Muistatteko kun vielä viime vuonna olin vakaasti sitä mieltä, että en ehkä koskaan uskaltaisi ottaa omaa lastani mukaan hevosharrastuksee...

Issikkavaellus lapsen kanssa

18.6.18 Satu Kommentteja: 15

Muistatteko kun vielä viime vuonna olin vakaasti sitä mieltä, että en ehkä koskaan uskaltaisi ottaa omaa lastani mukaan hevosharrastukseen? Ratsastus kun ei ole mikään riskitön harrastus ja kaikenlaista voi sattua ja on sattunutkin.


Noh. Jouduin kääntäämään takkini, pyörtämään mielipiteeni ja nielemään vielä sanani siihen päälle. Kyllä ratsastus on edelleen mielestäni harrastus, jossa on riskejä. Toisaalta niitä riskejä voi kyllä nähdä ihan missä tahansa, kun ympärilleen tarpeeksi pälyilee. Lapsen mielenkiinnonkohteet ovat aika fyysisiä: uinti, rullaluistelu, kiipeily, vaeltaminen, puissa kiipeily ja kuoroon pyöräily. Kaikessa tekemisessä voi sattua mitä tahansa. Riskejä voi minimoida, mutta niitä ei voi koskaan täysin poistaa. 

Esikoinen on niin hartaasti puhunut hevosista, ratsastuksesta, maaseudusta ja maatilan eläimistä, että en enää pystynyt vastustamaan voimistunutta kiinnostusta. Joten niinpä me lähdimme yhdessä tallille.


Viime viikolla vietin aivan täydellisen ihanaa työviikkoa Pohjois-Islannin maisemissa. Sain mahtavan matkailijaryhmän Suomesta ja kolusimme yhdessä viikon ajan pitkin Islantia. Ehdimme käydä Reykjavíkissa, ratsastaa kolmena päivänä maastossa, uida kuumissa lähteissä, vaeltaa vuoristossa ja laavapelloilla, käydä kuumilla lähteillä ja vesiputouksella. Osa kävi katsomassa merellä valaita. Viimeisenä päivänä ehdimme kaikki yhdessä kokea islantilaisen ilmapiirin tiivistymän, kun kannustimme Akureyrin kaupungin ulkoilmakisakatsomossa Islannin "voittoon" Argentiinasta lukemin 1-1.

Tälle matkalle annoin esikoiselle luvan tulla mukaan yhtenä ratsastajana. Islannissa on tapana ottaa välillä lapset työpaikalle mukaan, ja koska maatila oli esikoiselle entuudestaan tuttu ja lapsi on reipas ulkoilija ja myös itsekseen viihtyvää tyyppiä ja minä tiesin tilan hevoset kilteiksi, koin että ehkäpä tätä hevosasiaa voisi nyt kokeilla yhdessä tässä tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

Viikon aikana esikoinen täytti aivan kaikki odotukset. Vuoristovaelluksilla hän loikki meidän muiden edellä ja ratsastusreissuilla naama oli naurusta näkkärillä. Iltaisin hän hengaili huoneessamme lukemassa ja katsomassa piirrettyjä iPadilta, eikä mikään asia ollut koko viikon aikana huonosti. 


Ensimmäisellä ratsastusretkellä lapsen ratsu kulki käsihevosena. Esikoisella oli ohjat käsissä, mutta opas piti toisia ohjia omissa käsissään ja vastasi hevosen pysymisestä reitillä. Toisella kerralla lapsi esitti toiveen saada mennä yksin. Hän uskoi pärjäävänsä, enkä minä halunnut sitä uskoa horjuttaa.

Tiesin hevosen rauhalliseksi ja lapsen päättäväiseksi, joten annoin hänen yrittää. Ja kyllähän se pollen pää nousi tomerasti sieltä heinikosta, kun oli aika jatkaa matkaa tauolta eteenpäin. Kun käynnistä piti kiihdyttää hitaaseen tölttiin, esikoinen antoi tömäkästi pohkeita ja kannusti hop-hop-kehotuksella hevosta eteenpäin. Hänen ratsunsa oli tallin laiskeinta sorttia, eli jo pelkkään hölkkävauhtiinkin pääsy oli pienen työn takana. Liikuttavan hyvin lapsi kuitenkin jaksoi rimpulapohkeillaan pollea kannustaa. Hymy ei hyytynyt kasvoilta ratsastuslenkin aikana kertaakaan.



