Onko palkan suuruus töissä onnistumisen mittari? Kertooko se, kuinka paljon onnistuit tekemään tässä kuussa rahaa, siitä, kuinka hyvin töi...

Onko raha töissä onnistumisen mittari?

4.7.18 Satu Kommentteja: 8

Onko palkan suuruus töissä onnistumisen mittari? Kertooko se, kuinka paljon onnistuit tekemään tässä kuussa rahaa, siitä, kuinka hyvin töissä onnistuit ja kuinka hyvin yritykselläsi menee? Minä vastaisin tähän että se vähän riippuu, mutta kahdesta vaihtoehdosta valitsen mieluummin ei kuin kyllä.



Jäin miettimään näitä kysymyksiä kun kuuntelin Ysistä viiteen -podcastia. Se on mielenkiintoinen ja suorapuheinen podcast, jossa yrittäjä (Natalia Salmela) ja päivätöitä työsuhteessa tekevä (Vivian Valpuri) keskustelevat työelämästä ja ovat välillä keskenäänkin eri mieltä. Virkistävää! Yhdessä jaksossa käsiteltiin palkkaa ja sitä, miten paljon missäkin työssä voi tienata.

Minusta on hyvä juttu, että palkoista puhutaan avoimesti. Konkreettinen ja asiallinen tieto ansioista vähentää tietämättömyyden tuskaa, turhaa kateutta ja auttaa yhä useampia hinnoittelemaan osaamisensa oikein. Kirjoitin vuosi sitten omista liksoista ja omassa työssä menestymisestä ja vierailin ihanan Valeäidin nauhoitukset -podcastin perheiden toimeentulojaksossa keskustelemassa Hannen kanssa rahan käytöstä lapsiperheissä. Syksylllä minun ja Lähiömutsin Hannen Unelmaduunarit-jaksossa väänsimme kokoomuksen Elina Lepomäen kanssa siitä, miten neuvotella itselleen oikean suuruinen liksa.

Tuossa Ysistä viiteen -podcastin rahaa ja palkkoja ruotivasta jaksosta mieleeni jäi pyörimään  muutamia ajatuksia. Podcastparivaljakon yrittäjä kertoi laskuttaneensa yhtiönsä kautta reilun vuoden mittaisen tilikauden aikana yli 200 000 euron liikevaihdon. Se on ihan mielettömän hyvä suoritus! Mutta on se tottakai vaatinut ihan hitokseen työtäkin, sen nosti esiin myös yrittäjä itse. Välillä kuulemma aamukymmenestä yökolmeen.

Tässä kohtaa pysähdyin, otin puoli minuuttia taaksepäin ja kuuntelin uudestaan. Kyllä. Yökolmeen. Huh, aikamoista. 


Minä myönnän, että minä en siihen pystyisi. Minun on pakko nukkua vähintään 7,5 tunnin yöunet, jotta päässä ei surise väsymys. Haluan myös harrastaa jotain mielekästä, että oma kroppa ja mieli pysyvät kunnossa ja tekemisessä iloinen meininki. Olen tehnyt monesta harrastuksesta itselleni työn, mutta säilyttänyt myös muutamia juttuja ihan ominani. Niihin liittyen en edes etsi ansaintakeinoja. Koen että  minulla täytyy olla joku oma henkilökohtainen fiilisteltävä asia, jossa ei tarvitse luoda arvoa kenellekään muulle kuin minulle itselleni.

Lapset ja arjenpyöritys nielaisevat arkipäivän valveillaolotunneista vähintään kuusi tuntia. Mitä jää jäljelle? Työaikaa jää noin kahdeksan tuntia. Kun siitä laskee pois kuittien lajittelun, posti- ja pankkiasiat, siirtymiset paikkojen välillä ja kaiken muun sälän josta en voi ketään laskuttaa, tehokasta laskutettavaa työaikaa jää vuorokaudessa noin viisi tai kuusi tuntia.  


Sen on ollut pakko riittää. Olen yrittänyt valikoida töitä, jotka ovat erityisen mukavia tehdä mutta joista saa myös riittävästi tuloja. Kaikki suuritöiset mutta ei niin hyvin tuloutuvat työt olen rankannut pois to do -listoiltani. Saman kohtalon ovat kokeneet niin ikään työt, jotka ovat olleet tylsiä, mutta hyvin maksettuja. 

