Lähiksen Hanne kirjoitti mahtavan jutun pätkälomailusta. Siis siitä, kuinka sen neljän viikon palkallisen kesäloman ja viikonmittaisen talv...

Selviääkö ihminen ilman pitkää lomaa

24.10.16 Satu Kommentteja: 26

Lähiksen Hanne kirjoitti mahtavan jutun pätkälomailusta. Siis siitä, kuinka sen neljän viikon palkallisen kesäloman ja viikonmittaisen talviloman sijasta voi lomailla niin, että pitää lomaa vain silloin tällöin ja vähän kerrallaan. Muutaman päivän keskellä viikkoa, joululoma joulun jälkeen, pitkän viikonlopun siellä täällä ja vaikka osa-aikakesäloman näin keskellä lokakuuta.


 

Juttu on kuin omasta kynästä. Mä olen intohimoinen mikrolomailun kannattaja. En koe työtäni koskaan niin stressaavaksi, että kaipaisin pitkää lomaa. En ole ikinä kärsinyt nukkumisvaikeuksista työn takia, saanut rytmihäiriöitä tai huomannut että aivan liian pitkien työpäivien takia keskittymiseni herpaantuu ja hertsaan pienistä. (Noh, olen toisaalta aina ollut mestari hertsaamaan pienistä, mutta se on toinen juttunsa.)



Eniten töihin liittyvä kenkäni puristaa yleensä siitä, että en pääse tekemään niitä tekemättömiä töitä, koska muu elämä eli lähinnä arjenpyöritys vie juuri tässä pikkulapsivaiheessa niin paljon aikaa. Se, että on aikaa tehdä töitä, on itse asiassa jopa melkein rentouttavaa. Pidinhän viime keväänä työntekoloman kotona sillä välin kun muu perhe lähti pääsiäiseksi mökkeilemään. Pieni tauko siellä ja toinen täällä saa innon tehdä töitä kasvamaan entistä isommaksi ja kun löytyy sopivasti aikaa, syntyy tekemisen palossa hyvää jälkeä.

En kuitenkaan halua vetää itsestäni yhtäläisyysviivoja pitkän kesäloman tarvitsijoihin ja ihmetellä heidän lomatarpeitaan, koska...

...olen täysin eri asemassa kuin joku sellainen, jonka työ ihan oikeasti sisältää rakennusaineet stessiin. Tarkoitan lähinnä ammatteja, joissa on toisista ihmisistä valtava vastuu, mutta älyttömän kiireen - mikä johtuu esimerkiksi liian tiukoista resursseista - takia tuntuu, että homma ei pysy kasassa. Lääkärit, sairaanhoitajat, lastentarhanopettajat, opettajat, vanhustenhoito...

...olen täysin eri asemassa kuin 70-tuntista työviikkoa tekevä uraohjus, jonka seuraavan vuoden bonus ja asunto-, vene-, kesämökki- ja hevotallilainalyhennykset ovat kiinni siitä, kuinka monta kauppaa saa junailtua. En minä ikinä niin paljoa töitä tee. Jos tarve vaatii, välillä luukutan 14-tuntisia päiviä, mutta nykyään äärimmäisen harvoin, muutamia kertoja vuodessa korkeintaan. Yleensä minulla kuluu korkeintaan 4-5 laskutettavaa, tehokasta työtuntia päivässä. Tähän aikaikkunaan en lue mitään säätöjuttuja eli  sitä aikaa mikä menee postissa juoksemiseen, kuittien lajitteluun, printterin korjaamiseen, uutisten lukemiseen ja ruokatunnilla tai kahvilla käyntiin. (Nuo aktiviteetit eivät ole minulle varsinaista työaikaa, koska en voi niistä ketään laskuttaa.).