Ensi vuonna olisi taas luvassa tällainen issikkavaellus aloittelijoille ja vähemmän ratsastaneille. Nyt kun reissu on itse tullut testattua lapsen kanssa, voin kyllä lämpimästi suositella sitä myös alle 10-vuotiaille, luonnosta kiinnostuneille lapsille, jotka jaksavat liikkua ulkona ja tykkäävät eläimistä. Minulla on vähän sellainen kutina, että ainakin yksi yli-innokas palaa halusta päästä jälleen mukaan.

Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta kun käytännössä kokeilin islantilaisille tyypillistä tapaa ottaa  välillä lapset mukaan töihin. Omaksikin yllätyksekseni täytyy myöntää, että kun työnsin omat ennakkoluuloni ja pelkoni siitä että lapsi häiritsee muita tai on tiellä työasioissa lukemattomine keskeytyksineen sivuun, huomasin koko palapelin toimivan oikein mallikkaasti. Hän kulki mukana yhtenä matkaajista. Yksi reissun omia ehdottomia tähtihetkiäni oli näiden ratsastus- ja vaellusosuuksien lisäksi se, kun lapsi itse ehdotti laavakentällä vaeltaessamme, että hän haluaisi laulaa kaikille meille suosikkilaulunsa, koska täällä ulkona on nyt niin kaunista. Voi nyyhkis. Maístrjarna lapsen laulamana Islannin karussa maisemassa oli kyllä liikuttavinta ikinä.




Jos nämä issikkavaellusjutut kiinnostavat, niin täältä löytyy muutama arkistojen aarre:

Issikkavaellus vapaan hevoslauman kanssa. Seitsemänkymmentä hevosta, parikymmentä ratsastajaa ja suuri Islannin erämaa. Mitä tällaisella reissulla oikein tapahtuu?

Vähän tai ei koskaan aikaisemmin ratsastaneille sopiva reissu, jonka aikana myös vaelletaan luonnossa ja pulikoidaan kuumissa uima-altaissa. Tällä matkalla voi jakautua kahteen tasoryhmään, kuten teimme viime viikollakin. Kokeneemmat menivät retket kovemmalla vauhdilla, aloittelijat tutustuivat islanninhevoseen käynnillä ja rauhallisella töltillä.

Syksyinen issikkavaellus. Kun maassa on ruska ja talvi lähenee, on ihanaa karauttaa tölttäävillä issikoilla ylös vuoristoon. Tämä reissu sopii keskitason ratsastajille. Viime vuoden syysvaelluksella pohdin itsekseni omaa ratsastushistoriaani ja sitä, kuinka olen suuresta hevostyttöydestäni huolimatta aina vähän myös pelännyt hevosia.

15 kommenttia:

  1. Tyttäresi kasvot kertovat kaiken oleellisen. Hän tulee varmasti muistamaan tuon reissun aina. <3
    p.s. Ihan kamalan matkakuumeen aiheutit taas. Olen luvannut itselleni Islannin matkan 40-synttärilahjaksi, ja synttärit alkavat lähestyä. Josko ensi kesänä pääsisin mukaan... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ensi kesänä messiin, tervetuloa :-)

      Poista
  2. Moikka! Ollaan lähdössä elokuun puolessa välissä 5 päivän mittaiselle issikkavaellukselle. Mennään vapaan lauman kanssa ja luinkin jo kokemuksiasi sellaisesta reissusta :)

    Onko täällä jo olemassa joku pakkauslista tms. mistä vois vähän kattoa että iteltä löytyy kaikkea tarvittavaa :D tai olisko muita vinkkejä antaa ensikertalaisille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa! Reissusta tulee varmasti ihan mahtava! Minne päin te menette? Mulla ei ole pakkaulistaa vielä täällä blogin puolella, mutta sellainen pitäisi kyllä ilman muuta tehdä. Yritän vielä kesäkuun puolelle sellaisen raapustaa; siitä olisi varmasti iloa monelle!

