Rykäisimme viimeisen parin vuoden retuperälle jääneet vanhempainvapaat, kesälomat ja talvi-, syys- ja muut lomat ja pyhäpäivät yhteen kimpp...

Kuukausi Sardiniassa

18.9.16 Satu Kommentteja: 18

Rykäisimme viimeisen parin vuoden retuperälle jääneet vanhempainvapaat, kesälomat ja talvi-, syys- ja muut lomat ja pyhäpäivät yhteen kimppuun ja heitimme kohti etelää. Edessä on siis - ihana! - vähän pidempi loma. 

Tällä kertaa emme häivy maailmanympärimatkalle tai kaukokohteeseen vaan vähän lähemmäs, Välimerelle. Pakkaamme kimpsut ja suuntaamme lasten ja anopin kanssa kuukaudeksi Italiaan. Vietämme koko lokakuun samassa paikassa: Sardinian saaren koillisnurkassa, pienessä Cala Ganonen kylässä. Entuudestaan paikka ei sanonut minulle yhtään mitään.

Kalliota ja rantaa. Kuva: Mike Bean / Flickr CC 2.0

Mistä moinen paikanvalinta? Syy löytyy miehen harrastuksista. Hän kaiken muun ohella kalliokiipeilee, ja Islannissa kiipeilysesonki on lyhyt. Kesäisin on kyllä valoisaa ja välillä ihan lämmintäkin, mutta sataa sen verran usein, että kalliot ovat usein märkiä. Niinpä vähän lämpimämpiin ja kuivempiin paikkoihin suuntautuvilla reissuilla yritetään päästä aina vähän kiipeilemään. Cala Ganone Sardiniassa on kiipeilijäpiireissä suosittu paikka. Siksi siis sinne.

Reissuun mukaan lähtee myös kaveripariskunta lapsineen. Hekin harrastavat kiipeilyä; pariskunnan vaimo voitti viime vuonna Islannin mestaruuden, eli mitään ihan aloittelijoita he eivät ole. Itse asiassa tuo ihana pariskunta on aivan järjettömän ahkeria kiipeilijöitä. Heidän nuorempi lapsensa on muutaman kuukauden ikäinen, mutta meinaavat tehdä saman kuin esikoislapsensakin kanssa muutama vuosi takaperin. Vauva vaunuissa kiipeilyalueelle mukaan, vanhemmat valmiiksi valjaisiin ja kun beben päiväuniaika koittaa, äiti ja isä ehtivät huhkia köysissä kiinni muutaman reitin.

Lapsen herättyä relataan. Pidetään yhteistä perhepiknikkiä ja keräillään käpyjä. Ja kun tulee toiset päiväunet, tyypit ovat taas valmiina köyden päissä. Mahtava, lajille omistautunut meininki!

Sardinian Cala Ganone. Kuva Fabulousfabs/Flicrk. CC 2.0

Minä en juuri kiipeile. Enkä ole aikaisemmin edes ollut näin pitkällä reissulla ystäväperheen kanssa. Siihen on ihan syynsä. En lomilla jaksa olla järin seurallinen ja sosiaalinen. Hautaudun mieluummin kirjan kanssa pihatuoliin kuin lähden isossa porukassa nähtävyyksiä kiertelemään.

Mutta kun kyseessä on hyvät kaverit, ei tarvitse stressata. Jos välillä tuntuu siltä, että haluaa syödä illallista ihan vain oman perheen kanssa tai viettää pari päivää vuokra-autolla huristellen ympäri saarta, voi olla varma, että kaverit eivät loukkaannu. Sitä paitsi heidän lapset ovat melkein samanikäisiä kuin meidänkin: esikoisemme tykkäävät leikkiä keskenään. Superia ihan kaikille, että lapsilla on lomalla ikäistänsä seuraa ja leikkikaveri. Kuopuksemme taas ovat niin pieniä, että molemmat nukkuvat vielä parit päiväunet ja pitkät yöunet. Niinpä meillä on täysi ymmärrys siihen, miksi illalliselle ei voi ulos lähteä kello seitsemältä tai että lentomatkan jälkeen itse kukin voi olla vähän poikki.

