Osallistuin viime viikolla naruhyppelykurssille. Crossfit-harjoituksissa  hypitään usein narulla ja tehdään tuplahyppyjä eli double underse...

Hyppy, hyppy, lirahdus

26.11.14 Satu Kommentteja: 62

Osallistuin viime viikolla naruhyppelykurssille. Crossfit-harjoituksissa hypitään usein narulla ja tehdään tuplahyppyjä eli double underseja. Vihaan niitä. Pitää hypätä tarpeeksi korkealle, että naru ehtisi yhden hypyn aikana kahteen kertaan jalkapohjien alta. Voin kertoa, että minulla ei todellakaan ehdi paitsi pissa punttiin.
Kun amerikkalainen JumpNrope tuli viime viikolla vetämään Reykjavíkin salille tuplahyppykurssia, ilmoittauduin mukaan, koska halusin vihollisesta yliotteen. Varotoimenpiteenä en juonut ennen treenejä mitään yli kahteen tuntiin. Kolmen tunnin yhtäjaksoisen hyppimisen jälkeen oli heikko olo. Vaikka onnistuin piiskaamaan narusta kolme peräkkäistä tuplahyppyä, en pystynyt vapinan takia nauttimaan tuloksesta ollenkaan.

Nestehukasta johtuva heikotus kesti monta tuntia ja oli niin kamala kokemus, että toista kertaa en siihen lähde. Mutta en kyllä suostu olemaan kolmekymppinen housuunpissijäkään, joten mikäköhän neuvoksi?

Miehiä sama ongelma ei tunnu vaivaavan, tai ainakaan he eivät puhu siitä. Naisten pukuhuoneessa sen sijaan kuulin useammaltakin kurssille osallistuneelta naiselta saman stoorin: double undersit ovat kamalia, koska hyppy, hyppy, lirahdus. Ja niin edelleen. Litsläts. Meillä kaikilla on yksi yhteinen tekijä: lapsia.

Villi arvaukseni on, että syy löytyy lantionpohjan lihaksista, jotka ovat löystyneet paksuilun aikana tai synnytyksessä. Tuntuu järjettömältä, että omasta synnytyksestä on kohta viisi vuotta, mutta pissapuntti ilmestyy vasta nyt. Juuri nyt, kun olen parhaimmassa fyysisessä kunnossa kymmeneen vuoteen. Tosi loogista alkaa kusta housuihiinsa, kun on viimein saanut vyötärönsä takaisin.

Jos syy löytyy lantionpohjanlihaksista, ongelmasta voisi kaiketi päästä eroon treenamalla. Olen patalaiska tekemään minkäänlaisia lihasharjoitukusia kotona. Treenisalilla voisi kuitenkin suorituksen jälkee pistää peliin ylimääräiset viisi minuuttia ja tehdä muutaman sarjan strategisia paikkoja vahvistavia harjoituksia. Pitäisi enää keksiä, että minkälaisia harjoituksia. Netistä löytyy kymmeniä erilaisia vinkkejä ja niiden keskinäisestä paremmuudesta on vaikea ottaa selvää. Kysynkin nyt, että onko kenelläkään muulla ollut riesana sama vaiva, ja mitkä liikkeet teitä ovat jeesanneet?

62 kommenttia:

