Tänään iltapäivällä kävin jättämässä vanhempainvapaarahastolle osoitetun kirjekuoren. Lähitulevaisuudessa se nimittäin tulee taas ajankohta...

Vanhempainvapaarahasto, sinulle on postia!

4.8.15 Satu Kommentteja: 49

Tänään iltapäivällä kävin jättämässä vanhempainvapaarahastolle osoitetun kirjekuoren. Lähitulevaisuudessa se nimittäin tulee taas ajankohtaiseksi: perhevapaat. 
Islannissa on edelleen käytössä sama hyvä ja tasa-arvoinen systeemi, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin: molemmille vanhemmille korvamerkityt vanhempainvapaat eli kolme kuukautta kummallekin ja yksi kolmen kuukauden aikajakso, jonka vanhemmat saavat jakaa kuten haluavat. Vapaat pitää käyttää ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.

Vapaiden jakamisen pelisäännöt olivat selvät alusta asti. Miehelle kuusi kuukautta, minulle kolme. Tähän jakoon on useampi syy.
Ensinnäkin minähän vannoin, että jos tähän hommaan vielä kerran lähden, niin puoliso jää kotiin pidemmäksi aikaa. Tällaisen jaon hän itsekin halusi, joten peli oli sillä selvä. 

Toisekseen miehen työ vuoristoreissujen oppaana ja oppaiden kouluttajana vaatii paljon enemmän poissaoloa kotoa kuin omani. Kun mies lähtee töihin, hän saattaa häipyä vaikka Grönlantiin. Kun minä lähden töihin, useimmiten riittää, että avaan läppärin. Jotta pystymme olemaan mahdollisimman paljon molemmat kotona, kannattaa vapaat antaa sille, jonka työssä on vähemmän liikkumavaraa.

Kolmanneksi: rahallisesti sillä ei ole väliä, kumpi meistä jää kotiin. Vanhempainvapaan tuen suuruus on täällä tundralla 80 % bruttopalkasta miinus verot ja eläkemaksut. Laman jäljiltä vanhempainvapaarahastossa on kuitenkin maksukatto: maksimibruttopalkka, josta tuki lasketaan, on islantilaisen keskipalkka eli noin 2 800 euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että 2 800 euroa kuussa tienaava saa saman verran vanhempainvapaalla tukea kuin 8 000 euron kuukausipalkkalainen. Koska me tienaamme suunnilleen yhtä paljon, raha ei vaikuttanut päätöksentekoomme mitenkään. 
Islannissa vanhempainvapaa on melko lyhyt - vain 9 kuukautta -  mutta se tarjoaa hyvät joustot. Vapaan voi nimittäin pitää osa-aikaisena. Niinpä me otimme miehen kuuden kuukauden isyysloman viisikymmentäprosenttisena eli 12 kuukaudelle alkaen lapsen syntymästä. Oma kolmen kuukauden vapaani alkaa samasta päivästä. Eli aluksi jäämme kotiin molemmat. Se on helpottava tieto. On nimittäin pakko myöntää, että en olisi kyllä yksin oikein uskaltanutkaan. Ajatus vastasyntyneen hoitamisesta tuntuu yhtä tutulta kuin napajäätikön ylitys. Kyllä se siitä ajan kanssa varmasti yksinkin suttaantuu, mutta ihanaa, että alkumetreillä voi nojata toiseen.

Vaikka minä olen oman vapaani loppumisen jälkeen taas sataprossaisesti töissä, osa-aikaisella vanhempainvapaalla oleva mies voi ottaa kiinnostavia työkeikkoja silloin tällöin. Silloin minä voin hypätä vaipanvaihtajaksi ja tehdä "etäpäivän" ilman, että tarvitsee kysellä lupaa keneltäkään. Tykkään siitä, että yrittäjänä saan itse päättää esimerkiksi tällaisista asioista. Ei byrokratiaa, ei "työpaikan tapoja" tai viikkokausia kestävää päätöksentekoa.

Vähän kyllä nauratti, kun kirjailin vanhempainvapaahakemuksen liitteeksi todistuksen siitä, että työnantajalleni on ilmoitettu tulevasta vanhempainvapaasta. Koska olen yrittäjä ja yritykseni maksaa minulle palkkaa, annoin itse itselleni kirjallisen luvan vanhempainvapaaseen. Lomakkeen loppuun vedin puumerkit kahteen kohtaan: työntekijä ja työnantajan edustaja. Molemmat hyväksyvät ilman vastalauseita.
Seuraava vuosi mennään tällä setillä. Sen jälkeen kopin ottaa anoppi, jonka luona lapsi on päivähoidossa vuoden päivät eli siihen asti, kunnes päiväkodin ovet aukeavat. 

Kun tipautin kuoren postilaatikkoon, oma oloni keveni ainakin kirjekuoren painon verran. Asiat konkretisoituvat. Eiköhän siitä vauvavuodesta taas jotenkin selvitä. Ihanaa, että tulee lapsi ja ihanaa, että kummankaan ei tarvitse lopettaa työntekoa kokonaan.

49 kommenttia:

  1. Aivan mahtava järjestely ja systeemi, joka mahdollistaa sen!

    -Niina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep! Yrittäjyys mahdollistaa ihanat joustot... Tietysti tuo systeemi on vähän erilainen heille jotka ovat töissä ns. vieraalla. Kaikkien työnantajat eivät välttämättä hyväksy osa-aikakuviota natisematta, mutta ainakaan meidännkohdalla se ei ole vielä ollut ongelma. Etenkin kun miehen duuni on matkailun alalla ja siellä harvoin tehdään kasista neljään muutenkaan...

      Poista
  2. Kuulostaapa joustavalta systeemiltä !

    Vaikkei asia ole enää ollenkaan itselleni ajankohtainen (3 lasta ja ikää on yli synnytysiän... ) niin toivon todella että Suomessakin mentäisiin enemmän näihin joustaviin systeemeihin eli vanhempainvapaan voisi pitää esim. osa-aikaisena kuten teillä Islannissa.
    Sikäli systeemin tulevaisuus kiinnostaa yhä että itselläni on 3 tytärtä , jotka ehkä tämän asian kanssa painiskelevat joidenkin vuosien päästä.

    Nykyään kun työsuhteet on monilla vaihtelevia eli sitä normi kokopäiväistä päivätyötä ei läheskään kaikilla ole niin myös sosiaaliturvan pitäisi joustaa.

    Niin ja Suomeen pitäisi saada myös tuo 3+3+3 ehdottomasti (tai mitä ikinä ne kuukausien määrät systeemissä olisikaan) ja lisäksi vanhempainvapaiden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien osalta. Olen ihan varma että tästä(kin) saataisiin ihan uudenlainen draivi Suomen talouselämään,

    Sama homma koskee myös esim. työttömyysturvaa, musta on erittäin deaktivoivaa että kun olet työtön olet 100 % työtön ja et voi esim. aloitella oman yrityksen toimintaa pienimuotoisesti työttömyysaikana. Monelle (ainakin itselle) hyppäys työttömyydestä suoraan yrittäjäksi on liian suuri. Varsinkin kun riskinä on se että jos yritystoiminta ei kannatakaan, ei pääse pitkään aikaan takaisin työttömyysturvan piiriin.

