En ole käynyt raskausviikon 40 jälkeen vaa’alla, mutta se takki, joka mahtui raskausviikolla 34, ei mene vieläkään päälle. Imetys ei mei...

Urheilun alottaminen synnytyksen jälkeen

9.10.15 Satu Kommentteja: 8

En ole käynyt raskausviikon 40 jälkeen vaa’alla, mutta se takki, joka mahtui raskausviikolla 34, ei mene vieläkään päälle. Imetys ei meikäläistä laihduta, ja kotona istuessa tulee syötyä liikaa. Paluu urheiluelämään on kuitenkin käynnissä: aloitin Yoogaian kotijumpilla.

                                                                                          Yhteistyössä: Yoogaia ja Suomen Blogimedia
Operaatio vyötärö takaisin ei tapahdu ihan hetkessä. Olen ottanut tavoitteeksi vuoden. Jos vuoden kuluttua tästä olen yhtä hyvässä kunnossa kuin vuosi sitten tästä, olen tyytyväinen.

Sitä paitsi treenaamista ei kannata terveyssyistä synnyttämisen jälkeen aloittaa liian varhain eikä liian rajusti, sillä raskauden jälkeen sisäelimet hakevat vielä paikkaansa ja keskivartalo on niin sanotusti romuna. Noora kirjoitti tällä viikolla tontillaan asiallista tekstiä vatsalihasten erkaumasta, kannattaa jokaisen mutsin, niin sporttipirkon kuin sohvaperunankin, lukea. Synnytyksestä palautuminen jälkivuotoineen ja muine kremppoineen vie aikaa. En suosittele lähteä tekemään takakyykkyjä alapään vuotaessa kuin seula :) Niinpä aion aloittaa crossfit-treenit (varovasti) vasta 8 viikon kuluttua synnytyksestä eli reippaasti marraskuun puolella.

Yritän siis tehdä tämän järkevästi ja edetä rauhallisesti. Hankin belly bind -tukivyön, joka edesauttaa keskikehon palautumista raskaudesta ja tukee selkää ja ainakin minun kohdallani vähentää hartiakipuja. Aloitin vaunukävelylenkit lapsen päästyä kolmen viikon ikään. Vetäisen päivittäisen reilun kuuden kilometrin vaunulenkin noin tuntiin. Se on hyvä vauhti: tulee hiki ja kun vauhti pysyy tarpeeksi nopeana kärryt tärisevät sopivasti eli vauva pysyy unessa.

Teen kolme kertaa päivässä lantionpohjalihasharjoituksia, koska tavoitteenani on, että voisin edelleen tehdä naruhyppyjä ilman tenaa.

Kolme kertaa viikossa jumppaan, olosuhteiden takia luonnollisesti kotona. Tässä on ollut ihan korvaamattomana apuna jo aikaisemminkin tässä blogissa esittelemäni kotijooga/-jumppapalvelu Yoogaia.fi.
Yoogailta ilmestyi vähän aikaa sitten applikaatio, jonka voi ladata iPadiin tai iPhoneen. Se on helpottanut kotijumppaa entisestään, sillä vastasyntyneen vauvan kanssa tilanteet elävät koko ajan ja jumppapaikka vaihtuu välillä muutamankin minuutin välein.

Vauva kun saattaa kölliä hetken tyytyväisenä sängyssä. Sitten alkaa käninä, joka hyytyy sitterissä. Tai sohvalla, tai kehdossa. Joudun keskeyttämään jumpan välillä useita kertoja. Totta kai se ottaa päähän, mutta vaihtoehtoja ei ole kuin yksi. Tässä elämäntilanteessa se on joko jumppaa muutaman minuutin pätkissä tai ei jumppaa ollenkaan.

Koska jumppa kulkee nykyään puhelimessa, joka kulkee taskussa, on siirtyminen paikasta toiseen helpompaa. Taskujumppa mahdollistaa ohjatut kotijumpat kätsysti myös muualla kuin kotona.

Käymme mörssärin kanssa monta kertaa viikossa anopin luona kahvitettavana, jotta anoppi pääsee viettämään vauvan kanssa aikaa. Sillä välin kun ne kaksi ovat kahdestaan, ehdin kaivaa kännykän taskusta ja pistää joogaksi anopin olohuoneessa.

En tässä vaiheessa tee vielä mitään hikijumppia vaan keskityn lähinnä lihasjäykkyyttä poistaviin ja kehon liikkuvuutta parantaviin tunteihin. Suosikkini on tällä hetkellä Helenan vetämät puolen tunnin mittaiset niska- ja hartiajumpat, jotka tekevät todella gutaa niska-, hartia- ja yläselkäjumitukselle. Hartia- ja niskasäryt ovat palanneet synnyttämisen jälkeen ja siihen on tasan kaksi syytä: säännöllisen kovan liikunnan puute ja imetys. Kävely ei särkyyn auta, sillä käsivarret eivät pääse heilumaan vapaasti rinnalla, koska ne ovat koko ajan kiinni lastenvaunuissa. Jumpasta sen sijaan on ollut apua, vaikka olenkin joutunut tekemään sitä pätkissä.
Yoogaia kolahtaa myös siitä syystä, että heidän mainoskampanjoissaan on vahvasti läsnä vastuullisuus. Esimerkiksi nyt lokakuussa alkaa Plan-hyväntekeväisyyskampanja, jonka aikana Yoogaia lahjoittaa kutakin Plan-tunnille osallistujaa kohden euron Planin toimintaan. Rahat menevät Planin Minun lakini -kampanjaan, joka puolustaa tyttöjen oikeutta väkivallattomaan koulunkäyntiin. Raha menee siis tyttöjen koulukäynnin tukemiseen ja mm. lobbaustyöhön joka vaatii tehokasta lainsäädäntöä suojelemaan lapsia väkivallalta koulussa ja koulumatkalla. 

