Leivoin viime marraskuussa sata joulutorttua islantilaiselle turvakodille. Suomalainen ystäväni oli silloin kirjoitushetkell...

Vastoin tahtoaan Islannissa

18.5.18 Satu Kommentteja: 25

Leivoin viime marraskuussa sata joulutorttua islantilaiselle turvakodille. Suomalainen ystäväni oli silloin kirjoitushetkellä ollut Islannissa suomalaisislantilaisen lapsensa kanssa turvakodissa neljä kuukautta. Enpä olisi silloin mitenkään arvannut, että yli puoli vuotta myöhemmin tilanne on edelleen sama.


Nyt noin parivuotias lapsi on joutunut asumaan suurimman osan elämästään turvakodissa. Ystäväni on joutunut olemaan kohta kokonaisen vuoden poissa kodistaan ja poissa työelämästä. Asianajajakulut ovat nousseet suuriksi. Tässä tapauksessa kaikki on niin pielessä. Sekin, että en itse voi tarjota tästä toimittajana juttua minnekään, koska kyse on ystävästäni. Enkä halua antaa toiselle osapuolelle keinoja väittää, että olen puolueellinen, sillä olen todistajana huoltajuuskiistassa - sitten kun oikeusistunto joskus viimein pidetään. En ota tällä jutulla kantaa siihen, mikä ratkaisu olisi kaikkien osapuolten osalta paras ja eniten oikein. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka järjettömän hidas ja tehoton islantilainen oikeusjärjestelmä on. Tällaisissa tilanteissa tätä maata on  kerta kaikkiaan vaikea sietää.

Ystäväni kirjoitti kirjeen, jonka hän lähetti useampiin islantilaismedioihin tällä viikolla. Tänään yksi isoimmista sanomalehdistä julkaisi kirjeen verkkosivuillaan, joten minäkin voin sen nyt tässä julkaista suomen kielellä.




Kuvittele, että sinua pidetään vastoin tahtoasi kaukana perheestäsi ja kodistasi, joka odottaa tyhjänä. Unelmasi on muuttunut Mount Everestille kiipeämisestä siihen, että saisit mahdollisimman pian – tai edes joku kaunis päivä! – istahtaa ikiomalle sohvallesi, ja nipistää varmistaaksesi että se ei ole unta. Se, että olet vihdoin kotona.


