Hyvä äiti tykkää lapsistaan eikä lakkaa elämästä

Paras matka on sellainen, jota on kihelmöivää suunnitella, jolla on hauskaa ja rentouttavaa olla ja jolta palaa iloisena kotiin. Meidän kolmen päivän mittainen Lontoon-matkamme oli juuri sellainen!
Lapsen kanssa matkustaessa vanhemman roolina on päättää mitä tehdään. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö lapsen toiveita ja erityisiä tarpeita ei kuuluisi ottaa huomioon. Totta kai ne kuuluu ottaa huomioon. Kävimme Disney-kaupassa, kotieläintarhassa, monessa leikkipuistossa ja söimme helpoissa kerjuravintoloissa (Jamie's Italian, Giraffe...). Se ei ollut ohjelma minun oman unelmalomani malliin, mutta tämä reissu ei ollutkaan minun oma loma vaan minun ja esikoisen yhteinen. Esikoisen erikoisetu aikana, jolloin kotona on huomiota vaativa pieni vauva ja aikaisemmin ainoan lapsen rooliin tottuneelle lapselle melkoinen muutoksen paikka arjessa.

En väitä, että hotelliloma eurooppalaisessä pääkaupungissa on millään mittapuulla välttämätöntä. Se on luksusta, johon minullakaan ei aina ole ollut pienintäkään mahdollisuutta. Mutta nyt kun on, haluan tarjota sitä myös lapselleni. Halusin hemmotella esikoista, siksi tämä reissu ja siksi juuri nyt.

Parin edellisen postauksen (täällä ja täällä) kommenteissa on kummasteltu päätöstämme jättää pikkuvauva pariksi päiväksi ilman rintaruokkijaa. Muutamassa kommentissa on ihan taivastelu itsekkyyttäni lähteä tälle matkalle.

Tuollainen kommentointi alkaa ensin harmittaa. Voi ei, näytän huonolta äidiltä! Mutta hetken aikaa mietittyäni alkaa lähinnä vain naurattaa, että miten joku viitsii ottaa asiakseen nimettömänä huudella syyllistystämisyrityksiä. Yrityksiksi ne tosiaankin jäävät. Ne eivät tehoa, koska niillä ei ole minkäänlaista pohjaa, jolla ne tukevasti seisoisivat. Sorry :) Mä olen ihan tarpeeksi hyvä äiti ja satunnaisissa hemmottelujutuissa loistan, siinä hommassa olen keskivertoa parempi ja täysin super.

Tottakai matkallelähtöä mietittiin ja sen eri puolia punnittiin tarkasti. Mutta koska mörssäri on osoittautunut sikeäksi nukkujaksi, ahkeraksi syöjäksi ja myös tuttipullon ystäväksi heti toisesta elinpäivästään lähtien, päätimme puolison kanssa, että pari vuorokautta spesiaalia hemmotteluaikaa esikoisen kanssa on tämän pienen tuttipullosäädön ja rintapumpun ahkeran käytön arvoista. Pumppasin maitoa pakkkaseen parin viikon ajan ja ostinme täydennykseksi Nan-purkkimaitoa. Jotta kannut eivät reissussa räjähtäisi, otin pumpun mukaan matkalaukkuun ja surisutin sitä 6-9 tunnin välein - hotellissa, lentokoneessa, ravintolan vessassa ja niin edelleen

Ja kyllä; reissu tosiaan oli kaiken sen "vaivan" arvoista.

Palasimme kotiin eilen illalla myöhään mörssärin vetäessä jo sikeitä. Peittelin esikoisen sänkyyn, palasin makuuhuoneeseen ja kuuntelin vähän aikaa vauvansängystä kuuluvaa tuhinaa. Silitin poskea. Pätkä heräsi tuttuun tapaansa aamuviiden aikoihin, näytti iloiselta löytäessään yön pimeydessä The Tissin, taputti sitä pulleilla käsillään pari kertaa ja alkoi syödä.

Se kaikki - siis matka, vauvanhoito, esikoisen elämykset ja oma rentoutuminen - menivät juuri niin hyvin kuin arvelinkin sen menevän.  Itse asiassa jopa paremmin: kotona oli nimittäin palatessa siistimpää kuin sieltä lähtiessä. Olohuoneeseen oli ilmestynyt (taas) uusi lipasto, vauva oli oppinut kannattelemaan päätään taas vähän kauemmin ja sen kynnetkin oli leikattu. Tiedoksi tämä siis teillekin, jotka edellisten kirjoitusten kommenttiosuuksissa pohditte ääneen, että kannattaisiko minunkin joskus pohtia lapseni parasta.

Peace.

Tunnisteet: , , ,