Heinäkuun puolivälissä hevosnainen sisälläni ylitti itsensä. Lähdin viikon mittaiselle islanninhevosvaellukselle vapaan hevoslauman kanssa...

Islanninhevosvaellus vapaan lauman kanssa - Q&A

22.7.17 Satu Kommentteja: 14

Heinäkuun puolivälissä hevosnainen sisälläni ylitti itsensä. Lähdin viikon mittaiselle islanninhevosvaellukselle vapaan hevoslauman kanssa. Actionia, vauhtia ja komeita hevosia jaettiin isoimmalla mahdollisella kauhalla. Kirjoitin reissusta fiilistelyjutun heti matkan jälkeen. Sen jutun jälkeen tipahteli monia kysymyksiä. Kiitos kaikista reissua koskevista uteluista - on ollut aivan mahtavaa saada niitä  ja huomata, että muitakin kiinnostaa. Vastaan nyt kaikkiin yhteisesti. Ja jos kysyttävää jää, viesteilkää kommenttikenttään. Lupaan vastata yhtä nopeasti kuin hikinen issikka käy mutalammikkoon piehtaroimaan!





Hevosvaellus vapaan lauman kanssa - siis mitä ihmettä?
Jep, sitäpä juuri. Keskellä juoksee hevoslauma, edessä ja takana ratsukkoja. Vauhti on välillä hurja, mutkat tiukkoja, ylämäet jyrkkiä, alamäet pitkiä ja mutapellot märkiä. Tosin mahtuu reissuun myös muutamia kävelyvauhtihetkiäkin, tasaisten peltoaukeiden ylittämistä, metsässä samoilua ja peltotiellä ratsastamista. Maasto on joka päivä erilainen ja upeat maisemat vaihtuvat sellaista vauhtia, että pää tulee kaikesta kauneudesta melkein kipeäksi. 

Tällä reissulla 18 hengen ryhmämme ja neljä opasta etenivät vajaa pari sataa kilometriä kuuden päivän aikana noin 70 hevosen kanssa. Ratsastuksesta levossa olevat hevoset juoksevat vapaana, ja ratsukot kulkevat vapaan lauman edessä ja takana. Koska vauhti on kova, hengähdystaukoja pidetään usein. Yhden ratsastuspäivän aikana hevosta vaihdettiin kolme tai neljä kertaa päivän pituudesta riippuen. 


Täytyykö olla kokenut ratsastaja?
Täytyy, eikä tästä voi joustaa. Vapaana juoksevat hevoset määräävät vauhdin. Koska hevoslaumaa täytyy ohjata ja katsoa ettei siitä kukaan karkaa porukasta omille teilleen, ratsut pysäytetään vain silloin, kun lauma on pysähdyksissä eli esimerkiksi taukojen aikana. Silloin hevoset ohjataan laitumeen ja päästetään ruokailemaan ja juomaan. Taukojen aikana ehtii käydä laavakiven takana pissalla, syödä omat eväät ja vaihtaa vaikkapa ratsastuksen aikana kastuneet vaatteet kuiviin. Laidunlankaa, kengitysvälineitä, eväitä ja matkatavaroita kuljettava auto seuraa reissuryhmää pysähdyspaikoille. Ratsastuspäivät ovat pitkiä, eikä aina voi etukäteen tietää, miten lauma käyttäytyy. Olen itse vaeltanut issikoilla viimeisen seitsemän vuoden aikana yli tuhat kilometriä pitkin Islannin maastoja, mutta muuta en sitten ratsastuksen saralla juuri osaa. Tämänkertaisella matkalla olin ryhmän kokemattomin, mutta pärjäsin mukana hyvin. Fyysinen kuntoni on hyvä ja sisuakin riittää, ne korvasivat osan teknistä ratsastustaitovajettani.


Mitä päivän aikana tehdään?
Ratsastetaan, satuloidaan, ratsastetaan, satuloidaan, ratsastetaan... Vauhti on useimmiten töltti ja laukka, joillakin hevosilla ravi (auts!), passiakin mentiin ja kiitolaukkaa. Ryhmä jaetaan kahtia: eturatsukkoihin ja takaratsukkoihin. Takana menevät aavistuksen hitaammat hevoset ja ne, joiden hermot kestävät ratsastajien huutoa. Perässä tulevien ratsastajien pitää nimittäin välillä äänellä komentaa edessä kulkevaa laumaa kasaan. Edessä menevien pitää mennä lujempaa kuin lauma, jotta vapaana kulkevat hevoset eivät pääse ohi ja karkuun. 

