Neljännen päivän iltana olen yhtä hämmästynyt kuin kolmena aikaisempana ennen sitä: Tuliko tuo puolimetrinen todella ulos minusta? Miten ih...

Neljännen päivän iltana

17.9.15 Satu Kommentteja: 33

Neljännen päivän iltana olen yhtä hämmästynyt kuin kolmena aikaisempana ennen sitä: Tuliko tuo puolimetrinen todella ulos minusta? Miten ihmeessä se mahtui? Miten on edes mahdollista, että keskikropastani löytyi tälle tilaa?
Ensimmäiset päivät ovat sujuneet öitä lukuunottamatta rauhallisesti. Mörssäri - luulenpa, että se on vakiintumassa tyypin bloginimeksi - syö sairaan hyvin. Syntymästään asti se tiesi, mitä pitää tehdä. Ja nyt se ei mitään muuta hereillä ollessaan teekään kuin syö. Istun sohvalla ja luen e-kirjaa kännykän näytöltä, juon teetä ja syön. Ihanan helppoa!

Aivan luksusta on se, että ei tarvitse olla kotona yksin. Vanhempainvapaan aloittanut mies hoitaa vaipanvaihdon, kaupassakäynnin, siivouksen, pyykinpesun ja kuskaa esikoista päiväkotiin ja harrastuksiin ja hakee leipomosta pullaa, kun tulee vieraita. Minä pidän mörssärin ruuissa ja toivun synnytyksestä.

Öisin mörssäri tykkää valvoa kahdesta viiteen. Siihen aikaikkunaan mahtuu ruokailua, vaipanvaihtoa ja öisiä kävelyjä olohuoneen päästä päähän. Olemme sopineet työnjaon tähänkin hommaan. Koska minä olen kärvistellyt surkeilla ja pätkittäisillä yöunilla viime kuukaudet, teimme synnytyksen jälkeen läpsystä vaihdot. Nyt on miehen yövuoron aika. Hoidan ruokinnan, mutta puoliso tekee muut yöjutut. Sen kolmisen tuntia kun nuo kaksi seilaavat olohuonetta edestakaisin makaan puolihorroksessa sängyssä. Aamulla meistä kahdesta minä olen huomattavasti freesimpi, eli hoidan muonituksen ja esikoisen päiväkotivalmiiksi. Luonnollisesti kiukuttelen yöheräämisiä ja luonnollisesti myös mörssäri kiukuttelee yöllä. Onneksi miehellä on rautaiset hermot ja hyvä huumori. Sen mielestä öiset hetket kahden kiukuttelevan naisen kanssa tuovat jo vähän tasaiseksi käyneeseen keski-ikäistymiseen kivaa vaihtelua.
Nämä ensimmäiset viikot ovat muuten aika erilaisia nyt kun lapsia on kaksi. Ensimmäisen lapsen kanssa naamalle iskenyt olo yksin kotiin jämähtämisestä ja oman maailman pysähtymisestä on pysynyt poissa. Vaikka juuri mitään kotona oloa erikoisempaa ei päivän aikana tapahdu, tuntuu, että päivä on silti täynnä ohjelmaa. Kahdeksasta yhdeksään ohjelmoitua ohjelmaa, vapaata sekoilua päiväkodin sulkemiseen asti ja viidestä eteenpäin koitetaan elää kuten ennenkin, jotta muutos ei olisi esikoiselle liian iso.

Päivää ysin ja viiden välillä rytmittävät kätilökäynnit. Islannissa synnytyksen jälkeen maksuttomaan kotipalveluun kuuluu viisi kätilökäyntiä. Olen kokenut nämä visiitit älyttömän hyödyllisiksi. Eihän sitä kaikkea tule kysyneeksi siellä synnytysosastolla: miten napa putsataan, milloin voi lähteä ulos ensimmäistä kertaa, milloin kylvetetään ensimmäistä kertaa, paljonko sen pitikään syödä ja onko tällainen ja tällainen vaippaan tipahtava tavara ihan normaalia.

Mutta tänään on edessä varsin - köh - erityinen ilta. Jään näiden kahden kanssa ensi kertaa kahden. Varauduin lataamalla iPadin ja kattilallisella jauhelihakeittoa. Jännittää jo!

33 kommenttia:

  1. Hillitön vauvakuume iskee kun näkee tollasia söpöjä mörssäreitä :) 💙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, panadolia vaan avuksi - tai sitten sitä toista lääkettä... ;-)

      Poista
  2. Voi ihanuus, kuinka söpö teidän mörssäri onkaan ! Suloinen vauvantuoksu välittyy noista kuvista virtuaalisesti tänne ruudun toisellekin puolelle. Todella hienoa, että miehesi on hoitanut hommansa taidokkaasti teidän naisten hyväksi, ja myös tuo kätilöpalvelu vaikuttaa mainiolta. Luin äsken hurjan synnytyskertomuksesi, lepo ja toipuminen tulevat sinulle kyllä tosi tarpeeseen. Mahtavaa vauvakupla-arkea koko perheelle !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kätilöpalvelu on ollut kyllä plussaa. Siltä on voinut kysellä kaikkea imettämiseen littyvää ja on ollut tosi hyödyllistä saada vinkkejä kannujen hyvinvointiin liittyen jne :)

      Poista
  3. Jösses kun se on söötti pötkylä :)

    Sun miehes kuulostaa aivan huipputyypiltä, onko siinä mitään huonoja puolia :D Oon melkein kade vaikkei omassakaan oo mitään vikaa (mitä nyt oli viemässä vaunuista rengasta johonkin projektiin äsken..)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, on tietty, niin kuin meissä kaikissa. (Mutta välitän terveisesi ü)

      Tämä lastenhoitoasia on ollut alusta asti yhteinen "projekti", että työnjakoa ei tule oikein enää edes mietittyä. Mä en olisi lähtenyt tähän toiselle kierrokselle - tai ensimmäisellekään - jos lastenhoidon tasapuolisessa jakamisessa olisi ollut miehen puolelta jotain pykimistä. Mulla meinaa mennä tee väärään kurkkuun kun täälläkin kuulen välillä juttuja esim. siitä että mies ei suostu vaihtamaan vauvan vaippaa. wtf...

