyssuhteiltaan epäonnistunut OLOSUHTEIDEN PAKOSTA (ja ah, niin traumatisoitunut), koska aniharvalla on sekä isä ja äiti vauva-aikana kotona.

      Poista
    10. Nyt tulee mutua, mutta muistelen lukeneeni (...) että vauva ei pysty luomaan ensin kuin lähinnä yhteen ihmiseen sen ensisijaisen kiintymyssuhteen. Saa murhata mut tästä mutuilusta.

      Ja mä viittasin tuolla parhaalla ravinnolla (eli äidinmaito) ja ei yhtäläiset mahikset tuohon "iseillä" kohtaan, en pelkästään siis bloggaajan lapsen isään. Ei meidän lapsen isällä olisi ollut yhtäläisiä ruokkimismahdollisuuksia, koska ei herunut edes pumpulle ja kohtaisen harva pystyisi esimerkiksi 6 kuukaudeksi pumppaamaan kaiken lapsen käyttämän maidon .

      Ja kyllä, olosuhteiden pakosta useimmilla vauvoilla on nimenomaan toiseen vanhempaan se ensisijainen kiintymyssuhde.

      Poista
    11. Kyllä se pystyy (tätä on tutkittu joten niin faktaa kuin ylipäätään mikään kiintymyssuhdeTEORIASSA), niin ei vaan yleensä tapahdu, koska isät eivät vietä vauvojen kanssa tarpeeksi aikaa.

      Poista
    12. Eihän kiintymystä isään tietenkään synny, jos isä ei vietä lapsen kanssa aikaa, ja se jos mikä on sääli. Suomessakin on aivan liikaa perheitä, joissa faija käy lähinnä tuulikaapissa kääntymässä ja vie lauantaisin harratuksiin. Avioerotilanteissa lapset menevät melkein aina äidille, mikä on näin tasa-arvoista vanhemmuutta kannattavan ihmisen näkökulmasta vähän omituista.

      Poista
  23. Kuulostaa hyvältä reissulta!
    Minusta jokainen äiti tekee asiat niin kuin parhaaksi näkee eikä siinä auta muiden tulla arvostelemaan. Itse sain pojan toissapäivänä enkä saa olla 24/7 hänen luonaan sillä hän on teholla ja itsekin vielä toipumassa. Tähänkin asiaan on 500 eri mielipidettä; osan mielestä pitäisi roikkua keskoskaapin kahvassa niin kauan kunnes pyörtyy ja pumpata maitoa 2h välein ja osa ajattelee tasapuolisesti molempien toipumista. Minusta on hienoa että olet ottanut esikoisen kanssa omaa aikaa, toivon että itsekin pystyn tekemään niin kunhan tästä synnytyksestä selvitään ja kotiudutaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tosi hanurista - anteeksi vaan sanavalintani - että tuollaisessakin tilanteessa tulllaan neuvomaan miten äidin pitäisi olla. Kova kokemus varmasti takana ja päällä, eli säkin tarvitset lepoa. Juuri nyt rintapumpun käyttö ei ole se tärkein asia vaan se, että te molemmat toivutte. Voimia sinulle ja toivotaan että pikkutyyppi pääsee pian teholta.

      Poista
  24. Voi helevetti tätä imetyshommaa taas...

    Mulla on nyt 1kk ikäinen vauva ja imetys sujuu mainiosti. Ei mitään, ei siis niin mitään ongelmaa. Tästä huolimatta kaapissa on pulloja ja korviketta, koska käyn yksin kaupassa ja lenkillä ja jonkin ajan päästä taas salillakin. Jopa neuvolan terkka kauhisteli tätä ja sanoi, että niin ethän sä kaukana käy lenkillä jos nälkä tulee kesken kaiken. No en juu käy, mutta kyllä minä sen 45-60min otan tasan itselleni kun lähden ja jos nälkä tulee yhtäkkiä niin en kyllä todellakaan halua kotoa 10min jälkeen puhelua että tuuppa takas. Tottakai yritetään ajoittaa lenkkeily niin että vauva syö juuri ennenkuin lähden, mutta eipä tuolla 1kk vauvalla niin säännöllistä ruokarytmiä ole että voisi aina tarkalleen ennustaa.

    Ja ei, ei olisi pitkä aika muhia kotona tätä paria-kolmea ekaa kuukautta, ei tietenkään. En vaan tajua että minkä ihmeen takia mun pitäisi jättää oma synnytyksestä ja raskaudesta kuntoutuminen ajanjaksoon x, kun voin tehdä asioille pikkuhiljaa jotain jo nyt. Se hehkutettu täysimetys ei riitä mulle syyksi, sori.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tää kyseinen matkan kesto oli kolme vrk. Ei täällä oo puhuttukaan mistään satunnaisesta lenkillä käymisestä. Älä ihmeessä lukkiudu kotiin neljän seinän sisälle.

      Poista
    2. Aikaikkuna on toki eri mutta kyse kuitenkin pohjimmiltaan samasta asiasta: siitä, voiko äiti ja isä olla tasavahvoja, tasatärkeitä ja yhtä hyviä vanhempia vauvalle. Mun mielestä voi, mutta osa on tästä omalla kohdallaan eri mieltä ja mä ymmärrän sen: syitä voi olla monia, heillä ei esimerkiksi puoliso välttämättä osallistu syystä tai toisesta yhtä paljoa vauvanhoitoon.

