Olenkohan jo kertonut teille sen yhden esikoisen kanssa käydyn keskustelun, jolloin olin haljeta tyytyväisyydestä? Silloin huomasin, että ...

Kaksikieliset lapset - näin lapset oppivat suomen kielen ulkomailla

7.12.17 Satu Kommentteja: 17

Olenkohan jo kertonut teille sen yhden esikoisen kanssa käydyn keskustelun, jolloin olin haljeta tyytyväisyydestä? Silloin huomasin, että suomen kielen jatkuva läsnäolo on kantanut hedelmää. Tästä hetkestä on jo monta vuotta aikaa, mutta se palaa mieleeni aina silloin kun aiheena on lasten kaksikielisyys. Kävin keskustelun olohuoneesta vessaan esikoisen kanssa:

- Äitiii tuu jo pyyhkiin! 
- Joo joo, tullaan tullaan.
- Ei! Se on TUUN. Sä tuut yksin. Ei täällä ole nyt muita kotona.

Jestas, miten ihanaa!


Eilisen jutun jälkeen sain paljon viestejä, joissa pyydettiin omaa postausta kaksikielisyydestä käytännössä eli siitä, miten olen opettanut lapsilleni suomen kielen, vaikka asumme Islannissa. Olen kirjoittanut kaksikielisyydestä blogissa aikaisemminkin (jutut löytyvät asiasanalla kaksikielinen), mutta juttu omista käytännön kokemuksista lienee paikallaan. Teen tämän nyt heti, että ei unohdu, aihe on kuitenkin tärkeä.

Mutta ihan alkuun disclaimer. Lapset ja perheet ovat erilaisia, eli nämä omat "kuusi vinkkiäni" eivät välttämättä toimi kaikilla. Mutta näin me sen teimme.

1. Olen puhunut lapsille syntymästä asti suomea, jos olemme keskenämme eikä muiden ympärillä olijoiden ole pakko ymmärtää, mitä sanotaan. Esikoinen vastaa suomeksi, kuopus ainakin vielä islanniksi. En sano koskaan lapsille, että puhut väärin tai sanoit jonkun asian väärin. Jos joku virhe toistuu puheessa usein, minä toistan sen oikein, mutta en alleviivaa virhettä. Uskon nimittäin vahvasti siihen, että ihmiset tykkäävät tehdä asioita, joissa kokevat itsensä hyväksi. Jos kokee vain tekevänsä väärin, ei tee mieli edes yrittää.

2. Lapset saavat katsoa lastenohjelmia (melkein aina suomeksi) niin ipadilta kuin dvd:ltä. Luen heille usein kirjoja ja aina suomeksi. Puolisoni lukee lapsille tosi vähän, mutta se on vain hyvä asia: haluankin, että ne mukavat lukemishetket ja kirjojen kanssa sohvalla pötköttely yhdistyvät suomen kieleen ja minun ja tyttöjen yhteisiin hetkiin. Lapset oppivat lukemaan ja kuuntelemaan islantia kuitenkin päiväkodissa ja koulussa, eli se ei haittaa, vaikka kirjahommat ovat kotona kokonaan suomeksi.

3. En anna aikuisten vitsailla suomen kielen omituisuudella lasten kuullen. Paikalliset ovat joskus vähän ajattelemattomia ja vääntävät vitsiä omituisenkuuloisesta suomen kielestä. Jos lapset ovat tilanteessa mukana, otan aina hyvin tiukan kannan ja sanon, että olet väärässä, suomi ei ole omituinen kieli. Lapset eivät noin keskimäärin halua olla omituisia, vaan sulautua joukkoon. Lisäksi korostan usein lapsille, että itse käytän suomen kieltä koko ajan, vaikka asummekin Islannissa. Esikoinen ainakin jo ymmärtää jonkin verran mitä työkseni teen, ja  kyseleekin välillä, että mitä kirjaa minä nyt kirjoitan.  Suomeksi.


4. Vietän lasten kanssa aikaa ilman puolisoa. Äiti-tytärmatkat joita teen esikoisen kanssa niin usein kuin aika ja budjetti antavat periksi ovat osa tätä kielikylpemistä. Kun olemme kaksin ja matkustamme ulkomaille, puhumme vain suomea. Yritän joka kesä järjestää muutaman viikon mittaisen reissun Suomeen, jonne mieheni ei lähde mukaan. Niinä viikkoina lasten kielitaito kehittyy valtavasti: he kuulevat kieltä joka paikassa, kukaan ei puhu islantia ja he puhuvat kaikkien kanssa suomea. Yritämme soitella usein skype-puheluita Suomeen, mutta keskustelut sitä kautta eivät kyllä oikein onnistu. Lasten kärsivällisyys riittää keskusteluun skypessä noin minuutin ja sitten he häipyvät jonnekin. En ole ottanut tästä paineita.

5. Suometan osan asioista. Olen yrittänyt "suomettaa" arjessamme joitakin juttuja, joita teemme vain suomen kielellä eli vain meidän tyttöjen kesken. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi se kirjojen lukeminen, leipominen ja hevosjutut. Kun on muutamia erityiskivoja juttuja, jotka tehdään ja joista puhutaan vain suomen kielellä, niihin puhumistilanteisiin tarttuu positiivisia fiiliksiä ja intoa ja suomea tulee käytettyä ihan huomaamatta.

