Oletteko ajatelleet muuttaa joskus takaisin Suomeen, minulta välillä kysytään. Vielä kertaakaan en ole vastannut myöntävästi. Lapsi...

Näitä asioita kaipaan Suomesta

27.5.18 Satu Kommentteja: 2

Oletteko ajatelleet muuttaa joskus takaisin Suomeen, minulta välillä kysytään. Vielä kertaakaan en ole vastannut myöntävästi.


Lapsille ja puolisolle Suomeen muuttaminen ei olisi edes paluu vaan muutto uuteen; hehän ovat syntyneet ja eläneet suurimman osan elämästään täällä. Minäkin olen kotiutunut tänne Islantiin niin hyvin, että muutto Suomeen ei tunnu vaihtoehdolta, jota tekisi mieli miettiä.

Ja tämähän ei tarkoita sitä, että en kaipaisi Suomea millään tavalla. Päinvastoin. Kaipaan joka helkkarin päivä jotain. Suomessa asuvia ystäviä ja perheenjäseniä ei varmaan tarvitsisi erikseen edes mainita, heitä on tottakai ikävä. Olisi hauskaa matkustaa metrolla mummolaan vartissa. Tai junalla parissa tunnissa. Tavata niitä Suomessa asuvia ystäviä viikonloppuna ja käydä lounastreffeillä ystävä-työkavereiden kanssa.

Suomesta kaipaan myös paljon kaikkea muuta. Listaanpa nyt ensimmäisenä mieleentulevat.

Joukkoliikenne. Voi universumin pierut, jos olisi ratikka, juna, metro tai edes tihein aikatauluvälein kulkeva paikallisbussi. On täyttä luksusta istua muutama tunti junassa, tehdä töitä työskentelyhytissä ja ostaa liikkuvasta kahvikärrystä kuumaa kahvia. Ja kas, olen perillä viidensadan kilomterin päässä ilman matkapahoinvointia, liikenteessä jumitusta ja perseen puutumista.

Julkinen liikenne on täällä Islannissa yhtä vähän tunnettu käsite kuin lämpimät kesäpäivät. Niiden tulemiseen ei voi luottaa. Islannissa äänestettiin tänä viikonloppuna kunnallisvaaleissa, ja Reykjavikissa vaalitappion kärsi juuri se puolue, joka halusi panostaa eniten joukkoliikenteeseen. Argh. Osa islantilaisista on niin jermuja yksityisautoilijoita, että ajatus bussiinhyppäämisestä tuntuu yhtä pelottavalta kuin verojen maksaminen.


Halvat hinnat ja lämmin sää. Suomessa on nämä molemmat! Tai siis noin niin kuin suhteellisesti ajateltuna on. Meillä on täällä Islannissa vielä näin toukokuussakin lapsilla kypärämyssyt päässä, koska tuulee niin kovaa ja kylmästi. Jäinen vesisaade piiskaa tulppaanit lakoon eikä nurmikkokaan oikein jaksa kasvaa. Kyllä vaan vähän keljuttaa nähdä aurinkoa hehkuvia valokuvia Suomen kesästä...

Ja ne halvat hinnat. Voi jumbe, jos lounaan saisikin 12 eurolla. Tai edes viidellätoista! Kuuden euron pitsaa saa täällä vain yhdestä paikasta ja se on marketin eineshylly. 

Asiakaspalvelu. Suomessa saa julmetun hyvää asiakaspalvelua melkein joka paikassa. Islannissa saa julmetun hyvää asiakaspalvelua paikoissa, jotka voi laskea kahden käden sormilla. Islannissa kun on aina menty kaverimeiningillä; kaikki tuntevat kaikki, ja koska kaikki ovat "kavereita" keskenään, hommat hoituvat vaikka ei niin kovasti ponnistelisikaan. Kunhan nyt vähän sinnepäin, kato.

Kun maassa on vain vähän ihmisiä, pääsee ohuellakin osaamisella aika helposti asiantuntijan asemaan. Sekin näkyy asiakaspalvelussa. Aika harvoin kukaan osaa vastata yhtään mihinkään, etenkään hankaliin kysymyksiin. Niitä heitellään kuin kuumaa nakkia henkilöltä toiselle. Islannissa on helppo asua niin pitkään, kun ei joudu mihinkään ongelmiin. Jos syystä tai toisesta joutuu, edessä on ihan helvetinmoinen suo. 


Suomenkielinen kirjallisuus ja kirjakaupat. Vaikka nykyään luen ja kuuntelen suurimman osan suomalaisesta uutuuskirjallisuudesta BookBeatin ja Storytelin kautta, ei mikään kyllä voita kirjakauppaa, jossa voi tarttua paksukantisiin kirjoihin, vertailla nahkeapintaisia kansia paperisiin, availla kirjoja ja katsella ensimmäisiä ja viimeisiä lauseita, lukea takakansitestejä ja miettiä, että onko sata euroa kirjakasasta järkevää. Ja sitten se ilo, kun poistuu kirjakaupasta kahden painavan kassin kanssa. Koska kirjoihin laitettu raha ei mene hukkaan.