      Jos mä olisin blogissani kertonut että mies lähti kolmeksi päiväksi lomalle (kuten hän pari viikkoa sitten itse asiassa tekikin), siitä ei olisi virinnyt minkäänlaista keskustelua. "Että kuinka se nyt jo".

      Poista
    3. Ei sillä poissaolon kestolla tunnu olevan mitään väliä, jos se tarkoittaa sitä ettei minuuteissa ole vauvan saatavilla. Tällainen kokemus mulla on asenneilmapiiristä. Ihan siis sanoin yhdelle tuttavalle käyneeni kävelemässä, niin tämä tuumasi että "et sitten varmaankaan imetä kun voit olla tunnin pienen luota poissa". Ja se halveksuva katse kun kerroin kaapissa olevan nälän varalle ratkaisu... huoh.

      Poista
    4. Jos isä olisi lähtenyt reissuun, siitä ei olisi virinnyt minkäänlaista keskustelua. PAITSI jos isä olisikin lähtenyt kahdenkeskiselle lomalle esikoisen kanssa, sehän olisi ollut loistavan isän merkki, upeaa "uhrautumista" ja ihanaa, kun isä ja lapsi saa khdenkeskeistä aikaa kuopuksen synnyttyä.

      Hohhoijaa, mitä keskustelua. Pidä satu pääsi ja oma linjasi, se on varmasti teille paras! :)

      Poista
    5. Heli, hahaa, todellakin. Täytyykin raportoida heidän seuraavasta yhteisestä reissustaan - voin melkein lyödä vetoa, että ketään se ei "kiinnosta" samalla tavalla kun tämä asetelma.

      Poista
  25. Oltiin sama viikonloppu Lontoossa asunnonhakupuuhissa. Kylmää oli, brr. Kiva kuulla, että teillä oli antoisa reissu.

    Mun mielestä on hyvä, että keskustelua syntyy. Selvästikin sellaiselle on tarvetta, kun aihe niin monia tälläkin kommenttiosiolla kirjoituttaa.

    En ole mitenkään yllättynyt, että monelle äiti=ainoa mahdollisuus kiintymyssuhteeseen. Sehän on käsittääkseni se, mitä neuvolassa ym. kerrotaan. (Itse en ole heidän asiakkaitaan.)

    Itse kuitenkin kyseenalaistin tätä, ja turvasin selusta ja annoin meidän vauvalle isän t-paidan hypisteltäväksi torkkujen ajaksi. Ties vaikka itse olisin joku kerta reissuun halajanut. Kun isä lähti päivän, kahden tai viikon mittaiselle työmatkalle tuttu haju pysyi unikaverina. Jos itse olisin sellaisilla käynyt, olisi hän varmasti saanut minun yöpaitani.

    Nyttemmin isä on työkomennuksella viisi päivää viikossa jo kolmatta kuuta ja käytössä on face time. Olen kauhulla miettinyt, mitä suvun tanttarat (ja muutkin) ajattelisivat, jos minä olisin samanmoisella työkomennuksella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea tuo teepaita. Kokeilen ehkä joskus itsekin vastaavassa tilanteessa.

      Oli muuten tosi kylmä - ja se sunnuntain tuuli, huhhuh!

      Poista
  26. Olen monesti ajatellut, ja nyt entistä enemmän, että kyllä sulla on ihana mies. <3 :D Uskaltaisin väittää, että monikaan isä (Suomessa? Missä tahansa?) ei kykenisi tuohon, tai pakon edessä tietysti kyllä, mutta vapaaehtoisesti tai suorastaan oma-aloitteisesti... Ennemminkin voisin nähdä, että isä lähtisi reissuun esikoisen kanssa ja äiti jäisi vauvan kanssa kotiin, mutta ei toisinpäin. Joku ilta/yö voisi vielä mennä, mutta pitkä viikonloppu vauvan kanssa kaksin, harvinaislaatuista. Voin olla väärässäkin, mutta tällainen mutu-tuntuma on itselläni. Oli miten oli, ihana mies. :D

    Ja jatkokysymyksenä edelliseen, Satu näetkö että tässä olisi jotain kulttuurieroa Suomi vs. Islanti? Isän osalta, äidin osalta, (negatiivisten) kommentoijien osalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin kovasti toivoisin, että Suomessakin siirryttäisiin tälläiseen 6+6+6-tyyppiseen vanhempainvapaan jakoon, jotta perheissä, joissa on kaksi vanhempaa, molemmilla olisi laissa turvattu mahdollisuus viettää kahdenkeskistä aikaa pienen lapsensa kanssa.

      Poista
    2. Ooh, no kiitos :) Välitän terveiset!
      Mä huomaan kyllä vanhemmuuteen ja lapsenhoitoon liittyvissä asenteissa selviä eroja, sellaista vanhemmuupoteroista huutelua on täällä vähemmän. Uskoisin että yksi syy siihen ovat nuo korvamerkitys isyyvapaat (3+3+3 malli), noin 70 prossaa iseistä käyttää tällä hetkellä tuon vanhempainvapaansa eli on hoitamassa vauvaa kotona.

