En koskaan unoda sitä Katjan minulle antamaa neuvoa, kun yritin yksi kesä löytää tietä heidän kesämökilleen Turun suunnalla. "Kun usk...

Viisi vuotta kauppiaana - suomalaista designia Islannissa

9.6.17 Satu Kommentteja: 4

En koskaan unoda sitä Katjan minulle antamaa neuvoa, kun yritin yksi kesä löytää tietä heidän kesämökilleen Turun suunnalla. "Kun usko alkaa loppua, olet perillä."


Se on helvetin hyvä neuvo ja soveltuu suunnistamisen lisäksi aika moneen muuhunkin juttuun. Tänään tuo neuvo pomspahti mieleeni kun suunnittelin tätä postausta. Suomalainen design-kauppamme täällä Reykjavikissa on nimittäin tullut puolen vuosikymmenen ikään. Siis viisi vuotta olemme pitäneet vähittäismyyntiliiketoimintaa. Omin voimin rahoitettua, omin voimin rakennettua, omin voimin kasvatettua bisnestä. Tässä voisi skoolata jo ihan pelkästä siitä ilosta, että firma ei ole mennyt konkurssiiin. 

Aika monet nimittäin menevät, eikä siinäkään mitään ihmeellistä saati nyt noloa ole. Loppuvathan työsuhteetkin, miksi siis eivät yrityksetkin. Joten onhan se nyt ihan hitonmoinen saavutus, että täällä ollaan vielä viiden vuoden jälkeenkin ja työllistetään itsemme lisäksi joukko muitakin ihmisiä. Vá! (Vau!)

Ilokseni huomaan että Finnska Búðin - eli alunperin Suomi PRKL! Design - on ollut mukana täällä blogissakin ihan alkuajoista saakka. Kun kerroin ulkomaailmalle, että teen muutoksia työelämässä ja että tällaista businesta suunnitellaan erään Maarit Kaipaisen kanssa, tein sen ihan ensiksi tänne blogiin.

Kun mukaan remmiin tuli Piia Mettälä ja aloimme laajentaa myymälää, siitäkin tuli huhuiltua blogosfääriin. Te olette olleet minun virtuaalinen tsemppiryhmä, kiitos siitä ihan jokaiselle, joka näitä juttuja on lukenut. Tähän sydän.


Pari vuotta sitten otettiin riskiaskel kohti isompaa ja muutettiin suureen kauppakeskukseen. Remontointiin koko saakeli kesä.  Olen tästä ikuisessa kiitollisuudenvelassa Maaritille ja Maaritin perheelle, jotka remppaa eniten tekivät. Uusi kauppa avattiin elokuussa, vauva syntyi syyskuussa eli aika puolipallonahan eli puolitoimintakyvyttömänä siellä laudanpätkiä yritin sahailla. Melkoista teutomista, joten ei kai siis mikään ihme, että kuopuksesta tuli tuollainen tempojaotteinen ihana mörssäri.

Nooh. Sitten kului muutama kuukausi ja alettiin sunnitella uutta myymälää. Ja Sitten toteutettiin se. Ja hieman myöhemmin myytiin se pois.

Aikamoista sykkeennostatusta, kun taaksepäin katsoo. On tässä siis kauppiaan uralla tullut pari kertaa toisteltua vähän kovempaankin ääneen: Kun usko alkaa loppua olet perillä. Ja perille on aina jotain kautta tultu:


Saan usein kyselyjä oman kaupan tai kahvilan perustamisesta. Kivijalkabisnes on aika tyypillinen esimerkki yksityisyrittäyydestä, ja siksi monet yksityisyrittäjän urasta haaveilevat näkevät usein itsensä omassa kivijalkaputiikissa, kukkakaupassa, jäätelökioskilla tai kahvilassa. Kirjoitin Unelmahommissa-kirjaan kattavan luvun kivijalkabisneksestä ja siinä menestymisestä (kaupantekijä kun olen niin toki sopii tässä kohtaa kertoa, että tuota kirjaa voi ostaa hyvään hintaan esimerkiksi Adlibriksestä*). Kirjasta löytyy siis kattava määrä ravintoa tiedonjanoon, mutta tässä muutama pointti pintapuolisesti syvällisellä viiden vuoden kokemuksella.