  1. No todellakin on ollut! Hoidatin omani kuntoon kunnan fysioterapeutilla toisen lapsen syntymän jälkeen. Ongelma oli vaan se, että en aluksi pystynyt treenaamaan niitä kun en saanut niihin mitään yhteyttä. Fyssarilla oli sellainen sähköimpulssilaite käytössä. Anturi strategiseen paikkaan ja sitten se paitsi antoi niitä impulsseja eli oppi tunnistamaan ne lihakset, myös mittasi puristusvoimaa. Aika nopsaan pääsin surkeista lukemista mallioppilaaksi. Näitä vaan pitää treenata jatkuvasti jotta ei päädy käyttämään Tenaa. Oon sitä mieltä että ongelmasta pitäisi puhua paljon enemmän ja jokainen synnyttänyt ohjata ainakin kertakäynnille fyssarille. Puhutaan aina että näitä pitäisi treenata mutta jos et tiedä että miten niin aika yksin jäät. Niitä lihaksia pitää vaan jännittää ja rentouttaa vuoronperään. Ei se sen kummempaa ole. Jos teet jonkun lihaskuntoliikkeen siinä samalla niin silti se sama lihasten imaisu sisään pitää tehdä jotta siitä on jotain hyötyä. Tän opin fyssarilta. Kun moni väittää että selällään maaten lantiota ylös nostaen nää treenautuu. No ei automaattisesti. Pitää itse aktivoida ne lantionpohjalihakset. Näitä voi treenata kokouksessa, autoa ajaessa, illalla nukkumaan mennessä sängyssä maaten. Ei sen kummempaa. Ongelma vaan mulle on se että ei vaan tuu tehtyä. Sit joskus aivastaa kun on rakko täynnä ja tajuaa että pitäisi tosiaan treenata taas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sähköimpulssilaitteen puuttuessa voi testihenkilönä käyttää omaa miestä. Ihan tosi, rakastellessa nainen päällä ja lantionpohjalihasten supistamista. Mies voi kertoa tuntuuko missään. Tää on ehdottomasti paras ja hauskin harjoitus mun mielestä. Ja ex-miehenkin mielestä oli (erolla ei ollut mitään tekemistä lantionpohjalihasten kanssa ;-)

      Poista
    2. pilami, KIITOS! Tästä on apua.
      Marjaana: hyvä vinkki, mutta mä vaan en pysty sotkemaan mitään seksijuttuja tähän, treenit treeneinä jne. ;-)

      Poista
  2. Rytmitajuton muija, joka kaatuu selälleen, jos ei keskity seisomiseen tasamaalla tunnustaa: En ole osannut hyppiä hyppynarulla lapsena enkä osaa aikuisenakaan. Olen käyttänyt kymmeniä tunteja sen opetteluun, mutta ei. Ei vaan pysty. Aika surullista. :D

    P.S. Tasa-arvoasiaa perjantaita odotellessa täälläkin:
    http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/tahdotkon-sinakin-tule-mukaan-lily-kampanjaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en pääse kuperkeikkaa kunnolla. Kärrynpyörästä vain haaveilen....

      Poista
  3. Moi Satu! Mulla ei kyllä ole sulle lantionpohjanlihasten treeniohjeita, mutta kommentoin siksi että täällä Uudessa-Seelannissa oli just juttua telkassa tästä aiheesta: crossfitistä ja lantionpohjan lihaksista. Kuulemma aika usealla naisella on onhelmia tämän asian kanssa ja se ei ole hyvä juttu, eikä normaalia. Jos googletat crossfit + pelvic floor, löydät varmasti enemmän infoa. Tässä yksi linkki ( aika crossfit vastainen kylläkin )http://www.pelviennewellness.com/blogs/news/12777849-high-fives-and-a-towel-to-wipe-up-your-pee-not-my-idea-of-a-good-exercise-choice

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kiinnostavaa, iso kiitos linkistä. Tutustun tähän.

      Poista
  4. Tuo lirahtelu on mulle niin tuttua, valitettavasti :( Ennen ensimmäistä raskautta pystyin hyppimään ja pomppimaan ja juoksemaan miten huvitti. Rakastin naruhyppyä ja meillä ammattikorkeassa opeteltiin vaikka mitä temppuja ja hyppyjä narulla ja se oli tosi kivaa. No, ekan raskauden ja synnytyksen jälkeen ei onnistunut enää mikään :( Lantionpohja oli ihan rappiolla. Vielä pari vuotta synnytyksen jälkeen en pystynyt kävelemäänkään pitempiä matkoja ilman että piti käydä vähän väliä vessassa (tai puskassa). Todella rasittavaa. Ja olen vaan niin laiska tekemään lantionpohjanlihasliikkeitä...Ja siihen ei auta se että inhoan niitten liikkeitten tekoa...
    Onneksi toisen synnytyksen jälkeen jotain tuntui taas loksahtavan paikoilleen ja vaiva parantui aika paljonkin. En vieläkään pysty juoksemaan kuin lyhyitä matkoja tai hyppimään pidempään, mutta ainakin pystyn kävelemään ilman tunnetta että pissat tulee koko ajan housuun.
    Gynekologin kanssa olen tietenkin jutellut vaivasta ja puristusvoimanmittauksissa lihakset ok kunnossa. Kai tässä pitäisi vaan tsempata...Ja mulla vaivaa pahentaa virtsarakonlaskeuma...Kummassakin raskaudessa lapset roikkuivat hyvin alhaalla jo aikaisin (jouduin myös olemaan pakkolevossa kummassakin raskaudessa 2kk) ja luulen että ekan synnytyksen 1,5 h vaikea ponnistusvaihe teki vähän tuhojaan.
    Mutta niin, rasittava vaiva :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava juttu muuten, että kohdallasi toinen raskaus/synnytys muutti tilannetta parempaan päin.