      Poista
  27. Oon myöhäisherännäinen ja löysin blogisi vasta, kun mörssäri syntyi. Sattuman kautta ilmestyit Facebook-feediini ja jäin koukkuun välittömästi. Nyt reilua paria kuukautta myöhemmin oon vihdoin lukenut blogin alusta loppuun (mikä oma elämä..?) ja jään kiinnostuneena odottamaan tulevia postauksia.

    Tekisi mieli kommentoida kaikkea matkan varrella tapahtunutta, mutta en nyt taida ihan kaikkea lähteä rustailemaan, mitä mieleen on ehtinyt juolahtaa. Tiiviisti: ihailen sinua ihmisenä. Ihastuin rehellisyyteen, elämänmyönteisyyteen ja tekemisen meininkiin, joka taas omassa elämässäni on vähän... sanotaanko hakusessa. :D Toivon, että saan jostain haalittua kasaan rahaa ja oman matkaseuralaisen, jotta pääsen mukaan heppailulomalle kesällä. Jos ei tulevana kesänä, niin sitten vaikka sitä seuraavana! Ajatuksena oli myös ostaa itselle ja ukkelille joululahjamatka, mutta onkohan Islanti juuri se oikea paikka, minne lähteä ensi kertaa keskellä sysipimeää talvea... (:

    Ajattelin ensin, että en heitä ensimmäistä kommenttiani tämmöisen imetyskeskustelun perään, koska lapsettomana mulla ei oo paljoa asiaan sanottavaa. Mutta sen sanon, että yhdyn otsikon sanomaan täysin. Ihailen äitejä, jotka jatkavat omaa elämäänsä lapset sujuvasti osana sitä. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa pystyn itse samaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sonja kivasta kommentistasi! Tulkaa mieluumin keväällä-kesällä-alkusyksystä. Täällä on niin paljon nähtävää luonnossa. Talvella päivä on ikävän lyhyt ja ilma voi olla huonona hetkenä aika kaamea, eli luonnossa kiertely on vähän hankalaa. Mutta semmoinen romanttinen hotelliloma myrskyn keskellä on tietysti omiaan talvella :)

      Poista
    2. Ehkä siis maltetaan vielä odotella sitä kesää (: Onneksi sulta löytyy parhaat matkavinkit, niin ei tarvii ihan omin neuvoin lähteä!

      Poista
  28. No voi jeesus sentäs mä sanon. Tämä on tätä Suomi vöyhkäämistä. Kateellisten panettelua! Ei isä ole mikään hoitaja! Mites homopariskunnat sitten pärjäävät kun ei ole tisua? Minulla nousee verenpaine. Tämä on tätä mikä on minuun juurrutettu äidinmaidossa jo. Vain äiti hoitaa, ei hoitajia. Syytän omaa mutsiani tästä minun ajatusmaailmasta joka oikeesti meinaa välillä viedä minun hengen. En minä tarvitse apua vaikka nukun viikossa yht 10h. En mä tarvii!
    Yli kolmen vuoden jälkeen saan hengähdystaukoa pari tuntia viikossa. Välillä vietän pari esikoisen kanssa sillä hän tarvitsee one on one timea. Poden huonoa omaatuntoa missä ikinä olenkin. Nannyn liksa raksuttaa, onko niillä kaikki hyvin, onkoha Papa muistanut antaa snackia ja huomasiko edellis illan tähteet, mites se lounas?
    En pysty käsittämään miten joku julkeaa kommentoida toisen perheen päätöksiä noin. Teidän perhe, teidän hyvinvointi, teidän elämä.
    Minulle sanoi eräs Italialainen rouva leikkipaikalla, että heillä päin ei kyllä arvostella ketään, sillä italialainen nainen tulee päälle jos heitä arvostelee. Miksi suomalainen nainen on niin ilkeä?
    Kiitos blogistasi. Terveiset Ranskan Rivieralta. I'll be back :) Bisous

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rivieralle! Mä näen nyt niin silmissäni sellaisen italialaisnaisen sateenvarjo kädessä lähestymässä :D

      Nimenomaan, isä ei ole hoitaja, vaan toinen vanhemmista. Mua on alkanut myös häiritseen se tosiasia, että erotilanteissa lapset menevät melkein aina äidille tai viettävät äidin kanssa enemmän aikaa vaikka huoltajuus olisi jaettuakin. Miksiköhän? Myytti äidistä lapsen ainoana oikeana vanhempana elää vahvana.

      Poista
    2. Mielikuva sontsasta ja vihaisesta italiaanosta piirtyy minunkin verkkokalvoille :D
      Mielestäni tässä kohtaa suomalaiselta naiselta puuttuu täysin käytöstavat, ettäs kehtaavat. Anonyyminä on kiva siellä kotisohvalla naputella.
      Mieleståni olet sohaissut muurahaispesää, omalla terveellä toiminnallasi, nostan hattua. Nostan myös hattua että et jaksa ottaa näistä itseesi vaikka varmastikin tuntuu pahalta.

      En ole missään muussa kulttuurissa kuin Suomessa tavannut yhtä fanaattista äitiyttä, en missään. On aivan älyttömän vaikeaa ja haastavaa olla suomalainen nainen. Joku aina opastaa, ohjaa. Varon Suomessa todella mitä suustani päästän, siellä kun on niitä parempia äitejä jotka tietävät aina paremmin kuin sinä. Suomessa tunnen totaalista turhautumista joka päiväisessä äitiydessä, ehkä siksi emme asu siellä.
      Ei ole olemassa oikeaa ja väärää, eikä kellään ole oikeutta sanoa mikä on oikein ja mikä väärin.