    Näitä taas mietiskelin kun luin tämän ja lisäksi katselin aamun lehteä, jossa ainoa Suomen pelastava keino näyttää olevan työajan pidentäminen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin ihan samaa kun seurasin tämän all male panelin ehdotuksia. Järjettömän kivikautista ajattelua - eihän tehdyillä työtuntien määrillä ole mitään tekemistä tuottavuuden kanssa. Ei siitä mitään luovuusloikkaa synny että pidetään kengi tunti pidempään töissä. Kyllähän siellä kännykkälinjaston kokoamislinjalla syntyy muutama puhelin enemmän ja paperitehtaassa muutama sata kiloa enemmän sanomalehtipaperia. Harmi vaan että se Suomen ura kännykkävalmistajana on juna joka meni jo. Eikä tuo paperintarve nyt mikään tulevaisuuden megatrendi ole :)

      Nyökkäilen täällä muutenkin sunnhavainnoille: Suomessa tarvittaisiin tosiaankin niitä joustoja, vapauksia tehdä enemmän ja ennen kaikkea yhdistellä asioita erilaisessa elämäntilanteessa eikä jaotella asioita tiukkoihin bokseihin joiden raameissa kaiken pitää tapahtua tai tasapaino järkkyy...

      Poista
  3. Tähän varmaan löytyisi tieto, jos oikein kovasti jaksaisi googlettaa, mutta osaatko sanoa miten pitkään Islannissa on ollut tuo 3+3+3 malli käytössä? Ja miten siihen aluksi suhtauduttiin? Oletan, että sielläkin on ollut joskus enemmän äidille painotetut vapaat. Ja onko Islannissa sama ongelma palkkatasa-arvon suhteen kuin Suomessa?

    Itse kannatan vankkumattomasti vapaiden jakamista molemmille vanhemmille ihan vain senkin takia, että vanhemmat ovat tasa-arvoisia eikä tule niin herkästi tilanteita, että toinen ei voi lähteä koskaan illalla ulos, koska hän on ainut joka osaa nukuttaa lapsen (näitäkin kun on paljon). Omalla kohdalla vapaiden jakaminen oli helppo päätös, koska palkkaeroja ei meidän perheessä juuri ole, mutta valitettavan usein naisilla on pienempi palkka ja siksi "järkevämpää" naiselle jäädä kotiin pidemmäksi aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos mä nyt oikein muistan niin jotain vuosikymmenen pintaan - se oli käytössä silloin kun muutin tänne.

      Kai siitä jotkut ukot (siis megakonservatiivipiirit, kuuluuhan niihin myös naisia) natisi aikansa, mutta mun käsittääkseni se ei ollut mikään taistelunaihe. Mulla oli sellainen käsitys ett islantilaiset oli enemmänkin ylpeitä siitä että pykäsivät pystyyn systeemin jota ei juuri muualla ollut vielä käytössä.

      Tuossa blogitekstissä on linkko aikaisempaan juttuun jossa perkasin näitä yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kyllä täälläkin on vielä selittämättömiä palkkaeroja sulupuolten välillä mutta ne ovat aika pienet. Eikä täällä ole sellaista kotiäitikulttuurin uudelleennousua koettu kuin vaikkapa Suomessa jossa kolmekybösiä naisia jää yhä enemmän työmarkkinoiden ulkopuolelle (Olivia kirjoitti tästä ilmiöstä taannoin hyvän jutun).

      Poista
    2. Juttelin juuri tästä uuskonservatismistä äitini kanssa. Häntä, 83-vuotiasta naisasianaista, jolla on 5 lasta ja aina ollut oma palkkatyö, asia suretti. Tuntui kuin kaikki edellisen sukupolven asennevammat, joita vastaan hän oli taistellut olisivat tulossa takaisin. No onneksi on meitä, jotka nämä voimanaiset on kasvattaneet vaatimaan tasa-arvoa ja valinnanvapautta. Pidetään se lippu korkealla!

      Poista
    3. Todellakin pidetään! Konservatiiviset ajatukset usein voimistuu kun taloudessa menee huonosti, se on ikävä juttu...

      Poista
    4. Ehkä se ei ole pelkästään taloustilanteesta kiinni (en ole lukenut ko. Olivian juttua). Olen itse hyvin koulutettu ja pätevä ihminen, mutta lähellekään haastavia työtehtäviä ei ole ollut tarjolla enää pitkään aikaan. Olen siinä vaiheessa, että kohta on vaikea löytää uutta työtä iänkään puolesta. Jos nyt voisin valita, jäisin vaikka heti kotiin hoitamaan lapsia. Ei ole kyse pelkästään omasta urakehityksestä, vaan ihan laajemmin työelämän heikentymisestä ja pettymyksestä, mitä on vaikea kuvailla lyhyesti. Kaikki on jotenkin paskaa. Niin skitsolta kuin kuulostaakin, kotona voin sentään tehdä päätöksiä ja hoitaa asioita eteenpäin ilman, että pitää kysyä lupa kaikkeen.

      Poista
    5. Jep, siinä Olivian jutussa nousi esiin juurikin näitä pointteja (juttu saattaa löytyä muute heidän verkkosivuiltaan, muistan itsekin lukeneeni sen verkossa).

      Mä olen siinä mielessä onnekas, että valitsin yrittäjyyden (tosin ihan sattumalta) heti valmistuttuani, eli ei ole tarvinnut päivääkään tutustua näiden työntekijäpuolen huonoihin puoliin... On tässä yrittäjyydessäkin persepäiviä, mutta noin yleisesti fiilis töihinmenosta on hyvä ja voi itse vaikuttaa ihan kaikkeen.

      Poista
  4. Hei, ihan ilmsn mitään arvotusta puhtaasta uteliaisuudesta kysyn, että kuinka vauvan ruokinta hoidetaan, kun äiti palaa töihin? Siis jos aiot imettää?

    Haluan korostaa, että en arvostele, vaan en vain tiedä. Itsellä on rintaruokittuja lapsia, jotka on olleet äidin kanssa kunnes pärjäävät tyystin kiinteällä ihmisten ruoalla. Kolmekuinen kai vielä menee maitosetillä. Eli että onko aikomus lopettaa imetys (osittain?) kun palaat töihin ja siirtyä pulloruokintaan? Tai onko joku onnistunut hoitamaan täysimetyksellä/pumppauksella lapsen syötöt, vaikka on töissä?

    Erinomaisen kiinnostava vaihtoehto nimittäin, se että isä jää ihan vauvan kanssa kotiin. Enemmän kyllä osa-aikaistamista ja muita vaihtoehtoja täällä Suomessa kaivattaisiin. Kaikki perheet kun on erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun toimisto on parin minuutin päässä kotoa :) Ja voin tehdä aika paljon töitä ihan kotonakin, eli se tuo joustoja. Tosin viimeksi me alettiin antaa korvikemaitoa rintamaidon ohella melkein heti, helpotti yöheräämisten jakamista eikä sitä mölöä kuitenkaan riittänyt pumpattavaksi asti. Imetyksen lopetin kokonaan noin - ööh - oiskohan se ollut 7 kk tienoilla.

