Kysyin Instagramin puolella, mitä haluasitte tietää aiheesta kaksikieliset lapset ja kaksikielinen perhe. Kiitos tuhannesti tosi hyvistä ky...

Kaksikielinen lapsiperhe, kysymyksiä ja vastauksia

22.2.19 Satu Kommentteja: 23

Kysyin Instagramin puolella, mitä haluasitte tietää aiheesta kaksikieliset lapset ja kaksikielinen perhe. Kiitos tuhannesti tosi hyvistä kysymyksistä. Tässä vastauksia.


Taustatieoksi siis, että meillä on kaksi kotikieltä, suomi ja islanti. Minä olen puhunut lapsille heidän syntymästään asti suomea, isä islantia. Lapset ovat nyt 9- ja 3-vuotiaat, ja molemmat ovat syntyneet Islannissa.

Kummalla kielellä lapset puhuvat keskenään?
Melkein aina islantia. Jos olemme kolmisin jossain, siis minä ja lapset, ja lapset alkavat puhua keskenään, he useimmiten puhuvat siinä tilanteessa suomea. Kun vietämme pidempiä aikoja Suomessa eli kesälomilla ja joka toinen joulu, lasten suomen kielen käyttö lisääntyy hurjasti.

Miten lasten islantilaiset kaverit suhtautuvat kaksikielisyyteen, onko naljailua vai ihastelua?
Ei kumpaakaan, onneksi. Osasyynä varmasti se, että Islannissa on paljon monikulttuurisia/-kielisiä perheitä ja on aika tavallista, että islannin ohella lapset puhuvat jotain muuta kieltä. Esikoisemme käyxz koulua, jossa on asuinalueemme takia paljon ulkomaalaistaustaisia perheitä. Siinä ympäristössä monikielisyys on arkipäiväistä.


Ontuuko toinen kielistä?
Hmm, mitähän tähän sanoisi. Omasta mielestäni ei. Ymmärrän lasten suomea hyvin ja he minua. He katsovat suomenkielisiä leffoja ja lastensarjoja ja luen heille ääneen joka ilta suomenkielisiä lastenkirjoja. Sanavarasto ei kuitenkaan ole suomeksi yhtä laaja kuin islanniksi, joten huomaan suomenkielisenä selittäväni useammin sanojen tarkoitusta kuin mitä puolisoni tekee islanninkielisten sanojen kohdalla.Esikoinen pystyy lukemaan suomea, mutta hitaammin kuin islantia. Kirjoittaminen on vaikeaa, koska hän tekee kirjoittamista vielä niin ajatuksella äänteitä miettien. Islannin ääntämis- ja kirjoitussäännöt vähän hämäävät välillä, kuten tuosta ylläolevasta minun ja esikoisen välisestä viesteilystä söpösti näkyy :-)

Esikoinen on lukuvauhdiltaan luokassa keskitasoa, joten lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on sujunut ihan hyvin.

Opetanko lapsille kirjakieltä vai puhekieltä?
Kiitos Muumien, Annelin ja Onnelin ja muiden kivojen suomilastenohjelmien lapset kuulevat aika paljon kirjakieltä. He itse asiassa puhuvat suomea kuin "vanhat ihmiset". Huomaan tämän suomalaisilla leikkipaikoilla. Lapset menevät rohkeasti ottamaan kontakteja muihin lapsiin mutta huomaavat usein että eivät ymmärrä toisten lasten puhumaa suomea yhtä hyvin. Minä puhun heille kuitenkin tavallista puhekieltä, eli sellaista vapaamuotoisempaa.

Puhunko minä lapsille ikinä islantia?
En. Ainoastaan, jos meillä on kylässä islantilaisia vieraita ja olemme kaikki samassa tilassa, tai jos olemme nelisin perheenä jossakin ja keskustelemme, puhumme koko porukka islantia. Jos sanon jotain vain lapsille osoitettua, sanon sen suomeksi.



Tuntuuko suomen kielen puhuminen koskaan pakkopullalta?
Ei - onneksi! Lapset eivät ainakaan ole kertaakaan valittaneet, että onko pakko puhua suomea. Ehkä sekin vaihe vielä tulee, kuka tietää...

Mikä on sinulle vaikeinta kaksikielisessä arjessa?
No perhearjessa se, kun on tosi väsynyt ja jaksaisi ylipäätään puhua vain kaksi sanaa minuutissa, tuntuu työläältä selittää joku asia islanniksi, että kaikki ymmärtävät.

