Jos
eilen hämmästelin mörssärin kokoa, tänään olen ollut puunuijasta saaneena siitä, kuinka isoksi esikoinen on kasvanut viimeisen viiden päivän aikana. Sen päähän on kohta samankokoinen kun omani ja kun se nukkuu siitä lähtee samanlainen ääni kuin isästään. Suhteetonta! Koska ihan juurihan hän oli avuton rimpula vaipoissa.
Esikoisella on kehittynyt muukin kuin pituus. Nimittäin muisti. Se muistaa joka juuttaan asian yksityiskohtaisesti ja pitkään. Eilen alahuuli alkoi väpättää kesken hampaidenpesun. Jouduin tivaamaan useampaan kertaan, mikä ongelman nimi on. Lopulta sain vastaukseksi jotain sekavaa mitalista. Ööh...mitalista? Ei ollut aavistustakaan, miltä raiteelta juna on lähdössä.
"....se siskomitali"
Mietin kuumeisesti, mistä ihmeestä on kyse. Sitten hoksasin! Askartelin viime kesänä lapselle kirjan
Saara saa sisaruksen. Sen kirjan lopussa Saara saa mitalin, koska on niin hyvä isosisko. Olin ilmeisesti jonain kesäiltana kirjaa lukiessa tullut luvanneeksi, että me voidaan tehdä sullekin sellainen.
Tyyppi oli odottanut sitä mitalia siitä asti ja oli luonnollisesti alkanut ottaa pattiin, kun pikkusisko syntyi mutta mitalia ei näy missään.