      Poista
  5. Minulla on ollut ainoastaan puolen pisaran lirahduksia harvakseltaan (eikä ole synnytyksiä). Nämäkin lirahdukset ovat loppuneet, kun olen wanhoilla päivilläni aloittanut aikuisbaletin. Taatusti hauskempaa kuin joku täsmätreenijumppa!
    Käsittääkseni olennainen vartalonhallintaliike on se sama, jolla kroppa vedetään kasaan kun pitäisi saada liian kireistä farkuista vetskari kiinni. Voisikohan sen ehdollistaa hampaiden pesuun?
    Mirja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tykästyin tähän kielikuvaan "vetää vartalo kasaan" :)

      Poista
    2. Liputan tanssin puolesta myös. Olin ihan varma, että kuseskelen jatkuvasti housuihini lapsen saamisen jälkeen, koska mua urheilullisemmat ihmiset niin varoittelivat, mutta niin ei käynytkään. Olin ennen raskautta tanssinut melkein 10 vuotta salsaa (ja tanssin yhä), ja ilmeisesti siinä veivauksessa myös lantionpohja saa harjoitusta. Taas yksi perustelu sille, miksi kaikkien pitäisi tanssia!

      anna

      Poista
  6. Täällä nousee käsi ylös...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tyypillisestä vaivasta tuntuisi olevan kyse. Ihanaa että on kohtalokavereita, vaikka itse vaiva onkin ihan perseestä. tai ainakin hyvin siitä läheltä :D

      Poista
  7. Täällä kanssa tunnustan ongelman. Olen muka treenaillut mutta vaiva palaa aina takaisin, raskauksien jälkeen en ole trampoliinilla voinut kunnolla pomppia kun aina lorahtaa. Parhaimmillaankin ollessa lähes muun kestää muttei tamppaa:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ookaan muuten kokeillut trampoliinia. Ongelma on tähän asti ollut vain noista DU-hypyissä. Naapurin pihalla ois iso lasten trampoliini... Kiinnostaa kokeilla.

      Poista
    2. Trampoliini on paha! Pystyn jo jotenkuten juoksemaan ilman tenoja, mutta erehdyin lapsen jumppatunnilla itsekin trampoliinille, kun tuli tilaisuus. Ei tarvinne kertoa, miten kävi... Harmittaa, kun hyppynarukin olis ihan loistavaa ja helppoa treeniä, mutta on vähän vaikeeta vieläkin vaikka lapsi on jo 3v.

      Poista
  8. Pilates voisi auttaa löytämään ne lantionpohjan lihakset. Toinen mitä mietin, on Oriolan mainostama COME lantiopohjan lihasten harjoituslaite. Antaisikohan ne ton bloggaajalle testattavaksi, varsinkin kun on aika hintava jumppaväline?

    -Juulis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöinenkin on, kiitos vinkistä! Pitääkin tutustua asiaan ja tutkiskella, pääsiskö mukaan johonkin testausryhmään. En viitsisi ihan pusikosta ostaa laitetta, jos sen toimivuudesta ei ole varma. Kun tämä mun vaiva on kuitenkin aika pieni, eli haittaa - ainakin tällä hetkellä - vain noissa tuplahypyissä.

      Poista
  9. Kävin ensimmäisen raskauden aikana raskausjumpassa, jossa lantionpohjan lihasten huoltoa korostettiin tosi paljon. Vasta loppuraskaudesta ymmärsin miksi. Nyt ollaan taas raskaana, ja tällä kertaa asia tuli ajankohtaiseksi jo paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin viimeksi. Paikat ilmeisesti vähän löysinä jo viime kerrasta...