Jonkin verran kehitysmaiden kansantaloustiedettä opiskelleena tiedän, että tehokkain ja pitkäkestoisin tapa nostaa maa köyhyydestä on panostaa tyttöjen ja naisten koulutukseen. Sen takia levitän mielelläni sanaa tästä Planin kampanjasta. Jos siis haluat lahjoittaa tähän tarkoitukseen rahaa, voit tehdä sen tietysti suoraan kamppanjasivujen kautta, MUTTA toinen ja osallistavampi tapa on ilmoittautua Yoogaian Plan-jumppa- tai joogatunnille.

Ja nyt lähden vaunulenkille, sillä ulkona lakkasi juuri satamasta! Illalla sitten taas venytellään niskoja.

Kuvat: Björgvin Hilmarsson


8 kommenttia:

  1. Mulla raskauskilot lähtivät nopeasti ja paljon ylikin. Mieluusti olisin säilyttänyt sen ihanan, naisellisen pehmeyden, mutta toisinpa kävi, imetyksen loputtua tuntui, että luut jäivät. Oikein haikaillen katsellen ristiäiskuvia... P.S. nuo yoogaian jumpat on ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä jännän yksilöllistä. Mä pyöristyn tosi nopeasti jos en liiku ja syön vähänkin ylimääräistä. Imetys "lihottaa" koska tuntuu että kaikki mitä syön takertuu raivokkaasti kiinni lantioon ja oikeastaan ihan joka paikkaan vararavinnoksi :)

      Poista
  2. Hei, ikuisuuden blogiasi olen seurannut, kommentoinut ehkä kahdesti vaikka kovasti aina mielessä jotain olisikin. Esikoisen kanssa kävin aikamoisen kriisin itseni kanssa ja siihen oli kyllä sun jutut oman esikoisesi kanssa just paikallaan, kiitos näin vuosia jälkikäteen. Itse saan hartiaseutuni nopeasti jumiin juurikin samoista syistä ja kakkosen kanssa vaunulenkit alkoivat riivaamaan, koska oli niin kahlittu olo käsien kanssa. Ymmärsin sitten kiinnittää enemmän huomiota lantioni asentoon, se kun helposti jää vaunujen kanssa taakse laahaamaan ja koko kävelyasento on eteenpäin nojaava. Eli napa ja lantio eteen niin rankakin suoristuu luonnolliseen asentoonsa, tekee hyvää niskalle ja hartioillekin, mietin myös usein että niskan tulee olla pitkä, sekin auttaa asentoon. Niin ja loppuu on paikallaan onnittelut koko perheelle pikkuisesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikku! Kiitos ihanasta palautteesta :) Ja ennen kaikkea kiitos vinkistä - mä kokeilenkin tuota heti seuraavalla vaunulenkillä. On muuten niin totta että sinne vaunujen perään jää helposti selkä köyryssä laahaamaan ja se laittaa rintakehän kasaan eikä ainakaan paranna oloa hartioissa ja niskassa.

      Poista
  3. Ihan pikana...tosi kivaa että sulta löytyy tollanen taskujumppa, olispa ollut mun mamma-aikana. Olin lenkilläkävijä ennen raskautta ja kävelin kovasti raskauden aikana ja sen jälkeen. Kun kysyin lääkäriltä voinko alkaa juoksemaan kuuden viikon jälkitarkastuksen jälkeen niin sanoi, että kannattaisi odotta täydet 3kk! Siis ei liikuntakiellolla, mutta rauhassa ottaen. Sanoi, että kuudessa viikossa palaudut 90% ja viimenen kymmenen prosenttia vie sitten lopun aikaa. En odottanu, mutta olis kannattanut. Eli ota rauhassa ja kato kuinka sun oma keho pistää palat paikalleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mietin - tämä ois ollut jo esikoisaikana tosi hyödyllinen!

      Mut vau, 3 kk? Oon menossa jälkitarkastukseen muutaman viikon päästä. Taidan ottaa tämän puheeksi ja kysyä näkemystä, että onko se 8vk sittenkin liian pitkä aika.

      Poista
    2. ...siis tarpeeksi pitkä, tarkoitin.

      Poista
  4. Tää Yoogaia on tämän syksyn löytöni. Synnytyksestä on aikaa jo neljä vuotta mutta edelleen tuntuu, että säännöllisen liikunta-ajan löytäminen hyötyliikunnan ulkopuolelta on haasteellista miehen epäsäännöllisten työpoissaolojen vuoksi. Kun en saa päälle säännöllistä rytmiä, on luistaminen helppoa vaikka tykkäisinkin juoksemisesta tai sauvakävelystä, jotka sinänsä on helppoja lajeja ilman varaamisia ja tuntiaikatauluja. Mutta tää Yoogaia on antanut jotakin enemmän. Huomaan nimittäin kaivanneeni räkä poskella liikkumisen sijaan kehonhuoltoa ja mielen rauhoittumista. Ja näitten tunneilla saan kyllä hienkin pintaan halutessani sen lisäksi että voin jumpata vaikka sillä aikaa kun lapsi katsoo pikku kakkosta tai leikkii viereisessä huoneessa ilman että häntä tarvitsee raahata illalla mihinkään.
    Hyvää vointia sinulle, sä olet kyllä superreipas! Hanna

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?