Minua ja poikaani on pidetty Islannissa ”panttivankeina” jo lähes 10 kuukauden ajan. Lapseni päätettiin palauttaa Islantiin huoltoriitaa varten viime elokuussa 2017, ja siitä lähtien olemme asuneet turvakodissa Reykjavikissa. Missään muussa Euroopan maassa emme olisi enää moneen kuukauteen olleet täällä virumassa. Päätös suuntaan tai toiseen olisi jo tehty. 
Lapseni isä pitkittää huoltoriitaa tahallaan. Hän ja hänen asianajajansa ovat keksineet lukuisia tekosyitä ja viivytyksiä, ja Islannin oikeusjärjestelmä sallii kaiken. Lapsen etu olisi, että tällaiset asiat hoidetaan mahdollisimman äkkiä päiväjärjestyksestä, ja lapsi pääsisi elämään tavallista arkea samoin kuin me vanhemmat. Mutta tässä me yhä olemme. Välitilassa, limbolandissa. Jokainen annettu päivämäärä oikeudenkäynnille on siirtynyt monella viikolla myöhemmäksi milloin mistäkin syystä. 
Lisäksi Reykjavikin hovioikeus päätti muutama viikko sitten, että lapseni, joka ei ole koskaan viettänyt äidistään edes yhtä yötä erossa, tulee viettää pääoikeudenkäyntiin asti 3 yötä isällä, 3 äidillä jne. Vaatimukseni päästä kotiin odottamaan jätettiin huomioitta. Perusteluna oli, että hovioikeuteen valitti väliaikaismääräyksestä isä, ei äiti. Samalla oikeus tuli ignoroineeksi lapseni iän, edun ja tarpeet sekä sen, että joudumme asumaan turvakodissa. 
Jos puhutaan tasa-arvosta, niin silloin täytyy kysyä että onko reilua ja tasa-arvon mukaista, että lapsen isä voi asua kotonaan ja tehdä työtään, kun taas äiti joutuu virumaan kodittomana vieraassa maassa ja kaukana perheestään ja työkuvioistaan. Sanomattakin on myös selvää, että vanhempien kansalaisuudella ei pitäisi olla vaikutusta päätöksiin. Olen kuitenkin viime kuukausien aikana törmännyt lukuisiin ulkomaalaisiin naisiin, jotka ovat hävinneet oikeustaiston islantilaista isää vastaan. 
On käsittämätöntä, että yksi Pohjoismaista kohtelee ihmisiä näin. Missä ovat minun oikeuteni? Miten voi olla oikein, että minun ja lapseni olosuhteilla ei ole mitään väliä? En saa taloudellista tukea mistään. Suomi pesi kätensä, kun päätti palauttaa lapseni. Kyseinen päätös oli epäreilu, sillä muut maat eivät olisi lasta palauttaneet niiden todisteiden valossa, joita meillä oli. En saa edes käännöspalveluita – jos haluan jotain ymmärtää, maksan omasta pussista tai pyydän jotakuta tuttavaa kääntämään myös oikeusdokumentit, vaikka kyseessä on koko elämän määräävä asia. 
Olen Franz Kafkan Oikeusjuttu-romaanissa sisällä sillä erotuksella, että tämä ei ole fiktiota. Ajatus siitä, että lapsi määrättäisiin islantilaiselle isälle, on musertava. Minun on mahdoton muuttaa maahan, missä hinnat hipovat taivaita, missä asunto on lähes mahdottomuus yksinäiselle ihmiselle, missä en voisi tehdä työtäni ja missä palkka tuskin riittäisi edes vuokraan, missä en pystyisi maksamaan asianajokulujen aiheuttamia velkojani.  
Suomessa media on kääntänyt selkänsä, koska kyseessä on huoltoriita. Tämä ei ole huoltoriita enää. Tämä on ihmisoikeuskysymys.

--

Koska mikään suomalaismedia ei ainakaan toistaiseksi ole tarttunut tähän juttuun, ainoa keino jakaa tietoa tästä tapauksesta on jakaa juttua. Tätä saa siis mielellään jakaa. Tiedän jutun faktoista  yksityiskohtia ja vastaan kyllä mielelläni, jos tästä herää jollekin kysymyksiä.

25 kommenttia:

  1. Tämä on yksi isoimmista peloistani. Ei siis tämä tietty tilanne, vaan että jäisin avun ulkopuolelle, jätettäisiin pärjäämään yksin. Tässä yhteiskunnassa ei ole mitään järkeä, jos juuri sillä hetkellä kun tukea todella tarvittaisiin, mikään taho sitä ei katso tarpeelliseksi.

    Siksi kysynkin, voinko olla jotenkin avuksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kysyit! Mä luulen, että tärkeintä olisi saada tästä asiasta meteliä aikaiseksi. Eihän julkisuus mitään takaa, mutta ei siitä haittaakaan ole. Huoltajuuskiistoista harvemmin uutisoidaan, mutta tässä on niin monta muutakin kulmaa.

      Poista
  2. Tämä tapaus on pöyristyttävä. Pitäisi olla perusihmisoikeus, että oikeudenkäyntiä saa odottaa omassa kodissaan, eikä esimerkiksi tarvitsisi jäädä pois työelämästä. Kuitenkin islantilainen puoliso voi ilmeisesti rauhassa jatkaa elämäänsä, käydä töissä ja olla lähellä omaisiaan. On mahdoton käsittää, miten Suomen kansalaiselle voi käydä näin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä vie voimia muun muassa ja ymmärrän sen hyvin. Hän voisi mennä kotiin odottamaan - mutta joutuisi menemään ilman lastaan. Ja se on tietysti ihan hirveä vaihtoehto.