    Raskausjumpassa istuimme lattialla rennossa asennossa, esim. hiukan taaksepäin nojaten polvet hieman koukussa. Sitten puristetaan paikat kiinni muutamaksi sekunniksi, jonka jälkeen hellitetään. 3x10 toistoa päivässä olisi hyvä tehdä. En osaa sitä liikettä sen paremmin kuvailla, mutta jumppaohjaajan mukaan voi testata tekeekö liikkeen oikein sillä lailla että yrittää virtsatessa katkaista virtsasuihkun. Tätä ei kuitenkaan pidä testata liian usein. Mun nähdäkseni liike ei ole sama kuin se jolla vedetään vatsa sisään. Tämän liikkeen tekemiseen ei käytetä vatsalihaksia.

    Liike on siitä helppo, että sitä voi tehdä sohvalla telkkaria katsoessa tms. Kunnolla tehtynä se vaatii kuitenkin sen verran keskittymistä, niin että en itse ainakaan ole sitä autolla ajaessa tehnyt, vaikka joiltakin varmaan sekin onnistuu. Samasta syystä en ole yrittänyt yhdistää tätä liikettä mihinkään muuhun lihaskuntoliikkeeseen, koska uskon että paras tulos syntyy jos keskittyy vain niihin lantionpohjanlihaksiin. Mutta en siis ole mikään PT tai asiantuntija, joten puhun vain omasta kokemuksestani ja sen jumppaohjaajan neuvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun jaoit tämän, pistän kokeiluun! Kuulostaa ainakin tarpeeksi yksinkertaiselta toteuttaa.

      Poista
  10. Minulla ilmeni virtsankarkailuongelmat jo hyvin varhaisessa murrosiässä.... ei kiva. En sitten tiedä, että edesauttoiko asiaa se, että jo päiväkoti-ikäisestä lähtien olen ollut erittäin herkkä saamaan virtsatieinfektion. Murrosikää lähestyttäessä saatoin saada infektion helposti parikin kertaa vuodessa. Kun sitten lukioaikoina kävin urologin juttusilla, hän totesi että mun lantionpohjan lihasten kunto on sama kuin monisynnyttäneellä. Ei kiva. Tähän sitten sain jumppaohjeita, joilla pitäis tuo koko huusholli kuntoon saada.

    Tällä hetkellä odotan miesystäväni kanssa esikoista ja jo nyt vähän hirvittää, että millaisessa kondiksessa sitä ollaan synnytyksen jälkeen... Olen jo jonkin verran yrittänyt apua tuohon jumppaamiseen löytää, niin törmäsin eräs päivä netissä semmoiseen asiaan kuin "geisha-kuulat". Vaikka niitä käytetäänkin seksivälineinä, niin monesti niitä suositellaan myös lantionpohjan lihasten treenaamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi ilkeä juttu... Hyvä kuitenkin, että sait lekurilta jumppaohjeita toivotaan että ne jeesaavat. Tsemppiä raskailuun :)

      Poista
  11. Mulla takana kaksi raskautta ja sama ongelma. Olen laiska treenaamaan lantionpohjanlihaksia perinteisellä puristustavalla. Ostin siis geisha-kuulat! Pari kuukautta olen käyttänyt, ja edistystä on jo huomattavissa. Juoksu onnistuu ilman ponnisteluja ja aivastuskin jos on tarkkana =D Trampoliinilla hyppely muutamia hyppyjä kerrallaan. Kannattaa kokeilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kuullut näistä kuulista, mutta mä en kyllä kykene. Oon kai jotenkin rajoittunu... tirsk,

      Poista
    2. Ainakin Suomessa niitä saa ihan apteekista, myös apteekin verkkokaupoista, se jotenkin helpottaa ostamista...

      Poista
  12. Ei juma. Mä halusin joskus parikymppisenä joksikin seksin jumalattareksi ja kaiketi todistella seksikumppaneille että täältä saa tiukkaa. Muahhahhaaa. Käytin siis jo silloin geishakuulia kotona ollessani vaikka ei lirahtelu ongelmia tahi lapsia ollutkaan. No sattuipa kerran niin, että Hämeentietä juosta viipottaessa kesämekossani jätin jälkeeni pari vierivää kuulaa..Mä olin unohtanut ne sisuksiini. No, kaksi päälle nelikiloista lasta alakautta puserrettuna. Ei lirahda vieläkään.