Aikuisten kesken se, että vaikutan islantia puhessani paljon yksinkertaisemmalta mitä oikeasti olen. On joskus tosi hassua, kun islantilaiset tutuntuttuni, jotka eivät minua kovin hyvin tunne, saavat selville, mitä teen töissä tai että joku heidän kaverinsa Suomesta tuntee minut julkisuuden kautta, ja ovat siitä jotenkin "otettuja". Että aijaa, ootko sä siis oikeasti tällainen tyyppi. Mhjeh...

Puhuuko mieheni suomea?
Ei. Tai siis osaa kiroilla ja sanoa muutamia lyhyitä lauseita. Hän ymmärtää puheenaiheen, mutta ei pysty seuraamaan monimutkaisempia keskusteluja tai katsomaan esimerkiksi suomenkielisiä uutisia.

Onko kaksikielisyys vaikuttanut lasten puheen kehitykseen?
No mä en ole itse asiassa ihan varma. Esikoinen alkoi puhua vähän vanhempana kuin yksikieliset serkkunsa, mutta eroa oli vain muutamia kuukausia. Se saattoi johtua kaksikielisyydestä tai sitten jostain muusta. Kuopus taas on papattanut jatkuvasti, luultavasti jo kohdussa.

Ovatko lapsemme puhuneet suomea alusta asti? Kumman kielen he oppivat ensin?
Ensimmäiset sanat taisivat olla islanniksi, mutta suomi tuli kuvioihin hyvin pian mukaan. Aluksi islannin kieli kehittyi nopeammin ja suomea tuli ihan vain muutamia sanoja. Sitten yhtäkkiä tapahtui harppaus, ja suomi nousi islannin tasolle. Tämä suomen kielen kehitysharppaus tapahtui molemmilla Suomessa kesälomalla ollessamme. Eli siitä on varmasti ollut apua, että olemme viettäneet hieman pidempiä aikoja joka vuosi suomenkielisessä ympäristössä.

Mitä kieltä minä ja puolisoni puhumme yhdessä?
Aluksi puhuimme enkkua. Kun islannin-taitoni alkoi kehittyä, jatkoimme islanniksi. Se on vaatinut kyllä häneltä järjesttömän pitkää pinnaa. En tiedä,  olisinko itse pystynyt / pystyisi edelleen keskustelemaan joka päivä aikuisen kanssa, jonka kielen kehitys on ensin 4-vuotiaan tasolla, sitten 10-vuotiaan, 12-vuotiaan... jne.

Millä kielellä minä ja puolisoni riitelemme?
Tämä on hassu juttu; me ei nimittäin riidellä. Siis minä kyllä joskus korotan ääntä tai suljen oven vähän tavallista äänekkäämmin, mutta tuo viilipytty ei koskaan lähde siihen mukaan. Yleensä hän vain toteaa (islanniksi) että ehkä olisi hyvä idea jos lähtisin vaikka lenkille. Siihen se kina sitten yleensä sulaa.

Olemmeko sopineet puolisoni kanssa, mitä kieliä puhumme lastemme kanssa?
Joo, alusta asti ajattelimme, että on hyvä idea puhua lapsille kummankin omalla äidinkielellä. Oli hyvä sopia tämä heti alussa, niin siitä tuli osa arkea.



Miten pidän huolen siitä, että lapset oppivat suomen?
- Olen puhunut heille alusta asti suomea.
- 90 % kaikesta, mitä lapset saavat katsoa ipadista tai televisiosta, on suomenkielistä.
- Pidämme joka kesä noin 2-4 viikon kesäloman Suomessa suomenkielisessä ympäristössä. Se on ollut todella hyvä päätös.
- Luen heille aina iltaisin suomenkielisiä kirjoja.
- Käymme Reykjavikin Suomi-koulussa, jossa isommat lapset opiskelevat myös hieman kielioppia eli esim. tuplavokaaleita jne. (aina silloin kun heräämme ajoissa; se on lauantaiaamusin kello 10:30, joka on meille vähän liian aikaisin...)

Mitä kieltä puhumme ruokapöydässä?
Islantia, jos olemme kaikki nelisin koolla ja juttelemme. Jos minulla on asiaa, joka koskee vain lapsia, puhun suomea. Tätä kielen vaihtoa ei tule enää tietoisesti ajateltua, vaan se on juurtunut osaksi arkea.