      Poista
  3. Miten tärkeää lapselle tuo tunne siitä että häneen ja hänen taitoihinsa luotetaan :) iloisen näköinen muksu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on ollut kyllä ihan pähkinöinä; parasta kuulemma ikinä <3

      Poista
  4. Mua alkoi nyt todella kiinnostaa nämä vaellukset! Kuulostaa aika täydelliseltä meiningiltä. Pistän mieleen mahdollisia tulevia reissuja ajatellen. :) PS. Ihanat kuvat! Vaikka aikanaan vain muutaman vuoden on/off ratsastin, niin näistä tuli vahvasti hevosikävä sieluhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viola! Onneksi heppailun voi aloittaa aina uudestaan. Ja mäkin teen tätä ns. kausiharrastuksena. En jaksa talvisin lähteä ulos jäätymään, eikä maastossa oikein lumen ja jään takia kovin pitkälle edes pääse. Kesäisin sitten senkin edestä; muutama viikko intensiivisesti niin saa lajienergiat koko talvelle.

      Poista
  5. Kiitos vielä Satu upeasta reissusta! Voin kaikille muille suositella täydestä sydämestäni. Tyttäresi oli niin reipas, että hän sopi todella hyvin porukkaan mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla <3 Kiitos Sandra tooooosi paljon ihanasta reissusta, oli kyllä rentouttavin ja hauskin työviikko pitkään aikaan. Olin tosi iloinen siitä, kuinka hyvä reissuporukka meillä oli. Tykkäsin!!

      Poista
  6. Lapset tosiaan voivat olla mukana vanhempien töissä - eivät kaikki lapset, eivätkä kaikissa töissä, mutta kuitenkin. Minun esikoinen nyt 5 v. on ollut pakosta mukanani tanssimaailmassa erilaisissa työjutuissa, nuorin nyt 1 v. taas enemmän opiskeluskenessä. Meillä tämä on toiminut tähän asti. Luulen, että lapsikin (lähinnä tuo esikoinen vielä) on oppinut paljon. Hän on saanut olla äidin kanssa, nähdä juttuja ja erilaisia ihmisiä. Toimistotyössä eivät lapset varmastikaan viihdy, kun pitää olla hiljaa, paikallaan eikä vanhempi pysty työltään kommunikoimaan, mutta muunlaisissa töissä voi olla hyväkin, että lapsi näkee mitä vanhemmat oikein tekevät. Myöskin lapsen persoona vaikuttaa.

    Tuollaiselta ratsastusmatkalta jää jo 10 vuotiaalle kivat muistot loppuelämäksi. Varsinkin se, että saa olla äidin kanssa tekee matkasta vielä hienomman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toimistohommiin en voisi ottaa, ainakaan kuopusta ü. Esikoinen saattaisi tunnin pari viihtyä iPadilla, mutta aika nihkeää se olisi... Toki tosi tarkkaan pitää aina miettiä se, miten lapsen mukaanotto vaikuttaa työskentely-ympäristöön esim. kollegoihin. Oon sitä mieltä että töihin saa tuoda oman henkilökohtaisen itsensä, mutta kuitenkin aina niissä rajoissa, ettei aiheuta muille ns. hepulia.

      Poista
  7. Uuh, paras myyntipuhe ikinä. Meillä 8 vee kärttää ratsastusjuttuja ja minä myös itseni ipanana riittävästi kopukoiden kanssa teloneena olen vielä vastustanut. Nyt olen luvannut, että ensi kesänä 2. luokan ja luistelukauden jälkeen on luvassa neidille heppailu-palkinto. Ja tässähän se olis täydellisessä muodossa meille molemmille. Ja samalla äiti-tytär laatuaikaa. Onko sulla jo tietoa, osuuko samaan aikaan tän kesän reissun kanssa tämä lapsiystävällinen aloittelijasetti? Tai mihin siis ajoittuu?
    Samalla myös pidän jo valmiiksi sormet ristissä, että omasta lapsesta löytyisi samoja ominaisuuksia oudossa ympäristössä 😊

    VastaaPoista
  8. Siistii, että tytär sai olla mukana. Mun reissusta jo pari vuotta aikaa mutta vähintäänkin yhtä onnellinen olin siellä. Ja joo, kyllä sinne aina vaan tekee uudestaan mieli tulla. Oispa ollut hienoa kuulla tuo laulukin <3

    VastaaPoista
  9. Hei, vaikuttipa ihanalta tuo teidän reissu. Kävimme kevätlomalla Suomessa kokeilemassa issikkaratsastusta kun täällä Hollannissa niitä ei juurikaan näe. Molemmat ratsastetaan, mutta meno on vähän erilaista metsässä issikalla kuin kouluponilla maneesissa =) Toivottavasti reissuja lasten kanssa vielä tulee lisää. Terveisin Ritu

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?