Meillä ei ole kotona vaakaa. Kätilökäynneilläkin on ollut vain yksi pyydetty punnitus: ensimmäisellä kerralla. Ihan omasta mielenkiinnosta olen kuitenkin neuvolakäynneillä katsonut, paljonko painoa on tullut lisää. Kokosin datasta iloksenne tällaisen excel-käppyrän.
Paino pysyi lähes samassa yli ensimmäisen raskauspuolikkaan. (
Tilanne viikolla 17.) Mutta olokin oli kyllä erinomainen.
Jatkoin liikkumista samaan malliin kuin ennenkin ja söin hyvin vähän enemmän kuin tavallisesti. Vatsa tuntui koko ajan täydeltä ja olo kylläiseltä. (
Tilanne viikolla 24)
Viimeisen kolmanneksen alussa painoa alkoi tulla lisää ja tuli muutamassa viikossa melkein kymmenen kiloa. (
Tilanne viikolla 33) Sikiö alkoi kasvaa ja oma liikkuminen kävi hankalammaksi, mutta syömistä jatkoin entiseen malliin. Ylämäissä alkoi hengästyttää ja suonikohjut kasvaa. Mitä vähemmän liikuin, sitä huonommalta olo tuntui. Tämä viikko on tuntunut tuskaisen pitkältä ja turvonneelta, koska en ole juuri poistunut kotoa. (
Tilanne viikolla 40.)
Muistuttaa kovin viimekertaista kierrosta. Jos sama toistuu - ja eiköhän se toistu - painosta jää synnytysosastolle hulppeat 4,5 kiloa ja loppua saa pusertaa pois kiukulla koko seuraavan vuoden, että mahtuisi jälleen samat vaatteet päälle ja olo tuntuisi omalta.
Omalla kohdallani imetys ei laihduttanut. Päinvastoin: kotona olo lihottaa. Koska ei ole mitään muuta tekemistä kuin istua tai maata, lukea ja katsoa telkkaria ja seiniä ja ikkunasta ulos, tulee ahdettua turpaan liikaa ruokaa. Jos äitiyslomani olisi alkanut raskausviikolla 34 painaisin luultavasti nyt jo lähemmäs 80 kiloa. Ja juu, ostelen kyllä kaikenlaisia hedelmiä, juureksia ja vissyjä, mutta aina sieltä jääkaapain perältä löytyy paketti parmesania, jonka voi raastaa pastan päälle (kokonaan, tietysti) ja kuivaaapista jonkun salaperäisen tyypin kotiin kantama sipsipussiaarre dippeineen. Mumsmums.