Kivijalkabisnes vaatii pitkäjänteisyyttä ja rahaa.

Liiketoiminta, joka vaatii varastoja, liikepaikan ja paikalle käveleviä asiakkaita ei ole helppoa. Alalla on vaikea tehdä rahaa, jos haluaa samalla pitää kiinni säädyllisestä työntuntien määrästä. Perustaminen vaatii pääomaa eli joko omaa rahaa, kavereiden rahaa, sijoittajien rahaa tai pankkilainaa.



Tärkeintä on myynti...

Kassakoneen on kilahdettava ja ovipumpun käytävä tarpeeksi tiheään. Jokaisella kaupalla pitää olla oma tavoitemyynti. Kaupanpitäjän on pakko tietää, paljonko on vähintään myytävä, jotta toiminta kannattaa. Sillä minimimyyntimäärillä ei juuri tehdä voittoa, mutta maksetaan laskut eli sisäänostetut tuotteet, myyjien palkat, eläkemaksut ja muut palkkojen sivukulut, vuokra, sähkö, internet, vesi, lämmitys, varashälyttimet, henkarit, myyntipöydät, peilit, sovituskopit, klemmarit, printterin paperi, äänentoistolaitteet, mainoskulut, graafikon palkkiot, kassajärjestelmä, luottokorttimaksujen kulut ja ne pesuaineet, joilla kaupan takahuoneen vessa pestään.


...eli löytää oikeat tuotteet...

Mitkä tuotteet myyvät? Se on kysymys, johon ei löydy yhtä vastausta. Kauppiaan pitää osata ottaa myyntiin asioita, joille on markkinoita eli joita ihmiset haluavat ostaa. Yksi tai kaksi hittituotetta ei riitä mihinkään. Asiakkaat ovat erilaisia ja heillä on eri päivinä erilaisia tarpeita. Kalliimpien tuotteiden lisäksi hyllyihin on siis otettava myös sellaisia tuotteita, joita asiakkaat ostavat ilman sen suurempaa harkintaa. Jokaisen tuotteen kohdalla pitää siis miettiä seuraavat asiat: Kävisikö tämä kaupaksi? Millä hinnalla se kävisi kaupaksi? Jääkö hinnasta tarpeeksi katetta kaupalle? Millaisella maksuaikataululla sen voi ostaa sisään? Jos tuote ei myy vaan alkaa haista varastossa, miten siitä pääsee eroon?

...ja tuotteille oikea hinta. 
Tuotevalintaa tehdessä on jatkuvasti pidettävä mielessä tuotteen hinta, jolla se menee kaupaksi. Tuote pitää osata hinnoitella oikein: se ei saa olla liian kallis verrattuna kilpailijoihin tai samoja tuotteita myyviin verkkokauppoihin, mutta sitä ei saa myydä liian halvallakaan. Kauppa rahoittaa katteella – siis myyntihinnan ja ostohinnan välisellä erotuksella – aivan kaiken palkoista vuokriin, kassajärjestelmästä lattianpesuaineisiin. Jos kate on liian pieni, kauppa tukehtuu maksamattomien laskujen alle hyvin nopeasti.



Nevö forget: sijainti ja myymälä 

Tuotteiden ja hinnan lisäksi kivijalkabisneksen myyntiin vaikuttaa todella paljon myös sijainti ja myyntitila. Ensiksi mieti, keitä ovat asiakkaasi ja missä he liikkuvat. Sitten mieti, millaisessa ympäristössä he ostavat. Kauppa ei ole vain myytäviä tuotteita rivissä hyllyssä eikä kahvila ole vain paikka, jossa joku kaataa kahvia kuppiin. Liiketilan täytyy välittää asiakkaille myös tunnelmaa, elämyksiä, tunteita ja tarinoita. Ne tekevät bisneksestä ainutkertaisen ja vaikeasti kopioitavan. Hyvä liiketila saa asiakkaan viihtymään, palaamaan ja lopulta toivottavasti myös kuluttamaan rahaa.


