Lapsen kehitys 2 kk - ja äidin

Muistan, kuinka ennen syntymää melkein kaikki sukupuolta arvelevat veikkasivat, siis paitsi täällä blogissa myös perhe ja kaverit, meille syntyvän poikavauvan. Koska vatsa oli niin pysty ja äidillä hyvä ruokahalu. Mutta sieltäpä tulikin varsin karvainen ja pullukka tyttö. Joka täytti juuri kaksi kuukautta!
Sama meno on jatkunut syntymästä asti: tyyppi syö hyvin ja nopeasti. Paino on noussut yli viiden kilon.

Esikoinen saattoi syödä tuntikausia putkeen, mikä tuntui varsin hämmentävältä (tämä on varmaan yksi blogihistoriani hämärimpiä juttuja). Osasin siis varautua siihen, että sohvalla nähdään seuraavat kuukaudet. Mutta kuinka ollaakkaan: kuopus on osoittanut olevan ihan toista maata. Kaksikuisena se syö kymmenen minuuttia noin kymmenen kertaa päivässä. Ruokaillessa hätäillään. Toimitus on nopea ja hotkiessa tulee nieltyä ilmaa. Niinpä röyhtäisyt ovat varsin miehekkäät. Ihan kuin sillä(kin) olisi aina jatkuva kiire lounastunnilta takaisin sorvin ääreen. Keneenköhän on tullut. Eh.

Yöllä ruokailuiden välillä on pidempi tauko. Silloin se herää vain YHDEN KERRAN (kiitos kaikki maailman henkiolennot ja törkeän hyvä tuuri), syö vartin ja nukahtaa. Yhdeltätoista nukkumaan, yksi herätys aamuneljän ja aamuseiskan välissä ja herätys päivään yhdeksän pintaan. Voi itku, miten täydellistä. Ne iltakitinät joita hieman pelästyin kestivät siis oikeasti vain yhden viikon.

Varsin karvaisena syntynyt neiti ei ole vielä varsistanut sulkiaan. Tukka on tumma eikä näytä tippumisen merkkejä. Esikoisen hiukset tipahtivat syntymän jälkeen ja yksivuotissynttäreitäkin tyyppi vietti melkein kaljuna. Hauskaa nähdä, saako mörssärin kutrit muutaman kuukauden päästä leteille.

Toiseen kuukauteen mahtui epätavallisen paljon matkustamista. Mörssäri pääsi näyttämään kyntensä reissulikkana. Sehän näyttää viihtyvän matkan päällä! Kävimme Suomessa kirjamessuilla ja viime viikonloppuna ajoimme 400 kilometrin päähän kotoa kesämökille. Reissut sujuivat yllättävän hyvin yhtä lentokoneessa tapahtunutta niskakakkakohtausta lukuunottamatta. Mörssäri nukkui koko Suomen-matkan lentokoneessa, bussissa ja junassa. Se nukkui myös neljä tuntia putkeen kun ajoimme Reykjavikista mökkeilemään. Tällä menossa lähdemme sitten varmaan ensi kuussa Australiaan appelsiineja poimimaan!

No kuinkas äiti voi? Noh, olen melko kasassa. Tärkein ensin: vuoto eli kestomenkat ovat lakanneet. Jesjesjes. Hartioita ja niskaa särkee ja luultavasti kahdesta syystä. Hyvää imetysasentoa en ole löytänyt enkä tiedä onko sellaista edes. En ole vieläkään päässyt/ehtinyt aloittamaan hikiliikuntaa. Yritän pitää kipuja kurissa käymällä pari kertaa kuussa hierojalla ja tekemällä kahdesti viikossa netissä niska-hartijajumppaa. Kärrykävelyillä yritän pitää olkapäät takana ja ryhdin suorassa. Vaihtelevalla menestyksellä: kun tuulee oikein kovaa, on etukeno välttämätön, että pysyisi pystyssä.