...olen täysin eri asemassa kuin sellainen, jolla on stressiä aiheuttava mulkku pomo tai työpaikka, jossa kiusataan. Sen sijaan minulla on asiakkaita ja kumppaneita ja kanssayrittäjäkavereita. Heille olen isommassa suorassa vastuussa kuin mitä olisin esimiehelleni tai kollegoilleni (ei ole irtisanomisaikaa), mutta toisaalta asiakkaani tai verkostokumppanini ei voi olla minua kohtaan epäreilu, syrjivä tai muuten työpaikkakiusaaja. Tai tokihan voi yrittää olla, mutta silloin minä lopetan hommat ja etsin uuden asiakkaan ja uudet verkostot.

...olen myös täysin eri asemassa kuin se, joka joutuu tekemään yövuoroa, joustamattomia vuoroja, pitkiä työvuoroja, viikonloppuja, iltoja, menemään töihin aamuviideksi ja kaikkia muita mahdottomalta kuulostavia komboja. Työnteko on ihan eri tavalla rasittavaa silloin ja pitkä loma tulee varmasti enemmän kuin tarpeeseen.

Näillä tyypeillä on aivan erilainen työ kuin minulla. He ovat aivan eri tavalla väsyneitä, rasittuneita ja jopa stressaantuneita. Heille sellainen mikrolomailu, joka sopii esimerkiksi minulle, ei tulisi välttämättä kuuloonkaan. En tiedä, selviäisivätkö he ilman pitkää lomaa.





Selviänkö loppupeleissä minäkään? Se kävi ensimmäisen kerran mielessäni kun juttelin psykologiystäväni kanssa työnteosta ja lomanvietosta. Hänen mielestään mikrolomailuni kuulostaa "melko huolestututtavalta". Tutkimusten mukaan ihminen tarvitsisi kuulemma vähintään 3-4 viikkoa keskeytyksetöntä lomaa, jotta hänen kehonsa ja mielensä ehtii toipua työn aiheuttamasta stressistä. Viikon loma ei siihen kuulemma riitä. Muuten kone alkaa ylikuumeta ja loppuunpalamisen riski kasvaa. Hyvinvointi kuulemma paranee noin 8 päivää lomallejäännin jälkeen. Jos loman lopettaa ennen sitä, hyvä fiilis ei ehdi edes nousta.



Niin kauan kuin oireita väsymisestä, univaikeuksista, ärtyneisyydestä, rytmihäiriöistä tai negatiivisten työajatusten kehämäisestä liikkeestä korvien välissä ei ilmene, en aio huolestua. Tähän asti olen pystynyt hallitsemaan rinnakkain ja päällekkäin kulkevia työprojektejani ja olemaan aikataulujeni ja suunnitteluekseleideni päällikkö enkä niiden nurkkaan litistämä muurahainen. Mutta sehän ei tarkoita, että näin olisi aina. Sen olen 36 vuoden aikana oppinut, että koskaan ei kannata luottaa sokeasti siihen, että se mitä on nyt, on aina. Asiat muuttuvat ja joskus siinä mukana pitää vaihtaa omaakin ajotyyliä.

Juuri nyt mennään mikrolomailulla kuten tähänkin asti, ja aiomme myös ensi vuonna toteuttaa kesä- ja joululomat epäkonventionaalisina aikoina ja epämääräisen mittaisina pausseina. Kun tämä malli lakkaa toimimasta, mietin homman uudestaan.



Sitä paitsi loppujen lopuksi hyvin harvat pitävät palkallisia kesälomaviikkoja ja saavat vielä lomarahaakin. Miettikääpä vaikka amerikkalaista keskiluokkaa. Heillä on superlyhyet kesälomat ja työpäivät ovat pitkiä. Kuukauden mittainen palkallinen kesäloma lomarahoineen kuulostaa ei-pohjoismaalaisen korvissa melkein vitsiltä. Liian hyvältä ollakseen totta. Miten näissä maissa selvitään vaativissakin ammateissa, vaikka lomat ovat lyhyitä ja työpäivät pitkiä? Enpä osaa sanoa.

