Menestynyt työssään - kolmen kohdan tsekkauslista

Mistä tietää, onko menestynyt työssään? Milloin voin olla tyytyväinen ja sanoa että hei tämä meni erinomaisesti, nyt on hyvin. Tilanne on nyt tasapainossa. Hyvä sä, nyt oli hyvin vedetty!


Palkkasuhteessa olevilla työntekijöillä on palkkakehitys, eteneminen yrityksessä erilaisiin tehtäviin, firman piffaamat koulutukset, palkintomatkat, työsuhde-edut ja muut vastaavat, joiden avulla voi peilata omaa etenemistään juuri siinä työssä, mitä tekee.

Yksityisyrittäjille se on pikkuisen vaikeampaa, koska mitään edellä mainittua ei ole. Toki voi olla palkintomatkat ja työsuhde-edut, mutta niistä pitää päättää itse. Pitää itse asettaa tavoitteet, miettiä miten niistä palkitsee itsensä, kannattaako nostaa itselleen maksamaa palkkaa, pitäisikö tehdä bonusohjelma ja voikohan ostaa itselleen hyvien kauppojen takia muutaman pullon hyvää skumppaa palkinnoksi?

Lupasin edellisen postauksen jälkeen koota muistilistan niistä asioista, joita itse käyn mielessäni läpi kun funtsin työasioita ja niissä menestymistä. Että pitäisikö ottaa uusi asiakas vai ei, mille työlle pitäisi sanoa joo, mille ei, miten päästä käsiksi niihin hommiin jotka kiinnostavat todella paljon. Koenko olevani tyytyväinen eli siis menestynyt itseeni töissä ja siihen työhön, mitä teen? Minun mielestäni onnellisuus on menestymisen korkein muoto ja se koskee myös työtä. Onnellisuuteen vaikuttaa moni asia, ei pelkästään raha.



1. Työn sisältö. Eli onko kivaa?


Tuoko tekeminen hyvää fiilistä ja antaako se energiaa? Tekeekö sitä mieli tehdä? Tekisinkö jotain vastaavaa välillä ihan vapaaehtoisestikin, vaikkapa vapaa-ajalla? Jos tässä kohtaa nyökyttelen, siirryn kohtaan 2.


2. The Money. Kolme tienaamisen tasoa. 


Minimitaso. Kuinka paljon pitää kuukaudessa tienata vähintään, että saa tarvittavat juoksevat menot maksettua ilman huolta? Tämä on minulle se ehdoton minimitaso, jonka alle ei saisi mennä koskaan kahta kuukautta putkeen. Jos niin käy, alkaa punteissa tutista sen verran, että otan lähden tekemään lähes mitä tahansa työtä ja unohdan kohdan 1). 
Mukava keskitaso. Minimitaso lisättynä sellaisella rahasummalla, joka turvaa mukavan ja huolettoman elämän. Siis sellaisen, että voin tehdä turvallisin mielin ja rahan riittämistä miettimättä tavanomaisia hankintoja kuten leffakäyntejä, satunnaista ravintolailtoja, teatterilippuja, matkoja, tarvittavia isompia juttuja kuten uusi pesukone, autonkorjaukset ja huonekaluhankinnat. Tässä tasossa haluan pysyä.
Korkein onnellisuuttani lisäävä ansiotaso. Mikä on se summa, jonka ylittyminen ei enää yhtään lisäisi onnellisuuttani ja tyytyväisyyttäni? Koska en harrasta mitään kovin hintavia asioita tai haikaile vaikkapa upeiden autojen perään (en voi sietää ajamista; kyydissä istuminen on ok kunhan voin kuunnella äänikirjaa), tämä taso ei ole minulla ihan älyttömän korkea. Esimerkkinä vaikkapa tämä:  15.000 euron summa kuukaudessa tekisi minusta ihan yhtä tyytyväisen kuin 10.000 euron summa. Viisi tonnia lisää kymppitonnin päälle ei ns. tuntuisi missään. Ei sellaisia asioita kannata tavoitella, jotka eivät lisää omaa onnellisuutta. Siksi en mene tietyn tason jälkeen raha edellä.


3. Paljonko työhön on laittaa aikaa? 


Tätä asiaa sivusin jo edellisessäkin jutussa. Eli paljonko voin laittaa työntekemiseen aikaa? Aika usein tuntuu, että päiväkodille kiiruhatessa puoli viisi oma työpäivä jää vielä hieman kesken. Virtaa olisi saattanut riittää vielä tunniksi tai kahdeksi. Joskus voin paikata iltatunneilla, aina en. 

Yritän mahdollisimman totuudenmukaisesti laskea sen ajan, jonka pystyn laittamaan tuottavan työn tekemiseen. Tähän aikaan ei lasketa esim. postikeikkoja tai kuittien lajittelemista, koska siitä ei minulle kukaan kohtaan 1) liittyvistä asiakkaista maksa mitään.

Jos työ on kivaa ja nautin siitä, lasken paljonko voin laittaa siihen aikaa. Jos se tekemisen määrä vie oman asteikkoni keskiansioihin tai liippaisee tuota korkeinta ansiotasoa, sanon varmasti työlle kyllä. Silloin koen olevani onnistunut työssäni. Tämä jostain päähäni aikanaan pälkähtänyt lause on hyvä ohjenuora kaikkeen:

Onnellisuus on menestymisen korkein muoto.

Katselin vanhoja kuvia maailmanympärimatkaltamme. Nämä postauksen kuvat ovat siltä ajalta, kun ajelimme Yhdysvaltojen länsirannikkoa Los Angelesista Seattleen. Kuvat: Björgvin Hilmarsson.

Tunnisteet: ,