    P.s Pilatestakin suosittelen.

    Sylvia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyrskäytin kahvit suustani tämän luettuani. Kiitos nauruista :D

      Poista
  13. Mun pilatesmaikka on kuvannut sen lantionpohjan löytymisen näin: kuvittelet et on ihan kamala pissa- ja kakkahätä samaan aikaan ja yrität pidätellä niitä molempia! Ekan raskauden aikana fyssari antoi ohjeeksi tehdä kolmenlaisia harjoituksia joka päivä: 1. Nopeustreeni, eli imaisu sisään ja sekunnin pito, sekunnin lepo, toistoja x10. 2. Kestävyystreeni, eli imaisu sisään ja pito 10sek, lepo 10sek, toistoja x10. 3. Voimatreeni, eli imaisu sisään ja pito 30sek, toistoja x3. Korosti tärkeenä tuota rentoutusta, eli aina yhtä pitkä lepo kuin harjoitus ollut. Tsemppiä! -Anna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiot yksityiskohtaiset ohjeet, tämä kiittää!

      Poista
  14. Itse synnytin ensimmäistä kertaa 5kk sitten ja mulla lantionpohjalihakset retuperällä. Käytännössä aivastaessa lirahtaa ja aika pahastikin, joten mä yritän tässä päivittäin treenata...pakko on....haittaa elämää liikaa.

    Espoossa tarjottiin ensisynnyttäjille 2 ryhmäfyssarikäyntiä (1 raskauden aikana ja 1 jälkitarkastuksen jälkeen). Siellä käytiin läpi miten pitäisi treenata noita lihaksia. Itse en ole omiani saanu vielä kuntoon, joten tehosta en tiedä, mutta oletan, että joku näistä apua on jo saanut. Oli muuten mielenkiintoista, että synnytyksen jälkeen tapaamisessa fyssari kysyi kenellä on lantiopohjan kanssa ongelmia. Paikalla noin 10 synnyttänyttä. Itse olin ainoa, joka myönsi ongelmia olevan. Jäin miettimään olenko todella ainut, mutta tästä viestiketjusta tulee sellainen fiilis, että olin vain ainoa, joka kehtasi sanoa:/

    Tässä sieltä jaetut ohjeet. Kaikista allaolevista ohjeena oli, että pitäisi treenata 1-2krt/pv 5 päivänä viikossa.
    - Tunnistamisharjoitus: supistus 2s, lepo 2s, toistoja väsymykseen asti
    - Maksimivoimaharjoitus: supistus 6s maksimaalisesti puristaen, lepo 10-12s, toistoja 10-15 per kerta
    - Kestävyysharjoitus: supistus 15-30s (ei maksimaalisesti puristaen), lepo 30-60s, toistoja 10 per kerta
    - Nopeusvoimaharjoitus: supistus 1s maksimaalisesti puristaen, lepo 2s, toistoja 10-15 per kerta

    Asiantuntija en ole, mutta jos vaan hyppiessä lirahtaa, olettaisin ongelman olevan eniten tuossa maksimivoimassa, joten sitä harjoittamalla ehkä voisi päästä eteenpäin.

    Noi ryhmäfyssarikäynnit oli kyllä hyvät, mutta silti olen sitä mieltä, että tästä ongelmasta puhutaan aivan liian vähän ja synnyttäneet jätetään näiden ongelmien kanssa liian yksin. Vaikeana vaivana on niin paljon elämää haittaava ja rajoittava ongelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kans, että tämä on aika yleinen vaiva. Ehkä siitä ei vaan puhuta? Tai ehkä ihmiset eivät tiedä, että pissapuntti johtuu niistä lantionpohjan lihaksista.

      On muuten todella hienoa, että ensisynnyttäjille tarjottiin tuollaista palvelua, tykkään! Täällä Islannissa piti mennä ihan tavalliseen jälkitarkastukseen yksityiselle gynelle (ja se piti siis myös maksaa itse).

