Havahduinpa ajan kulumiseen alkaessani sunnuntain ratoksi selata vanhoja reissukuvia. Meillä on maailmanympärimatkan kuvistakin vielä osa ...

Miten haluaisin matkustaa perheeni kanssa?

11.9.16 Satu Kommentteja: 11

Havahduinpa ajan kulumiseen alkaessani sunnuntain ratoksi selata vanhoja reissukuvia. Meillä on maailmanympärimatkan kuvistakin vielä osa epämääräisenä läjänä jossakin kovalevyjen pahnojenpohjimmaisina. Johan siitä vasta kaksi ja puoli vuotta on kulunut! Ei ole kiire, siellä ne säilyvät. Kun kuvia noukkii esiin vuosien mittaa, tuntuu kuin lähtisi samalle matkalle aina uudestaan.

Paitsi että en halua lähteä.




Tuon ihanan, avartavan, unelmia toteuttavan mutta myös vähän raskaan reissun jälkeen matkakiintiö täyttyi. Matka oli ihana ja jokaisen pennin ja tehdyn työnnin arvoinen ja enemmänkin. Mutta se oli kakku, jota tuli syötyä silloin tarpeeksi. Paratiisiranta, tropiikin lämpö ja huojuvat palmut eivät juuri nyt liikauta minkäänlaista mittaria. Nyt tuntuu, että sellaiseen en kyllä viitsisi nyt rahoja saati aikaani laittaa.





Mitä ihmettä tapahtui?

Ehkä se johtuu elämäntilanteesta. Yhden vaippaikäisen ja yhden koululaisen kanssa matkustaminen ei ole minulle mikään helppo nakki. Jo pelkkä paikasta toiseen siirtyminen on saakelin raskasta. Uudessa kohteessa pitää opetella uudet rutiinit. Arki on vaikeampaa. Pitäää ostaa pullovettä. Suihkusta ei välttämättä aina tule lämmintä vettä. Sängystä voi löytyä torakka tai pari. Ja siihen päälle pari turistiripulia. Juuri nyt en vaan jaksaisi laittaa sellaiseen energiaa.

Ehkä se johtuu minusta itsestäni. Mukavuudenhalustun vuosi vuodelta. Ajatukset pulloveden raahaamisesta, torakoista sängyssä tai liruttamalla valuvasta suihkusta tuntuvat isommalta uhraukselta kuin ne lomailun tarjoamat hyvät hetket: lämpimästi paistava aurinko, lempeä tuuli ja uudet ruokaelämykset. Tuntuu, että en jäisi plussalle kuitenkaan. Kolmen päivän hotelliloma eteläruotsalaisen pikkukaupungin keskitason hotelliketjun keskinkertaisissa lakanoissa pyörien lataa akut erinomaisesti. Ei tässä minnekään Australiaan tarvitse lähteä säästötiliä tyhjentämään. Ai kamala, kun kuulostan tylsistyneeltä vanhalta akalta. Tämä uusien puolien löytäminen itsestään on muuten vähän kuin matkailua. Avartavaa eikä joka hetki ole täydellinen.



Kyllä minä silti edelleen matkailusta tykkään. Asuminen muutaman tuhannen kilometrin päässä synnyinmaasta ja osasta sukulaisia pitää kyllä huolen siitä, että matkailu on meille ihan tavallinen osa arkea. Se on mukava välttämättömyys.

Millainen tämänhetkinen unelmalomani sitten olisi?

- Pakko aloittaa työnteosta. Sorry! Haluaisin tehdä muutaman tunnin kivoja töitä keskeytyksettä joka päivä.
- Haluaisin edes joka toinen aamu lukea tunnin kirjaa sängyssä.
- Haluaisin käydä treeneissä päivittäin. Tai edes lenkkillä alkuillasta auringonpaisteessa. Ruskettua mutta en palaa. Hikoilla, mutta en nikertyä paahteeseen.
- Koska nuo kolme ensimmäistä ovat minulle tärkeitä, on tietysti aivan yhtä tärkeää, että reissussa olisi mielekästä tekemistä muillekin perheenjäsenille.
- Hyvää ruokaa ja mahdollisuus käydä ostamassa ruokaa torilla (meillä Islannissa kun ei ole, ei edes kesällä).
- Mahdollisuus ostaa ruokakaupasta kotimaista viiniä.
- Mukavaa seuraa, perhettä tai ystäviä! En jaksaisi lomalla välttämättä tutustua uusiin ihmisiin, vaan viettää aikaa niiden vanhojen kanssa. Ihan siksi, että perusarjessa ei ehdi tavata lasten, miehen ja anopin lisäksi ketään muuta, vaikka ne asuisivat viereisessä kaupunginosassa.
- Keskimittainen! Ei liian pitkä (koska olen mukavuudenhaluistunut). Mutta en kyllä suostu viikoksi pakkaamaan nelihenkisen lapsiperheen kamoja ja liikuttamaan kaikkia kohteeseen X huomatakseni, että perillä sataa koko ajan vettä tai että hotelli on ihan skeida. Yksinäni voisin lähteä vaikka kahden päivän matkalle, mutta lasten kanssa minimini on kaksi viikkoa, jos matkanteko vaatii lentämistä.
- Ei saa maksaa paljoa (koska remontti!).