Kuinka tärkeää minulle on, että lapseni puhuvat suomea?
Tosi tärkeää. Suomen kieli on mahtava kieli ja se on ainoa kieli jota itse osaan todella hyvin. Olisi mielestäni myös väärin lapsia ja suomenkielisiä sukulaisia kohtaan, jos lapset eivät osaisi suomea. Kommunikointi olisi paljon vaikeampaa kuin nyt.

Tässä lisälukemista aiheeseen: Näin lapseni oppivat suomen



Onko vain kaksi kieltä? Mitä jos pitää oppia vielä englantiakin?
Nyt on vain kaksi kieltä. Esikoisella alkaa englanti vieraana kielenä ensi vuonna ja sitä seuraavana pakollinen tanskan kieli. Mielenkiinnolla odotamme!

Lue myös: Kaksikielisyyden vaikutus aivojen kehitykseen

Sovelletaanko toisen kielen kielioppia toiseen kieleen?
Kyllä! Huomaan lasten tekevän niin. On muutamia islanninkielisä sanoja, joiden vääntäminen suomeksi välillä hymyilyttää. Esimerkiksi verbi "detta" on käytössä silloin, jos joku asia kaatuu, tippuu tai itse kompastuu. Suomeksi lapset välillä sanovat esimerkiksi että lunta kaatusi katolta, vaikka pitäisi sanoa "tippui". Yritän näissä tilanteissa toistaa sanotun oikein, mutta teen sen mahdollisimman huomaamattomasti. En halua alleviivata virhettä, jotta he eivät lakkaisi sen takia yrittämästä.

Onko jokin aihealue tai tilanne, jolloin kieli on aina suomi tai islanti?
Eipä oikeastaan. Enemmän se menee sen mukaan, kuka on paikalla samassa tilassa ja osallistuu keskusteluun.

Mitkä olivat lasten ensimmäiset sanat?
Huh, en muuten muista! Olenkohan kirjoittanut siitä tänne blogiin... Pitääkin etsiä. Lisään tähän vastauksen, jos löydän sellaisen.


Tiedätkö, millä kielellä lapsesi ajattelevat? Ajattelenko minä koskaan islanniksi?
Hyvä kysymys! En muuten tiedä. Yritin kysyä, mutta he eivät osanneet vielä vastata: "Mähän puhun aina kun ajattelen." Minä ajattelen islanniksi, jos kuuntelen jotain kaunista laulua jonka sanat ymmärrän tai katson elokuva tai televisiosarjaa, joka on puhuttu islanniksi. Yksin ollessani tai esimerkiksi työjuttuja pohtiessani ajattelen aina suomeksi.

Järjestetäänkö Islannissa suomen kielen opetusta?
Islannin yliopistossa oli muutama vuosi sitten mahdollista opiskella suomea ja opetin siellä itsekin yhden kurssin suomalaisesta kirjallisuudesta. Mutta oppilasmäärät olivat niin pieniä, että yliopisto säästötoimissaan lakkautti oppiaineen.

Nykyään Islannissa on Reykjavikin Suomi-koulu, jossa eri-ikäiset lapset saavat opetusta suomeksi. Opetusta on muutaman tunnin kuukaudessa ja se on nuoremmilla lapsilla leikkipainotteista, kouluikäiset tekevät myös kielioppi- ja kirjoitustehtäviä. Mahtavaa, että meillä on sellainen!

Saavatko lapset puhua kumpaa kieltä haluavat?
Saavat itse päättää. Jos he puhuvat minulle joskus islantia, en anna sen haitata. Vastaan suomeksi ja usein hekin sitten vaihtavat kieltä. Joskus he toivovat, että voitaisiinko äiti puhua islantia (koska puhun sitä heidän mielestä vähän hassusti ja hitaasti, ja vitsailu vanhempien kustannuksella on tietysti aina hirveän hauskaa), mutta sanon aina silloin että  mieluummin suomea, koska se on meidän yhteinen kieli. Mutta en komenna puhumaan suomea, luulen että tietyn kielen puhumiseen pakottaminen veisi motivaation koko hommaan.


Mikä on ollut haastavinta kaksikielisten lasten kasvattamisessa?
Arkiaamut ja nukkumaanmenot :D Mutta nämä ovat kyllä ihan kieliriippumattomia arkiryönäaiheita. Kielen kannalta en ole kokenut mitään erityisen haastavaksi, se on ollut sitä samaa arkea molemmilla kielillä.

Vastaavatko lapset islanniksi, kun puhut heille suomea?
Joo, joskus. Mutta en anna sen haitata. Vastaan suomeksi ja usein hekin sitten vaihtavat omasta halustaan takaisin suomeen.