      Poista
    2. Mä palasin töihin kun lapsi oli 4kk (heti sveitsiläisen äitiysloman loputtua) ja mies hoiti lasta kotona. Onnea oli oma toimisto ja siellä jääkaappi, jonne saattoi pumpata maitoa päivän aikana. Joinain päivinä mies toi lapsen lounaalle mun luo töihin ja toi samalla mulle ruokaa. Eli työpaikasta riippuen onnistuu kyllä.

      Poista
  5. Suomessakin on mahdollista pitää osittaista vanhempain vapaata. Kumpikin vanhempi voi olla yhtäaikaa töissä/kotona 40-60%. http://www.kela.fi/vanhempainvapaa_osittainen-vanhempainraha En tiedä kuinka moni tämän huomaa, mutta meillä se oli ihan huippu järjestely ja omasta mielestäni ihan parasta vauva-aikaa. Olin ensin 6kk kotona ( itse valitsemani aika ja taisi kyllä myös olla maksimi mihin pystyin �� ). Tämän jälkeen olimme kumpikin 60% töissä ja lapsi yhden päivän mummolassa. Kela korvasi osansa ja työpäivistä tietty tuli palkka.

    Suomessahan on oikeasti paljon joustoa jos vaan vanhemmilla on tahtoa. Ja tietty meillä molemmilla oli myös työnantajat joiden kanssa pystyi asiat sopimaan.

    Ja imettämisen ihmettelijöille tiedoksi, että voi sitä töissäkin lypsää ja hoitaa maidon varastoon. ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi mainiota, että joustoja on tarjolla! Toivottavasti mahdollisimman monet pystyvät hakemaan niistä jeesiä tähän työ-koti-palapeliin :)

      Poista
    2. Tää Suomen osittainen vanhempainraha taitaa olla aika tuore juttu? Meillä viimeinen vanhempainvapaa päättyi 2012 alkuvuodesta, eikä tuota vaihtoehtoa mielestäni silloin (tai vanhempainvapaata hakiessa) vielä ollut. Loistava juttu joka tapauksessa!! Ullis

      Poista
    3. Olimme osittaisella vanhempainvapaalla vuonna 210. Koten ei ole hirveän uusi juttu. Tosin sen löytäminen vaati silloin töitä jargoninlukua ja keskustelua kelan asiakaspalvelun kautta. Ei siis mikään itsestäänselvä vaihtoehto mutta mshdollinen. Nyt se oli kelan sivuilla selitetty suht selkeästi.

      Poista
    4. Olisi tosiaan kaikkien etu, että tämmöistäkin tietoa löytyisi helposti ja ymmärrettävässä muodossa. Virkamieskielisyys <3

      Poista
    5. "Olimme osittaisella vanhempainvapaalla vuonna 210. Koten ei ole hirveän uusi juttu."
      Joo, ei. Aika historialliselta jutulta vaikuttaa :D. (Sori, huono huumorini ei vain sallinut jättää tätä kommenttia väliin.)

      Poista
  6. Sain esikoisesta vanhempainrahan Ruotsista, kun olin silloin siellä töissä. Vapaata sai ottaa 1/2 tai 1/3 tai 1/4 osaa kunnes lapsi on 8v.! Muuten samat kuukaudet isälle ja äidille kuin Islannissa. Todella kätevää ^_^ lapsen vauvavaiheen jälkeen olin muutaman päivän viikossa töissä ja loput vanhempainvapaalla. Suomessa napata tuki pois, jos teet töitä vanhempainvapaalla tai ainakin hirveät verot. Harmi, että muista lapsista suomen systeem. Saisi kaikissa Pohjoismaissa olla sama. Niin ja pitää. Ps. Kaikkia lapsia olen imettänyt ja yksi vain on käyttänyt tuttia eikä silti mitään ongelmaa 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsissa on kyllä tosi hyvä systeemi. Tiedän monia islantilaisia lapsiperheitä jotka ovat muuttaneet töihin juuri Ruotsiin paitsi parempien palkkojen myös näiden parempien perhetukien takia. Islannissa kun esim lapsilisä on lähes olematon ja asumistuet jne yhtä onnettomia...

      Mut eikö Suomessakin voi siis ottaa äitiyslomaa osa-aikaisena vai onko sen pakko olla täysipäiväinen?

      Poista
    2. Suomessa 4kk (yksi ennen lapsen syntymää 3 syntymän jälkeen ) ovat vain äidin. Tänä aikana voit tehdä töitä. Jos teet töitä arkipäivinä saat minimi rahan näiltä päiviltä. Jos teet töitä sunnuntaina ei se vaikuta tukeen. Äitiys päiväraha kauden jälkeen kumpivaan voi jäädä vanhempain vapaalle ja se voidaan jakaa niin että kumpikin tekee 40 - 60 % töitä. Lopuksin ns. Isä kuukausi. Että kyllä tämä minusta joustaa. Suurin ongelma taitaa olla pakotettujen isäkuukausien vähyys ja homman loppuminen lapsen ensimäisen ikävuoteen. Myös vanhempainrahan sidonnaisuus kotiinjäävän henkilön palkkaan maassa jossa naisvaltaiset alat ovat edelleen naisvaltaisia ja palkka erojen suuruun aiheuttaa harhan siitä ettei ole valinnanvapautta. Perheissä joissa ei ole suuria palkkaeroja on taloudellisesti ihan sama kumpi jää kotiin.

      Eniten taitaa kyse on tahdosta eli asenteista, kuin taloudesta.

      Poista
    3. Oi kyllä! Ja mä en usko, että ne asenteet koskaan muuttuvat, ennen kuin iseille korvamerkitään isompi osa vanhempainvapaista. En syytä tässä nyt ketään yksittäisiä miehiä vaan sitä vallitsevaa kulttuuria ja "näin on aina tehty" -asennetta. Ei se koskaan muutu, jos ei ole pakko. Ei se olisi täällä Islannissakaan muuttunut ilman selkeää jakoa äitien ja isien vanhempainvapaaseen.

      Poista
    4. Joo, kyllä niitä joustomahdollisuuksia Suomessakin on mutta niitä käytetään tosi vähän. Ainakin jokunen vuosi sitten osittaista vanhempainvapaata käytti vain n. 100 perhettä vuosittain. Toki se edellyttää, että molemmilla vanhemmilla on työpaikka - ja tilannehan on nykyään se, että määräaikaisten työsuhteiden yleisyydestä johtuen varsin moni perhevapaalla oleva nainen on ilman työpaikkaa. Toki sekään ei selitä tuota käytön vähäisyyttä.

      Mutta minusta niitä joustoja saisi olla esim. juuri Ruotsin malliin vielä paljon enemmänkin. On esimerkiksi hassua, että isän tulee käyttää isyysvapaansa ennen kuin lapsi on 2-vuotias - keneltä se olisi pois, että tuo jakso olisi käytettävissä vaikka ennen 3-vuotispäivää kuten kotihoidontukikin? Ilman muuta asenteet ovat pääsyy siihen, että perhevapaajärjestelmä ja vapaiden käyttö ovat sillä tolalla kuin ne ovat, ja niitä kiintiöitä tarvittaisiin aivan ehdottomasti!