6. Yritän olla kieliasioissa kärsivällinen. Minusta olisi ihanaa, jos lapset puhuisivat keskenään suomea. Mutta eivät he puhu. Olen monta kertaa yrittänyt saada esikoisen puhumaan kuopuksen kanssa suomea, mutta se usein unohtuu. En ota siitä pulttia. Jos alan joka kerta jäpättää kun suomen sijaan suusta tuleekin islantia, suomen kielestä tulee ärsyttävä riippakivi ja ainainen "unohdin, tein väärin" -tunne. Silloin kielen käyttö jää entistä vähemmälle.

PS. Pieni bonus kaikille kaltaisilleni ei-laulutaitoisille: lorujen ja laulujen laulaminen ei ole välttämätöntä. Minä laulan vain silloin kun on ihan pakko eli kuopusta nukuttaessa, mutta muutoin en loruile enkä laula. Se on ihan ookoo, ja lapset ovat oppineet kielen ilman laulamistakin. Sen sijaan laitan suomenkielisä lastenlauluja soimaan youtubesta, se on ihan hyvä myös. :)

17 kommenttia:

  1. Hei, sinulla on hyviä huomioita tekstissä. Meillä kaksi kaksikielistä (4v ja 7 kk). Hienosti on mennyt tähän asti, vaikka vähemmistökieltä esikoinen on kuullut lähestulkoon vain isältä. Me puhelimme paljon esikoisen kanssa kieliasioista jo kuopuksen odotusaikana. Juttelimme usein, kuinka kuopus ei osaa vähemmistökieltä ja että hänelle pitää sitä puhua, jotta hänkin oppii tuon hienon taidon. Nyt esikoinen puhuu aika usein kuopukselle vähemmistökieltä, kun on itse sen osaamisesta ylpeä ja haluaa myös opettaa nuorimmaista. Tämä taktiikka on toiminut meillä. Esikoinen juttelee vähemmistökieltä pienemmälle, vaikka isä ei edes olisikaan kotona. Ei kovin paljoa tai hankalampia juttuja, mutta puhuu silti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hienoa kuulla esikoisen reippaasta asenteesta! Se varmasti auttoi paljon että puhuitte hänelle vähemmistökielen puhumisen tärkeydestä jo ennen kuopuksen syntymää.

      Poista
  2. Meillä lapset puhui hyvin äidinkieltä kunnes elämä alkoi olla enemmän kodin ulkopuolella. He ovat nyt 16 ja 13 ja osaavat kyllä äidinkieltä aika hyvin, mutta puhuvat sitä enimmäkseen sukulaisten kanssa. Täällä suomessa on suomen kieli pääkieli. Myös äidin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodin ulkopuolisten kavereiden tuleminen kuvioihin, harrastukset ja koulu yms. varmasti vaikuttavat paljonkin siihen, kuinka ja mitä kieltä käytetään. Ilmeisesti (kai, en ole ihan varma mutta päättelen näin) lapset oppiessaan kielen ihan pienenä muistaa sen vanhempanakin, jos kieltä käyttää edes joissakin yhteyksissä vuosien saatossa.

      Poista
  3. Kuulostaa aika tutulta, aikalailla samoja periaatteita noudatan itsekin. Tosin luen hyvin paljon suomeksi, vaikka en suomea lapselle puhukaan, ihan vain koska suomenkielisiä kirjoja on täällä suomessa paljon paremmin saatavilla. Plus meillä sinänsä eri tilanne, kun kaikki läheiset ymmärtävät molempia kieliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että ymmärtävät!! Tuo olisi ihanaa. Islanti on vaan niin hitsin pieni kieli, että löytyy harvoja jotka sitä osaavat islannin ulkopuolella.

      Poista
  4. Mutta mitäs sitten, jos lapset eivät rupea puhumaan äidinkieltä, vaikka heille on sitä systemaattisesti puhuttu vauvasta asti, kirjoja luettu ja leffoja katsottu (kuvittelin aiemmin että se kyllä riittää)? Onko mitään hyviä vinkkejä passiivisen kielitaidon aktivoimiseen? Meillä lapset ymmärtävät suomea kyllä jotakuinkin 100 %, mutta puhuvat pääasiassa ympäristön kieltä (puhumme lasten isän kanssa eri kieliä ja asumme kolmannessa maassa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kinkkistä. Mulla ei ole varmaankaan mitään järkevää neuvoa tähän. Käyttekö te väilillä Suomessa? Puhuvatko he siellä suomea? Se varmasti on iso juttu jo ja auttaa paljon tulevaisuudessa kielen käyttämistä, että he ymmärtävät. Joskus puhumiseen voi olla iso kynnys, kuten mulla itsellä oli aikanaan enkun kanssa. Sitten kun oli pakko alkaa yrittää, niin kyllähän sitä enkkua sitten tuli sieltä pienellä puristamisella... :-) Minkä ikäsisiä teidän lapset ovat? Jossain kohtaahan voisi miettiä vaikka jotain suomalaista kesäleiriä tai kesätöihin Suomeen -ideaa?