Ratsastuksen ohella syödään ja nukutaan, yhden kerran käytiin uimassa. Muutama reissuporukastamme harrasti geokätkentää ja lähti iltasella etsintään. Islannin perämaastoistakin löytyi kuulemma kätköjä, jee!

Näillä matkoilla muuten sana hevosvoima saa kyllä ihan uuden ulottuvuuden. Kun seitsenkymmenpäinen hevoslauma jyrää jäätikköjoen päälle rakennetun sillan yli, kopisee kovempaa kuin koskaan ennen. Se ääni tuntuu ihan sisuksissa asti.


Missä yövytään, missä syödään, missä kuivataan vaatteet kun sataa?
Siis jos sataa. Etelä-Islannissa on ollut sateinen ja kylmä kesä, pohjoisessa on riittänyt aurinkoa ja sinistä taivasta. Kesäkuun reissulla oli hyvä ilma, samoin tällä heinäkuun vaelluksella. Saimme sateen niskaamme vain kerran ja sekin kuuro oli niin lyhyt, että kastuneet vaatteet kuivuivat päällä päivän aikana.

Yövyimme makuupusseissamme maaseutuhotellissa, vuoristomajassa ja patjoilla vanhassa koulurakennuksessa. Aamiaisella keitettiin pari ylimääräistä termaria kahvia ja teetä, pakattiin eväsleivät ja pullapussit mukaan varusteautoon. Eväslounastauko pidettiin puolenpäivän aikaan hevosten levätessä. Illalla päivän päätteeksi syötiin yksinkertaista retkiruokaa - kuten esimerkiksi nakkipastaa, kalaa ja lammaspataa. Ruokailukertoja on päivän aikana vain kolme, eli jos on nälkäistä tyyppiä, kannattaa tällaisille reissuille varata mukaan esimerkiksi suklaapatukoita ulkotakin taskuun.

Jos sataa, märät vaatteet voi kuivata majoitustiloissa päivän jälkeen. Tallilta saa lainaan paksut sadevaatteet, kypärän, hanskoja ja kärpäsverkon, joka pitää paikoittain parveilevat pikkukärpäset poissa pään ruumiinaikoista.





Missä vessa?
Majapaikoissa on sisävessat, mutta tauoilla kyykitään kiven takana tai pusikossa, jos sellainen maisemasta löytyy. Vessataukoa ei voi pitää kesken ratsastuksen, sillä lauma ei pysähdy odottamaan yhden pissahätää. Seurapiirirakosta on siis myös näissä kavioseurapiireissä verraton etu.

Miten tämä hevosvaellus eroaa niistä muista järjestämistäni hevosreissuista?
Tällä reissulla ainoastaan ratsastetaan. Sehän on kreisin siistiä! Tämä tarkoittaa myös sitä, että muuta ei juuri ehditä tekemään. Aikaa uimiselle, omin jaloin vaeltamiselle ja museokäynneille ei valitettavasti juuri jää. Olemme keskellä islantilaista erämaata, jossa useimmiten ei toimi edes kännykkä. Kioskeihin tai kauppoihin ei voida lähteä edes autolla - lähin kauppa kun saattaa olla yli sadan kilometrin päässä. Tämä reissu vaatii ehdotonta ratsastusfanitusta, erähenkeä ja hyvää kuntoa.


Matka sopii kokeneille ratsastajille, jotka haluavat ratsastaa issikoilla maastossa, tykkäävät vauhdista eivätkä vierasta ajatusta 20-35 kilometrin mittaisista päivävaelluksista töltin ja laukan tahtiin. Jos haluaa kokea Islannista muutakin, suosittelen lähtemään esimerkiksi näille mahtaville hevos- ja vuoristovaellusreissuille, joissa päiväratsastusten ohessa ehditään kokea kaikkea muutakin ihanaa Islantia. Nyt syksyllä vetämäni syysreissu on erinomainen kombo näitä kahta matkaa. Teemme yhden päiväratsastuksen, ehdimme käydä uimassa kerran tai pari, teemme kaksipäiväisen vaelluksen rauhalliseen laaksoon ja sen jälkeen kaksipäiväisen vaelluksen ylös vuorille, jossa nukumme vuoristomökissä. Pääsemme kokeilemaan eräilyä hevosten kanssa, mutta mukanamme ei kulje vapaata laumaa ja vauhti on rauhallisempi.


Oletko sinä ratsastusopas? 
No herrantähden, en missään nimessä! Enhän minä ole edes kovin kummoinen ratsastaja. Kokenut ryteikköjen läpi painelija, karaistunut takapuoli ja kovettuneet ohjaskämmenet, mutta kuitenkin hitaamman vauhdin ystävä. 