      Poista
  7. Sain esikoisesta vanhempainrahan Ruotsista, kun olin silloin siellä töissä. Vapaata sai ottaa 1/2 tai 1/3 tai 1/4 osaa kunnes lapsi on 8v.! Muuten samat kuukaudet isälle ja äidille kuin Islannissa. Todella kätevää ^_^ lapsen vauvavaiheen jälkeen olin muutaman päivän viikossa töissä ja loput vanhempainvapaalla. Suomessa napata tuki pois, jos teet töitä vanhempainvapaalla tai ainakin hirveät verot. Harmi, että muista lapsista suomen systeem. Saisi kaikissa Pohjoismaissa olla sama. Niin ja pitää. Ps. Kaikkia lapsia olen imettänyt ja yksi vain on käyttänyt tuttia eikä silti mitään ongelmaa 😊

    VastaaPoista
  8. "Islannissa vanhempainvapaa on melko lyhyt - vain 9 kuukautta".

    9 kuukauden vanhempainvapaa ei tunnu mitenkään lyhyeltä, jos sitä vertaa hieman laajempaan otantaan maita - siis myös Euroopan ulkopuolisiin maihin. http://www.theatlantic.com/business/archive/2014/06/good-job-america-a-map-of-maternity-leave-policies-around-the-world/373117/

    Asun Yhdysvalloissa osavaltiossa, jossa sattuu olemaan (täällä avokätisenä pidetty) 3 kk palkallinen "perhevapaa" (6 vk sairaslomaa äidille ja siihen päälle 6 vk perhevapaata), useimmissa osavaltioissa ei ole sitäkään. Tässä John Oliverin itkettävän hauska pätkä aiheesta viime äitienpäivältä:https://www.youtube.com/watch?v=zIhKAQX5izw&t=618

    Itse olen tällä hetkellä tuolla 6 viikon "sairaslomalla" vauvan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei tosiaan ole maailman mittapuulla lyhyt - vertasin vain muihin Pohjoismaihin. Olisi pitänyt olla selväsanaisempi siinä kohtaa...

      Poista
  9. Itse ajattelin palata töihin lapsen ollessa vuoden vanha. Tosin tekemään 50-60 % työaikaa. Mies tekee myös vuorotöitä, joten lapsi saa edelleen olla kotona. Omalla alallani on mahdollista tehdä myös ns. pitkää vuoroa, joten käytännössä 60% työaika täyttisi yhdestä pitkästä ja yhdestä tavallisesta vuorosta. 2 päivää töissä, 5 kotona, ei paha ollenkaan. :) Eli mun kannalta Suomen systeemissä on ihan riittävästi joustoa. Olen myös omasta halustani ja itsekkäistä syistä sen vuoden kotona, vaikka miestä paremmin tienaankin. Imetän ja leikin kodin hengetärtä, kunnon konservatiivi. Hehheh.

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa varsin joustavalta! Vuorotyöt/pitkät vuoroissa on varmasti vittumaisuuksiakin, mutta kyllä ne samalla tuovat omat mahdollisuutensa jakaa aikaa työn ja kodin välillä. Ja jos molemmilla vanhemmilla on mahdollisuus tämäntyylisiin joustoihin, niin ei tosiaan ole pakko valita sen kl 8 päiväkotiin, kl 5 haetaan -vaihtoehdon ja kokonaan pois töistä -vaihtoehdon väliltä...

      Poista
  10. Kerro lisää tuosta osa-aikaistamisesta. Onko siinä %-mahdollisuuksia laidasta laitaan? Tekee tuosta 3+3+3-mallista kyllä tosiaan joustavan ja useampia perheitä paremmin palvelevan. Onko Islannissa olemassa mitään hoitovapaata vastaavaa systeemiä? Edes tuetonta, siis oikeutta olla pois työstä x aikaa menettämättä työpaikkaa. Tai oikeutta tehdä osa-aikatyötä, kunnes lapsi on x vuotta? Miten siellä on työpaikoilla ratkaistu esim. keskellä vanhempainvapaata oleva 3kk:n poissaolo? Siis esimerkissä vaikka äiti vapaalla 3kk, isä 3kk ja äiti taas 3kk. Onko siellä paljon perheitä, joissa tuo on reaalielämässä 3+3? Miten teidän tuttavaperheissä vapaita on jaettu?

    Olet kyllä onnellisessa asemassa, kun miehesi haluaa osallistua noin paljon vauvan/pienen lapsen hoitoon. Itse odotan kolmatta ja tiedän kyllä miehen ottavan vastuuta noista kahdesta vanhemmasta, mutta kyllä vauva on enemmän minun heiniäni ;). Koska imetys, koska perhepeti, koska sitä ja tätä. Itse jotenkin koen, että näin sen kuuluu meillä ollakin. Tämä on mielestäni myös tasa-arvoa. Me saamme valita olenko kotona vai lähdenkö heti vanhempainvapaan jälkeen töihin. Me saamme valita viemmekö lapset päiväkotiin vai valitsemmeko kotihoidon/kerhot. En voi ymmärtää, miksi äidin jääminen kotiin/osa-aikatöihin katsotaan niin usein "vanhanaikaiseksi" tai "naisten alistamiseksi" ja vaikka miksi muuksi epätasa-arvoiseksi luonnehdituksi.

    Suhtaudun todella epäilevästi Suomessa ehdotettuun 6+6+6-malliin. Näin ensialkuunhan se kuulostaa jopa parannukselta 9 kk->1,5 vuoteen ansioihin sidottua vanhempainrahaa. Mutta mutta tuosta herää niin paljon kysymyksiä, joihin ei vastauksia tunnu löytyvän. Yhden vanhemman perheet? Perheet, joissa isä ei pysty/halua syystä tai toisesta hoitaa lasta? Perheet, joissa isän työ ei oikeasti jousta/mahdollista vanhempainvapaan pitämistä? Perheet, joissa on isot erot vanhempien palkoissa?Voiko pätkiä osa-aikaistaa? Säilyykö hoitovapaa-oikeus? Miten työpaikoilla ratkaistaan välissä olevat poissaolot (esim. äiti 6kk, isä 6kk ja äiti jälleen 6 kk)? Miten perheet, joissa toisella vanhemmalla ei ole työpaikkaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kysymyksiä :) En tiedä kaikkiin vastausta, mutta yritän vastata sen mitä osaan.

      Islannissa sen vapaan saa jakaa ihan mihin osaan tahansa haluaa, kunhan siitä on sovittu työnantajan kanssa. Ainut ehto on, että kaikki päivät (90 päivää äideille, 90 päivää iseille ja 90 päivää jommalle kummalle) on pidetty ennen kuin lapsi täyttäää 24 kk.