      Bisous

      Poista
    3. Mä en tiedä onko tätä keskustelua linkattu jonnekin vauva-palstoille, koska sen tasoista kamaa on alkanut tulla sisään. Siis sen tyylisiä kommentteja, joita en ole täällä aikaisemmin nähnyt.

      Poista
    4. Kritiikkiä?

      Poista
    5. Eri mieltä tässä blogissa on oltu aikaisemminkin, ja se on musta vain mahtavaa, kun syntyy keskustelua. Sen sijaan kuran heittämistä ja asioiden keksimistä mä en hyväksy. Ei se ole keskustelua tai kritiikkiä, se on vittuilua. Niillä on ero.

      Poista
  29. Minusta on ihanaa, että sä olet tehnyt matkan esikoisen kanssa. Kyllä se vauva isän kanssa pärjää. Sen asianhan olitte miettineet kuntoon. Et taatusti tekisi mitään harkitsematonta liikettä pienen vauvan ja pikkulapsen äitinä.
    Kun edellisessä kirjoituksessa mietit, että lähteeköhän tyttö kanssasi lomalle vielä teininäkin, niin uskon, että lähtee. Hän tottuu teidän yhteisiin matkoihinne nyt ja siihen, että teillä molemmilla on kivaa, niin niitä matkoja ei myöhemminkään voita mikään. Näillä matkoilla luodaan pohjat kaikille tulevaisuuden jutuille ja nyt tytöllä oli aikaa saada äiti ihan itselleen ja omiin tarpeisiin. Tarpeellista esikoiselle. Ihanaa joulun odotusta koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! Ihanaa joulunodotusta teillekin!

      Poista
  30. Voi. Hyvä. Luoja. Kylläpä mahtuu paljon ilmeisesti kateellisia (ko?) ja joidenkin ihme normien mukaan suorittavia naisia tähän maailmaan. Enkä edes jaksanut lukea kuin murto-osan kommenteista. Ihan kauheeta. Jokainen elää omaa elämäänsä ja tekee niin kuin homma parhaiten toimii. Se ei ole keltään muulta pois. Satulle ja perheelle mukavaa joulunodotusta. Tosi kiva blogi sinulla ja mukava lukea Islannista, elämästäsi ja kaikenlaisista tapahtumista sieltä suunnalta :D
    Annika

    VastaaPoista
  31. Onpas taas turhanpäiväistä keskustelua.

    Tässä maailmassa on niin paljon kurjuutta, kärsimystä, pahoinvointia ja väärinkäytöstä, että luulisi tämänkin ketjun erinomaisilla vanhemmilla olevan muutakin tekemistä kuin kytätä yksittäisen äidin matkoja.

    Mutta asiaan: Ketjun kiintymyssuhdeäidit ovat ymmärtäneet teorian ihan väärin. Se on suhteen laatu, ei määrä, joka teorian mukaan vaikuttaa. Kiintymyssuhdeteoriassa on kyse siitä miten hoivaaja pystyy vastaamaan lapsensa tunteisiin ja opettaa vauvalle tunteiden turvallista säätelyä. Eli hyviä uutisia meille kaikille: lapsensa saa sekaisin, vaikka ei poistuisi ikinä mihinkään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, toi viimeinen virke on niin totta!
      Ja tosiaan, asiat voi ja kannattaa laittaa isoon kuvaan. Mulla on ollut tapana vastata kaikkiin kommentteihin parhaani mukaan, koska musta on kivaa että käydään keskustelua. Mutta kohta mä en ehkä enää jaksa, näitä tulee niin paljon.

      Poista
  32. Olipa teillä ihana reissu!! Samanlaisista matkoista haaveilen, kunhan kohta 2vee tyyppi vähän vielä kasvaa uhmastaan :D
    Nää imetyshöpöhöpö kommentit sivuutan itse kokonaan. Meilläkin mies on mukuloiden kanssa siinä missä mäkin, se oli lisääntymisen ehtona. Mies ei todellakaan ole täällä mikään apuri vaan toinen osallistuvista vanhemmista.
    Kunnon ryöpytyksen otin niskaani kun esikoisen ollessa 4kk menin ja lensin irlantiin pitkäks viikonlopuksi ja vauva oli isänsä kanssa sen ajan. Hyvin suju, määkyjistä huolimatta. Kuopus nyt 7viikkoa vanha ja hyvin sekin isänsä kanssa nauraa kurluttaa jos mun on oltava muualla. Ja välillä on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu antaa sataa vaan, en todellakaan aio muuttaa meidän perheessä hyväksi todettuja käytäntöjä vain siksi, että osalle valintamme tuntuvat ylitsepääsemättömiltä.

      Meillä sama juttu: mun näkökulmasta lapsia ei olisi edes yrietty, ellei lastenhoitovastuuta olisi selvästi ottaneet molemmat.