Opetatko esikoista lukemaan ja kirjoittamaan suomea (nyt tai tulevaisuudessa)?
Hän lukee yksinkertaisia kuvakirjoja suomeksi, mutta en ole vielä ohjannut niin paljoa suomenkielisten kirjojen pariin, koska islanniksi kirjoittaminen ja lukeminen on vielä niin aluvaiheessa. Tulevaisuudessa kyllä, ilman muuta.

Lue myös: Kaksikielisten lasten lukemisharrastus

Kumpi on esikoiselle vahvempi tunnekieli?
En ole ihan varma. Luulen, että molemmat ovat; me puhumme aika paljon kaikenlaisista asioista kaksistaan ja hän puhuu kyllä aina niitä vaikeimpiakin juttuja ja tunnejuttuja suomeksi. Se on ollut ihan mahtava huomata.


Puhutteko joka päivä molempia kieliä?
Juu, joka päivä, jos olemme kaikki nelisin yhdessä.

Mikä on haastavinta kaksikielisyydessä? Entä kivointa?
Lapset eivät vielä varmaan osaa vastata tähän kysymykseen, mutta omasta puolestani voin sanoa, että haastavinta on tuo itsensä tunteminen välillä vähän hölmöksi ja hitaaksi islanninkielisessä aikuisessa seurassa ja se, että en voi ikinä sanoa juuri täsmälleen sitä, mitä tarkoitan, sillä en osaa niitä kaikkia nyansseja vielä - enkä tiedä, opinko niitä koskaan. Kivointa on se, että on tavallaan jatkuvasti läsnä kaksi tapaa nähdä asioita ja kuvailla niitä. On mukavaa kun on kaksi maailmaa päällekkäin ja voin seilata niiden välillä.

Lue tarkemmin aiheesta: Kaksikielisen parisuhteen kiemurat

Tunnetko, että et saa aina itseäsi täysin ilmaistuksi vieraalla kielellä?
Jep, aika usein. Monta kertaa päivässä. Se pitää toisaalta ihmisen hereillä, kun viestintään pitää panostaa joka hetki, jotta se onnistuisi. Ja sitten on toisaalta joitain sellaisia aihealueita, joista on muutenkin joskus vaikeaa löytää tunnelmaan sopivia sanoja. Voisihan ehdotukset pariskunnan yhteisiin hetkiin varmasti ilmaista muutekin kuin kysymällä että mennääks nyt paneen kun noi nukahti. Olen ihan kaverilta kuullut, että jotkut esittävät toiveensa näin. Ei ihan kauhean proosallista.

23 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Ja kiinnostavia vastauksia, kiitos :)

    VastaaPoista
  2. Kävin pitkästä aikaa lukemassa. Jos olisin sinä, skarppaisin lauantaiaamuisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sinne Suomi-kouluun vai meinasitko tota viimeistä kappaletta? :D

      Poista
  3. Mahtava postaus, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tätä oli hurjan mukava kirjoittaa.

      Poista
  4. Puhuvatko lapset kieiiä sekaisin? Islantia en osaa, mutta esimerkki ruotsilla ja suomella jag vill ha jäätelöä.

    Sujuuko / onko sujunut kielen vaihtaminen sinulta aina helposti / oikeassa kohdassa? Oletko esim. vahingossa puhunut miehellesi / muille islantilaisille suomea?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä he välillä puhuvat, etenkin jos tulee puheeksi aihe, jonka sanastoa vasta harjoitellaan.

      Mulla itsellä menee kaikki kielet välillä ihan sekaisin, se on välillä aika raivostuttavaa, mutta yritän ottaa tilanteen huumorilla...

      Poista
  5. Olipa mielenkiintoinen postaus. Ajattelet kaksikielisyydestä samoin kuin mun Saksassa asuva ystäväni.❤️