      Täällä ei ole hoitovapaata ja irtisanomissuoja on paljon heikompi kuin Suomessa. Toisaalta työttömyys-% on ollut aina todella matala - nytkin jotain viiden hujakoilla - eli käytännössä kaikille jotka töitä haluavat, niitä myös on tarjolla. Jos ei vanhempainvapaan jälkeen ilmesty työpaikalle, työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen. Usein irtisanomisaika on 3 kk, riippuu kait vähän liitosta.

      Työpaikoilla vanhempainvapaat järjestyvät kyllä. Pitäväthän ihmiset lakisääteisiä kesälomiakin ilman että kukaan pitää sitä ongelmana. 3 kk on kuitenkin aika lyhyt aika... :)

      Monet islantialaiset tekevät osa-aikatyötä - joko opiskelujen ohessa, toisen päivätyön ohessa tai just vaikka osittaisen vanhempainvapaan ohessa. Oikeutta tehdä osa-aikatyötä ei erikseen määritellä missään, se on työnantajan ja työntekijän välinen asia, josta sovitaan.

      On täällä jonkun verran perheitä joissa käytetään vain 3+3 (usein äiti käyttää) etenkin laman jälkeen, koska silloin vanhempainvapaatukiin tuli maksukatto. Eli jos toinen vanhemmista tienasi vaikka 10 000 euroa kuussa, hän ei maksukaton jälkeen saanutkaan palkastaan 80 %:a tukena vaan pelkästään sen tuen maksimimäärän (noin pari tuhatta euroa), ja joillekin perheille se ei kuulemma ollut esim. ison asuntolainan takia tarpeeksi. Tunnen itse vain yhden tällaisen perheen. Kaikki muut ovat käyttäneet sen 9 kk ja usein niin että äiti on ottanut sen 6 kk ja isä 3 kk.

      Ja mitä mun oman puolison rooliin tulee, niin mulle tämä meidän työnjako on ihan itsestäänselvyys. En koe, että mun tulisi olla jotenkin järjettömän onnellinen siitä, että hän osallistuu vähintään yhtä paljon kuin minä. Alusta asti on ollut selvää, että jos lapsiperhe perustetaan, hommat jaetaan tasan. En olisi ottanut sellaista puolisoa, jolle tämä ei olisi sopinut. Tai sitten me ei oltaisi edes yritetty hankkia lapsia - sekin olisi tietysti voinut olla vaihtoehto.

      Mun mielestä tuo 6+6+6-malli olisi aivan loistava, ainakin se olisi pidempi kuin tämä meidän 9 kk... Tottakai erilaisissa perheissä sovellettaisiin erilaisia sääntöjä - niin täälläkin tehdään.

      Yksinhuoltajat eivät tietenkään täällä menetä sitä kolmen kuukauden moduulia vain siksi, etteivät ole avo-/avioliitossa eli heillä ei ole puolisoa joka sen kolmannen 3 kk moduulin käyttäisi. Yh:t saavat pidemmän vapaan - ja myös isommat lapsilisät. Jos synnyttää kaksoset tai kolmoset, vapaa on pidempi kuin heillä, jotka saavat yhden lapsen. Jne.

      Ja kyllä se isän työ mahdollistaa joustot ihan samalla tavalla kuin äidinkin työ. Mikä ero niissä muka on? Ei mikään. Jos isejä (ja erityisesti heidän työnantajiaan) ei määrätä ottamaan osaa vanhempainvapaista, ei systeemi tule koskaan muuttumaan tasa-arvoisemmaksi. Esim. ei ne selittämättömät palkkaerot miesten ja naisten välillä tai erot urakehityksessä tai sukupuolittuneissa ammateissa tasoitu, jos miehillekin ei ala tulla sitä taukoa työuraan perheenlisääntymisen aikaan.

      Jos Islannissa on työtön tai tuloton opiskelija, saa minimivanhempainvapaarahan. Samaa voisi soveltaa myös tuohon 6+6+6-malliin.

      Näissä keskusteluissa vetoan aina siihen, että saisivathan ihmiset edelleen itse päättää, jäävätkö kotiin vai eivät eli eihän ketään nyt poliisivoimin vaippapöydän ääreen oltaisi köyttämässä :) Mutta minusta valtion keräämistä veronmaksajien rahoista ei tarvitse tukea sellaista systeemiä, joka luo epätasa-arvoa työmarkkinoille ja pönkittää perinteisiä sukupuolirooleja. Koska sellainen tuo Suomenkin systeemi tällä hetkellä on. Hoitovapaalle jäävistä on miehiä muutama hassu prosentti. Se on hurjan vähän.

      Poista
    2. Tunnen 6+6+6-keskustelua jonkin verran työni vuoksi ja voin yrittää vastata Kultun esittämiin kysymyksiin. 6+6+6-mallihan on eräiden THL:n tutkijoiden alunperin hahmottelema. Se on siis vain yksi ehdotus malliksi ansiosidonnaisten perhevapaiden jakamiseksi - tosin varsin hyvin huomiota saanut sellainen. Yhtä hyvinhän voitaisiin keskustella vaikka 5+5+5-mallista tai 4+4+4-mallista!

      Joka tapauksessa tässä ehdotetussa mallissa yksinhuoltajat saisivat pitää koko 18 kuukauden vanhempainvapaan; eihän olisi mitään järkeä siinä, että muutenkin taloudellisesti heikoimmassa asemassa olevilta tämä oikeus vietäisiin. Samoin ko. tutkijat ovat mallissaan esittäneet, että oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen säilyisi siihen saakka, kun lapsi on 3-vuotias eli kuten nykyäänkin. Jos perhe pitäisi vaikka vain 12 kk vanhempainvapaasta, alkaisi oikeus kotihoidontukeen sitten tietysti heti sen jälkeen. 6+6+6-malli (tai oli se sitten vaikka 5+5+5 tai 4+4+4) ei tietenkään tarkoita sitä, että vapaa täytyisi pitää jossakin tietyssä järjestyksessä. Jos perhe päättää jakaa vapaan niin, että isä pitää vain sen hänelle korvamerkityn 6 kk tai osan siitä ja äiti käyttää sekä oman osuutensa että loput 6 kk, olisi varmasti useimpien kohdalla tarkoituksenmukaisinta, että äiti olisi ensin vapaalla koko tuon 12 kk pätkän, jonka jälkeen isä jatkaisi siitä. Olen myös ymmärtänyt, että ehdotetussa mallissa vanhempainvapaata voisi säästää käytettäväksi siihen saakka kuin lapsi on 3-vuotias. Eli jos halutaan hoitaa lasta kotona tuohon asti mutta käyttää kaikki vanhempainvapaat, voisi äiti olla ensin vanhempainvapaalla 12 kk, sitten kotihoidontuella 1,5 v ja sen jälkeen isä vanhempainvapaalla oman osuutensa 6 kk.

      Se, että vapaassa olisi tällaisia korvamerkintöjä, ei tietenkään tarkoita sitä, että vapaa olisi pakko pitää. Jos työ ei jousta, niin sitten se ei jousta, mutta kuten Satu, minäkään en ymmärrä miksi juuri miesten työ joustaisi vähemmän kuin naisten. Kuinka usein äidit valittavat siitä, etteivät voisi mitenkään olla äitiys- ja vanhempainvapaalla vuotta tai sen yli?