      Poista
  3. Omituista että ei saa odottaa kotonaan päätöstä, en ymmärrä kenen etua tällainen ratkaisu palvelee. Mutta en myöskään ymmärrä miksi äidin pitäisi olla etuoikeutettu lapsen huoltajaksi, jos myös isällä on kaikki asiat kunnossa sitä hoitamaan. Yhtä lailla isä voi olla lapsen huoltaja. Parasta olisi, että erotapauksessa huoltajuus 50/50 olisi aina oletus ja siitä erinäisten syiden valossa kallistellaan suuntaan ja toiseen. Minusta on pöyristyttävää ajatella että äiti olisi lapselle aina se oikea vaihtoehto. Isät ovat tässä erittäin huonossa asemassa ja toivon siihen muutosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on kyllä vapaa matkustamaan, mutta ilman lastaan. Ja kuukausien, jopa vuoden poissaolo lapsen elämästä lapsen ollessa noin pieni olisi kamalaa kaikille. Äidillä ei ole koskaan ollut tarkoitus eristää lasta isästään eron jälkeen tai evätä pitkiäkin tapaamisia / tapaamisjaksoja - ja muun muassa tästä asiasta olen todistamassa oikeudessa. Kahden maan eroissa on se hankaluus, että aikaa on todella vaikea jakaa 50/50. Raskasta lapselle ja vanhemmillekin, jos asuinmaa, ympäristö ja kieli vaihtuu viikon välein. Koulujen ja päiväkotienkin takia on aika hankalaa (ehkä mahdotonta, en tiedä?) tehdä vaihtoja esimerkiksi kuukauden välein.

      Helppoja nämä asiat eivät tosiaankaan ole. Toivottavasti päätös tulisi joka tapauksessa pian, tällainen välitilassa eläminen on tosi raskasta ja myös kallista.

      Poista
  4. Kurja tilanne, etenkin kun on jatkunut noin kauan. Tämä on varmaan niitä epäkohtia, joita voi seurata tasa-arvoisen vanhemmuuden ideaalista. Halutaan niin kovasti turvata molempien biologisten vanhempien oikeus lapseen ja tasa-arvoinen oikeudenkäynti, että siinä lapsenkin oikeus hyvään lapsuuteen jää kakkoseksi.

    Väkisinkin tulee tuosta hovioikeuden päätöksestä mieleen, että sen avulla lapsi, joka aiemmin on ilmeisesti ollut lähinnä äitinsä hoivissa, halutaan ikään kuin juurruttaa Islantiin, ja sen avulla sitten hakea perustelua lopulliselle päätökselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on käynyt mielessä myös minulla. Päätöksen saamisen venyminen hyödyttää sitä osapuolta, joka haluaa lapsen jäävän tänne ja muuttavan hänen luokseen asumaan.

      Poista
  5. Voimia ystävällesi. Niin surullinen ja raskas tilanne, ja jatkunut aivan liian kauan. Toivottavasti oikeusprosessi nopeutuu eikä oikeus asetu vain islantilaisen isän puolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että ratkaisu tulisi pian. Ihanteellisintahan on, että molemmat vanhemmat olisivat läsnä lapsen elämässä, vaikka vanhemmat eivät ole läsnä toistensa elämissä. Toivottavasti asia ratkeaa pian!

      Poista
  6. Ikävä juttu, ystäväsi kannattaa pitää mielessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja tarvittaessa valittaa sinne. Oheisessa osoitteessa ohjeita https://www.echr.coe.int/Pages/home.aspx?p=applicants/fin&c=
    JOs voin auttaa niin autan.
    Ystävällisin terveisin
    MerjaK

    VastaaPoista
  7. Luin tästä eräällä palstalla ja tiedän taustoja. Tää tapaus on ihan kamala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo niin on... Tässä on myös paljon sellaisia juttuja, joita tiedän mutta en voi täällä julkisesti kertoa, osittain siksi koska oikeudenkäynti on vielä edessä. Mutta kaikin puolin niin riipivä juttu. Toivotaan todella, että oikeudenkäynti olisi pian.

      Poista
  8. Voi kuinka kamalaa. Edellisen ammattini puolesta näitä kuviota Suomen osalta tiedän jonkun verran. Tsemppiä ja voimia sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Erot ovat usein kinkkisiä, mutta älyttömän hankalia näistä voi tulla sitten kun on mukana eri asuinmaita, lapsia ja oikeudenkäynnit vieraassa maassa kuten nyt tässä tapauksessa. Toivotaan, että tämä ratkeaisi pian, suuntaan tai toiseen.