Reissukokoonpano saa viimeisen silauksen anopista, joka lähtee matkalle mukaan. Hän on auttanut meitä niin paljon viime kuukausina, että yhteinen reissu meidän piikkiin on vähintä, mitä voimme tässä kohtaa tehdä. Eikä hän kuulemma yksin Reykjavikissa edes viihtyisi, "koska eihän siellä ole mitään tekemistä kun lapset suurin osa lapsista on poissa". Voi että. Anopin mukanaolosta on tieysti iso apu päivittäislogistiikkaan: kuopuksen nukkuessa anoppi voi juoda kahvia asunnon terassilla vauvaa vahtien ja minä ehdin sillä välin tehdä esikoisen kanssa kaksin vaikka retken läheiselle rannalle. Samaan aikaan puoliso voi hyvällä omalla tunnolla ottaa omaa aikaa kallioilla. Kiva myös tälle kaveriperheelle että kiipeilijöitä on kolme: yksi pitää seuraa vauvalle sillä välin kuin kaksi viimeistelee reittiä.

Tässä matkassa on myös historiallisia ulottuvuuksia. Sardinian reissu on ensimmäinen yli 15-vuotiaana tekemäni matka, jolle lähden täysin valmistautumatta. Kohteen valitsivat kiipeilijät, vuokra-asunto löytyi tämän mukaan lähtevän kaveriperheen vinkkien kautta (menemme samaan taloon, missä he viimeksikin olivat), samoin sopivat lennot ja autovuokraamo. Koska en ole yhdistänyt tähän lomaan yhtäkään lehtijuttuprojektia, olen tehnyt taustatyötä pyöreät nolla minuuttia. Epätietoisuuden tunne on itse asiassa aika mukava: mitä tahansa voi tapahtua, mutta mitään ei ole pakko tapahtua.

Turistisesongin ulkopuolella. Kuva RWM / Flickr CC 2.0

Sen tiedän, että Sardinia on osa Italiaa, se on saari ja siellä pitäisi lokakuussa lämpötilan pyöriä kahdenkymmenen tienoilla. Ruokakauppa on lähellä majapaikkaamme. Asunnossa on terassi grilleineen ja wifi, merenrantaan on matkaa satakunta metriä. Mitä muuta sitä tarvitsee? Vielä en ole keksinyt.

Mutta jooooos nyt kuitenkin sattuisi olemaan niin, että teistä on joku käynyt Sardiniassa ja läkähtyi jostain ihanasta yksityiskohdasta, rannasta tai paikasta, niin olisi tietysti aivan mahtavaa tietää lisää. Onhan se nyt aina hyvä muutamaa vinkkiä pitää kaiken varalta povarissa mukana.

Kuvat löysin Flickeristä.

18 kommenttia:

  1. Viime vuonna lokakuun puolivälissä oltiin Sardiniassa. Toisella puolella saarta kuin te, Oristanon alueella. Oli tosi hiljaista. Eli rannoilla ja hotellin uima-altaalla mukavan leppoisaa, mutta jonkin verran sai nähdä vaivaa että selvisi mitkä ravintolat on auki ja mihin aikaan päivästä.Toiset tarjoaa vain lounasta ja toiset illallista. Mukavinta oli ajella autolla ympäriinsä, koska joka puolella on toinen toistaan kauniimpia rantoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta, just rauhaa ja hiljaisuutta haetaan tältä reissulta.
      Millaiset säät teille osui, tarkeniko hihattomalla vai pitäisiköhän pakata myös takit messiin...?

      Poista
  2. Aah, ihanaa kuulostaa hyvältä. Mielelläni lukisin kiipeilyistä lisää, mutta oikein hyvää ja rentouttavaa lomaa koko poppoolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä on varmasti tulossa oma postaus (luultavasti kokonainen postaussarja, jos valokuvaajapuolisoni saisi päättää :D mutta jotain kallioaiheista on pakko varmaan laittaa - saattaahan olla että sitä innostun itsekin taas vähän kokeilemaan...)