Tämän muutaman viikon mittaisen Sardinian-kesäloman (ja noh, myös pienen työntekolomankin, onhan tässä konettakin tullut pari tuntia päivässä naputettua) jälkeen tuntuu muuten aivan mahtavalta päästä ensi viikolla takaisin oman työpöydän ääreen. Sopiva kasa tekemistä odottaa työpöydän nurkalla. Sen kimppuun on aivan mahtavaa palata!

Kuvat (Björgvin Hilmarsson) ovat sekalaisia otoksia viime vuosien työ- ja lomajutuista. En enää edes kaikkien kohdalla muista, oltiinko lomalla vai töissä... Pidän sitä ihan hyvänä asiana.

26 kommenttia:

  1. Itse ainakin haluaisin just jotain viikonlomia mieluummin aina muutaman kuukauden välein ku kuukauden loma putkeen. Kuukaudessahan kerkeää kyllästymään ja sen lisäksi monta kuukautta putkeen töitä ilman edes pitkää viikonloppua taas väsyttää ihan älyttömästi. Nyt oon töissä jossa on onneksi mahdollista pitää lomia muutaman kuukauden välein, vaikkakin palkattomana sitten. Pääsee käymään sielä pirun Suomessa mihin sukulaiset olettaa aina mun menevän lomillani :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanot niille ensi kerralla, että lentokone kulkee teillekin päin ja että tervetuloa :) Ymmärrän nimittäin hyvin että välillä tekee varmasti mieli käyttää reissubudjettia vaikka jonnekin ihan muualle suuntautuvaan pitkään viikonloppulomaan.

      Poista
  2. Mä olen koko sen ajan, mitä olen täydet lomaoikeudet saanut eli huimat neljä vuotta, pitänyt lomani kahdessa kahden viikon ja yhdessä viikon pätkässä. Siitä jää vielä lomapäiviä pariin pitkään viikonloppuunkin. Toimii mulle, hoitoalalla päivävuoroa tekevälle, oikein hyvin. Etenkin kun näin on helpompi saada lomat miehen kanssa yhtä aikaa. En tosiaan tiiä mitä tekisin neljän viikon kesälomalla jos mies olisi töissä. Siivoaisin? Ei kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, juu en mäkään. :D
      Tossa pilkkomisessa on kyllä niin paljon etuja omasta mielestäni, että tuntuisi melkein hukkaan heittämiseltä ottaa ne kaikki lomat putkeen.


      Koululaisten lomat on tietty varmasti yksi syy monissa lapsiperheissä pitää vanhempien lomat yhtenä pötkönä.

      Poista
  3. Myös minä mikrolomailen, mutta työtahtini on samankaltainen kuin kirjoittajankin. Olen siis itseni rouva, freelancer ja hienosti sanottuna monialayrittäjä. En usko siihen, että tällainen työ on niin ikävää, raskasta ja kuluttavaa, että sitä pitää tauottaa neljän viikon lomalla. Ei kai ihmistä alun perinkään niin ole rakennettu? Jos kävisin toimistotöissä, toki varmasti kaipaisin neliviikkoisen loman. Tässä tilanteessa en. Joka päivä vähän lomaa ja välillä pari kolme päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihan omalta meiningiltä :)

      Poista
  4. Me ollaan paadytty ratkaisuun etta ma teen osa-aikatöita eri paikkoihin, työviikot on erilaisia ja repaleisia mutta ei haittaa. Turkista kasin suomalainen lomajarjestelma tuntuu paikallisten mielesta taysin kasittamattömalta, kukaan ei usko sellaiseen. Kylla kova työtahti varmasti vaikuttaa siihen etta stressi on monilla aloilla kova mutta sita stressia torjutaan silla etta monissa paikoissa työ ei ole viela kovaa suorittamista ja luppoaikaa työkavereiden kanssa on riittavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas saan kamalan päänsäryn siitä, jos töissä hommat ei luista tai etene. Haluan tehdä nopeasti hommat kasaan, että pääsee töistä pois. Ehkä myös juuri siitä syystä oonkin oman itseni työllistäjä...