      Poista
    2. Mä luulen että ensisynnyttäjistä moni ei ehkä vaan ollut huomannut ongelmaa vielä tuossa vaiheessa. Minäkin ajattelin että "ai kiva, kai ne on sit (ihan itsestään) kunnossa", kunnes lähdin lenkille kun esikoinen oli lähemmäs vuoden ikäinen. Sittemmin muistin ongelman jos erehdyin trampoliinille tai esittelemään taitojani hyppynarun kanssa, aika kamalaa. Mutta kun ei niitä lihaksia tule ikinä treenattua, kun vaiva ei tule eteen joka päivä! Harkitsen vakavasti geishakuulia, jos ne toisi tähän hommaan vähän enemmän konretiaa. :) Anturit menee jo vähän liian tieteelliseksi.

      Poista
  15. http://www.trainer4you.fi/blogi/lantionpohjan-harjoittaminen-osa-1/

    VastaaPoista
  16. Kiitos Satu, kuten kommenteistakin näkyy, mitenkään erityisen harvinaisesta vaivasta ei ole kyse. Minä pitkään luulin, että homma on hallussa, mutta sitten kokeilin jostain syystä haara-perushyppyjä. Ei saakeli!

    Mielenkiinnolla kurkkailin tämän ketjun ohjeita. Kuulia käsittääkseni suositellaan melko yleisesti, jos jotain apuvälinettä kaipaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haara-perushypyissä muuten taitaa olla samantyylinen ponnistusvaihe kuin noissa kaksoishypyissä. Hitsin painovoima!

      Poista
  17. Ihanaa, että kirjoitit tästä! Jotenkin aina tuntuu, että mie oon ainoa joka ei niitä oo jaksanut jumpata kuntoon ja pissaa housuun HopLopin trampoliinissa, mutta näköjään en ole yksin. :) Lohduttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Hoplopin trampoliinissa :-)
      Näistä tilanteista on vaan pakko repiä huumoria, ettei ala harmittaa.

      Poista
  18. Virtsankarkailu on kyllä ikävä vaiva synnytysten jälkeen. Luulen, että minulla oli lantionpohjanlihakset jo ennen synnytyksiä huonossa kunnossa ja synnytyksien jälkeen tuntui, että ei niitä ole olemassakaan. On tosi vaikeaa lähteä nollasta harjoittamaan niitä. Mua auttoi sellainen vinkki, että harjoitellessa lantionpohjanlihaksia yskäisin/aivastin/ähkäisin niin automaatiisesti hahmotin lantionpohjan lihakset. Vinkin sain täältä:

    http://www.naiseudenvoima.com/elina-naiseuden-voima/nain-harjoitat-syvia-vatsalihaksia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köhköhköh, mä harjoittelen nyt täällä tekoyskää. Se tosiaankin auttaa paikallistamisessa!

      Poista
  19. Siis meitähän on...luulisin suurin osa synnyttäneistä. Uutta ja myös mulle hieman valaisevaa asiaa kuulin jonkun aikaa sitten siitä, että ne lihakset voi vaurioitua ja löysistyä ja sitä ei huomaa heti alkuunsa, vaan ehkä vasta vuosien kuluttua. Mulla oli itsellä homma täysin hallussa nopeesti synnytyksen jälkeen ja oireet alkoivat vasta 10v sen jälkeen. Jumppaaminen auttaa, mutta on kyllä kurjimus juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hämmästelin suuresti sitä, että huomaan tämän vasta näin melkein viiden vuoden jälkeen. Nyt vaan ihan perhanasti täsmäjumppaa! Haluan nimittäin vielä joku päivä kyetä vetämään sillä hyppynarulla...

      Poista
  20. En tiedä, tuleeko tämä kommentti nyt moneen kertaan, kun kone tökkii. Mutta meinasin siis kehottaa, että tee lantionpohjaliikkeitä salilla esim. sarjatauon aikana, niin ei tarvitse erikseen miettiä treenejä. Mä teen fyssarin neuvomia jalkaterän jumppaliikkeitä salilla sarjapalautusten aikana, kun en muuten muista. Tuleepahan edes muutama toisto + hyvän mittainen palautus.

    - Minna Uu

    P.S. Ranskassa naisilla on joka synnytyksen jälkeen kätilön vetämä 10 kerran lantionpohjatreenikurssi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kymppikortti kurssille, aivan loistavaa! Ei meillä päin vaan...