Nämä työviikkojeni ehdoton kerma eli hevosmatkat, joissa minä olen matkajohtajana järjestää yhteistyötallini ja hyvät ystäväni eli Polar Hestarin omistajaperhe ja matkat myy Suomessa matkatoimisto Saga-Matkat. Minä vedän bussiopastukset, suunnittelen ohjelman & viihteen, vastaan juomatölkkien jäähdyttämisestä, kuljen ryhmän mukana kaikki päivät ja keksin oheisohjelmaa, jos aikaa jää. Polar Hestar järjestää hevoset, ratsastusoppaat, yöpymiset ja ruokailut. He raahaavat reissulle mukaan myös noita kuvissakin vilahtavia lampaanpäitä punaisessa muovilaatikossa. Niin, siis älkää peljästykö. Pieni tarkennus on paikallaan: lampaanpäät ovat oppaiden omia lounaseväitä, me vähän tavallisemmat ihmiset tyydymme voileipiin ja hedelmiin, kleina-munkkeihin ja kuumaan kahviin. 



Lähtisitkö uudestaan?
No herrantähden, todellakin lähtisin! Tämä oli tosi kivaa, ryhmäfiilis mahtava ja säätkin suosivat. Ensi kesän hevosmatkat tulevat myyntiin loppusyksystä ja tarkoitus olisi saada ohjelmaan mahtumaan yksi vastaava pitkä vaellus vapaan lauman kanssa. Ennen ensi kesää pääsen vielä kerran tölttityömatkalle unelmahommiin. Syyskuun alussa starttaa viikon mittainen maaruskaseikkailu Pohjois-Islannin vuoristoon ja laaksoihin. HÚ!

Lisälukemista näistä reissuista löytyy aikaisemmista blogijutuistani:

- Kuvia menneiltä hevosreissuilta
- Vuoden 2016 hevosmatkatarjonnan fiilistelyä (aurinko porotti tänä kesänä etenkin heinäkuussa, huh!)
- Ajatuksiani vetämieni reissujeni olemuksesta - miten olla pakettimatka olematta "pakettimatka"
- Tunnelmointia ja melkein liian kesäiset kuvat vuoden 2015 reissulta (aurinko ihan oikeasti paistoi joka päivä, aivan uskomaton kesä...)
- Ensimmäisen eli vuoden 2013 matkan asiakaskokemuksia

14 kommenttia:

  1. miksi noissa ei ole hintoja tuossa nettisivulla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko Saga-Matkojen nettisivuja? Siellä on hinnat jokaisen myynnissä olevan matkan kohdalla. Tulevien (ensi kesän) hinnat selviävät minullekin vasta loppusyksynä.

      Poista
  2. Telttaretki Pohjanmaalla kolmen lapsen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän aiheen ohi... Neuvoisin ottamaan hotellin. (En liiemmin pidä telttailusta ü)

      Poista
  3. Telttaretki Pohjanmaalla kolmen lapsen kanssa.

    VastaaPoista
  4. Kiinnostaisi tietää, että voiko tällaiselle hevosvaellukselle, jossa yhteistyötalli järjestää ruokailut, lähteä kasvissyöjä vai meneekö se liian hankalaksi? Ja kiitos kun olet kirjoittanut näistä hevosmatkoista, niistä on ollut ihana lukea! Ratsastusvaellus Islannissa on ollut monivuotinen haaveeni ja tämä vapaan lauman kanssa tapahtuva vaellus kuulostaa mielettömältä kokemukselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Meillä on ollut vegejä mukana myös näillä vaellusreissuilla ja se on toki ihan ok. Vakavien allergioiden kanssa on leiriolosuhteissa vähän vaikeampaa.

      Poista
  5. Mä niiii-iiiin haluisin lähteä mukaan... ehkä vielä joskus, niin ja voisko hintoja saada ilman lentoja - näin muualta tuleville?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos paikkoja on jäänyt matkatoimistolta yli, olen tehnyt muutaman kerran poikkeuksia jos ihmiset ovat olleet suoraan minuun yhteydessä. Eli hinta ilman lentoja ja kuljetuksia järjestyy poikkeustapauksissa. Niin kuin Islannissa on tapana sanoa: Thetta reddast, Kyllä se järjestyy :-)

      Poista
  6. Upealta vaikuttaa! Turvallisuushakuisena suomalaisena tuollaiselle reissulle haluaisi kuitenkin mukaan oman ratsastuskypärän, siitä kun tietää varmasti, että se ei ole pudonnut tai muuten vaurioitunut. Samoin (oma) turvaliivi olisi mukava. Miten omien (käytettyjen) ratsastusvarusteiden tuonti Islantiin onnistuu? Varsinkin sellaiset varusteet, joita ei voi pesukoneeseen laittaa (kypärä, turvaliivi, ratsastuskengät)?