      Poista
  9. Minusta tämä näyttää siltä että äiti on halunnut lapsen itselleen ja eristänyt isän lapsen elämästä.
    Kolmivuotias voi olla jo isällään, unohtamatta äitiä, kolme vuorokautta.
    Naisilla ihme halu tehdä itsestään korvaamattomia.
    Mehän emme täällä Suomessa ole kuulleet isän mielipidettä asiasta.
    Kertoisitko sen Satu?
    Äiti×4

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka. Isä yrittää saada aikaan tällaisen mielikuvan täällä Islannissa, mutta hän on väärässä.

      Olen seurannut tätä perhettä lapsen syntymästä asti (paitsi että äiti on ystäväni, hänen ex-puolisollaan ja minulla on ollut ja on ehdelleen yrityselämässä yhteistyötä) ja voin vannoa, että äiti ei ole toiminut näin. Kun he erosivat, ystäväni ja lapsen isä olivat yhtä mieltä siitä, että lapsi ja äiti muuttavat Suomeen ja lapsi käy usein Islannissa ja isä usein Suomessa ja suhteita ylläpidetään. Me tästä kolmisin myös keskustelimme yhdessä (ja tästä minä tulen todistamaan myös oikeudessa). Sitten erinäisten tapahtumien jälkeen lapsen isän puolelta tuli ilmoitus että mitään lupaa ei ollutkaan koskaan annettu. Siksi tämä huoltajuusoikeudenkäynti käydään nyt täällä Islannissa eikä Suomessa.

      Poista
  10. Luin isän kommentteja tuon lehtijutun alta Google Translatorin avulla ja aika voimakkaasti koittaa ajaa siellä omaa näkökulmaansa. Käännökset nyt oli mitä oli, mutta aika raskaita syytöksiäkin esitti ystävästäsi ja tämän toiminnasta. Facebook-sivujen perusteella kuitenkin viettää pojan kanssa aikaa ja mitä nyt parista kuvasta voi päätellä, niin isä-lapsi suhde on hyvä.

    Omituinen juttu, jotainhan on selkeästi täytynyt tapahtua, että yhteisymmärryksessä tapahtuneesta sopimuksesta on ajauduttu tällaiseen tilanteeseen. Turvakodissa asumisesta saa kuvan, että asiaan liittyisi väkivaltaa, mutta tämän ainakin miehen kommentit kumoavat. Joissakin kommenteissa spekuloitiin miehen tekevän tämän markkinoidakseen omia bisneksiään, toivottavasti näin ei ole.

    Todella paska tilanne erityisesti lapsen puolesta, mutta myös ystäväsi puolesta. Toivottavasti asia etenisi mahdollisimman pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, aika raskaita ovat ne kommentit. Yritän olla lukematta niitä, sillä mieleni tekisi niin kamalasti kommentoida, mutta tiedän että se ei auta mitään eikä ketään. Isällä ja lapsella on minusta ihan hyvä suhde, he ovat viettäneet aikaa yhdessä täällä Islannissa koko ajan ja isä kävi myös Suomessa siinä kohtaa kun lapsi ja äiti asuivat siellä (ennen kuin heidät lähetettiin jutun käsittelyä varten takaisin Islantiin). Minusta on upea huomata, että huolimatta sysipaskasta tilanteesta, nämä aikuisten ongelmat ja erimielisyydet eivät välity sanoina lapselle ainakaan äidin toimesta.

      Aika useissa haastatteluissa ja nettikommenteissa tämä toinen osapuoli antaa ymmärtää että ystäväni asuisi siellä asuntopulan takia, ei välttämättä sano suoraan mutta mainitsee asuntopulan usein. Mutta ei turvakotiin voi ilman aitoa syytä mennä eikä siellä kukaan vapaaehtoisesti haluaisi asua alati vaihtuvan porukan ja hyvin erilaisista taustoista ja tilanteista tulevien ihmisten kanssa. (En kuitenkaan halua tuohon väkivalta-asiaan mennä sen yksityiskohtaisemmin tässä julkisessa keskustelussa. Ehkä joskus aikanaan avaan tätä keissiä enemmän ystäväni luvalla, kun oikeudenkäynti ja tää koko keissi on jos ei ohi niin ainakin nytkähtänyt eteenpäin.)