      Poista
  33. Siis vauvahan oli omassa kodissaan, tutussa ympäristössä oman vanhempansa kanssa, yhden viikonlopun. Noista kommenteista voisi kuvitella että annoit lapsen laitokseen pidemmäksikin aikaa.. Itse oli lasten ollessa pieniä aika kiinni vauvassa, enkä olisi raaskinut olla edes viikonloppua erossa ensimmäisten kuukausien aikana, mutta se ei tarkoita sitä etteikö joku toinen niin voisi tehdä. Se ei uhkaa mun tapaani olla äiti millään tavalla. Lasten kasvettua isommiksi oli ihanaa olla pari päivä poissa, ilman minkään laista ikävää. (Valehtelin aina lapsille että on ollut ikävä..) Nuoremmassa olin pakosta kiinni, imetysdietillä täysimettäen kun sopivaa korviketta ei ensin löytynyt ja kun sellainen vihdoin löytyi ei kaveri enää osannut juoda tuttipullosta. (maitoa tuli juuri riittävästi, mutta lypsäminen oli vaivalloista) En siis päässyt lähikauppaa kauemmaksi ilman vauvaa ja yleensä viimeistään kassajonossa ollessani kotoa soitettiin onko ruokaa jo kohta tulossa.. Se ahdisti, vaikka jälkeen päin tajuaa ettei siinä mennyt kuin muutama kuukausi. Pulloon oppiminen 7kk iässä oli ilon päivä, äiti sai taas syödä ja jonkun siivun vapautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mulla alkaa muutamista kommenteista jo tosiaan tulla sellainen olo, että ihmiset luulevat vauvan olleen jossain vankileirillä. Mun mies ottaa itseensä muuten näistä kommenteista; ihan kuin se olisi joku sivuhahmo meidän perheessä. Tsiisus.

      Poista
  34. Mä haluaisin löytää sen täällä kovasti viitatun kotimaisen lastenpsykiatrian asiantuntijan, joka sanoo, että vauvaa ei voi jättää isänsä hoitoon. Sinkkonen se ei ole, eikä taida olla kukaan muukaan, koska harva haluaa tehdä ammatillista itsemurhaa noin seksistisellä lausunnolla.

    Vähän off topic mutta kuvaavaa: kun Sinkkoselta kysytään minkä ikäisen lapsen voi jättää pariksi tunniksi yksikseen, niin hänen vastauksensa on "Mistä minä tiedän?" Koska yleispäteviä sääntöjä ei ole. Lapset ja tilanteet ovat erilaisia ja kukin tietää parhaiten oman lapsensa ja oman tilanteensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viitannet tässä keskusteluun noin 6-7 vuotiaista lapsista. Pieneen vauvaan liittyvät päätökset tehdään eri perustein.
      Ikävä että Satu sun miehesi on pahoittanut mielensä. Kyse ei ole siitä voiko isä hoitaa vauvaa, tottakai. Mutta myöskään toisen vanhemman, johon se kiintymyssyhde on luotu, ei tulisi jättää tuon ukäistä noin pitkäksi aikaa.
      Monissa perheissä kiintymyssuhdetta ei olekaan perheen isään, johtuen pakollisesta työssäkäynnistä tai työmatkoista. Se luodaan sitten myöhemnin eikä se muodostu välttämättä silloin yhtä vahvaksi. Tämä nyt vaan on karu tosiasia, mutta monelle välttämätön pakko (siis töissäkäynti). Sinulla sen sijaan on ollut valinnanvapaus niin matkan ajankohdalle kuin kestolle.

      Poista
    2. Niin, kuten sanoin, niin se oli off topic, mutta esimerkki siitä, että Sinkkonen (samoin kuin muutkin asiantuntijat) välttävät antamasta mitään ehdottomia määreitä. Ihan samalla tavalla vauvojenkaan kanssa mitään täsmällisiä määreitä ei ole, vaan se on kovasti tapauskohtaista ja riippuu nimenomaan siitä, millainen kiintymyssuhde lapsella on vanhempiinsa. Eikö omasta mielestäsi kuulosta vähän nurinkuriselta, että jos isään ei ole kiintymyssuhdetta niin se työmatkoilla huitelu on ihan fine, mutta jos on niin sitten ei saa mennä mihinkään? Ei noin pienelle ole tärkeää se, että kaikki mahdolliset kiintymyssuhteen kohteet ovat paikalla 24/7 eikä hän edes osaa kaivata sitä. Tärkeää on se, että hän jatkuvasti tuntee turvallisuutta ja huolenpitoa, koska hoidon, ruoan ja läheisyyden tarpeeseen vastaa JOKU näistä kiintymyssuhteen kohteista. Joita tosiaan voi olla useampi, jos vauvaa on koko ajan hoitanut tasaveroisesti useampi henkilö.

      Poista
    3. Niin samaa mieltä Idriksen kanssa ja mun kommentti (anonyymi 10.30) pohjaa samaan tutkimustietoon! Vauvalla voi olla jo ihan pienenkin kaksi ensisijaista kintymussuhdetta ja jos näin on, niin molempien ei tarvitse olla läsnä yhtä aikaa. Lisäksi voi olla niinkin että vauvalla on vain yksi kiintymyssuhde ja sekin on huono, VAIKKA hoivaaja on läsnä koko ajan jos vauvan tarpeisiin ei vastata eikä häntä hoivaa. Kolmanneksi kun perheessä onuseita lapsia, tulee näiden muidenkin lasten tarpeet huomioida. Ne sivuuttamalla saa aikaiseksi myös ongelmia. Neljänneksi jokainen perhe on erilainen ja tekee omia ratkaisujaan. Ne eivät ole huonoja, vain erilaisia.

