Turistikaupasta, terve!

Kun eilen kiersin ruuvia seinään kello kolmelta aamuyöllä ja sukassa painoi 16 tunnin mittaisen työpäivän kokoinen väsymys, sitä kävi väkisinkin mielessä se tuttu kysymys, joka tiukoissa paikoissa juolahtaa aivokuoreen. Eikö sitä rahaa yhtään helpommalla voisi tehdä? Mitä jos lähtisit likka muille hommiin!
Jotenkin juuri tällä hetkellä samastun näihin Reykjavík-monstereihin.
Tättärää.
Piiahan sen siinä päivittää kassajärjestelmää. Tässä vaiheessa noin 12 tuntia aikaa avaamiseen... 
Samaa aikaan Maarit diilaa villalankoja paikallisille neulojille, jotka tekevät meille törkeen hienoja villapaitoja. 
Samaan aikaan minä eväänhakureissulla. Yleensä en siis kaljaa juo (niinpä), muttan näin remppayönä oli pakko käydä kaivelemassa autotallin jääkaapista vähän sihautettavaa.
Viime yön huippunaistiimi: minä, Katja, Maarit ja Piia.
Viimeiset kaksi vuorokautta ollaan tyttöjen kanssa painettu melkein täyttä vuorokautta remontin kimpussa. Lahjatavarat vaativat vähän erilaista esillepanoa kuin isokokoiset vaatteet ja kengät, eli jouduimme rakentamaan aika monta uutta hyllyä ja pöytää. Aika s**tanan monta, tuntui eilen.
Ostallistu sinäkin Reykjavíkin kiinteistökuplaan ja osta matkamuistoksi oma (puu)talo!
Mutta piru vie, kyllä vain saimme kaupan auki aamulla 10. maaliskuuta. Päivämääränä, joka oli jossain hämärässä tammikuun alkyössä päätetty, kun palaveerasimme yhdessä lasten mentyä nukkumaan.

Siellä se siis nyt on, osoitteessa Laugavegur 27. Reykjavíkin Söpöin!
En itse juuri diggaa koriste-esineistä, mutta nämä ovat lajissaan kauniita. Vasemmalla huovutettu lammas, oikealla puusta veistetty kettu. Molemmat valmistettu käsin Islannissa.
Aah. Ja sitten.... Heti avaamisen jälkeen tänään aamulla, kun me vielä laittelimme otsa hiessä (ja ainakin minulla takaleuat vähän kireällä) hintalappuja tuotteisiin, tuli asiakkaita, Ja ne ostivat jotain, pari tulivuoriaiheista, käsin tehtyä kulhoa. Sitten tuli toinen asiakas ja osti ihanan neulotun islantilaismörön. Jengiä kävi tasaiseen tahtiin ja teki ostoksia, vaikka Reykjavíkissa oli annettu tänään myrskyvaroitus ja taivaalta tuli koko valikoima: vettä, räntää, rakeita ja lunta. Aloitus oli hieno; enpä malta odottaa kuinka kauppa käy aurinkoisina kevätpäivinä.
Toivoitte islanninkielisellä tekstillä painettuja pussukoita ja ostoskasseja. Tässä olisi tämmöinen :)
Nyt kun tämä yksi työasia on vihdoin valmis, voin palata taas takaisin normaaliin elämään. Nähdä esimerkiksi lapsia, käydä ruokakaupassa ja syödä jotain muutakin kuin Subwayn "patonkeja" ja urheilujuomia. Jos sitä pääsisi vaikka treeneihin huomenna ja ehtisi laittaa tiskit koneeseen. Ehjät villasukatkin olisivat huippujuttu löytää pyykkikorista. Hei ehkä voisin pestä pyykkiä! Mielellään myös lukisin eteenpäin niitä kolmea kirjaa, jotka ovat kaikki kesken. Taidan tehdä huomenna jotain tavallista. Jotain tosi söpöä!
Ikkunakurkkaus.
Niin, että voisiko sen rahan helpommalla tehdä? No aivan saletisti voisi. Olen huomannut tämän  varsinkin kun noita ekonomien keskipalkkataulukoita olen silmäillyt. Mehevä kuukausipalkka ja sen lisäksi päälle viikonloput vapaana ja lakisääteiset kesälomat, sairaan lapsen vanhemman lomaoikeus, liiketoimintavastuu mutta ei henkilökohtainen vastuu ja palkka tipahtaisi tilille joka kuukausi ilman että pitäisi laskeskella mitään. Mutta arvaatte varmaan. En kyllä vaihda. En todellakaan lähde muille töihin.

Diggaan tästä tekemisen vapaudesta, omien ideoiden kokeilusta ja toteuttamisesta ilman "meidän strategia says nööööyyyy" -rajotteita. Sitä paitsi mikään ei ole siistimpää kuin se, että omaa rahaa saadessaan tietää, että mä ihan oikeasti tein tän ihan kokonaan itse. Omien kontaktien, omien ideoiden, omien kollegojen ja omien käsien avulla. Vaikka mulla ei virkkuukoukku kädessä pysykään, taitaa minussa silti pohjimmiltaan olla vähän Tee Se Itse -hifistelijää.
Minä itse huom. porasin rei'ät missä nuo oikeanpuoleiset lampaannahkapussukat roikkuvat. 
Tämä kortti lunneineen saa mut joka kerta nauramaan holtittomasti. En kes-stä!
Siinä se on. Jeejee!
Kiitos, kiitos ja kiitos kaikille tajuttoman paljon tosi upeaista matkamuistovinkeistä! Niitä oli ilo lukea, niistä inspiroitui ja osa vinkeistä on jo otettu käyttöönkin (esimerkiksi se hevosenjouhitee, mistä en ollut aikaisemmin edes kuullut!!). Kirjan voitti nimimerkki Punanen. Laitahan mulle meilillä (satu ät suomi . is) osoitetietosi niin saat kirjan postissa. Onnittelut!
Meiltä saa myös villalankoja. Itsehän en tajua käsitöistä mitään mutta kollegani valaisivat että näissä on islanninlampaanvillan lisäksi mukana myös silkkiä. Tulee kulemma hienoja myssyjä ja puseroita.
Suklaasta ymmärrän paljonkin. Omnom on Islannin parasta artesaanisuklaata. Kundeilla on tässä keskustassa oma pieni suklaatehdas ja ilmeisen lahjakakaat pakkaussuunnittelijat. Herkku sisältä ja ulkoa. Aivan kuin tämä kauppakin. Ja sen omistajat. Tirsk.

Tunnisteet: , , , ,