    VastaaPoista
  6. Kiitos valtavan mielenkiintoisesta tekstistä! Asumme mieheni kanssa Saksassa, ja meillä tämä on (toivottavasti) edessä. Tällä hetkellä kotikielemme on englanti. Mieheni on jo valmiiksi kaksikielisestä perheestä (saksa ja ranska) , ja hänen kohdallaan kielten oppiminen on mennyt hyvin samalla tavalla kuin teillä. Hän myös on kertonut, että lapsuudessa Ranskassa vietetyt kesälomat ovat olleet avainasemassa (Mun mielestä tää tapa viettää kesät etelä-Ranskassa vois hyvinkin jatkua :D). Äitinsä kanssa he puhuvat edelleen ranskaa keskenään.
    Itse olen opiskellut nyt saksaa, ja voi kuinka voinkaan samaistua tuohon fiilikseen kun puhuu hitaasti ja yksinkertaisesti.
    Mieheni suomen kielen taso on pari kirosanaa, ja imperatiivit "odota, lopeta, tule, älä...", kiitos veljenpoikieni :D En vaadi häntä oppimaan sujuvaa suomea, mutta toivoisin, että jonain päivänä hän ymmärtäisi minua kun puhun suomea. Sillä on niin suuri merkitys, kun ymmärtää toista hänen omalla äidinkielellään. Minullekin on vielä pienoinen mysteeri tämä ranskalainen puolisoni, mutta sitähän nyt kuuntelee vaikkei mitään ymmärtäisikään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä kommentista; samastun niin täysillä. Mun tekee mieli välillä sanoa islanniksi käymissäni keskusteluissa, että mä en ihan oikeasti ole niin hölmö miltä nyt kuulostan. Joku kerta ehkä vielä teenkin sen :)

      Poista
  7. Kommenttina edelliselle ja yleisesti meidän ratkaisuja kaksikielisyyden edistämisestä:

    Meillä on kotikielinä suomi, arabia ja englanti. Miehen kanssa puhutaan pääosin englantia. Meillä molemmat vanhemmat osaavat kaikkia kieliä edes jonkin verran. Käytännössä 5v. esikoinen on nyt 2,5 kielinen, englanti on tarttunut siinä sivussa.

    Meillä on vakaa tarkoitus panostaa vähemmistökieleen arabiaan. Lapsi käy nyt arabian koulua lauantaisin ja onkin aloittanut siellä arabian kirjoittamisen opiskelun. Rankkaa se on, pitää viedä ja tuoda - vielä joka ikinen lauantai. Vanhemmat eivät jaksaisi, mutta lapsi on innoissaan ja se on parasta lapsen kielitaidolle. lapsi oppi myös kirjoittamaan suomeksikin ihan itse viime vuonna. Meillä ainakin tämän yhden lapsen kannalta on ollut hyvä panostaa vähemmistökielen kirjoittamisen opetteluun aikaisin. Se vahvistaa vähemmistökieltä, kun enemmistökielen oppii kuitenkin koulussa. Lapsi on itse ollut erittäin kiinnostunut ja motivoitunut. Samalla olemme välillä puhuneet englannin kirjoittamisesta. Lapsi kyselee englantilaisia sanoja, joten olen kertoillut miten englantia kirjoitetaan. Minä kannustan opettamaan kirjoitusta vaikka samaan aikaan enemmistökielen kanssa ja käymään Suomi-koulussa. Ne tapaamaiset voivat olla lapselle erityisen tärkeitä ei pelkästään kielen vaan myös oman identiteetin muodostamiseen.

    Pitkät, kuukauden matkat ovat olleet erityisen tärkeitä. Vasta matkan lopussa sitä huomaa lapsen kielen kehityksen. Sukulaisetkin huomaavat tämän ja aina loman lopussa kommentoivat asiaa.

    Meillä juurikin vähemmistökielen sanavarasto voi olla kompastuskivenä. Monestakin syystä isä ja lapsen juttelu ei välttämättä kata kovin paljon tunnesanastoa ym. Luulen, että teillä Satu juuri se, että äiti on vähemmistökielen puhuja ja se, että lapset ovat tyttöjä helpottavat tätä puolta. Minun pitää tulevaisuudessa varmaankin ohjeistaa miestä aika ajoin. Saa nähdä miten kuopuksen kanssa käy. Samoja linjoja on tarkoitus seurata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just se, että on innoissaan ja kokeaa haluavansa oppia, tekee kielten omaksumisesta helpompaa. Kamalinta mitä voisi tehdä tässä herkässä vaiheessa on pakottaa lasta puhumaan tietyissä paikoissa tiettyä kieltä ja olla jotenkin nyrpeänä siitä, kun eivät vielä osaa. Siksi onkin ihanaa kuulla, että teidän lapsi on niin innoissaan esim just tuosta arabian kielen opiskelusta.

