Elämää nelihenkisenä perheenä on takana kaksi viikkoa. Mikä on arjen dynamiikassa on muuttunut? Pidätän oikeuden mielipiteenmuutokseen tule...

Kahden lapsen mutsina - Mikä on toisin?

27.9.15 Satu Kommentteja: 21

Elämää nelihenkisenä perheenä on takana kaksi viikkoa. Mikä on arjen dynamiikassa on muuttunut? Pidätän oikeuden mielipiteenmuutokseen tulevaisuudessa, mutta näin kahden viikon kokemuksella perstuntumalta heitetty vastaus kuuluu, että isossa mittakaavassa ei kauheasti mikään. Ainakin muutos verrattuna viiden ja puolen vuoden takaiseen muutokseen on todella pieni. Syy siihen on yksinkertainen: vapaus meni jo.
Kotiin jääminen ei tullut samanlaisena sokkina kuin viimeksi, koska täällä on vietetty suurin osa vapaa-aikaa ja välillä tehty töitäkin viimeiset vuodet. Spontaanit käväisyt baarissa tai leffassa eivät ole olleet osa elämääni enää vuosiin, ja siihen on tottunut. Leffassakäynti tai parit kaljat lähibaarissa ovat nykyään luksusta, eivät osa arkea.

Vaipanvaihtofrekvenssi, imetysmaraton ja yökitinät eivät tulleet puskasta. Fyysinen ulkomuoto ja palautumisen kestäminen olivat nekin jo tiedossa. Vaikka iso osa käytännön jutuista on päässyt ruostumaan ja unohtumaan, ne eivät tulleet täytenä yllätyksenä. Sopeutumisessa on auttanut se, että nyt todella tiedän tekeväni kaiken tämän viimeistä kertaa. (Joo, niinhän sanoin viimeksikin ja olin vielä kaksi vuotta sitten ihan varma, että ei koskaan enää. Mutta kerta kiellon päälle jne. vai miten sitä sanotaan.)
Onhan tässä kahden viikon aikana tapahtunut silti monenlaista. 

Ensinnäkin meidän kämppä näyttää taas ihan kunnon lapsiperheasunnolta. Huoneet ovat täynnä kehtoa, sitteriä, vaipanvaihtopöytää, vaippoja, auton turvaistuinta ja puklurättejä. Meitä on kotona kaksi aikuista ja silti täällä kolmiossa riittää siivottavaa ja järjestettävää ihan joka minuutille.
Olen pitkästä aikaa taas katsonut ihan urakalla televisiosarjoja dvd:ltä. Olin varautunut imetysmaratoniin hyvissä ajoin ja hautonut kirjahyllyssä Breaking Badin tuotantokausia 1–4 sekä Orange Is the New Blackin ensimmäistä tuotantokautta. Jälkimmäinen sarja vei niin mukaansa, että pistin jo tilauksen kakkostuotantokaudesta vetämään. Loistavan Silta-sarjan kolmas tuotantokausikin on varmasti kohta tilattavissa. Ja onhan tuolla hyllyssä kaiken varalta Sopranosin kaikki tuotantokaudet - se sarja kestää lukemattomia katselukertoja. Ja kulman takana on videovuokraamo, jonka valikoima on mykistävä. Sohva-aika tuntuu pitkästä aikaa hyvälle.

Yökukkumisessa ei ole tapahtunut juuri muutosta lähikuukausiin, sillä viimeiset raskauskuukaudet häräsin vähintään kerran, joskus jopa kaksi yössä vessaan, juomaan tai syömään. Mörssäri on nukkunut ensimmäiset kaksi viikkoaan neljän tunnin erissä eli yöheräämisiä napsahtaa vain yksi. Upeaa.