      Poista
    2. Saksassa on sama tyyli, kaikille treenikurssi sairasvakuutuksen piikkiin. Muiden äitien kanssa verkostoituminen tulee sitten samalla kertaa hoidettua. Ongelmien ennaltaehkäisy, tykkään :)

      Poista
  21. Mulla samanlaisia ongelmia suhteellisen lievänä onneksi. Lääkäri sanoi, että on yleistä mutta ei pidä alistua siihen, että tällaista elämä on jatkossa ja että kuuluu asiaan. Oli siis miesgyne. Antoi lähetteen asiaan erikoistuneelle fysioterapeutille, joka tutki puristusvoimaa ja onko laskeutumia jne. Lääkäri sanoi, että jos ei parane fysioterapialla niin vaihtoehtona pieni leikkaus kunhan lapset on tehty. Mulla oli kaikki enemmän kuin kunnossa mutta supistumisrefleksi oli hukassa. Eli siis kun ponnistin niin normaalisti kroppa osaa itse supistaa mutta mulla tää oli hävinny.

    Sähköimpulssilaite auttoi havoinnollistamaan miten kannattaa vatsalihaksia tehdessä jännittää lantiopohjanlihaksia ja miltä se tuntui. Se jumppien perushokema vedä korsetti tiukkana ei oikein ollut se mitä haettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäyksenä vielä että ylipaino ja vanheneminen luonnollisesti lisäävät ongelmaa.

      Poista
    2. Tuo sähköimpulssilaite alkoi kyllä kiinnostaa.

      Poista
  22. Mäkin vielä sotken lusikkani soppaan. Olin tiedostanut jo ennen raskautta nämä vaarat mutta jotenkin tuudittautunut siihen että kun tiedostaa ja silloin tällöin kokeilee pari kertaa niin on jo on the safe side. No tuota...

    Yli vuosi synnytyksen jälkeen muissa asioissa gynellä käydessä tuli sitten noottia, että nyt treenaamaan. Valitin sille, että en ikinä jaksa tehdä paria toistoa pidempään niitä, missä pitoa pitää pitää pitkään (eli muita kuin räjähdysvoimaharjotuksia), vaan mut valtaa sellanen uskomaton epätoivon ja vitutuksen tunneyhdistelmä, joka huokuu mun yli. Gyne sanoi, että avain on se, että saa alusta asti onnistumisen kokemuksia. Pitää siis alottaa niin vähistä ja kevyistä harjotuksista, että ei turhaudu, vaan alkuun suoriutuu niistä jopa helposti. Sitten tietenkin nostetaan vaatimustasoa. Itselläni on puhelimessa Kegel Bootcamp -sovellus, jossa on harjotusohjelmalle 8 eri vaikeustasoa.

    Mutta loppuun iloisia uutisia ja rohkaisua: kehitystä on tapahtunut, ja mikä parasta, on tapahtunut se jota en mm. tuolla neuvolafyssariluennolla jaksanut uskoa ollenkaan: se todella vaikuttaa positiivisesti seksielämään! Ei mulla ennenkään orgasmin kanssa mitään vaikeeta ollut, mutta nyt kun niissä lihaksissa on voimaa, tuntuu että a) orgasmit on voimakkaampia ja b) niiden tuloon pystyy vaikuttamaan paremmin (lähinnä pystyn tulemaan nopeammin kun jännitän kunnolla). Tästä taas on ollut semmoinen omituinen sivuvaikutus, että olen myös pään sisällä alkanut haluta seksiä useammin! Voin siis suositella lämpimästi. Ja mä olen Kegel Bootcampissa vasta tasolla 4. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kegel Bootcamp. Ihan uusi tuttavuus. Kylläpä täällä kommenteissa on tullut ihan huippuhyviä vinkkejä. Tykkään!

      Poista
  23. Mulla ei ole ollut ongelmaa, mutta sain rfsu:lta tällaisia treenivälineitä. Pieniä puntteja, jotka laitetaan sinne. Ja eikun treenaamaan… En ole keksinyt blogattavaa näistä, mutta voisin lähettää sulle testattavaksi! Terveisin Maria / Kotitalouskriisi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puntteja sinne... ei hemmetti, en kyllä pysty. Sori! Kiitos kuitenkin tarjouksesta :)