Samasta syystä tykkään myös suomalaisista kirjastoista. Oli se sitten Rikhardinkadun kirjasto Helsingissä, Forssan kirjasto, Lemin kunnankirjasto tai Turun kaupunginkirjasto, aina tulee sisääntuloaulassa yhtä hyvä mieli. On niin hienoa tajuta se, että nämä kaikki muutkin ihmiset tässä ympärillä ovat tulleet tänne samaan paikkaan juuri kirjojen takia.

Sitä, että tajuan jatkuvasti kaiken. Se, että pystyn lukemaan uutisia ja tajuan niistä ihan kaiken, tuntuu hienolta. On mahtavaa kun voi tulkita ihmisten käyttämistä sanavalinnoista ja painotuksista ne oikeasti tärkeät viestit. Ymmärtää vitsit ja muistaa itsekin muutaman. Koen itseni vahvaksi, kun osaan kannattaa sosiaalisia tilanteita ja viedä niitä eteenpäin. En tunne itseäni hitaaksi, toiseksi, ulkomaalaiseksi. Suomesta ikävöin usein tunnetta siitä, että olen ajan tasalla. Täällä laavakökkäreellä tulen aina pari kierrosta jäljessä. 


Teatteri. Suomenkielistä teatteria on ulkomailla ikävä. Yritän jokaisella Suomen-reissulla käydä katsomassa yhden näytelmän, jos vain suinkin saan aikataulut sopimaan. Isojen teattereiden ohella tykkään erityisesti käydä Teatteri Avoimissa Ovissa

Listan viimisenä vaan ei vähiten tärkeänä: kalja. Siis ruokakauppa, josta saa keskiolutta! Ja ihan pikkukulmakaupassakin on kiva valikoima brittiläisiä siidereitä. Suomi tuntuu kovin keskieurooppalaiselta, kun täältä kaukaa mereltä katselee.

2 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus, pistää pohtimaan omaa näkökulmaa näihin suomalaisiin asioihin kuten vaikka säähän tai hintatasoon. Vastavuoroisesti näitä asioita kaipaan Islannista. Eniten ehkä sitä huikeaa luontoa. Sitä, että silmien eteen avautuu jatkuvasti jotain upeaa, fantastista ja ihanaa maisemaa. Olen alkanut nauttia valtavasti siitä puuttomasta aitiudesta, siitä, että maisema avautuu hyvällä säällä kilometrien päähän. Tosin välillä pilvet roikkuvat niin alhaalla, että tuntuu kuin niitä voisi koskettaa. Tykkään Islannin vaihtelevasta säästä. Jos aamulla sataa, niin se ei todellakaan tarkoita että iltapäivällä edelleen sataisi. Tai päinvastoin. Kotipaikkakunnallani ei ole satanut viikkoihin. Suomessa sää voi jumiutua päiväkausiksi, tai jopa viikoiksi samanlaiseksi. Ja aina kyseessä ei ole helleputki...Kaipaan myös islantilaisten tapaa järjestää jatkuvasti jotain tapahtumia. Koko ajan on jotain festaria sun muuta meneillään ja niihin osallistutaan isolla porukalla, "kaikki" ovat mukana. Minusta on upeaa ettei luontokohteilla ole alettu rahastaa, pääsymaksuja ei kerätä. Rahaa kerätään myymällä palveluita. Minusta on OK maksaa vessasta ja kahvista mutta päästä ihailemaan vesiputousta ilmaiseksi. Ja islantilainen jäätelönsyöntikulttuuri on ihailtavaa. Mitä en kaipaa, on törkeän kallis hintataso. Tosin pientä pudotusta kruunun kurssissa on tänä vuonna ollut havaittavissa. Onkohan huippu jo saavutettu? En myöskään kaipaa naurettaviin mittasuhteisiin yltänyttä turismia. Monin paikoin turisteja on jo aivan liikaa! Itse olen tehnyt ekan reissuni 2012 ja kuudessa vuodessa Islanti on muuttunut valtavasti! Turistimäärät ovat moninkertaistuneet. Jännää, etten miellä itseäni turistiksi vaikka minulla ei ole islantiin tulolle sen vakavampaa syytä kuin matkailu. Älyttömiin mittasuhteisiin kasvanut turismi koskettanee lähes kaikkia islantilaisia. Olen katsonut Yle Areenasta Koiramies kiertää Islantia sarjaa ja siinä on hyvin tullut esille kasvaneen turismin tuomat edut mutta myös se että massaturismi ei todellakaan ole pelkästään hyvä asia. Ohjelmassa on viitattu muutamaankin kertaan että Akureyriin tulisi saada kansainvälinen lentokenttä. Miten vakavasti sitä ollaan puuhailemassa? Pelkkää puhetta vai onko konkreettisia suunnitelmia? Turistovirtojen jakatuminen tasaisemmin ympäri maata helpottaisi varmasti paineitä etelän ruuhkaismilta alueilta. Itse koitan matkoillani suunnata aina pois turistien (muiden turistien) suosimilta alueilta. Tänä kesänä reitti vie geysir alueen ja Gullfossin ohi. Saa nähdä miten paljon ehdin ahdistua ennen Kjölurille pääsyä.

    VastaaPoista
  2. Tuo sun kiva kalja pulleroinen (lue pullo) on aina hauskaa luettavaa. Se on vähän niinku ennenvanhaan apulehessä: "missä jallu luuraa". Pienet hetket on taitolaji. Hyvää kesää sinulle, täällä aivan liian törkeä helleaalto.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?