Pyykkikone käy nykyään vähintään kerran päivässä. Vielä kuukausi sitten riitti, että perheemme pyykit pestiin kerran viikossa. Talouspaperin kulutus on triplaantunut, samoin teen ja kahvin. 
Isoin muutos koskee suhtautumista esikoiseen. Yhteisestä ajastamme on tullut suunnitellumpaa, koska se on kortilla. Kun olemme kaikki yhtä aikaa kotona, minä istun yleensä passiivisena sohvalla ruokkimassa mörssäriä. Niinpä olen yrittänyt joka päivä järjestää esikoiselle ja minulle yhteistä aikaa. Tehdään palapeliä, käydään kävelyllä, lakataan varpaankynnet tai suunnitellaan uutta kahdenkeskeistä matkaa Lontooseen tätiä katsomaan. Puolison kanssa meillä on tällä hetkellä enemmän kahdenkeskeistä aikaa kuin tavallisesti, koska olemme molemmat vanhempainvapaalla. Se on tosi hienoa.

Yhtä asiaa toivon. Että ne yökitinät eivät tästä lisääntyisi. Lupaan imuroida vaikka joka viikko, lahjoittaa tuplasti rahaa hyväntekeväisyyteen, täyttää astianpesukoneen järjestelmällisemmin ja leipoa kerran viikossa itse leipää, jos öistä selvittäisiin yhdellä heräämisellä. Toivoahan aina voi.

21 kommenttia:

  1. Mä oon tehnyt kans noita toisen lapsen kanssa reissuun kahdestaan - tosin jo vähän isompien lasten, mutta suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat ihan parhaita reissuja kyllä :) Siinä kohtaa kun lapsi ei ole enää vaipoissa ja diggaa tehdä ja kokea uusia asioita, matkustamisesta lapsen kanssa on tullut rentouttavaa :)

      Poista
  2. Ihana napero :) Hyvin teillä tuntuu arki sujuvan. Voi että, ilolla elän mukana. Itsellä nuo ajat jo valitettavasti tai luultavasti ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä menee ihan kivasti ainakin toistaiseksi. Mutta silti odotan niin mielelläni sitä aikaa kun nuorempikin alkaa olla enemmän lapsi ja vähemmän vauva.

      Poista
  3. Monesti toinen lapsi on rauhallisempi kuin ensimmäinen, koska hänen kanssaan ei itse enää jännitä. Meillä oli kaksosten vauva-aikana imetyshetket satuhetkiä. Isoveli makasi vieressä kuuntelemassa satuja, kun pikkuveljet söivät. He saivat kirjaimellisesti sadun maailman jo äidinmaidossa.
    Mutta kyllä sitä aikaa yritti aina kovasti esikoiselle antaa ja silti usein joutui sanomaan; odota!
    Mukavia perhepäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Jokaissta käninästä en saa enää sydäriä. Tai jos menee maitoa väärään kurkkuun en ole heti soittamassa ambulanssia :D

      Poista
  4. Kuulostaa varsin mukavalta. Jaan kokemuksesi siitä, että toisen lapsen vauva-aikana oli oman pään kanssa paljon helpompaa. Orange is the new black -sarjaa on kehuneet muutkin, täytyypä alkaa aktivoitumaan sen katsomisen kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi sarja on ihan huippu :) Näyttelijät on erinomaisia ja tarina on kaikessa friikkiydessään vetävä ja hauskakin.

      Todellisuuspakoa parhaimmillaan - on sisältö sen verran kaukana lapsiperhearjesta.

      Poista
  5. Moi! Osaatko neuvoa uunoa että miten sua voi tuolla snapchatissä seurata? Luulin sen tehneeni, mut ei vaan ole mitään kuvia näkyillyt niin mitähän lie olen sekoillut :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uuno täällä hei, toimiihan tuo sittenkin ;) ps olisi kiva kuulla miten sisarukset ovat suhtautuneet toisiinsa!