      Sitä paitsi myös niille perheille, joissa vain äiti käyttäisi vanhempainvapaata, olisi 6+6+6-malli silti parannus nykyiseen, sillä siinähän ansiosidonnaisen perhevapaan osuus lisääntyisi joka tapauksessa n. kolmella kuukaudella. Tämänkään takia en ymmärrä, miksi niin kovin moni tuntuu vastustavan ko. mallia. Isojen tuloerojen perheille tämä uudistus ei liene huononnus samasta syystä. En oikein ymmärrä, miten asia ylipäänsä liittyy koko kysymykseen, muuten kuin sen kautta, että uudistus todennäköisesti tasaisi naisten ja miesten tuloeroja perhevapaiden tasaisemman jakautumisen myötä. Sama koskee perheitä, joissa toisella ei ole työpaikkaa: yksi syy perhevapaiden epätasaiseen jakautumiseen nykyään on nimenomaan se, että naiset ovat useammin määräaikaisissa työsuhteissa ja moni on ilman työpaikkaa perhevapaiden aikana; toisaalta taas juuri "synnytysikäisten" naisten suurempi todennäköisyys jäädä kotiin pitkäksi aikaa heikentää heidän työmarkkina-asemaansa eli esimerkiksi mahdollisuutta vakituisiin työpaikkoihin. Jos perhevapaista kiintiöitäisiin suurempi osa isille, tämä tilanne tasoittuisi naisten ja miesten välillä.

      Poista
    3. Sadulle vastaukseksi. Itse siis teen sellaisia töitä, ettei (ammattitaitoisen) sijaisen saaminen oli itsestäänselvyys. En toki ole korvaamaton, mutta kuitenkin. Nyt teen osa-aikatöitä yhtiöön, joissa uuden työntekijän koulutus saattaa kestää useamman kuukauden. On varmasti paljon aloja ja työpaikkoja, joissa 3 kk:n (tai 6:kk:n tai x vuoden) poissaolo ei ole mikään ongelma. Töitä järjestellään tai ammattitaitoisia sijaisia on jonossa/kortistossa. Lähinnä ajattelin, että lyhyet/pätkityt poissaolot voivat olla työpaikalla/työnantajalle painajainen sijaismielessä. Ja 3 kk:tta on kyllä pitkä poissaolo, jos kuukauden loma putkeen on sula mahdottomuus. Näin kärjistetysti: Emme maksa palkkoja seuraavaan kolmeen kuukauteen, kun palkanlaskijamme on vanhempainvapaalla ;)

      Ymmärrän tuon ajattelun, että isän työ joustaa (tai pitäisi joustaa) siinä missä äidinkin. Näin toki varmasti onkin/olisi monessa tapauksessa. Oman perheen osalta ja monen tuttavaperheen osalta näin ei kuitenkaan ole. Ja on toki perheitä, joissa äiti on siinä "vähemmän" joustavassa työpaikassa/ammatissa. Esimerkkinä voisin heittää vaikkapa yritystoiminnan. Jokunen (tai miksei jopa parikymmentä) työntekijää, joille pitäisi palkkarahat tienata, samoin toimeentulo omalle perheelle. Tuollaisessa tilanteessa on hankalaa oikeasti jäädä (isän tai äidin) perhevapaille, jos kuukauden lomakaan ei onnistu. Tai vaihtoehtona olisi yritystoiminnan alasajo ja työntekijät kortistoon.

      Siitä olen samaa mieltä, että Suomessa isät käyttävät perhevapaita todella/yllättävän vähän. Ennemmin kuitenkin porkkanaa kuin keppiä. Vanhempainvapaan kustannuksia voidaan kuitenkin jakaa isän ja äidin työnantajille esim. korvamerkityllä kela-maksulla ym. Palkkaeroihin, miesten suosimiseen, naisvaltaisiin aloihin tämä ei nyt ainakaan suoraan vaikuta. Voi, kun kristallipallosta voisikin katsoa, että nyt jos muutetaan tämä näin, niin tilastot kääntyy suuntaan tuo ;)

      Poista
    4. Anonyymi, kiitos kattavasta selvityksestä, erinomainen tiivistys :)

      Poista
    5. Kultu, mulla taas on käsitys Islannin-mallin osalta, että nimenomaan se pakollinen isyysloma vaikuttaa palkkaeroja pienentävästi ja siihen että tietyt alat eivät sukupuolitu. Kerroin näistä havainnoistani vähän enemmän edellisessä postauksessa, johon linkkasin tuossa ylläolevassa tekstissä.

      Ja ikävä kyllä olen sen verran realisti, että en usko porkkanan auttavan. Ei ihmisistä moni verojakaan vapaaehtoisesti maksaisi. Isien osuus vanhempainvapaata pitävistä nousi täällä Islannissakin hurjasti sen jälkeen kun iseille säädettiin loma, jota ei voi siirtää äidille.

      Enkä mä suostu edelleenkään nielemään sitä, että miesten ja naisten työt muka jotenkin joustavat eri tavalla. Kyse on siitä, että on totuttu ajattelemaan näin ja toimimaan sen mukaan - ja eläviä esimerkkejä tästä kyllä löytyy vaikka miten paljon, omista (suomalaisista) tuttavaperheistä. Mutta eihän sitä muutosta koskaan tapahdu, jos sitä ei tehdä.

      Kyllä yrittäjäkin, toimitusjohtaja tai vaikka maailman paras aivokirurgikin voi isyyslomalle jäädä - voihan hän sairastuakin ja joutua jäämään sen takia töistä pois eikä se tarkoita että koko ura on sen jälkeen ohi. Tähän mennessä pääosin naiset ovat joutuneet painiskelemaan asian kanssa kun lapsia on alkanut tulla, nyt olisi jo korkea aika saada isätkin mukaan siihen samaan veneeseen.

      Ja on kyllä yrityksen johtamisessa joku perustavanlaatuisesti pielessä, jos firma kaatuu yhden tai kahden ihmisen muutaman kuukauden mittaiseen poissaoloon...

      Poista
    6. No on ja ei ole pielessä ;). Riippuu varmasti siitä onko se yksi tuhannesta tai sadasta vai yksi kolmesta tai viidestä. Ja myös siitä, haluaako antaa muiden johtavan yritystä, jossa on kyse sinun rahoistasi/omaisuudestasi. Eikös se ollut tämä kolikkobisnes, joka kaatui näyttävästi omistajan armeija-aikana, kun kovalla rahalla palkattu ulkomainen toimitusjohtaja ei sittenkään hanskannut hommaa? Tulee kallis perhevapaa, jos lähtee työ, omaisuus ja koti alta. Koska en halua omia havaintojani omasta perheestä/tuttavaperheistä/tutuista yrityksistä/tutuista työpaikoista tässä avata sen enempää, täytyy varmaan lopettaa keskustelu tähän.