      Poista
    2. Valitettavasti päästään aika harvoin Suomeen (max kaksi kertaa vuodessa ja usein aika lyhyeksi aikaa) ja silloinkin lapset puhuvat englantia (se kolmas kieli), kun sitä kuitenkin kaikki ymmärtävät. Lapset ovat vielä aika vielä pieniä (5- ja 3-vuotiaita), joten ei olla vielä raaskittu lähettää heitä Suomeen isovanhemmille pitemmäksi aikaa, mutta varmaan sekin tulee mahdolliseksi jossain vaiheessa. Ja tiedän hyvin puhumisen kynnyksen myös omasta kokemuksesta, mutta en ole vielä keksinyt keinoa millä siitä päästäisiin yli :) Esikoinen kyllä osaa sanoa melkein mitä vaan suomeksi jos kyselen sana/lause kerrallaan, mutta puhuu mieluummin englantia, koska tuntee hallitsevansa sen paremmin. En tiedä mikä olisi se oikea ikä ruveta ihan oikeasti vaatimaan/opettamaan suomen puhumista (ainakin joissakin tilanteissa), kun ei se tunnu luonnostaan tulevan.

      Poista
  5. Meillä tyttäret, nyt jo aikuiset, puhuvat keskenäänkin suomea, vaikka nuorempi on syntynyt ja kasvanut Tanskassa. Tanska kieli sitten tarttui perhepäivähoidossa aika äkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, siellä tarttuu! Huomaan että meidänkin kuopus pälättää islanniksi kaikkea mahdollista vaikka miten paljon ja etenkin sen jälkeen kun päiväkoti alkoi.

      Poista
  6. Asun Suomessa, mutta alle kouluikäisenä (30 vuotta sitten) puhuin paremmin ruotsia kuin suomea. Sitten menin suomenkieliseen kouluun ja kaverit ovat suomenkielisiä.
    Puhun vieläkin äitini kanssa ruotsia (ja joidenkin muiden sukulaisten kanssa). Todellakin tuntuu väärältä, jos yritän puhua suomea äitini kanssa.
    Pikkusiskon ja isän kanssa kanssa olen aina puhunut suomea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikkien perheenjäsenten tarvitse puhua keskenään samaa kieltä, vaikka osaisivatkin. Esikoinenkin juuri yksi päivä tokaisi minulle, että on äiti aika hassua puhua sinulle islantia, että puhun mieluummin suomeksi (hyvä!).

      Poista
  7. Meillä toista kieltä puhuu ainoastaan isä, eikä sillä kielellä juuri löydy kirjoja tai videoita. Lapsi 2v kyllä ymmärtää jotain mutta voi olla että tarvitsisi enemmän puhujia ja virikkeitä ympärilleen oppiakseen kielen hyvin. Mutta toivon, että ajan kanssa kielitaito pikku hiljaa kehittyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti ajan kanssa kehittyy, jos vaan lapselle jaksaa puhua johdonmukaisesti sitä omaa kieltään ja kannustaa vaikka leikeillä tai loruilla lasta osallistumaan. Parivuotias on kuitenkin vielä aika nuori, eli hänellä on vielä paljon aikaa oppia isänsäkin äidinkielli lapsena, jolloin uusien kielten omaksuminen on helpompaa kuin vanhempana.

      Poista
  8. Miten Satu itse ylläpidät kielitaitoasi?
    Tai sinulle kirjoitus- ja mediatyöläisenä äidinkielen taidon ylläpitäminen tulee jo työn ja työkontaktien kauttaluonnostaan, mutta omasta tuttavapiiristäni huomaan, että läheisellä katoaa hiljalleen kontakti äidinkieleen, kun asuu ja työskentelee muualla.

    Tuttavaperheessä murkkuikä oli haasteellinen vähemmistökielen kannalta: lapsista se, joka oli ollut aktiivinen vähemmistökielen käyttäjä, alkoi murkkuiässä vaieta kaikilla mahdollisilla kielillä, eikä käyttämättä jäänyt kieli tunnu enää samalla tavoin aktivoituvan. Toinen lapsista, jolle vähemmistökieli oli ollut hankalampi, puolestaan alkoi omatoimisesti pyrkiä kohentamaan kielitaitoaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, töiden ja työmatkojen kautta. Ja myös tämä blogi on yksi tärkeimmistä keinoista. Sen avulla voin kirjoittaa säännöllisesti suomeksi myös muuta kuin sellaista hiottua käsikirjoitustekstiä. Sitten mä luen ja kuuntelen paljon äänikirjoja ja aina suomenkielistä. Bookbeatista on tullut ihan best friend viimeisen vuoden aikana. Podcastien ohella kuuntelen välillä netin kautta suomalaisia radiokanavia. Mä uskon että lukeminen ja kuunteleminen myös meille aikuisille on tärkeää: se ylläpitää kielitaitoa ja hioo kielen tajua.

      Poista

Mitä tuumaat?