      Poista
  5. Mun työ on siistiä sisätyötä toimistoaikaan. Vaihdoin työpaikkaa kesän alussa ja kesän lomat paloi siinä. Pidin kesän aikana kaksi pidempää viikonloppua, nyt pidin reilun viikon loman. Ihan hyvin ehti työkoneen salasanan unohtaa viikon aikana :) Toisaalta, 5 viikon yhtämittainen lomakin on ollut mahtava juttu!
    Jotta me voimme oikeasti lomailla, on meidän lähdettävä kotoa johonkin, koska muuten maanviljelijäpuoliso ei pääse töistään irti. Tätä on monen vaikea ymmärtää.

    Moni työnantaja muuten velvoittaa pitämään vähintään kahden viikon loman kesällä. Siinä ei työntekijän kannata juuri pullikoida vastaan.

    Ps. saisiko blogitekstin alle linkin kommentteihin? Samaan tapaan kuin Lähiksessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahden viikon velvoite tulee vuosilomalaista.

      Poista
    2. Niin tulee, mutta siitä voidaan poiketa mm.tuotannollisista syistä. Esim. rakennusalalla työn sesonkiluonteisuuden vuoksi ei olisi pakko antaa lomaa lomakaudella, mutta esim. meidän firmassa olemme niille, jotka loman haluavat pitää, siihen mahdollisuuden antaneet.

      Poista
    3. Juu, pyyntö kommentointilinkin siirtämisestä on mennyt eteenpäin - yritän saada sen hoidettua asap!

      Poista
  6. Minä olen pitkien kesälomien ihminen ja samoin pitkien joululomien ihminen, koska ne sopivat omaan työtahtiini. Syyskuusta joulukuun puoliväliin sekä tammikuun puolivälistä toukokuun loppuun töitä painetaan täydellä teholla ja sitten kun koulutukset on kierretty niin tasaillaan tunteja. Omassa työssäni mikrolomailu ei palauta riittävästi ja toisaalta töiden jakautuminen vuosikellossa kannustaa tähän malliin. Onneksi itsellä työehdot tukevat tätä järjestelyä ja vuosilomien lisäksi kertyy pankkitunteja joiden turvin saan pitkät lomani pitää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin! Sun työ kuulostaa aika- ja paikkasidonnaiselta (koulutuksia?) eli samaan aikaan pitää olla paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Mun mielestä se on tosi raskasta; siis vaikka on kivaa käydä messuilla tapaamassa ihmisiä ja hoitaa myyntitapaamisia, oon niiden jälkeen monta päivää aina ihan rättipoikkiväsynyt.

      Poista
  7. Mä kuulun niihin joilla on pohjapalkka ja provisio päälle; töitä tehdään silloin kun ostajat ovat töissä. Eli työnanatajan toive on että kaikki lomailevat koko heinäkuun kun toimistosuomi on silloin kiinni. Samoin joulun ympärille toivotaan lomapäiviä (=kaikki voisivat pitää silloin talviloman). Joustoa kyllä löytyy mutta kesäloma eism. kokonaan kesäkuussa tai elokuussa on kyllä ehdoton nou.

    RS

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä esimerkki siitä, että joka hetkessä joustaminen ei ole mahdollista. Se on paljon bisneskohtaista, milloin lomia voi pitää. Mä en itse pystyisi esim. ollenkaan lomailemaan pidempään joulukuussa ja välillä touko-syyskuu, jotka ovat kalenterisidonnaisimpia työkuukausiani.

