Viime viikolla kirjoittamani juttu päiväkotien henkilökunnan palkkatasoista levisi netissä hurjasti. Ymmärrän hämmästyksen hyvin: lastent...

Islannin hintataso ja sadan euron urheiluhieronta

15.4.18 Satu Kommentteja: 8

Viime viikolla kirjoittamani juttu päiväkotien henkilökunnan palkkatasoista levisi netissä hurjasti. Ymmärrän hämmästyksen hyvin: lastentarhanopettajan neljän tonnin kuukausipalkka kuulostaa hurjalta verrattuna siihen Suomen kahteen tonniin ja muutamaan sataseen. Mutta ei se ole ihan niin paljon rahaa, miltä se saattaa ensikuulemalta tuntua. Islannin hintataso on nimittäin todella korkea.


Tässä muutamia esimerkkejä paikallisista hinnoista.

Kaikista kalleinta on asuminen. Reykjavikissa pelkän huoneen vuokrasta 800 euroa ei ole mitenkään poikkeuksellisen korkea. Se sisältää siis yhden oman huoneen. Olohuone, keittiö ja kylppäri jaetaan muiden kanssa. Kaksion saa Reykjavikissa reilulla 2 000 eurolla, isoista perheasunnoista joutuu maksamaan rutkasti enemmän.

Järkkyä. Tähän hulluun vuokratasoon on muutamia syitä. Vuokra-asuntomarkkinat ovat aina olleet todella pienet: on ollut paljon tavallisempaa ostaa asunto kuin vuokrata sellainen. Kunnollisia vuokra-asuntomarkkinoita ei ole oikein koskaan ollut. Nekin harvat vuokrakämpät, joita oli, hävisivät, kun sijoitusasuntojen omistajat tajusivat saavansa paljon parempaa tuottoa kämpälleen laittamalla sen airbnb-palvelun kautta matkailijakäyttöön. Isotuloisimmat airbnb-vuokraisännät tekevät asunnollaan keskimäärin 8000 euron kuukausiliikevaihdon. (Ja silti airbnb tulee monelle matkaajalle halvemmaksi kuin hotelli tai majatalo.)


15 vuotta sitten maksoin Reykjavikissa vuokrahuoneesta noin 280 euroa. Kymmenen vuotta sitten saimme vuokrakaksion merinäkymillä noin 700 eurolla. Hinnat ovat moninkertaistuneet vuosien aikana.

Vuokrat ovat nousseet niin hurjasti, että ne, jotka eivät ole pystyneet ostamaan itselleen asuntoa vuosia sitten tai jotka eivät saa tällä hetkellä taloudellista jeesiä esimerkiksi vanhemmiltaan, jäävät vuokra-asuntoloukkuun: melkein koko palkka menee vuokraan, eikä omistusasunnon käsirahaan säästäminen onnistu. Mitään säästöjä ei jää, kaikki raha menee elämiseen eikä usein yksi työ riitä edes siihen. Islannissa "working poor" on yhä useamman arkipäivää.


Ruokakaupoissa hinnat ovat noin viidenneksen kalliimpia kuin Suomessa. 80 minuutin urheiluhieronta maksaa noin 140 euroa, tunnin urheiluhieronta vähän yli satasen. Lasten hiustenleikkaus 40 euroa, naisten hiustenleikkuu satasen, leikkuu ja väri pitkiin hiuksiin on yli 200 euroa. Perustason kotisiivous alle 100 neliön asuntoon maksaa 130 euroa. En viitsi edes vilkaista niitä Freskan hintoja tai miettiä kotitalousvähennystä. Muuttuisin vain kateudesta vihreäksi.

Hyvä keskitason lounas Reykjavíkissa maksaa noin 20 euroa ilman ruokajuomia. Alle 15 euron lounasta ei taida saada enää mistään. Kakkupala kahviloissakin lähenee jo kymmentä euroa. Ravintoloiden ruokalistojen pääruokien hinnat lähtevät 30 eurosta. Halvin viinipullo paikallisessa viinakaupassa on noin 15 euroa, ravintolassa nelisenkymppiä. Hyvästä cocktailista joutuu maksamaan reilulsti yli kaksikymppiä. Kahvilassa peruskahvin saa noin 3,5–4 eurolla, cappuccinolla on hintaa noin 5–6 euroa.

Hotellihuoneesta joutuu kesäkaudella maksamaan helposti yli 300 euroa vuorokausi, eikä kyseessä ole tällä hinnalla edes mikään luksushotelli. Oma huone majatalossa on edullisimmillaan noin sata euroa, mutta sellaisen hinnan saa kesällä vain todella harvoin. Usein ihan perustasonkin huone on noin 150 euron pintaan. Edullisin lippu Blue Lagoonin kylpylään lähenee jo sataa euroa. 

Ihanan halpaa! Not. Ei se islantilaisten viiden tonnin keskipalkka tunnukaan enää niin kovin korkealta, eihän.


Kyllä minä tässä jo vähän seuraavaa laskukautta odottelen. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, tässä menee noin vuosi tai kaksi, ja Islannin talous alkaa heikentyä, kruunu halpenee ja hinnat matkailijoille laskevat. Ennen kuin se tapahtuu, pitää Islantiin matkustaessa muistaa, että tämä on juuri nyt kallis maa. Edullisestikin täällä voi matkustaa, mutta se vaatii kekseliäisytytä ja vaivannäköä. Kirjoitin Tripsteri.fi-matkaoppaaseen budjettimatkailuvinkit Islantiin. Nyt jos koskaan niille on tarvetta. 