Paino on edelleen sama kuusysi eikä vaatekoko ole palannut lähelle tavallista. Isojen daisareiden ohella iso on myös vatsa. Pidin ensimmäisen kuukauden vyötärön ympärille sidottavaa vatsaliinaa. Nyt se on laskostettuna vaatekaapissa ja odottaa seuraavaa käyttäjää. Maha kuitenkin vielä pömpöttää ja paljon, eli kyllä ei mahdu vieläkään tavallinen talvitakki päälle. Olenkin viime kuukauden painanut tuolla kylmenemässä tundrailmastossa ohuessa raskausajan ulkoilutakissa, jonka alle olen laittanut villapuseron. Sillä on pärjännyt, mutta sopiva talvitakki olisi kyllä kiva...

Hieroja muuten teki jännän löydön kehostani, joka selittää myös osaltaan paitsi hartiasärkyäni myös eteenpäin työntyvän vatsan. Tarkastan vielä pari faktaa tästä superlihaksesta ja sen jumituksesta ja palaan siihen  omassa postauksessa mahdollisimman pian.
Henkisesti olen vielä vähän tuuliajolla. Silloin tällöin tulee hetkiä, jolloin kahden lapsen äitiys tuntuu ihan naurettavalta idealta. Useimmiten silloin, kun olen kotona yksin. Esikoinen ei halua nukahtaa ilman Saku Sammakko -laulua ja iltasatua, mutta kuopusta ei voisi vähempää kiinnostaa istua sylissä hiljaa. Esikoinen vetää kilarit, kun vauva kiljuu iltasadun päälle. Tai silloin, kun toinen huutaa vessassa pyyhkimään ja toinen on hoitopöydällä. Jälkimmäisen luota ei voi poistua, joten ensiksimainitulta menee odotellessa hermot. (Näiden tilanteiden varalle kannoin vessaan kasan kirjoja, jotta esikoinenkin oppisi pyntyllä lukemisen jalon taidon.)

Eikä varmaan tule yllätyksenä - tai ainakaan itselleni tullut - että enhän minä millään kokopäivä-äitiyslomalla saa taaskaan oltua. Aina tulee eteen jotain, joka pitää ja jonka haluan hoitaa. Olen periaatteessa täydellä äitiyslomalla joulukuun puoleen väliin asti mutta käytännössä puuhaan vähän kaikenlaista mörssärin nukkuessa tai istuessa sitterissä. Vuoden tärkein myyntisesonki lähenee, eli kaikenlaiset joulutilaukset, mainossuunnittelu, hintojen laskeminen ja muu kauppiassählinki on pitänyt iltapäivän tunnit kiireisenä, vaikka kollegat Maarit ja Piia ovatkin täysillä töissä. Tekemistä vain on niin paljon eikä uutta joulua tule ihan heti.
Ehdin käydä jo gynelläkin pyrkimässä jälkitarkastukseen ja laittamaan hormonikierukan takaksin paikalleen. Lekuri käännytti kuitenkin takaisin jo ovella. Pitäisi odotella kuulemma vielä ainakin kuukausi, koska kohtu on pari kuukautta synnyttämisen jälkeen vielä aika pehmeää tavaraa. "Ettei kierukka vaan lipsahda vatsan puolelle". Whaaat...voiko niinkin käydä? Niinpä varasin uuden ajan jälkitarkastukselle ja ehkäisyasialle. Ihana lekuri ei kuitenkaan veloittanut tästä hukkakäynnistä kruunuakaan. "Eihän tästä nyt mitään voi veloittaa, kun enhän mä joutunut vetämään edes kumihanskoja käteen." Priceless.

Kaksikuukautiskauden kohokohta on huomenna, kun oma mutsini tulee Suomesta viikonloppulomalle tapaamaan lapsenlapsiaan! Pääsen käymään toimistolla, kaupassa, kahvilla kaverin kanssa ja esikoisen kanssa juttuloissa ilman lastenvaunuja. Aika ihanaa sekin.

Aikaisemmat jutut:
Vauva 1 kk

Kuvat satunnaisia Insta-otoksia viimeisen kuukauden ajalta.

Tunnisteet: , ,