      Tsemppiä <3

      Poista
  8. Kattavasti ja kivasti kirjoitettu! Varmasti lapsille tulee olemaan hyötyä kahden kielen osaamisesta! Ja hatunnosto sun islannintaidoille! Jos tuntuu olo yksinkertaiselta vajavaisen kielitaidon kanssa, niin lohduttaudu sillä, miten paljon (=vähän) vastapuoli tod.näk. suomea osaa alias kuinka "simppeli" hän on :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Meidän yhteiset matkat Suomeen ovat mullekin itsetunnonkohotusreissuja ;)

      Poista
  9. Moi tosi hyvin kirjoitettu teksti. Itse olen saksansuomalainen ja erittäin kiitollinen vanhemmilleni siitä että päättivät opettaa minulle kaksi äidinkieltä. Teksti pani pari kertaa miettimään ja nauramaan. Varsin se kohta jossa kiität miestäsi että jaksaa puhua sinun kanssa kuten 4 vuotiaan kanssa. Tyttöystäväni kanssa valitettavasti minulla ei aina riitä kärsivällisyys. Minulle koulussa uusien kielien oppiminen oli todella helppoa ja uskon että syy siihen on kaksikielisuus. Nykyään sen ansiosta tulee arjessa käytettyä 4 kieltä.

    Itse opin aika paljon myös Suomikoulussa (vaikka jossain vaiheessa sen lopetin muiden harrastusten takia) ja varsin Aku Ankkaa lukemalla (pappani oli sen minulle tilannut Saksaan). Se auttoi paljon lukemisen ja kirjoittamisen kehittämisessä. Ja tietenkin lomat Suomessa ovat ollleet suuri tekijä Suomen kielen oppimisessa. Juuri nyt huomaan että Suomi hieman tässä ruostunut, koska muita kieliä tulee tällä hetkellä käytettyä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tapio mukavasta kommentista! Tästä tulikin mieleeni, että suomenkielinen Akkari pitäisi laittaa tilaukseen, ehdottomasti :)

      Poista
  10. Nuo kaatui ja tippui on kyllä vaikea erottaa yksikielisen 2-vuotiaankin. Sen verran samantyyppistä toimintaa, etten yhtään ihmettele, että islannissa on sama sana molemmille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on :)
      Ja vielä ihan aikuisena kielen ammattilaisenakin pysähdyn välillä miettimään, että mitä se verkkainen taas tarkoittikaan. Nopeaa vai hidasta vai jotain siltä väliltä..

      Poista
  11. Hei, tämä on aina varsin kiinnostava aihe. Mieheni ja lapsemme ovat myös kaksikielisiä ja minä aino virallisesti yksikielinen, mutta toki puhun ja ymmärrän kyllä ruotsia. Nykyään kyllä lapset mielellään haluavat pappan lukevan ruots.kieliset kirjat, ja korjaavat minun ääntämistäni. Heistä on niin hauskaa kun en osaa heille niin helppoja äänteitä.
    Noihin kaksikieliseen perheeseen liittyviä kysymyksiä pohdin myös meidän arkeen suhteutettuna ja voisin aika moneen myös todeta, että riippuu tyypistä. Meidän esikoinen tuntui nappaavan molemmat kielet helposti ja vaivatta. Ei sekoita niitä keskenään ja taivuttaa kaikki oikein. Kakkonen taas vetelee ihan omalla tyylillään. Taivuttaa molempia kieliä välillä miten sattuu ja siirtelee sanoja kielestä toiseen. Se tätä prosessissa seuratessa on minusta ollut myös tosi mielenkiintoista. Kuitenkin luemme ja arkea pyöritämme ihan molempien kohdalla samalla tyylillä. Laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura hyvästä kommentista, kiinnostavaa!

      Poista
  12. Mielenkiintoisia kysymyksiä ja vastauksia, noin itse kaksikielisessä (suomessa, suomi-ruotsi kielenä) perheessä kasvaneena. Kouluiässä minulle tuli vaihe, jolloin en puhunut lainkaan suomea, liittyi ehkä koulunkäyntiin ruotsiksi? Äiti kuitenkin aina puhui suomea, vastasin sitten vain ruotsiksi. Sitten kaksikielisen harrastuken kautta se tilanne muuttui ja otin suomenkielen taas käyttöön.
    Kaksikielisyys oli minulle lapsena itsestäänselvyys, muistan kun mielestäni isä ja äiti ei ymmärtänyt kun kysyin mitä toista kieltä englannissa puhutaan. Suutuin kun he eivät tajunneet mitä kysyin, koska vastaus oli että siellä puhutaan vain englantia :)

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?