    Miten tuollaisella pitkällä reissulla juodaan? Kiinnitetäänkö juomapullo satulaan ja saako sen vauhdissa käteen ja siitä juotua ilman, että pullo putoaa maahan?

    Jos lauma päättää vauhdin, pystyykö ratsastaja päättämään, meneekö oma hevonen laukkaa vai tölttiä? Ja laukataanko siellä kevyessä istunnassa? Joskus joulumaastossa mentiin superihana 3 km laukkapätkä kevyessä istunnassa, mutta sen jälkeen reidet huusivatkin armoa.

    Pitääkö tuollaisella matkalla olla ennestään kokemusta islanninhevosista vai käydäänkö ennen lähtöä tallilla läpi, miten hevonen saadaan tölttäämään? Olen ratsastanut reilu 25 vuotta, mutta saan hevosen "vain" kävelemään, ravaamaan ja laukkaamaan. Töltin avuista ei ole mitään tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helou! Saa ottaa oman kypärän mukaan, jos haluaa. Käytetyissä ridauskamoissa on tuontirajoituksia. Olen kirjoittanut niistä jutun tänne Tripsterin Islanti-oppaaseen, täällä siis lisätietoja: http://www.tripsteri.fi/islanti/ratsastusvalineiden-tuontirajoitukset-islantiin/

      Osa ratsastajista kantaa pientä 2 dl kokoista juomapulloa taskussaan, mutta ei siitä kyllä oikein pysty juomaan liikkeellä ollessa. Taukoja pidetään kuitenkin 30-50 min välein, joten juomaan ehtii silloin.

      Ratsastaja saa valita askellajin, yleensä töltti on se miellyttävin, mutta hevoset ovat erilaisia. Joillakin on kauhean hidas töltti ja nopeassa vauhdissa menevät mieluummin laukkaa, joillain on taas toisinpäin. Täällä päin laukataan satulassa istuen, mutta saa olla keyvessäkin istunnassa jos haluaa. Tärkeintä on oma ja hevosen mukavuus :)

      Ei tarvitse olla issikkakokemusta. Tölttiavut käydään läpi ennen matkaa ja siinä ratsastaessa oppii myös. Tärkeintä on että on kokenut hevosten kanssa, eli pysyy laukassa selässä, ei pelästy pientä actionia ja tietää, että aina voi pudota. Osa hevosista on todella nopeita ja niitä pitää pidätellä hurjasti. Osa taas on lungimpia, jotka tulevat takarivissä tölttiä ja laukkaa vähän hitaammalla tahdilla. Hevoset jaetaa kokemuksen ja omien toiveiden mukaan. Minä esimerkiksi tykkään rauhallisemmasta tahdista, eli menin koko ajan niillä takarivin hevosilla.

      Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua!

      Poista
  7. Kiinnostaisi tarkemmin, miten laumahomma toimii. Siis keularatsatajat määräävät suunnan ja toivotaan, että lauma suostuu siihen? Jossain taisit kertoa, että nopein ratsukko lähtee tavoittamaan mahdollisia karkulaisia. Käykö joskus niin, että lauman enemmistö lähteekin sitten tähän vikasuuntaan? Olisiko paimenkoiralle käyttöä?

    Saako laumaa siis komennetuksi kasaan huutokäskyin, vai annetaanko huudoilla ohjeita kärjelle?

    Kun nykyisin tukiauto kuljettaa laidunlangan (ja ehkä virittää sen valmiiksi?), miten toimittiin ennen kuin oli autoja? Lauman johtoyksilöt lieassa?

    Oli muuten elämys, kun miljuuna vapaata hevosta melkein tömisti automme yli Kjölurin tiellä! Silloin emme edes tienneet, mitä oli meneillään.

    Mirja

    VastaaPoista
  8. Varmaan vähän tyhmä kysymys, mutta miksi? Miksi ratsastaa vapaan lauman kanssa? Ihan vain elämyskö, vai onko taustalla joku "järkeväkin" syy? Toivon kovasti, että saisin vielä jossain vaiheessa rahat kasaan tuollaiseen reissuun, mitä syksyllä vedät :) -Elina

    VastaaPoista
  9. Infoathan täällä blogissa milloin ensi kesän matkat tulee myyntiin? Rahankeräys/säästäminen menossa ja melko kielitaidottomana tahdon ehdottomasti sellaiselle reissulle missä sibä olet mukana

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?