Ole hyvä myyjä, diggaa tuloksen tekemisestä.

Palvelu on tärkeää myyntityötä. Asiakas on hurmattava ja pidettävä tyytyväisenä joka kerta uudestaan - myös ja etenkin reklamaatiotilanteissa. Siitäkin haluan kehua meidän hyvää tiimiämme - eli Maaritia ja Piiaa ja meidän työntekijöitä, jotka kaupalla sen myynnin oikeasti tekevät - siitä, että meidän myymälämme on palkittu kahdesti ostoskeskuken mystery shopping -tutkimuksessa parhaasta mahdollisesta asiakaspalvelusta. Rock on!


Ilman luotettavaa tiimiä ei ole MITÄÄN. 

Yksi ihminen ei pysty mitenkään tekemään kaikkea. Siksi tärkeimpien kollegoiden on muodostettava hyvä ja tiivis tiimi. Yksi hyvä keino jakaa työn ja vastuun määrää on yhteisomistajuus. Huomasin itse parin kauppiasvuoden jälkeen, että kärsivällisyyteni ei riitä olla läsnä joka päivä kaupan liiketoiminnassa. Halusin tehdä kaikkea muutakin: kirjoittaa, blogata ja järjestää hevosmatkoja. Niinpä päätimme, että meistä omistajista Maarit ja Piia keskittyvät kaupantekoon täysipäiväisesti ja minulle jäi luonteva rooli takapiruna ja vierailevana takahuoneen tonttuna. Meillä on ollut ilo saada tutustua, perehdyttää designin kaupallistamiseen ja saada itse oppia suomalaisilta design-alan harjoittelijoilta. On ollut niiiiin iso ilo tutustua heihin jokaiseen. He ovat kaikki olleet tärkeä osa tiimiämme.


Se että joku työ – oli se sitten kauppiaan, kirjailijan, lentäjän tai ammattiurheilijan työ – on mukavaa, ei tarkoita, että sen pitäisi aina olla helppoa. Intohimoinen unelmatyö ei tietenkään ole pelkkää liitelyä. Intohimoa tarkoittava englanninkielinen sana passion on itse asiassa peräisin latinankielisestä sanasta pati, joka tarkoittaa kärsimystä ja jaksamista. Intohimon toteuttaminen on joskus sellaista, jonka puolesta on oltava valmis vähän kärsimäänkin. Aikaa vievä työ voi olla kuluttavaa mutta silti hauskaa. Työn suuri määrä ei ole ongelma, jos työ itsessään inspiroi. Ongelmaksi työtaakka koituu sitten, kun työnteko vie enemmän voimia kuin antaa. 

Me koemme olevamme vielä saajapuolella. Maljat siis viidelle toimintavuodelle ja tästä eteenpäin, jibbee!

Kuvat: Piia Mettälä ja Björgvin Hilmarsson.

4 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu, vaikken yrittäjä ole enkä aiokaan, enkä edes myyntialalle. Mutta väitän, että tää monipuolinen kiinnostus kaikkeen on syy, miksi olen luokanopettaja. Voi häärätä siellä ja täällä ja ihan luvan kanssa.

    Ja mielenkiinnosta kysyn, että onko se teidän myymä liike edelleen olemassa? Menestyykö se? Vai olitteko onnekkaita siitä, että myitte juuri silloin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se edelleen on olemassa samalla nimellä, en tosin ole ehtinyt käydä katsomassa tarkemmin, mutta matkailijoita täällä
      riittää kasvavassa määrin eli kyllä ainakin asiakaspotentiaalia on.

      Poista
  2. Hieno saavutus! Onnea seuraavalle viisivuotiskaudelle!

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?