Kun olen näin kokeilun ja valinnan kautta rakentanut tätä omaan työn pelikenttääni, aikaa on jäänyt myös muuhun ja olen jaksanut. Jos nyt lisäisin työntekoa vaikka 50 %, tuloni varmasti nousisivat, mutta eivät sitä 50 prosenttia. Olen nimittäin huomannut, että kun olen joskus joutunut tekemään oikein tosi pitkän työpäivän, en ole enää loppupäivästä lähelläkään edes keskinkertaista suoritustani. Työtehoni laskevat iltaa kohden huomattavasti. 

Hyvät ideat, niiden sanoittaminen, asioiden organisointikyky, virheettömyys ja nopeus laskevat roimasti, kun työpäiväni venyy aivan liian pitkäksi.

Se että minä en pysty tai jaksa, ei tietenään tarkoita, että kukaan muukaan ei voisi pystyä sellaiseen suoritukseen. Tottakai voi. Me olemme kaikki erilaisia.


Pohdin vielä vähän eteenpäin. Sitä, mikä yritysten tarkoitus pohjimmiltaan on.

Perinteisesti yrityksen olemassaolon tarkoitus on selitetty yhdellä virkkeellä: yhtiön kuuluu tuottaa omistajilleen voittoa.

Kyllä se tärkeää onkin; ei tavoite tappion kasvattaminenkaan voi olla. Mutta ajatus siitä, että menestyneen yrityksen tärkein päämäärä on maksimoida omistajilleen tuottaman voiton määrä, on minun mielestäni - noh - vähän vanhanaikainen. Voisihan sitä myydä vaikka omia sisäelimiään kovaan hintaan ja tehdä sillä paljon rahaa, mutta se olisi kyllä äärimmäisen huonoa bisnestä pitkällä aikavälillä. Meillä kun on vain yksi maksa.

Yrityksen kuuluu menestyäkseen keksiä joku juttu, mitä on mahdollista luoda ja tuottaa ja minkä muut ovat valmiita ostamaan tarpeeksi hyvällä hinnalla. Pitää luoda arvoa eli esimerkiksi vaikka hyvää mieltä asiakkaille, terveempi alaselkä tai kätsy ratkaisu johonkin isoon tuotantopulmaan. Kun asiakkaat ja yritys kohtaavat ja tehdään molempia osapuolia hyödyttävät kaupat, sitten siitä tulee yritykseen rahaa - ja myös voittoa omistajille.

Jokainen yrittäjä saa tottakai ihan itse määrittää, miksi hänen yrityksensä on olemassa ja mikä sen tarkoitus on. Kunhan näitä yrittäjän mielihaluja ei toteuteta muiden kustannuksella, se yrityksen olemassaolon tarkoitus voi olla mitä tahansa. Tarkoitusta kannattaa kuitenkin aina miettiä myös laajemmin kuin pelkästään voiton kautta.


Minun omassa elämässäni osakeyhtiö olen vähän niin kuin minä itse. Omistan oman firmani kaikki osakkeet, olen toimari, hallitus, riskienhallinta-analyytikko, virkistysvastaava ja siivooja. Joskus palkkaan apuvoimia, mutta vakituiseen työsuhteeseen en muita kuin itseni. 

Olen huomannut, että en pysty saamaan kaikkia tehoja tekemisestäni irti eli tuottamaan asiakkailleni reilua määrää arvoa, jos teen liikaa töitä. Liian pikät päivät vievät energiaani ja lopulta liuottavat tekemisen siihen pisteeseen, että lopputuloksesta ei ole kukaan valmis maksamaan yhtään mitään. Jotta menestyn, minulla pitää olla sellaista kaupattavaa, mitä joku haluaa ostaa, mitä minä mielelläni teen ja osaan tehdä ja josta minä saan tarpeeksi korvausta. 

Mikä se yrittäjän onnistumisen mittari sitten mahtaa olla? Mistä tietää, että on työssään menestynyt? Tämä kuulostaa kyllä inhottavan ympäripyöreältä, mutta minun mielestäni oikeita vastauksia on vain yksi:  Selvitä se itse.  

Olen kirjoittanut omakohtaisen listan itselleni muistutukseksi omiin valintatilanteisiin. Julkaisen sen huomenna täällä blogissa. Nyt en ehdi, koska on hölkättävä kampaamoon, että en myöhästy. Mörssäri istahtaa nimittäin tänään ensimmäistä kertaa parturintuoliin. Jaiks!