      Poista
  8. Olen aina ollut ns. normityöntekijä. Virastotyöaika ja normaalit lomat. Nyt valtiolla on ihana pitkä loma, joten siitä riittää useampia päiviä myös syksylle ja talvelle ja silti voin kesällä pitää täyden 4 viikkoa. Nyt huomaa kun ikää tulee, että enää ei jaksaisi jos lomailisin vain 2 viikkoa kerrallaan. En ehtisi palautua työstä ja nauttia vapaista. Miehelleni taas sopii hyvin kahden viikon lomajaksot, joten se on varmasti ihan tyyppi kohtaista, miten kukakin lomansa järjestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti on. Ja siksi onkin niin mahtavaa, jos joustomahdollisuuksia löytyy. Ymmärrän toki että kaikilla työpaikoilla ei voida kaikkien työntekijöiden lomia järjestää vain työntekijöiden omien preferenssien mukaan. Mutta jos lomanpitojoustot ovat mahdollisia järjestää ilman valtavan suurta säätämistä niin on toki älytöttömän hienoa, että niin tehdään. One size fits all kun harvemmin ihan oikeasti sopii kenellekään...

      Poista
  9. Amerikkalainen keskiluokka selviää ilman pitkiä lomia, koska on yksinkertaisesti pakko. Täällä on käynyt tutuksi eräänlainen pelko siitä, että putoaa tyhjän päälle; työsuhteet ovat voimassa vain toistaiseksi ja työsuhde todellakin voidaan katkaista lounastauon aikana, jos performanssi ei miellytä tai henkilökemiat eivät natsaa. Myös se, että järjettömän kalliit terveysvakuutukset ovat sidoksissa työpaikkaan tai puolison työpaikkaan, tuo lisätwistiä tähän soppaan. Työelämässä tavallaan pitää koko ajan näyttää, että juuri minä olen korvaamaton. Ehkäpä tämän takia monet eivät edes pidä niitä muutamia lomapäiviä, mihin heillä olisi oikeus. Täällä on paljon huono-osaisia ja pelko kadulle joutumisesta ei ole mitenkään tuulesta temmattua. Eurooppalaisia pitkiä lomia täällä ihmetellään ja minulta onkin usein kysytty, että mitä ihmettä ihmiset tekevät niiden pitkien lomien aikana. Rivien välistä voi lukea, että Eurooppalaisia pidetään ihan mukavina, mutta hieman laiskoina. Näin siis Piilaaksossa - jossain muualla päin Amerikkaa voi olla erilainen meinkinki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa kuulla tämä!
      Tästä kommentista tulikin hyvin mieleeni se New Yorkisssa asuvan kaverini vähän ironiseksi tarkoitettu heitto suurkaupungin sykkeen totuudesta. Siellä lomailevia kun kiehtoo se Nykin syke ja ihmisistä huokuva valtava energia. "Se energia johtuu ihan siitä, että ne pelkäävät henkensä edestä". Taisi olla heitossa aika paljon totuuttakin...

      Poista
  10. Heh - mitenhän pienyrittäjä saisi pidettyä tuon 4 viikon yhtämittaisen ja vielä palkallisen loman? Psykologiystäväsi voisi kyllä hieman löysätä pipoa! ;) Mielestäni ei voi vetää mitään yleispätevää ehdotonta lomanpituutta. Mikä sopii yhdelle ei tosiaan sovi toiselle. On helppo arvostella toisen lomailua ja saada hänelle huono omatunto vielä tuostakin, sillä ihan varmasti jokainen meistä pitäisi sen loman tosi mielellään ja viettäisi sen itselle sopivimmalla tavalla.
    Itse en ole koko työurani aikana (olen 58 v. ja yrittäjäperheeseen syntynyt, nyt itsekin perheyritystämme jatkava nainen) pitänyt yhtään lomaa niin etten olisi vähintään 3 päivänä viikossa tehnyt töitä: ainakin laskutus pitää hoitaa ja laskut maksaa, jotta olisi se työpaikka koko henkilökunnalle= 4-5 vierasta työtekijää, olemassa vielä loman jälkeenkin. Tämä onnistuu nykyisin mainiosti - kiitos netin!
    Enemmän stressaavaksi koen tekemättömät työt loman jälkeen. Kahdessa päivässä alkaa helposti tuntumaan, että lomasta on ikuisuus, kun yrittää päästä ajantasalle...
    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että monta pientä lomapatkää vuoden aikana virkistää enemmän ja stressaa vähemmän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkään en psytyisi enkä edes halua 4 viikon tauotonta lomaa. Toki voisin yrittää löytää jonkun minua tuuraamaan palkanmaksu-, kirjanpito ja välttämättömissä muissa säännöllisissä paperihommissa, mutta en jaksa alkaa säätää. Aikaa siihekin menee :) Mieluummin olen vähän väliä lomalla ja siinä sivussa vähän töissä kuin kokonaan joko tai.