      Mutta ei se aina ole niin yksinkertaista, kuin se haluaisi ajatella olevan. Tai kaikkihan tässä maailmassa on järjestelykysymyksiä ;). Tosiaan, aina voi lopettaa yrityksen, ottaa riskin ja palkata ulkopuolinen johtamaan tai sitten vain todeta, että pitäkööt perhevapaansa ne, jotka on niissä ""tavallisissa" töissä. Ehkä tämä maailma muuttuu helpommin, jos aloitetaan perhevapaiden tasa-arvoistaminen niistä "tavallista" työtä tekevistä isistä.

      Poista
    7. Mielenkiintoinen keskutelu! Jos saan vähän oikaista faktoja, yksinhuoltaja ei saa 9 kk paitsi jos hän adoptoi lapsen yksin tai jos puoliso kuolee. Mutta jos on yh ”vanhaan tapaan” ja toinen vanhempi ei ole kuvioissa mukana lapsi saa vain 6 kk kotona.
      http://www.mbl.is/frettir/innlent/2013/01/07/morg_born_fa_ekki_fullt_orlof/

      Muutama vuosi sitten 90% isistä ottivat vapaata, nyt sen on noin 80% ja heidän ottamansa vapaat ovat lyhentyneet.
      http://www.mbl.is/frettir/innlent/2015/06/19/faerri_karlar_i_faedingarorlof/

      Tämä johtuu sekä tulokatosta että painostuksesta työpaikassa, erikoisesti nuoret isät uransa alussa ja he jotka ovat töissä niillä aloilla, missä työttömyys on aika suuri, ovat joutuneet koville. En nyt tähän hätään löydä uutista joka kertoo siitä tutkimuksesta.

      Poista
    8. Hyvä täydennys, joo tuo oikeus 9 kk pituiseen vapaaseen yksinhuoltajalla tosiaan sisälsi joitakin rajoituksia. Noiden manitsemiesi lisäksi myös sairastumiseen liittyviä juttuja.

      Taitaa itse asiassa olla jopa alle 80 % tuo miesten pitämä vanhempainvapaa tällä hetkellä. Taisin jossain tuolla aiemmissakin kommenteissa ottaa esille sen, että kun maksukatto tuli, monissa perheissä ajateltiin että rahat eivät riitä jos tulotaso laskee niin paljon. Olen aina ihmetellyt tätä perustetta, koska noin 2000 euroa nettona on oikeasti aika paljon rahaa, ja sen pitäisi kyllä kolmen kuukauden ajan riittää, varsinkin jos puolisoista toinen käy kuitenkin töissä. Ellei sitten ole tullut otettua vähän liian isoa asunto- ja autolainakomboa...


      Poista
    9. Tuohon Kultun edelliseen kommenttia lukiessa tuli vielä mieleeni, että hyvin usein näissä "ei voi jäädä pois töistä, koska" -kesksuteluissa puolustetaan sitä, miksi isät eivät pidä vanhempainvapaitaan. Harvemmin kuulen kenenkään äidin käyttävän tätä argumenttia -vaikka voivathan naisetkin olla yritysjohtajia ja omistaa menestyvän busineksen.

      En tunne kovin montaa suomalaista ihan oikeasti menestynyttä naisjohtajaa tai naispoliitikkoa, jolla olisi kotona suuri perhe. Miesjohtajia, joilla on iso perhe, taas löytyy alalta kuin alalta.

      Tämä ketuttaa mua feministinä ihan suunnattomasti - ja juuri se on yksi syy, miksi niin raivokkaasti ajan sitä, että jos lapsia hankitaan, hoitovastuu kuuluu myös isälle ja myös isän työnantajan kuuluu oppia joustamaan ja järjestelemään asioita siten, että perheen ja työn yhdistäminen on mahdollista myös käytännössä.

      Suoraan sanoen ihan perseestä, että kaikki vastuu kaatuu naisten ja naisvaltaisten alojen työnantajien niskaan.

      Noh, eiköhän kantani tullut jo selväksi :D

      Poista
    10. Persiistä juu, että kustannukset kaatuu vain naisvaltaisille aloille/äitien työnantajille. Aiemmin jo mainitsin, että kustannusten jakamiseen löytyisi keinot ilman varsinaisia muutoksia nykyisiin äitiys/vanhempain/isyys-vapaisiin.

      Osaltaan varmasti parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla, muttei toki suoraan siirrä niitä poissaoloja/sijaiskuluja myös isien työpaikoille.

      En halua vängätä, mutta olen halunnut vain tuoda seikkoja esille, ettei nämä asiat välttämättä ole niin mustavalkoisia. Eli siis isä ei hoida/pidä perhevapaita, koska mies/yhteiskunta/asenteet. Joskus se tekee, jolle se on luontevinta ja joskus on vaan tilanteita, joissa ei "pysty". Ja ihan varmasti myös niitä samperin asenteita. Annetaan perheiden itse päättää.

      Feministi minäkin (ja kokoomuslainen). Perhe-asioissa huomaan kyllä ajattelevani hyvin konservatiivisesti.


      Poista
    11. Mä taas en oo perinteisen kokoomuslainen mutta Sanni G-L:sta voisin äänestää hänem perhevapaanäkemystensä takia :) Tää on ollut sairaan kiinnostava keskustelu, kiitos!!

      Poista
  11. Anonyymille: kiitoksia! Kirjoituksestasi itseasiassa löytyi vastauksia moneen kysymykseen, joihin en julkisesta keskustelusta ollut vastauksia saanutkaan.

    Ymmärrän oikein hyvin, että jo pelkkä keskustelu aiheesta/muutoksista aiheuttaa vastareaktioita ja vastustusta. Osin se varmasti johtuu tiedon puutteesta, varsinkin tavallisen tallaajan saatavissa/ymmärrrettävissä olevan tiedon. Ja monestihan nämä asiat ovat keskustelussa tätä ja sitten jotain ihan muuta laki-vaiheessa.

    Oli mallin kk-määrät tai nimitys mikä tahansa, niin samat haasteet niihin kuitenkin liittyy. Esimerkkinä vaikkapa, että sallitaan jaksotus/osa-aikaistaminen tai pitäminen vaikka lapsen ollessa 2 vuoden ikäinen. Mutta käytännössä vapaan/rahan menettää, jos perheeseen ehtii syntyä uusi lapsi. Näinhän tämä käsittääkseni menee nykyisen isäkuukauden osalta.

    Sadulle jo kommentoin, että on paljon tilanteita, joissa työ ei jousta ja esimerkkinä mainitsin toisia työllistävän yritystoiminnan. Ja valitettavasti tunnen äitejä, joille edes äitiysvapaan pitäminen on ollut melkein mahdottomuus. Tiedä sitten, onko syynä oikeasti työ vai äidin oma haluttomuus.