8 kommenttia:

  1. Juuri näin! Mitä iloa on tienata ihan sairaasti, jos sen myötä se Minä Oy:n toimari eli yrittäjä/työntekijä ei voi hyvin. Mä en ole ikinä pystynyt edes lukemaan tentteihin yömyöhällä, en voisi edes kuvitella tekeväni töitä yökaudet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Se mikä on paljon kenellekin tietysti vaihtelee, mutta kunnon yöunet kyllä tarvitsee jokainen.

      Poista
  2. Olen samaa mieltä, että ei. Oisin saanut vakituisen opettajan työn Normaalikoulusta, jossa palkka korkeampi kuin tavallisissa kouluissa. Mutta kieltäydyin. Ensinnäkin todennäköisesti työmäärä kasvaisi sellaiseksi, ettei korkeampi palkka sitä kompensoisi. Toki työmäärää pitäisi osata rajata, mutta jos haluaa tehdä kaiken suht hyvin, niin en usko, et meikäläiseltä onnistuisi. Toisekseen tykkään opettamisesta niin paljon, että olisi saattanut harmittaa, kun ei itse oppilaita saisikaan opettaa niin paljoa.Ja suurin kysymysmerkki ois ollut se, et oisinko niiden opiskelijoiden kouluttamisesta edes tykännyt niin paljoa? Ehkä jonakin päivänä, jos nykyinen työ alkaa kyllästyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tämä! Että miettii sen palkan taakse, mitä se sisältää, mitä se vaatii. Ja ennen kaikkea: pääseekö toteuttamaan niitä asioita, joiden takia kyseiselle uralle alunperin lähti.

      Sitäpaitsi aina voi vaihtaa, jos mieli joskus muuttuu :)

      Poista
  3. Minä kyllä haluan saada osaamisestani riittävän palkan mutta koska olen tehnyt monenlaisessa työyhteisössä töitä, osaan arvostaa nykyistä mahtavaa työyhteisöäni todella korkealle. Olen miettinyt että en lähtisi esim. tonnin korkeammalla liksalla nykyisestä duunista mihinkään. Muuten olen kyllä sitä mieltä että sinun ja erityisesti Lähiömutsin Hannen tekstejä lukemalla (myös kirjanne), on minulle vain vahvistunut entisestään se että palkkatyö peittoaa mennen tulleen yksityisyrittäjyyden. Sori. Se ei ehkä ollut esim. kirjanne tarkoitus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että: meidän kirjan nimessä (ja podcastin nimessä) ei ihan tarkoituksella ole sanaa YRITTÄJYYS, koska me emme halua olla mitään yrittäjyyden äänitorvia. Minulle on ihan sama, mikä se muoto on millä niitä töitä tekee. Tärkeintä mulle on työn sisältö, mielekkyys, oma tyytyväisyys ja tietysti se liksa myös. En tee yrittäjänä töitä verotuksellisista syistä enkä siksi, että on jotenkin "hienoa tai ylevää" olla yrittäjä. Mulla vain itsellä on sellaiset ambiotiot ja mielenkiinnonkohteet, että en näitä töitä pystyisi tekemään yhdenkään yrityksen palveluksessa työntekijänä; ainakaan sellaista firmaa ei vielä ole tullut vastaan. Ainoa vaihtoehto saada liksat niistä hommista mitä haluan tehdä, on ollut perustaa oma yritys.

      Poista
  4. Huomasin tämän tekstin vasta nyt. Pitää mun kohdalla toki muistaa, että olen yöeläjä, yökolme on mulle sama kuin jonkun toisen klo 18. Nyt klo on 02 ja täällä sitä pyöritään ihan virkeänä, nousin klo 13 ylös. Itse taas mietin, että kuinka joku voi käyttää päivästään puolet lapsien kaitsemiseen, ei olisi musta siihen.

    VastaaPoista
  5. Hyvä pointti! Samastun! Siis mä olisin juuri se joka haluaisi tehdä töitä yhteen yöllä ja nukkua aamulla kymppiin. En saa aamuisin kuitenkaan aikaan oikein mitään ja mulle se kello 11 on vielä ihan aamukukkuu.
    .
    Koulujen kasin aamut ja aamupalaverit ryssivät tän mun luonnollisen rytmin. Onneksi yrittäjänä palavereja on vähemmän, ainoastaan ne tarpeelliset.

    Mutta sitä en tajua miksi koko systeemi rakentuu sen päälle että ”aamuseiskalta on hyvä aika herätä.”

    VastaaPoista

Mitä tuumaat?