8 kommenttia:

  1. Huhhhuh...Olin Islannissa kesällä 2012 ja Blue Lagooniin tais maksaa sisäänpääsy reilun 30e. Sekin oli minusta kallista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta, "vähän" ovat hinnat nousseet :O

      Poista
  2. Onko siellä minkälaista keskustelua a) vuokra-asuntojen rakentamisesta ja b) AirBnb:n rajoittamisesta? Monessa kaupungissahan on jo AirBnb:tä rajoitettu sen takia, että paikalliset ei löydä mistään asuntoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosta rajoittamisesta on puhuttu kyllä ja on tullut kaikenlaisia sääntöjä koskien esim. virallisen majoitusluvan hankkimista, mutta niitä on tosi hankala valvoa. Ja toisekseen airbnb:tä ei haluta kuitenkaan kieltää, koska Islannissa on tän kreisin turistibuumin takia kamala pula hotelleista ja majataloista, eikä hotellirakentaminen ole pysynyt kysynnän perässä. Niinpä iso osa jengistä majoittuu airbnb-asunnoissa. Muutaman vuoden sisällä tilanne varmasti muuttuu kun nuo isot hotellirakennustyömaat valmistuvat...

      Poista
  3. Apua, ei taida olla mitään asiaa enää Islantiin! Asuin siellä 2011-2012 ja maksoin yksiöstä (oma kylppäri & keittiönurkka) ehkä n. 500-600e/kk. Perus turistiretket maksoivat ehkä 40-70e (ratsastus, snorklaus Thingvellirissä, laavaluolaretket). Halvimman auton vuokra oli ehkä 50e/pv. Ruokakauppareissusta selvisi 50eurolla ja ravintolassa sai pääruuan alle 20eurolla.. Ja muistan tuon että pääsylippu Blue Lagooniin ei montaa kymppiä maksanut! Mutta että liki 100e, huhhuh.. Kävin maassa edellisen kerran 2015, enkä joutunut vielä vararikkoon, mutta nyt olisi jo toisin :) Luulisi kyllä että tuo hintatason nousu näkyisi myös turistien määrässä, mutta toisaalta Islanti tuntuu olevan suositumpi kuin koskaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Those were the days.... Nykyään tuolla summalla ei saa Reykajvikissa edes jaettua huonetta asunnossa. Ihan hullua! Paikallisilla perheillä, jotka ovat vuokra-asuntomarkkinoilla, on todella tiukka tilanne.

      Muakin kiinnostaa suuresti tämä hintatason vaikutus matkailuun; kyllä se ainakin osaa matkaajista karsii ja varmasti uudelleenmyllää matkailijaprofiilia. Tilanne varmasti muuttuu muutaman vuoden sisällä, mutta just nyt on kyllä aika tuulista täällä nousukauden huipulla...

      Poista
  4. Tulot, menot ja hintatasot - vertailemalla esim. Euroopan eri kolkkia tuloerot ovat hyvin erilaiset mutta yleensä nämä erot tasoittuvat sosiaalimaksujen, verojen ja hintatasojen myötä. Maaliviivalla kaikki ovat taas samassa asemassa. Eli ei kannata kadehtia Islannin, tai minkään muunkaan maan, suurempia tuloja. Mieleen ei juolahda spontaanisti yksikään kolkka, missä menot olisivat verrattaen suuret ja elinkustannukset verrattaen matalat. Fakta on, että vähän kaikkialla normi-ihminen saa tehdä täyttä työpäivää ja raha riittää nipin napin. Kakkostyö alkaa olemaan ihan arkea. Myös akateemisilla aloilla.
    Asiasta purnaaminen Euroopan länsikolkassa on toki aika luksusta, globaalisti katsottuna on vanhalla mantereella, varsinkin siinä länsipuolella, hommat vielä aika hyvin.
    Voisi tietysti pohtia, mikä on hyvä peruselämä ja mistä alkaa luksus. Katto pään päällä, ateria(t), lämmin ja puhdas vaatekerta on varmaankin se absoluuttinen minimi. Onko sitten silkkaa luksusta, että haluaisi käydä joskus jäätelöllä/kahvilla/ elokuvissa tai ostaa itselleen esim. kirjan?
    Erinäisistä syistä nämä asiat ovat pyörineet päässä hyvin paljon viime aikoina. Esimerkiksi se, miten perustelen lapselle, että on tärkeää saada hyviä arvosanoja koulussa ja sen myötä hyvä koulutus, kun itse akateemisen tutkinnon omaavana ja kokopäiväistä työtä tekevänä pyörittelen useimmiten joka roposta kolmeen kertaan.
    Yhteiskunta on valmis maksamaan joistakin asioista huimia summia mutta halveksuu toisia, esim. juuri sosiaalialan palveluja. Tarvitsemme niitä kuitenkin kipeästi. Jos maailmasta katoavat kaikki sosiaalialan tekijät ja humanistit, millaiseksi yhteiskunta muuttuu? Ottavatko insinöörit ja ekonomit vastuun lastenhoidosta ja -koulutuksesta, sairaista sekä vanhuksista? Viimeisimpiä ajatellen - lääkärikunta varmaankin säilyisi muttei hoitohenkilökunta. Aika huvittava mielikuva. Tai hirvittävä.
    Aika epätasapainoistahan tämä meno on. Eikä siihen auta muu kuin epäkohdista puhuminen ja metelin pitäminen, aina vain eteenpäin puskeminen ja suuremman kakkupalan suureen ääneen vaatiminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on; ei taida "helpolla" päästä missään; mahdolliset erot tasoittuvat nopeasti. Islanti oli melko halpa noin 8-9 vuotta sitten talouden romahdettua, siis paljon edullisempi kuin Suomi. Sitten hinnat vähitellen nousivat kun talous elpyi ja nyt mennään taas hurjissa lukemissa.

      Poista

Mitä tuumaat?