Kävin pari vuotta sitten laittamassa muovilaminaatit etuhampaisiini PlusTerveydessä Lahdessa. Olen saanut viimeisen vuoden aikana muutamia kyselyjä sähköpostiini muovilaminaattien kestämisestä, joten ajattelin pienen päivityspostauksen olevan paikallaan.
Parin vuoden takainen hammaslääkärikäynti oli osa xylitol-purkkaan ja suun terveyteen liittynyttä sisältöyhteistyötä. Enpä olisi uskonut silloin, että yhdestä hammaslekurikäynnistä lähtee liikkeelle niin isot hampaiden muutokset.
Ensimmäistä kertaa tuolla hammaslekurikäynnillä sain diagnoosin hammasvaivoihini. Harjaan hampaat vähintään kahdesti päivässä, käytön purkkaa ja käyn hammasvälit langalla tai hammasväliharjoilla vähintään kerran vuorokaudessa. Olen tehnyt näin niin kauan, kuin muistan. Mutta silti! Hampaani ovat täynnä reikiä. Minulta on paikattu ainakin 15 reikää ja osa niistä kahteen kertaan. Juurihoidot on tehty kahteen hampaaseen. Hampaani kellastuvat helposti ja näytän ihan siltä hammasvalkaisuhoitoloiden "ennen"-kuvalta, jossa esitellään tupakan, punaviinin ja kahvin tummentamia hampaita. Vaikka en tupakoi ja joka kerta punkun ja kahvin jälkeen huuhtelen hampaat vedellä ja välillä jopa harjaan. Ei auta.
Hammaslekurikeikalla selvisi, että minulla on kiillevaurio. Kiillettä ei ole tarpeeksi suojaamaan hampaita ja siksi ne reikiintyvät, murenevat ja kellertyvät. Tälle ei voi mitään. Huolellisinkaan harjaus ei lopeta reikiintymistä tai valkaise hampaita. Ainoa keino muuttaa hampaiden ulkonäköä ja suojata niitä on laittaa kuoret.
Posliinilaminaatit ovat julmetun kalliit. Näkyvillä oleviin ja eniten murentuneisiin etuhampaisiin hoito olisi maksanut monta tonnia. Lahden PlusTerveydessä hammaslääkäri ehdotti etuhampaiden muovilaminointia (täältä voi lukea tarkemmin näistä
hampaiden muovilaminaateista). Sitä ei kuulemma kovin monessa paikassa tehdä - jos missään - mutta paikkausaineenakin käytettävä muovi saattaa monilla ajaa vuosiakin saman tehtävän kuin monta kertaa kalliimmat posliinilaminaatit. Muovilla on ainakin hyvä aloittaa ja katsoa, minkälaiset uudet hampaat ovat ja miltä ne tuntuvat suussa.
Muovikuoret ovat olleet hampaideni päällä nyt yli kaksi vuotta ja olen niihin edelleen supertyytyväinen. Kuoret eivät ole murtuneet, haljenneet eikä mitään isompia palasia ole tippunut pois. Omat hampaani ovat edelleen suojassa siellä kuorrutuksen alla.
Muovikuoriin tosin tarttuu syödessä vähän helpommin ruokaa kuin omiin hampaisiini, eli salaatinlehti-irvistyksen välttämiseksi kannan mukana aina hammastikkuja. Muovikuoret myös kellastuvat aivan kuten omatkin hampaani (luultavasti syljen takia).
Viime vuonna tilanne oli tämä, mutta viimeisen 12 kuukauden aikana keltaisuus alkoi lisääntyä huomattavasti. Niinpä käväisin muovilaminaattihuollossa saman hammaslääkärin luona edellisviikkoisella Suomen-työkeikalla.
Muovikuoret laittanut hammaslääkäri hioi laminaateista hyvin ohuen kerroksen pois ja kiillotti ne puhtaiksi. Yhden hampaan laminaatista oli kuulemma irronnut pikkuruinen pala, joten se korjattiin muoviaineella. Hiomisen ja korjauksen jälkeen kaikki hampaat käsiteltiin soodasuihkeella, joka irrotti kaiken sen keltaisuuden jota hampaisiin oli viimeisen puhdistuskerran jälkeen tarttunut. Täysin kivuton soodasuihkutus kesti muutaman minuutin ja palautti hampaiden värin taas omaksi melko luonnonvalkoisekseen. Suihkutus ei siis poista hampaan omaa väriä tai tee valkoisesta hohtavanvalkoisempaa, vaan se poistaa tummentumat ja palauttaa alkuperäisen värin. Kysyin soodasuihkutuksen hintaa: se kuuluu osana suuhygienistin tekemää hampaiden määräaikaispuhdistusta, josta joutuu pulittamaan hoidon pituudesta johtuen vähän alle tai vähän yli sata euroa ennen Kela-korvausta.
Kiillevaurio on muuten (useimmiten) periytyvää. Eikä meillä käynyt paras mahdollinen tuuri. Esikoinen on saanut viimeisen vuoden aikana useampia pysyviä hampaita ja kuinka ollakaan: kolmessa poskihampaassa on sama ongelma kuin minullakin.
Kävimme kiillevaurioihin erikoistuneella lastenhammaslääkärillä Reykjavikissa ja hän diagnosoi vaurion keskivaikeaksi. Helpolle vauriolle hän ei tekisi tässä vaiheessa mitään, vaikeasti vaurioituneet eli erittäin murenevat poskihampaat hän ottaisi pois (koska myöhemmin tulevat poskihampaat saattavat kuulemma täyttää poistettujen hampaiden paikat) ja keskivaikeista hän hioisi osan hampaasta kokonaan pois ja rakentaisi sen uudelleen paikkausaineella.
Lapsi menee marraskuussa samantyyliseen laminointihoitoon kuin minäkin. Hänelle tämä tosin tehdään nukutuksessa, eikä hoito maksa mitään.
Lapsi kun pääsi maksuttoman hammashoidon piiriin täytettyään kuusi vuotta (eikä seitsemän, kuten aikaisemmin virheellisesti luulin).
Hammaslääkäri totesi samalla, että noin viidenneksellä lapsista on jonkin sortin kiillevaurio. Nykyään se osataan onneksi diagnosoida jo varhaisessa vaiheessa. Olin yllättynyt näistä luvuista. En tosiaan tiennyt, että kiillevauriosta kärsiviä on niin paljon.
Perheessämme on siis pian kaksi "muovihampaista". Muutaman vuoden kuluttua nähdään, liittyykö kuopus joukkoomme vai onko hän saanut legovarustuksen isältään, jolla ei ole vielä yhtäkään reikää. Ja jäbä on sentään jo yli 40 eikä ole vielä kertaakaan käyttänyt hammaslankaa.