      Toivotaan tosiaan, että tilanne etenisi johonkin suuntaan mahdollisimman pian.

      Poista
  11. Kannattaa muistaa yksi asia:
    Joskin 3 vuotias jo ymmärtää ja muistaa asioita, hän hahmottaa asiat kuitenkin vanhempien reaktioiden kautta. Olosuhteiden vaikeus välittyy lapselle vain vanhempien kautta.

    Jos joku kuvittelee että Suomessa huoltajuuskiistat olisivat reilumpia, eivät ole. Huoltajuuskiistat ovat täysin kohtuuttomia ja puolueellisia. Asiaan liittyneet viranomaiset, lastensuojelu etunenässä, toimivat epäeettisesti ja lasten etujen vastaisesti. Jos muu ei auta toinen osapuoli aktiivisesti mustamaalataan.

    VastaaPoista
  12. Törmasin tähän juttuun jossain aikaisemmin ja todellakin uskoin ja toivoin asian jo menneen eteenpäin. Valitettavasti näin ei sitten kuitenkaan ole käynyt. Todella surullista ja turhauttavaa. Voimia ystävällesi haastavassa tilanteessa. Juttu myös jaettu. Ihan hyvä välillä jakaa toisenlaista totuutta Islannista eikä vain aina niitä ylistäviä juttuja.

    VastaaPoista
  13. Junttipulla Savosta5/21/2018 9:27 ip.

    Taisin joskus omassa blogissanikin kirjoittaa, että yksi syy karttaa monikulttuurisia parisuhteita on huoltajuusriidat.

    Kun huomioi, että monikulttuurisista parisuhteista erotaan selvästikin useammin kuin yksikulttuurisista ja että joku osapuoli kärsii erotilanteessa todennäköisesti julmasti, niin kannattaa harkita huolellisesti, ryhtyykö monikulttuuriseen suhteeseen, vaikka olisi kuinka rakastunut.

    Jos toinen vanhemmista palaa omaan kotimaahansa, lapsi jää käytännössä ilman toista vanhempaa.

    Jos lapselle tahdotaan taata kumpikin vanhempi, toinen vanhemmista voi jäädä vangiksi vieraaseen maahan, vaikka ei tahtoisi siellä (enää) asua.

    Silmäilin juuri Moldovian Euroviisuedustajien tietoja. Sielläkin on laulaja, jolla on pieni lapsi Australiassa, mutta äiti on Euroopassa. Ei varmasti ole helppoa äidille, eikä reilua lapselle.

    VastaaPoista
  14. Onko tilanne joskus saanut sinut tai yhdessä puolisosi kanssa miettimään mitä tekisitte erotilanteessa?

    VastaaPoista
  15. En ehkä sanoisi että aina kannattaa karttaa monikulttuurisia parisuhteita. Lähinnä siinä tapauksessa että on suin päin rakastunut johonkin ulkomaalaiseen, muuttanut tämän perässä uuteen maahan ja hankkinut lapsia, voi ongelmia ehkä herkemmin tulla. Silloin sitä on niin sen toisen armoilla. Itse olen muuttanut ulkomaille koska en halunnut asua enää Suomessa, joten vaikka avioero tulisi olisi todella epätodennäköistä että olisin heti lähtemässä Suomeen. Minulla on täällä nykyisessä kotimaassani vakituinen työpaikka, omistamme talomme puoliksi mieheni kanssa jne, eli en ole millään lailla miehestäni riippuvainen. Ja se on mielestäni se avainasia, omat asiat pitää järjestää niin että pärjää ilman sitä miestäkin. Tosin koskaan ei varmaksi voi sanoa ettenkö enää Suomeen palaisi, siksi monikulttuurisissa suhteissa näistä asioista on vielä tärkeämpi keskustella. Ja kaikki tärkeä on tietysti hyvä olla kirjallisena, tosin se helpottaa mitä tahansa eroprosessia mutta erityisesti ulkomailla asuvia.

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?