      Poista
    4. Kääks, mä en enää jaksa vääntäää! Mun aviopuolisio ei ole mikään lapsenhoitaja vaan isä ja meidän perheessä isä on yhtä läheinen vanhempi lapselle kuin minä äitinä. Miksi ihmeessä vauva loisi minuun tiukemman suhteen, jos me molemmat olemme olleet hänen kanssaan läsnä ihan yhtä paljon syntymästä alkaen? Ei se voi johtua vain siitä, että mulla on pillu. Sorry kielenkäyttö, mutta alkaa ottaa jo aivoon kun saa rautalangasta vääntää samaa asiaa sata kertaa.

      Poista
    5. Ja kiitos Idrikselle ja Anonyymille 10:37, kuulen järjen äänen.

      Poista
  35. Hyvä ystäväni teki (Suomessa) erikoisen valinnan ja lähti töihin lapsensa ollessa 6 kk vanha. Ammattinsa puolesta seuraava realistinen vaihtoehto olisi ollut, kun lapsi olisi ollut 1 v 6 kk. Hän sanoi ihan suoraan, että vaikka hän lasta rakastaakin, niin työ tulee sen verran hyvänä kakkosena, ettei hän voi olla niin pitkään pois töistä ja minä ymmärrän sen täysin, mutta kyllä sitä shaibaa tuli hänellekin niskaan niin paljon, että miehensäkin jo hermostui, että kyllä hänkin osaa sitä lasta hoitaa, eikä lapsi siihen kuole, että on päivät mummolassa ja illat/yöt kotona isänsä kanssa, kun äiti on työmatkalla. Perhepäivähoitoon lapsi meni 9 kk ikäisenä ja siitäkin tuli hirmuinen haloo...

    Minä en kerta kaikkisesti voi käsittää, kuinka kukaan kehtaa tulla vihjailemaan äidille, että tämä on huono, vain sen takia, että ei itse tekisi niin... Jokainen taaplaa tyylillään ja niitä tyylejä on ihan yhtä monta kuin ihmisiäkin... Tämä tässä, kiitos ja anteeksi - oli pakko kommentoida, kun pöyristytti niin paljon... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, vain suomalaisetko lapset ne ovat sitten täysjärkisiä tässä maailmassa? Itse asun kaukana Suomesta ja molemmat pojat menivät päiväkotiin sinne vauvojen puolelle kahden kuukauden ikäisinä (kun äitiyslomani siis loppui), ja molemmista kasvoi ihania älykkäitä molempia vanhempiaan rakastavia nuoria miehiä. Elämän suunta ei tosiaankaan ole kiinni siitä minkä ikäisenä joutuu sen tosiasian eteen että äiti ei ole vieressä koko aikaa.

      Poista
    2. NIinpä, näitä esimerkkejä on niin paljon! Kaikissa maissa ei todellakaan ole sitä 3 v hoitovapaamahdollisuutta tai edes vuoden mittaista äitiysvapaata, mutta kyllä vaan sielläkin lisäännytään ja ihan terveitä mukuloita tulee.

      Muakin pöyristyttää osa näistä kommenteista, mutta suurimmaksi osaksi naurattaa kuitenkin. Harmittaa lähinnä eniten se, että tännekin on eksynyt anonyymejä kommentoijia jotka heittävät kuraa naamalle. No, kerta se on ensimmäinenkin :)

      Poista
  36. Kiinnostaa kysyä näiltä meuhkaajilta, että mitäs sitten sille lapselle käy jos äiti kuoleekin? Tuleeko siitä ihan epänormaali, kun joutuu kasvamaan hoitajan (isän) kanssa koko elämänsä eikä saa tissiä? Ällöttävä asenneilmapiiri meillä, kun lapsen isää ei pidetä missään arvossa eikä vaadita isiä osallistumaan lapsen hoitoon. Äiti on aina huono jos jättää lapsen hoitoon, äiti tekee lähes kaiken aina väärin. Isä on upea, uhrautuva sankari jos on lapsen kanssa vaikkapa kaupassa. Tämän ilmapiirin vuoksi olen miettinyt jo viisi vuotta etten ehkä halua lapsia. En jaksa olla jatkuvasti mollattavana, koska en lopettaisi omaa elämääni lapsen tultua.

    Ja hyvä Satu, että annoit esikoiselle aikaa. Teit tärkeän ennaltaehkäisevän teon, kun lähditte matkalle. Nyt esikoinen ei tunne itseään syrjäytytetyksi ja mahdollinen orastava sisarkateus on ainakin hetkeksi laannutettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kuvaamasi tilanne vaurioittaa lasta monellakin tavalla, ei siksi että isä häntä hoitaa vaan siksi että hänelle tärkeä henkilö kuolee (johon lapsella oletettavasti olisi myös Kiintymyssuhde...)
      Vanhemmuus on ennenkaikkea vastuuta, siksi sitä kannattaakin harkita tarkkaan.

      Poista
    2. Eka anonyymi, älä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa päätöksiisi - varsinkaan anonyymien mielipiteiden. Hyvä lapsiperhe voi olla niin monella tapaa, olen sen tässä matkan varrella oppinut.