    Mielestäni isojen tuloerojen perheet liittyvät keskusteluun siinä mielessä, että lasketaanko 6+6+6 (tai mitä tahansa kuukausia)-mallissa ansiosidonnaisuus äidin vai isän ansioista vai vapaan pitävän ansioista. Käsittääkseni nykyisin isyysvapaa ja isän pitämä vanhempainvapaan raha lasketaan äidin ansioista. Isäkuukausi taas isän ansioista. Saa korjata, jos olen ymmärtänyt/muistan väärin ;). Toki isojen tuloerojen perheet eivät eroa muistakaan, jos raha lasketaan vapaata pitävän ansioista ja %-osuus on sama kaikille. Islannissahan näin ei ollut, vaan oli käytössä tulomaksimi -> isojen tulerojen perheet joituvat jättämään vapaat käyttämättä taloudellisista syistä useimmin kuin samatuloiset perheet.

    Räsänen taisi joskus ehdottaa perheveroa, ja kokoomus naureskeli sille vanhanaikasena. Saksassa perhevero on kuitenkin käytössä. Kannustaa kuulemma naimisiinmenoon ja perheen perustamiseen. Tiedä sitten, olisiko apua miesten ja naisten tuloerojen tasaamiseen Suomessakin. Kyynikko minä sanoisi, että maksetaan lääkäreille ja sairaanhoitajille samaa palkkaa, niin johan tasaantuu ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alkoi kiinnostaa, mikä tuo perhevero on - tai siis miten se toimii Saksassa?

      Poista
    2. Esikoisen kummisetä asuu Saksassa, perheetön tosin ;). Täytyy häneltä taas kysellä, kun syyskuussa mennään sinnepäin käymään.

      Ja koska mulla on näemmä ihan mahdoton kyselykausi päällä, niin jäi tuosta osittaisesta vanhempainvapaasta se tarkentamatta, että saako siis osittaisella oleva tehdä samalla töitä rajattomasti/ilmoittamatta. Suomessahan saa töitä tehdä vanhempainvapaalla, mutta niistä pitää ilmoittaa, ja tuet saa miniminä ko päiviltä,

      Poista
    3. Käsittääkseni perhevero tarkoittaa, että verotetaan perheen kokonaistuloja. Eli mies tienaa 5000 euroa, kotiäitinainen 0, mutta katsotaan, että kumpikin tienaa 2500e ja vero sen mukainen. Keventää verotusta perheissä, joissa isot tuloerot, eli kannustaa ylläpitämään tilanteen.

      Eli perustuu edelleen Saksassa vaalittuun ajatukseen perheen yhdestä elättäjästä ja kotia hoitavasta äidistä.

      Poista
    4. A-haa. Ei oikein omaa mieltäni lämmittäisi tälläinen verostysteemi....

      Poista
    5. Eipä kestä :). Mun käsittääkseni vanhempainraha lasketaan sen vanhemman ansioista, joka vapaata pitää. Muutenhan se ansiosidonnaisuuden idea vähän niin kuin vesittyisi, ja tasa-arvoisuuden ajatus samaten.

      Vielä yksi näkökulma vanhempainvapaan kiintiöimiseen ja sen vastustamiseen : onhan meillä nykyisinkin yksi aika merkittävä kiintiö eli äitiysvapaa. Tätä kiintiöitä ei kuitenkaan vastusteta, vaikka se nimenomaan kaventaa perheiden valinnanvapautta. Ja tuota valinnanvapauden kaventamisen argumenttiahan kovasti viljellään aina kun puhutaan kiintiöitä. Ongelma siitä näyttää tulevan vain, kun kiintiöt koskevat kun isiä.

      Poista
    6. Tuo viimeinen lause tiivisti niin hyvin! Exactly.

      Poista
    7. Tuosta Saksan yhteisverotuksesta sen verran että täällä voi vaihtaa tuota veroluokkaa myös tiläpäisesti tulojen muuttuessa, eli kun toinen aviopuoliso jää työttämäksi, vanhempainlomalle tai kun tulot muuten yhtäkkiä muuttuvat. Silloin työssäkäyvän/suurempaa palkkaa saavan puolison tuloista jää suurempi osa käteen heti, mikä mukavasti helpottaa yhteisten tulojen laskiessa. :)

      Lain mukainen äitiysloma täällä on 14 viikkoa (6 viikkoa ennen synnytystä ja 8 viikkoa synnytyksen jälkeen) jona aikana ei saa mennä töihin ja jolta maksetaan täysi palkka. Ansioisidoinnaisen vanhempainloman kesto sitten riippuu siita ottavatko molemmat vanhemmat vapaata vai eivät: jos vain yksi vanhempi (eli äiti koska äideillä on tuo lakisääteinen vapaa) ottaa, kesto on 12kk, jos toinen vanhempi ottaa vähintään 2kk, yhteiskesto on 14kk (yksinhuoltajat saavat 14kk). Eli täällä usein isät ottavat sen 2kk joka muuten menetettäisiin ja äidit 12kk, mutta muutenkin voi tehdä, vapaan voi myös jakaa kahteen osaan, eli mennä välissä töihin ja palata taas vanhempainvapaalle. Yleensä mitä isompi firma sitä helpompaa miesten on ottaa vapaata, vaikka asenteet täälläkin muuttuvat ilmeisesti hitaasti. Tuo isille tarkoitettu loma on ilmeisesti myös suht uusi, sillä pari vuotta sitten kätilöni kanssa jutellessa hän kertoi että hänen lastensa isä ei voinut ottaa vapaata ja lapset olivat keskusteluhetkellä 9- ja 8-vuotiaita. Mutta täälläkin siis olisi lain puolesta hyvinkin helppoa isien jäädä kotiin jos vain haluavat - ja jos äidit antavat. :)

      Vanhempainraha on työssäkäyvillä tuloista riippuen 65-67% tuloista mutta kuitenkin vähintään 1000€ ja enintään 1800€. Tulot lasketaan vauvan syntymää edeltävien 12kk perusteella. Jos ei ole ollut palkkatyössä, minimiraha on noin 300€. Vanhempainvapaalle voi jäädä kolmeksi vuodeksi niin että työpaikka on pidettävä odottamassa (vastaava työtehtävä, ei välttämättä sama) joista kolmannen vuoden voi pitää lapsen 8. ikävuoteen asti (jos oikein muista). Vanhempainlomalla voi tehdä töitä 30h/viikko mutta tulot vaikuttavat tuohon ansiosidonnaiseen tukeen. Tuon 14kk jälkeen tuet ovatkin sitten aika olemattomat, vaikka täällä onkin edelleen tapana pitää lapset kotihoidossa ainakin kaksivuotiaiksi. Tarhapaikasta voi täällä joutua maksamaan aika paljon pohjoismaihin verrattuna, varsinkin jos haluaa kokopäiväpaikan. Monet äidit (joo asenteissa olisi vielä paljon muutettavaa) tekevät täällä lyhennettyä työviikkoa koska monessa tarhassa lapset on haettava viimeistään kolmelta iltapäivällä.

      Tulipas pitkä kommentti. :D Mielenkiintoinen keskustelu täällä tosiaan. Omista tutuista kyllä kaikki nuoret miehet (suurin osa ulkomaalaisia myös) ovat todella tyytyväisiä mahdollisuuteen viettää aikaa lastensa kanssa - varsinkin kun heidän kotimaissaan tätä mahdollisuutta ei ole tarjolla.

      Poista

Mitä tuumaat?