      Poista
  3. Takkipäätös, aiai se on aina hankala. Muistaakseni ei ollut takille tarvetta, pitkähihaiselle kyllä :) sellaista 25 tai vähän alle lämpöä. Mutta juuri olikohan päivää ennen kuin saavuttiin oli ollut ihan kunnon myrsky. Käsittääkseni harvinainen homma mutta mahdollinen sit kumminkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari pitkähihaa lähtee mukaan, ja ehkä se ohut kesätuulitakkikin mahtuu mykkyrässä jonnekin laukun perälle. Kiitos!

      Poista
  4. Täällä yksi kateellinen; anoppi/ mummo matkassa lomalla. Ollaan oltu reissussa just niin että ystäväpariskunnalla on mummo mukana. Kateellisena katsoin vierästä sitä mummon onnea "mummottelu hommissa"; että omalla anopilla ei ole mitään vastaavaa tunnetta meidän lapsia kohtaan.

    Eli nauttikaa reissusta ja anopista; olette etuoikeutettuja. Ihanaa että on näitä mummoja jotka näkee tällaiset reissut mahdollisuutena päästä osaksi lastenlasten maailmaa ja elämää. Kuukausi pelkkää rantsua ja aikataulutonta menoa; parhautta. Mä aina vannotan itselleni että muistan sitten kun (toivottavasti) olen itse mummo tehdä asioita toisin. Koska joku päivä ne mummot ja ukit lähtee täältä maailmasta ja se perintö elää lasten ja lastenlasten kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Ja kyllä, olen niin samaa mieltä! Mummot ja ukit ei täällä välttämättä kovin kauaa ole ja jokainen päivä voi kenellä tahansa meistä olla viimeinen. Kannattaa nauttia niistä kaikista päivistä mitä nyt on ja kelata omaakin käytöstä sen mukaan; millaisia asioita haluaa tehdä ja millaisen muiston itsestään jättää.

      Mun äiti on ollut sairaana viime aikoina ja tuntuu kamalan pahalta että hän ei voi nyt meidän kanssa kokea tällaisia reissuja ja ottaa osaa ihan tavalliseen arkeen. Toivotaan, että sekin päivä koittaa vielä :)

      Poista
  5. Me ollaan juurikin nyt Oroseissa teidän kiipeilykylän lähellä. Kaikki rannat on ihania ja herkkuruokaakin löytyy, esim di Mario loisto lounasmesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ravintolavinkit ovat ihan parhautta, kiitos tosi paljon tästä!
      Millaiset ilmat siellä on? :D

      Poista
  6. Öisin on satanut ja pari aivan mieletöntä ukkosmyrskyä on mahtunu mukaan. Ei ole silti ollut tarvetta takille, iltasin neuletakki riittäny. Palaan asiaan vielä kun ollaan oltu pidempään täällä niin osaan kertoa enemmän vinkki vitosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari vinkki vitosta tosiaan löytyisi:
      Kiipeilyvinkki, teidän lähellä on sellanen paikka kun Aria, Punta Plumare, jonka kiipeilyreitti avattiin 2007. Sen on suorittanut vaan 4 ihmistä tähän mennessä. Näin kertoi meidän opas kun oltiin rantahypelyllä ja katsastamassa tuo Eijankin mainitsema Grotta di Bue Marino.
      Sitten ehdoton ravintolavinkki: Belohorizonte, ihan mieletön näkymä, hygge sisäpihaterassi, paras palvelu ikinä ja ruoka tietty 10+. Kaupunki on siis Orosei.