      Toka anonyymi: vanhemmuus on tottakai vastuuta, mutta se ei ole rakettitiedettä. Jos on perushyvä ihminen eli ei halua vahingoittaa toisia ja on vastuuntuntoa ja haluaa lähtökohtaisesti ihmisille hyvää, tästä hommasta kyllä selviää ihan hyvin.

      Poista
  37. Mä olen niin pahoillani näistä kommenteista! Monet tuntuvat lukevan kiintymysvanhemmuusteoriaa (Huom. 2 sanaa: vanhemmuus ja teoria) äiti -lasit päässä. Kannattaa Googlesta etsiä esim. Janna Rantalan (lastenpsykiatrian erikoislääkäri) kirjoituksia asiasta: isä on tietysti vauvalle yhtä hyvä turvallinen hoitaja kuin äitikin.

    Lisäksi on olemassa esim. Henry B. Billerin kirja jossa käsitellään tutkimuksia jonka mukaan lapsen on mahdollista luoda ensisijainen kiintymyssuhde kahteen ihmiseen. Yleensä ne ovat äiti ja isä.

    Isä voi olla äidin kanssa tasa-arvoinen hoivaaja vaikka se joidenkin mielestä kuulostaa mahdottomalta.

    Olet todella mahtava äiti ja kirjoitat hienoa blogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin mäkin - ja nimenomaan näiden kommentoijien itsensä puolesta. On tosi harmillista, kuinka suppeana osa ihmisistä näkee asiat. Ei se, että ei itse tee asioita jollain tavalla tarkoita, että joku toinen joka tekee, tekee väärin.

      Musta on myös jo melko naurettavaa se kiihko, jolla täällä vedotaan pyskan teorioihin. Epäilen, että osa kirjoittajista ei ole suorittanut psykologiasta edes avoimen approa. Mietinpä vaan, mikä olisi lopputlos jos samalla teoriakiihkolla - itse teoriaa välttämättä edes ymmärtämättä - suhtauduttaisiin säästämiseen, syömiseen, hengittämiseen ja nukkumiseen ja kaikkiin muihin elämän perustoimintoihin.

      Poista
  38. Ehkä puolesta ja vastaan kommentteihin vaikuttaa se, että tasavertaista vanhemmuutta on Suomessa vielä vähän ja silloin monella on mielikuva, ettei äidin poissaoloa voi korvata. Vanhemmuus on myös hyvin subjektiivinen kokemus ja silloin helposti unohtuu, että sekä vanhemmat että lapset ovat erilaisia. Kaikkien vauvojen perustarpeet ovat samat, mutta temperamenttierot hyvinkin suuria. Samassakin perheessä voi olla vauva, joka nukkuu vain rinta suussa ja toinen, joka käväisee sylissä vain hetkellisesti. Ja jos äideistä puhutaan, toiset kokevat kiintymyksen vauvaansa niin voimakkaana, etteivät halua olla poissa vauvan luota kuin hetkellisesti, mitä ei myöskään pidä väheksyä. Sillä varmasti on tärkeä rooli ihmisen evoluutiossa. Ja samalla toiset äidit kokevat kiintymyksen hieman maltillisempana ja silti rakastavat lastaan. Sama pätenee isyyteen.

    Sinkkosen ura lasten oikeuksien puolustajana on lähtenyt voimakkaasta lapsuudenkokemuksesta, jolloin hän parivuotiaana joutui pitkäksi aikaa sairaalaan ja Arvo Ylppö kehoitti äitiä palaamaan Pohjois-Karjalaan. Lastenlinnassa vieraili äidin sisko, josta tuli toinen äiti lapselle. Kotiin palattuaan hän halusi tietää, miksi äiti oli hylännyt poikansa ja myöhemmin ymmärtää laajemmin lasten kokemuksia ja on ymmärtääkseni siksi tutkinut juuri kiintymysteoriaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista. Analyyttistä ja ilman paatosta. Tykkään!

      Poista
  39. Jari Sinkkosen nimi on tullut täälläkin esille. Sinkkonen on kuitenkin monta kertaa painottanut, ettei kaikki kasvatusvinkit sovi kaikille. Kaikkein tärkeintä on tutustua juuri siihen omaan lapseen ja miettiä mikä just sille lapselle ja just meidän perheelle parhaiten toimii. Lainaus allaolevassa linkistä:

    "Minkä ikäisenä lapsi voi olla kaksi tuntia yksin kotona? lastenpsykiatri Jari Sinkkoselta kysytään usein.
    – Mistä minä tiedän. Ei voi olla sellaista listaa, vaan täytyy tietää oma lapsi, Sinkkonen sanoo"

    http://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/kasvatus/jari_sinkkonen_kasvatusvinkit_jotka_voit_unohtaa

    Joten, jos Sinkkosen hengessä mennään, niin eiköhän Satu itse tunne oman perheensä paremmin kuin nämä anonyymit kommentoijat.

    Suomessa tosiaan eletään sillä ajatuksella, että äiti on aina ensisijainen hoitaja ja isä semmoinen pikku apuri. Samoin kuin Sadulla, myös meidän perheessä isä on ollut hoitanut lasta alusta asti vähintään yhtä paljon kuin minä ja on ihan samalla tavalla ensisijainen hoitaja, eikä mikään puolituntematon apuhoitaja.

