Tässä muutamia tallennettuja muistoja skumppalasien äärestä  Helsingin kirjamessuilta ja lopuksi bonuksena vähän dadaa. Tärkeimmät asiat en...

Tunnelmia Helsingin-matkalta

27.10.15 Satu Kommentteja: 10

Tässä muutamia tallennettuja muistoja skumppalasien äärestä Helsingin kirjamessuilta ja lopuksi bonuksena vähän dadaa. Tärkeimmät asiat ensiksi: tsiisus mutta tuo paita jonka ostin, näyttää kuvissa puolet pienemmältä kuin kaupassa! Pienentävät peilit sovituskopeissa pitäisi kieltää :D

Mutta muuten meni kaikki ihan nappiin!
Tässä skoolataan.
Palkinnon ojensi matkailulehti Mondon päätoimittaja Kati Kelola. Iso kiitos!
Tätä ei juuri näe Islannissa.
Kaksi samassa tilaisuudessa kunniamaininnalla palkittua matkakirjaa kannattaa muuten myös lukea. Frédéric Grosin Kävelyn filosofia (Basam Books, kääntänyt Aki Räsänen) kertoo kävelystä; nopeasta ja hitaasta, pyhiinvaelluksesta ja sunnuntaikäppäilystä. Sain kirjan kustantajalta palkintojenjakotilaisuudessa ja aion tutustua siihen pikemmiten. Onhan kävellen matkailu eli vaeltaminen minulle mieluinen harrastus.

Ville Hytösen ja Ville-Juhani Sutisen Ismailiitti ja lännenmies (Savukeidas) on täynnä vetäviä seikkailukertomuksia ei-niin-tunnetuista matkailumaista kuten Moldovasta, Jordaniasta ja Syyriasta. Huisia luettavaa, tykkäsin!
En nyt muista kumpi se oli, Ville vai Ville-Juhani, mutta toinen heistä joka tapauksessa sanoi palkintojenjakotilaisuudessa, että hyvä matkakirja vie paitsi nojatuolimatkalle kohteeseen, sen pitäisi viedä myös matkalle omaan itseensä. Pirun hyvin sanottu! Oikeastaan tuo koskee kaikkia kirjoja. Vaikka sitä välillä lukeekin paetakseen todellisuutta ja arkipäivää, usein ne parhaat kirjat - oli se sitten matkakirja, dekkari tai runollista proosaa - jättävät vahvan muistijäljen ja tuovat jotain lisää omaan kokemusmaailmaan.
Sitten se dada-bonus. Äitini leikkaa lehdistä juttuja, jotka jotenkin liittyvät minuun ja siskoihini. Hän on parhaillaan muuttamassa ja komeroita tyhjentäessä löytyi arkistojen kätköistä mahtava lehtileike vuodelta 1999. Äiti toi sen mukanaan, kun lauantaina tapasimme. Juttu julkaistiin forssalaisessa lehdessä, koska olin voittanut palkinnon kirjotuksesta, joka käsitteli EU:n turvallisuuspolitiikkaa. Tästä irtosi mainiot kikatukset! Ensinnäkin aihepiiri on näköjään vähän vuosien saatossa muuttunut. Sama koskee pukeutumista: olin 19-vuotiaana laittanut palkintoseremoniaan jakkupuvun (apua). Koen, että tuo yhden koon liian tiukka kermanvärinen paita oli kyllä 16 vuoden takaiseen ihan virkistävä edistysaskel.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson (paitsi kolme alimmaista).

10 kommenttia:

  1. Onnea ja jos oikein muistan niin tuon 90-l. loppu oli aikaa jolloin oli muotia laittaa jonkunlainen jakkupuku vahan joka paikkaan, discoon, kouluun jne. ja vaikka palkintojenjakotilaisuuteen :) Omistan jarkkyja kuvia noilta ajoilta joissa kavereiden kanssa ollaan lahdössa joraamaan ja missapa muussakaan kuin tadadaaaa jakkupuvuissa, kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo älä :D Onneksi on ajat muuttuneet...

      Poista
    2. Samaa tulin mäkin kommentoimaan. Että ajan mukaisestihan sitä on pukeuduttu! :) Mä oikein mietin, että useimmiten taisi lukiossa ja viihteelläkin olla suorat mustat housut prässeillä jalassa kuin farkut. Ja takkina aina joku bleiseri. Olet käsittääkseni saman ikäinen kuin minä. Muistelen, että yläasteella ollessa lukiolaisten muotia oli sellaiset pitkät kukkakuvioiset mekot. Aika hirveitä nekin oli. Ja kun aloittelin työuraa, niin mun työpaikka-look oli kyllä ihan erilainen kuin nyt. Rennompaan suuntaan on menty ja paljon!

      Poista
  2. Wautsi, palkintoja tullut jo kultaisina nuoruusvuosina :) Jakkupuvut oli muuten siihen aikaan pop. Mullakin oli usein bileissä jakkupuku. Hyvin jäänyt muistiin sellainen kirkkaanpunainen, jossa isot kultanapit. Koruja tuli myös käytettyä enemmän kuin nykyisin ja ennen vanhaan muistutin lähinnä joulukuusta, kun töissäkin piti olla kaikenmaailman hilavitkuttimet kaulassa ja korvissa. Oli, niitä aikoja! Mutta ihanaa, että teidän äiti on kerännyt lehtileikkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on <3 Muovitaskuissakin vielä. Ihanaa!

      Poista
  3. Onnea vielä kerran! Sä näytät niin hehkuvalta noissa juhlakuvissa. Mullakin oli aikoinaan aina jakkupuku kaikissa virallisissa tilanteissa, yleensä hirvittävillä olkatoppauksilla vielä. Jotenkin siinä tunsi olonsa aikuiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Kyllä. Abina sitä luuli tietävänsä niin paljon - ja ehkä sitä tiesikin... Ainakin sem että oli helppo tehdä vaikutus opettajiin käyttämällä samassa lauseessa sanoja puolustuspolitiikka, EU-sopimus, Nato ja puolueettomuus. Vaikka ei oikeasti tiennyt mistään yhtään mitään :D

      Kiitos vielä kehuista, hehkuvaan ulkonäköön on luonnollinen selitys. Imetyshiki. Hehe
      ;)

      Poista
    2. Mä välillä kaipaan sitä parikymppisen tunnetta omasta osaamisesta. Olin fiksu ja viisas ja kaikki maailman ovet olivat avoinna ja kaikki mahdollista. Jotenkin näistä pilvilinnoista on kyllä tultu alas! :)

      Poista
  4. Kyllä on suloinen tuo teidän neiti! Teillä on ollut ihanat juhlat. Jos meidän pojat eivät olisi nyt siellä armeijassa ja vain viikonloppuisin kotona, olisin varmasti tullut katsomaan sinua livenä! Mutta ehkä jonain toisena vuonna. Sen verran olet minua nuorempi, että mä olen jo tuolloin 1990-luvulla ollut pois Forssasta, joten lehtijuttu on jäänyt silloin lukematta.
    Kävelyn filosofia kirja kiinnostaa myös minua sinun kirjasi ohella. Tiedänpähän mihin tartun, kun oma kirjahylly on tullut lukaistua. Siihen kyllä menee vielä aikaa. Mutta ehkä saan nuo kirjat omaan hyllyyni.

    VastaaPoista
  5. Kiitos lukuvinkeistä! Mörssäri-kuva saa nauramaan :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?