      Poista
    2. Hyvä et selkisi. Mä en välttämättä olisi osannut neuvoa :D

      Poista
  6. Ihanan seesteistä meininkiä verrattuna meidän viime syksyyn! :) Iso etu on myös se, että isosisko on noin iso eikä saa totaalista ja karmeaa uhmaikää pikkusiskosta. Mellä oli kyllä ekat 4 kk nauru kaukana nimenomaan esikoisen kanssa, mutta nyt vuoden jälkeen on jo tosi kivaa nelihenkisesti. Ei puhuta siitä, että herään edelleen 1-3 kertaa yössä ja viimeistään kuudelta, teillä menee varmasti paremmin, toivotan siis pitkiä yöunia jatkossakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noooh.. täähän saattaa vielä muuttua kun/jos ne mahakivut alkavat. : /

      Poista
  7. Orange is the new blackista sen verran, että toinen kausi tuntui huikean ykköskauden jälkeen pettymykseltä. Ikään kuin olisivat pistäneet kaikki kortit pöytään ykkösessä. Kolmoskausi oli kuitenkin sitten taas tosi hyvä, joten kannattaa jatkaa katsomista. :) Ja makuasia tietenkin, voihan olla kakkonenkin iskee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh noh, voi pee. No, ostin kuitenkin sen kakkosen, ja katson sen nopeasti. Sitten siirryn nautiskellen kolmoseen (mä en tiennytkään että kolmoskausikin oli olemassa, jotenkin olin onnistunut ohittamaan tämän faktan...) :-)

      Poista
  8. Kannustavaa kuulla, että "vauvakuume" voi iskeä vastarannankiiskiinkin. Itse kun en tällaista mahdollisuutta vielä halua ajatellakaan.

    Vaavi on kyllä söpö! Meillä oli poika kanssa aika mörssäri. Kun hänet sairaalassa käsivarsilleni sain, en pystynyt muuta miettimään kuin että juma. Ei välttämättä ollut kovin äidillinen reaktio, mutta mua olikin doupattu hyvin parisen päivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh, mä sanoisin että se oli enemmän kompromissin kuin vauvakuumeen lopputulos :-) Puoliso ja lapsi puhuivat kovasti toisesta lapsesta. Mä olisin voinut jättää toisen kierroksen väliinkin... Mutta nyt ehdottomasti EI enempää vaikka kuka lupaisi mitä. Juuri nyt on oikein hyvä, mutta sillä yhdelläkin oltaisiin luultavasti pärjätty ihan mainiosti.


      Poista
  9. Meillä pikkukakkosen myötä alkoi ongelmat joita ei aiemmin olisi tullut ajatelleeksikaan: esikoinen oli hyvin nukkuva, hyväntuulinen ja helppo. Tämän toisen kanssa taas hämmennyin heti alkuun kun en saanutkaan vanhoilla tutuilla tavoilla häntä rauhoittumaan tai nukkumaan. Tämä on ensimmäinen kerta kun olen valvonut öisin, ollut univajetta ja muita vaikeuksia joista ei esikoisen kanssa tarvinnut murehtia. Sanoisin että moninkertaisesti vaikeampaa ja kun esikoisella on nyt uhmaikä sekä on hyvin mustasukkainen pienestä. Esikoisen jälkeen ajattelin että näitähän jaksaisi vaikka kuinka monta ja mikä tässä nyt on niin vaikeaa, toisen myötä tajusin myös että hyvin vähän on lopulta omaa ansiota ja että uudestaan en tähän ala :) Toivottavasti teillä menee hyvin ja etenkin tulee kunnon yöunet, meillä 10 kk poika heräilee vielä 2-6 kertaa yössä ja saa kantaa tuntikausia päivässä nukuttaen.

    Viivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenojaan! Tää on ihan arpapeliä. Sitä ei tosiaan etuläteen tiedä, minkälainen tempperamentti ja nukkuja tai kukkuja sieltä tulee. Onneksi pikkulapsiaika on vaan pieni osa tätä kaikkea (vaikka ei tuo kyllä yhtään lohduta huutomaratonin ollessa päällä, mutta kuitenkin....) :)

      Poista
  10. Hahaaa, odotan innolla sitä, että sanot vielä n. kolmesti "kerta kiellon päälle" - ja kohta kustantamolta ilmestyykin Vuoden suurperheen mutsi -kirja! ;) Onnea mörssäristä, ihanan näköinen tuhisija!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joo EN :D Vaikka tuommoinen kirja ois kyllä kiva tehdä. Mutta jätän aineistonkeruun kyllä tähän. Mä haluan nukkua yöuneni ennen kuin täytän neljäkymmentä...

      Poista

Mitä tuumaat?