    Haluaisin myös nostaa hattua siitä, että Satu huomioi esikoisen näin hyvin. Olen itse ison perheen toisiksi vanhin ja muistan todella hyvin ne harvat kerrat, kun äidin kanssa sai tehdä jotain ihan kahdestaan. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reeta, samaa mieltä. Kyllä mäkin vakaasti uskon, että ihminen joka ei ole meidän perhettä edes tavannut, tietäisi paremmin kuin minä tai mun mies, mikä täällä parhaiten toimii. Osa tän ketjun kommenteista on muuten jo alkanut lähennellä käsittämättömyyden rajaa. Yritän kuitenkin vastata kaikille asiallisesti. Jos menee vittuilun puolelle, suljen kommentoinnin.

      Poista
  40. Tää keskusteluketju jotenkin symboloi tosi vahvasti sitä rakenteellista sekä arkipäiväistä sukupuolten epätasa-arvoa ja seksimiä, jota Suomessa harrastavat keskenänsä myös naiseksi itsensä luokittelevat, ko. toimintaa nimenomaiseksi tunnistamatta. Absurdi meininki.

    VastaaPoista
  41. Popcornit oli valmiina, mielenkiintoista keskustelua näin ammattilaisenkin näkökulmasta. Siihen teoriaanhan kuuluu se optio, että kiintymyssuhteita voi olla useampi jos vanhemmat aidosti jakavat vastuun. Asia, jota suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu todella vähän.

    Kiintymyssuhteita on erilaisia, ja koska kyse on varhaislapsuudessa muodostuvasta tavasta muodostaa suhteita ihmisiin, ei pelkille ensikuukausille voi antaa sitä suurinta painoarvoa. Se on kuitenkin pienen lapsen tärkein kehitystehtävä, ja monet onnistuvat muodostamaan turvallisen kiintymyssuhteen vanhempiinsa vaikka aloittaisi hoidossa pienenä.

    Ihmiset suhtautuu fanaattisesti vanhemmuuteen. Toivoisin, että suhtautuisivat fanaattisesti myös siihen, että tärkeintä olisi kasvattaa lapsesta empaattinen, rakastava, kohtelias, ystävällinen. Ei sillä ruokintamuodolla, matkoilla ym. ole siinä isossa kaavassa juurikaan väliä. Ihan yhtä tärkeää on huomioida se isompi pieni ihminen, kuin se ihan pieni ihminen. Tiedän perheitä, joissa esikoinen ei enää vietä aikaa äidin kanssa kun aika menee aina vauvaan, näin on mennyt kokonaisen vuoden vauvan syntymästä. Esikoinen on kuitenkin pieni. Kummankohan kiintymyssuhde on todennäköisemmin vahingoittumassa? Vauvan, joka elää arkea isänsä kanssa pari päivää, vai esikoinen joka ei saa enää viettää äidin kanssa kahden keskistä aikaa kokonaiseen vuoteen? Tämä on siis elävän elämän esimerkki, surullinen sellainen. Esikoinen saa kyllä huomiota, mutta lähinnä isältä. Hyvä heidän kahdenkeskiselle kiintymyssuhteelle toki.

    Minä "jätin" (ja hyvin pystyinkin) esikoisen 6kk iässä isälleen kotiin hoidettavaksi. Kävin myös silloin tällöin omissa menoissani, sekä säännöllisesti harrastuksissa ennen tätä. Me olemme myös panostaneet lapsen kasvatukseen: hän on tosi kiva 5v poika, aivan ihastuttava. Aivan varmasti turvallisesti kiintynyt molempiin vanhempiinsa.

    Kohta syntyy vauva. Ihana juttu, meitä on kaksi vanhempaa edelleen. Sama homma kun viime kerralla. Aion varmastikin olla erossa vauvasta ensimmäisen ikävuoden aikana useampia öitä yhteensä. Oli se sitten omaa menoa tai menoa esikoisen kanssa. Minä en jätä lasta isän hoitoon. Lapsi elää silloin arkeaan isänsä kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä ammattilaisen näkökulmasta! :)

      Poista
  42. Löysin vasta kirjoituksesi, onpa olleet taas 'toisten asioiden'-asiantuntijat kiireisinä. Esikoiseni on nyt 6kk ja yllätyin miten 'väärin' ja vaikeaa pienetkin erossaolot vauvastani ovat olleet. Olen silti niin tehnyt, en tarvitakseni vielä omaa aikaa, vaan antaakseni muillekin vauvan tärkeille ihmisille kahdenkeskistä aikaa vahvan kiintymyssuhteen kehittämiseksi. Myös se on sitä vanhemmuuteen kuuluvaa epäitsekkyyttä. Ihastuin kirjoitukseesi, perheesi kuulostaa niin läheiseltä ja mahtavaa että esikoisesi sai olla hetken kahden äitinsä kanssa tässä uudessa elämäntilanteessa.
    Jos nainen on toiselle naiselle susi niin äidit ovat joskus toisille äideille kai karhuja tai jotain. ;)
    Ei lapsia teorioilla kannata kasvattaa vaan herkkyydellä, herkkyydellä aistia omasta lapsesta hänen henkilökohtaiset tarpeensa ja hyvinvointinsa. Läsnä oleva vanhempi kyllä huomaa lapsensa hyvinvoinnin. Ehkä kannattaisi mieluummin keskittyä siihen omaan vanhemmuuteen kuin kompastua siihen äitiyden kirkkaaseen kilpeen, niin maaginen ja upea kuin se onkin!:)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?