      Poista
    2. Älyttömän paljon kiitoksia näistä vinkeistä :)

      Poista
  7. Cala Gonone...ahaa tervetuloa sardiniaanitse asun Cagliarin kyljes ollut ààllà jo yli 43vuotta.Cala Gonenestakai làhtee vene joka vie làhelle Tippukiviluolaan sisàlle ,nimi Grotta di Bue Marino....sisàsaarella làhellà on Oliena ,Nuoro ...josta tietty lòytyy mielenkiintoisia paikkoja. ylòspàin jos ajelette rantoja lòytyy..muuten ei saa ottaa muistoksi hiekkaa Sardiniasta..jokapolella saarta on rantoja joissa on hienoja hiekkalaatuja..turistit keràà muovipulloihin kesàs 6000-10.000 kg hiekkaa ..ne takavarikoidaan ja pamahtaa hirveet sakot!kivet,nàkinkengàt,kivet,korallipalat kantsii varoa ettei liijottele. Sardinia on vanhempi ku italia niin maaperàltààn ku historialtaan ja on tààllà oma ikivanha kielikin Sardon kieli.saari on hyvin mielenkiintoinen ja ruoka on varmasti hyvàà ja terveellistà. Amerikasta ja Japanista asti kàyvàt tutkimas saaren asukkaiden pitkàà ikàà eli yli satavuotiaita paljon. Ukkosenilmasta josta Ida kerto yllà ,oli aivan mahdoton (ei koskaan nàhty),salamoita oli 7000 puolentunnin aikana ja jyrinà oli jatkuvaa, vettà tuli hirveellà vauhdilla...oliollut tropiikin ukkoseen verrattava ,tààllà ku on ollu koko kesàn oikein kuumaa. nyt pitàs rauhottua ..syyskuu on kaunis ja ei liian kuuma. hyvàà lomaa kaikille ja kyselkàà kylis onko niissà juhlia Qualche festa e balli sardi ...sillà joka kylàs on ainaki yks pyhimys ja muitaki syità niin ne jàrjestàvàt juhlia yòmyòhààn (tenavat mukaan, niile ei oo porttikieltoja raintoloiskaan), niin nàette hienoja kansallispukuja ja tanssiesityksià ymta... Divertitevi!!

    eija niemisto

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija mahtavasta viestistä, tästä oli paljon apua!

      Poista
  8. Eräällä entisellä Italian pääministerillä on käsittääkseni huvila samalla saarella. Tosin kyseinen herra taitaa olla vielä toipilaana sydänleikkauksesta, liekö yhdyskuntapalvelu katolisessa dementiakodissa rasittanut sydäntä enemmän kuin bunga-bunga.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bunga-bunga!
      Ehkä tyypin huvila löytyy Airbnb:stä sillä välin kun herra on itse lepokodissa? :D

      Poista
  9. Oi te onnelliset! Sardinia on suurin rakkauteni, vaikka Islanti ja jokunen muukin muu saari jakaa vähän sitä sijaa. (Eikä asiaan tietenkään vaikuta mitenkään se, että mieheni vei minut sinne ekaa kertaa ihan suhteen alussa...)

    Juuri tuolla Orosein alueella ja siitä etelään on Sardinian parhaat biitsit ja upeita vaellusmahdollisuuksia. Olimme viimeksi saarella vuosi sitten lokakuussa kahden lapsen kanssa ja silloin oli kelvolliset biitsikelit. Cala Luna on aika legendaarinen ja lähes kaikkien turistien must-kohde. Muistaakseni olen kävellyt Gononesta Lunaan juuri sillä ekalla reissulla. Lokakuussa ei onneksi ole sesonki, joten kaikkialla on väljää.

    Lapsiperheelle vinkiksi: jos aiotte autoilla niin ottakaa huomioon, että vuoristoteiden vuoksi välimatkat voivat olla tosi pitkiä. Esimerkiksi etelän suuntaan Gononesta vievä vuoristotie SS125 on tuhottoman hidas - vaikkakin sykähdyttävän kaunis. Palattiin takaisin sisemmällä maassa kulkevaa moottoritietä ja matka kesti puolet vähemmän.

    Ja vielä: erään paikallisen mukaan Ulassaissa olisi hyviä kiipeilymestoja, kylä on vasta "ottamassa haltuun" kiipeilyturismia. Ehkä kantsii guuglata.

    Nauttikaa, hengittäkää, syökää hyvin <3

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?