      Oon sun kanssa ihan samaa mieltä siinä, että kaikille ei sovi sama paletti.

      Poista
  11. Jotkut ihmisethän selviävät vaikka kokonaan ilman lomaa, kun on pakko, mutta itselläni esimerkiksi ei vain terveys kestä. Tein ennen korkeakoulua 5v hommia osa-aika- ja nollasoppareilla eli ilman lomia, ja kerran vuodessa tuli 1vk-4kk loppuunpalamissairasloma tämän takia. Nyt kun olen opiskellut vuoden Saksassa ilman lomia (joululomalla tehtiin koulutehtäviä tammi-helmikuun deadlineja ja tenttejä varten, maaliskuun lukukausilomalla luettiin huhtikuun alussa olevaan tenttiin, ja kesälomalla syyskuussa oleviin tentteihin) niin taas tuli parin viikon sairasloma. Olen jo oppinut vähän asennoitumaan niin että nämä sairaslomat ovat sitten sitä lomaa, jota ei muuten saa (joskin niihin siis on aivan lääketieteellinen peruste eivätkä ne siksi ole täysin mitään lepolomia). Ennen kun aloitin opinnot hankin 2kk loman järjestämällä itseni ansiosidonnaiselle työttömyyskorvaukselle. Josko nyt sitten korkeakoulusta valmistuttua saisi töitä, joissa on ihan oikeat lomat. Saksassa kesälomankin saa jo ensimmäisenä kesänä, toisin kuin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saksassa on siis parempi lomaoikeussysteemi kuin Suomessa, yllättävä tieto mulle.

      Poista
  12. Ihana, kun mun postaus kirvoitti sussa ajatuksia postaukseksi asti!

    Mä itse olen saanut itseni ihan piippuun työn kanssa, vaikka se ei tosiaan olekaan sinänsä stressaavaa. Muuten kuluttavaan elämäntilanteeseen yhdistettynä uupumus kuitenkin on mahdollista sellaisessakin työssä, joka pääsääntöisesti antaa energiaa kuluttamisen sijaan.

    Silti ja juuri siksi mä koen mikrolomailun itselleni toimivimmaksi. Olisi kamala ajatus, että kaikki paukut laitettaisiin yhteen lomajaksoon ja ehkä yhteen viikkoon joskus talvella. Voi kuitenin olla, että jos tekisin toisenlaisia töitä, ajattelisin toisin.

    Tärkeintähän on, että sitä neljän viikon lomakausiajattelua on hyvä tuulettaa. Tärkeintä olisi, että jokainen voisi mahdollisuuksien mukaan pitää lomansa itselleen sopivalla tavalla. Levännyt ja tasapainoinen tekijä on kuitenkin onni kaikille muillekin kuin tekijälle itselleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti sulle hyvästä postauksesta :)

      Mukavissakin hommissa on toki loppuunpalamisen riski, koska niitä töitä tekee niin mielellään ja paljon ja välillä tuntiakin laskematta. Mulle haastavinta on just se "muu elämä" eli lähinnä sen stressittömän työajan järjestäminen. Harvassa on ne päivät, että olisi 8 h hiljaista aikaa tehdä töitä ilman keskeytyksiä. Ja se aiheuttaa sitten sitä päänsärkkyä ja stressinpoikasta.

      Poista

Mitä tuumaat?