      Poista
  24. Tiedän myös paljon lapsettomia naisia, joilla on sama ongelma, joten kyse ei taida olla vain synnytyksen jälkeisistä ongelmista. Mullakino oli jonkinasteinen lirahteluongelma jo ennen lasten saantia vaikka treenasin. Harrastan taekwondota ja siinähän hypitään. Olen huomannut että lirahtelu vaihtelee kuukautiskierron mukaan. Joskus se ei vaivaa, joskus enemmän. Välillä joudun lähtemään alkulämmittelyn aikana veskiin lirauttamaan "viimeisen tipan" vaikka olisinkin käynyt ennen treenejä pissalla. Sen jälkeen on yleensä hyvä. Myös hypyissä on eroja. Porkuharjoitukset hypyillä onnistuvat, naruhyppely ei ollenkaan. Jätän siis hyppynarun suosiolla veke.
    Treenasin joka synnytyksen jälkeen lantiopohjalihaksia, myös niillä geishakuulilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin yritän tässä nyt miettiä, että miksi juuri nuo DU:t ovat se ongelma. Kun missään muussa lajissa / liikkeessä ei ole ilmennyt samaa vaivaa. Ratsastus, kyykyt, haaraperushyppelyt, jooga, uinti jne. menee ilman mitään. Ilmeisesti nuo tuplahypyt vaatii jotain aikaisemmin tuntematonta lihasryhmää jännittymään, eikä se skulaa multa. Kiinnotavaa nähdä, tuoko lantionpohjan lihasten treenaus muutosta asiaan.

      Poista
  25. Ranskassa just tän takia synnytyksen jälkeen määrätään kaikille naisille 10 kerran ohjattu lantionpohjalihasjumppa. Vaihtoehtoja on paljon - kaikkea sähköimpulssilaitteista hikijumppaan. Se oli kyllä hyvä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mielettömän hyvä juttu! Vähän eri tavalla panostetaan synnytyksenjälkeiseen hoitoon kuin täällä. Ei ollut siis edes mitään jälkitarkastuksia, ne piti itse varata yksityiseltä gyneltä.

      Poista
    2. Jotenkin tulee mieleen, että Ranskassa tämä suuri panostus naisten tiukkuuteen pohjautuu varsin miehisiin syihin... Onhan tuo nyt aika kallis juttu julkistaloudelle. :)

      Poista
  26. Tänne onkin tuolla edellä jo jaettu linkki lantionpohjan harjoitteista ja sieltä näyttää löytyvän se mullekin vasta viime aikoina valjennut juttu: ongelma voi olla myös lantionpohjan kireydessä. Henkilökohtaisesti nimittäin on käynyt niin että joo, loppuraskauksissa ja synnytysten jälkeen lirahteli kovassa ponnistuksessa jne. mutta sitten ongelma ikäänkuin tasapainottui ja hävisi. Kunnes iski keski-iän liikuntavillitys ja ongelma hiipi takaisin samalla kun lihasmassa ja fyysinen aktiivisuus kasvoivat. Joo, lirauttelin myös siellä crossfit-tunneilla =) Paitsi että sun blogi on tosi hyvä, on ihan järjettömän hienoa että puhut näistä(kin) jutuista näin suoraan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitoksista Anonyymi :)
      Oon huomannut, että kun suoraan kysyy saa suoria vastuksia. Tämä on ollut ihan järjettömän hyödyllinen keskustelu. Mulla ei ollut käsitystäkään siitä, että ongelma voisi löytyä myös lantionpohjan kireydestä.

      Poista
  27. Komppaan kaikkia edellisiä. Lisään vielä itse lantionpohjan jumppaan erikoistuneen fyssarin ohjeen, jonka avulla minä oivalsin mitä tulee tehdä. Eli kuvittelet emättimen suulle jotain (hän meille puhui kirsikasta), joka täytyy lihaksilla imaista syvälle emättimeen ja pitää siellä ja lopuksi rauhallisesti palauttaa kirsikka emättimen suulle. Helpoin aloittaa selinmakuulla. Hänen mukaan palautumisajan tulee olla kaksi kertaa puristusajan pituinen. Lisäksi hän puhui, että ei ole harvinaista että urheilijoilla on virtsankarkailua, mutta en muista miten sitä selitti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki, kiitos!
      Toivottavasti sitä kirsikan kantaa ei tarvitse palauttaa solmussa :D :D

      Poista

Mitä tuumaat?