Olemme tänä syksynä tekemässä yhden vajaan kuukauden mittaisen perhereissun ja koska olen järjestelyvastuussa, olen katsonut, että edellisen listan jokainen kohta täyttyy. Vuoristoisella saarella ollaan silloinkin. Lähdemme Sardiniaan! Pari faktanpoikasta uupuu vielä matkasuunnitelmastamme. Kun ne ovat selvillä, kerron hieman lisää tästä fantastisesta lomaideastamme.

Postauksen kuvat parin vuoden takaiselta reissultamme Kuala Lumpurista ja Thaimaasta. Kuvat: Björgvin Hilmarsson.


11 kommenttia:

  1. Oho! Olipa virkistävää luke myös tällainen puoli ja näkemys matkailusta. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, onhan se vähän hassua että lomalistan ekana on "aikaa tehdä työtä", mutta tässä elämäntilanteessa se tuntuu just siltä. Että olisipa aikaa keskittyä työntekoon kunnolla, ilman päiväkoti-koulu-kaupassakäynti-lastenharrastukset-sählinkiä. Että olisi vaan työpäivä, vähän urheilua ja jotain hyvää ruokaa, kylmä bisse ja kirja. :D

      Poista
  2. Mun lapsiperhematkailun (kokemukset yhden 2-4v. kanssa matkatessa) kulmakivet on (1) lyhyt vaihdoton lento (alle 3h), (2) kaupunki jossa toimiva julkinen liikenne ja (3) hyvät palvelut (kaupat, raflat, kahvilat - hyvää ruokaa), (4) huoneisto jossa on erillinen makuuhuone lapselle (ja erittäin mieluusti parveke) ja (5) siistejä yleisiä vessoja paljon saatavilla. Plussaa tulee sit ystävällisestä suhtautumisesta lapsiin, leikkipuistoista (mutta näissäkin liika on liikaa --- nimimerkillä pää hajoo jos lapsi haluaa jokaiseen) ja sopivan lämpimästä kelistä (mut liian kuuma ei oo kiva). Laiskoja matkailijoita kuin ollaan, niin varsinaisia nähtävyyksiä tai tekemisjuttuja ei kaivata, päivät täyttyvät ihan tarpeeksi tekemisellä hengaillessa. Näillä kriteereillä on lomailtu saksankielisessä keski-Euroopassa erittäin onnistuneesti (Italia toimisi kyllä myös, mutta jostain syystä germaaniset maat vetävät meitä puoleensa Biergarteneineen).

    Joo, mutta tosiaan meillä tärkeintä on ehkä perille pääsemisen helppous sekä asumiseen satsaaminen (lyhyillä kotimaan hotellimatkoilla saatetaan survoutua yhteen huoneeseen, mutta se ei ole kivaa yhtään pidempään kuin yksi yö).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvät kulmakivet! On tosiaan tärkeää, että ei ole liian kuuma. Me opittiin se tuolla "isolla reissullamme", että Thaimaan rannat eivät tosiaan ole se meidän juttu. Siinä 20 asteen kiepeillä on täydellinen lämpötila.

      Poista
  3. Ymmärrän hyvin, että jo ajatus matkailusta kahden pienen kanssa uuvuttaa! :-D Mutta silti toi tuleva Sardinian loma kuulostaa ihanalta...

    Täällä Norjassa ei muuten saisi viedä lasta kuukauden lomalle kouluvuoden aikana. Yhdellä tutulla oli tarkoitus lähteä toisen vanhemman kotimaahan kuukaudeksi, mutta rehtori oli sanonut, että lomaa ei tipu ja jos lapsi on yli 2 viikkoa poissa, niin hänen paikkansa koulussa annetaan jollekin toiselle... Ovat viime vuosina tiukentaneet määräyksiä ja jakavat kotiinkin lappuja siitä, että lomaa ei saa viettää muuten kuin koulun loma-aikoina. Islannissa ovat varmaan tänkin suhteen rennompia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onpa kiinnostavaa tuo kahden viikon sääntö sikäläisissä kouluissa. Täällä Islannissa voi ottaa lapsen pois koulusta, lupaa pitää hakea koulun johtajalta ja usein sen saa. Lapsemme luokanope sanoi, että etenkin näin ekalla ja tokalla pidempi poissaolo ei ole ongelma jos matkan aikana kuitenkin jatkaa vaikka lukemaan opiskelua ja kirjoittamista. Meillä hyvä tilanne sikäli, että esikoinen osaa jo lukea, eli se ei jää kamalasti jälkeen. Kirjat ja tehtävävihot vaan mukaan matkalaukkuun.

      Lasten kasvaessa nämä vapaammat matkailuaikataulut varmasti vaikeutuvat - eli pitää meidänkin alkaa ottaa huomioon koulujen kesäloma- ja talviloma-ajat.

      Poista
  4. Käyköhän siinä vähän niin, että kun asuu eri maassa missä suuri osa sukua ja ystäviä jne. niin vähenee halu lähteä lomalle muualle. Tai ainakin mulla on vielä olo että mieluiten sitä lomailee joko tässä nykyisessä asuinmaassa Turkissa tai sitten lähtee Suomeen - en toki silti kokonaan ole hylännyt muitakaan vaihtoehtoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se varmasti vaikuttaa. Perheitä ja ystäviä on tärkeä nähdä, joten ne erilliset ranta- ja kaupunkilomat jää usein kolmannelle sijalle... Matkailusta on tietty hohto ja erikoisuus hävinnyt myös työnteon takia. Musta oiskin muuten tosi hauska kuulla, mitä todella paljon työssään reissaavat - esim lentokapteenit - diggaa tehdä omalla lomallaan. Tässä olisikin oiva tulevaisuuden jutunaihe :D

      Poista
    2. Meidän perheen lentokapteeni-isä ei tosiaan enää hirveästi halua matkustaa lomillaan, ei ainakaan lyhyillä lomilla. Matkustamisen hohto katoaa kummasti, kun jatkuvaa pakkaamista, roudaamista ja lähtemistä tekee viikottain yölennoilla ja aikaeroilla. Nykyisin matkustamme tarkoin harkittuihin kohteisiin, joissa on ne palvelut ja mahdollisuudet joita haluamme. Arvostamme kovasti monia samoja asioita, joita Leela tuolla ylempänä listasi. Hyvä asunto, tilaa olla, asunnon sijainti, hyviä ravintoloita. Lasta ajatellaan siinä, että lento kohteeseen on suhteellisen lyhyt, lämpötila ei ole liian kuuma eikä perillä vietetä kaikkia päiviä vuokra-autossa.
      Moni ihmettelee usein miksi emme matkusta enemmän ja miksi minä en matkusta lapsen kanssa mieheni mukana. Moni ei ymmärrä, että kyseessä on kuitenkin toisen työ. Hanna

      Poista
  5. Sardinia on kyllä kiva kohde jossa kannattaa käydä :) olen käynyt ja tänä vuonna kävin toista kertaa

    VastaaPoista
  6. Minulla lopahti into matkustamiseen sen jälkeen kun muutin Berliiniin ja aloitin Suomi-Saksa kaukosuhteen. Kun arki oli metrokarttojen tuijottelua, vierasta kieltä, uusien asioiden opettelua, ulkona syömistä ja tapahtumia, tuntui uudenvuoden Prahan-loma lähinnä painajaiselta. Onneksi kumppani otti silloin vetovastuun reittien selvittelystä, vegeravintoloiden etsinnästä ynnä muusta, että minä sain _lomailla_. Nykyään houkuttavat luontolomat tai lomat pieniin kaupunkeihin, joissa voi siirtyä kävelemällä paikasta toiseen. Fyysistäkin haastetta saa olla, kuten telttaolosuhteet, mutta henkistä (asioiden jatkuva selvittely ja organisointi) mieluummin ei.

    Kaukosuhde on myös tehnyt allergiseksi busseille ja lentokoneille.

    Ps. Miksiköhän kommenttini katoavat taivaan tuuliin, jos yritän lähettää niitä iPhonesta?

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?