      Poista
  4. Miten suloinen tyttö <3. Onneksi oma lapsiluku on täynnä, ettei pääse iskemään mikään vauvakuumehullutus! Koeta nyt nauttia mahdollisimman paljon mörssärin vauvavuodesta. Se on ohi ennen kuin huomaatkaan. Kuten olet jo havainnut, elo kahden lapsen kanssa on erilaista. Tyhjiä hetkiä on vähemmän ja koska touhua riittää, aikakin kuluu aivan eri tavalla. Minulle viimeinen vauva-aika oli suloisen haikeaa. Pohdin usein, että tämä on nyt viimeinen kerta kun minulla on oma vastasyntynyt, kun imetän, seuraan vauvan kehitystä taaperoksi jne. Tosin ihan kaikkien asioiden loppumista en muistellut haikeudella. Joidenkin asioiden päättymistä odotti malttamattomana. Esimerkiksi vaipanvaihtoa en kaipaa yhtään. Olen kuullut sanottavan, että kun jonkun asian on tehnyt 10.000 kertaa, on se selkäytimessä. Laskin kerran vaihtaneeni riittävän määrän vaippoja...olen saavuttanut protason. Jään seurailemaan vauvavuotenne sujumista. Toivon teille onnellisia arkisia hetkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo meilläkin on nyt täynnä, eli tässä voi tavallaan surra/fiilistellä (riippuu päivästä ja vuorokaudenajasta) tekevänsä jotain asioita viimeistä kertaa. ;)

      Poista
  5. Että osaakin olla suloinen! Ja kyllä tunnistaa isänsä tyttäreksi, ihan hämmästyin kun näin ulkopuolisenakin heti huomasin sukunäön siltä puolelta vaikka noin pieni vauva vielä :D Kovasti onnea koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anoppi sanoi samaa - että ihan isältään näyttää!
      Muistan, kuinka toinen siskoistani sanoi, että esikoisemme nimi kuulostaa ihan siltä kuin hänestä tulisi isona balettitähti. No tästä mörssäristä tulee sitten joko kiipeilijä tai mulle painonnostokaveri :D

      Poista
  6. Ihana tyytyväinen jötkäle! "Sydänhymiö!"

    Mä niin pidän siitä että tää tasa-arvoinen työnjako ei ole sulle mikään päivittelynaihe vaan osa normi settiä. En kestä näitä omastamielestään korvaamattomia marttyyriäitejä joiden "tääytyy" kaikki tehdä kun mies ei osallistu. Ihan on kuulkaa vapaa maa tehdä lapsia kenen kanssa haluaa ja jakaa vastuut. Joo tiedä osa jutusta on rakenteelista, mutta se muutos lähtee omasta päästä ei ulkopuolelta!

    Oma mieheni on samaa maata kuin sun enkä muuhun olisi suostunutkaan. Mahtavaa vauva aikaa teille!! Yläpeukku! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos yläpeukuista :)

      Tästä kommentista tulikin mieleeni ystäväni Katja, ProjectMama, joka täräytti jossain äitienpäiväradiohaastattelussa, että paras asia mitä hän on äitinä tehnyt on ollut valita hyvä puoliso. Olen niin samaa mieltä.

      Toki vanhemmat saavat itse päättää kuka ne vaipat vaihtaa, öisin herää jne. mutta ainakaan meillä en voisi kuvitella mitään muuta toimivaa tapaa kuin tällainen 50/50. Pysymme molemmat järjissään eikä kummalekaan tule sellainen olo, että joudun tekemään täällä kotona kaiken.

      Poista
    2. Taitaa vaan olla niin että niitä hyviä puolisoita ei riitä kaikille. Se on jotenkin surullista.

      Itse sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen valvottuani synnytyksen yhteydessä ja sen jälkeen aivan liikaa ja siinäpä se imetys meni kun äiti piti laittaa nukkumaan ja isä oikeastaan hoiti kaikki yösyötöt. Ja kyllähän sitä syyttelyä on tästä riittänyt ja itkua. Imetys on niin pop mutta kaikilta se ei syystä tai toisesta onnistu. Toivoison että äidit syyllistyisivät ja syyllistäisivät toinen toisiaan vähemmän. Jotenkin surettaa että jääkö tämän kaiken takia se toinen lapsi tekemättä.

      Poista
    3. Voi ei miten ikävän hankala alku. Mä oon ainakin itse sitä mieltä, että imetys on aika pieni osa kokonaiskuvaa. Kyllä ihan terveitä ja hyvinvoivia muksuja kasvaa korvikkeella - imetys ei aina onnistu, vauva voi olla allerginen äidinmaidolle jne. Eli älä turhaa stressaa siitä, äläkä välitä syyllistävistä kommenteista.

      Poista
    4. Ihan samaa mieltä! (Sanoo alkuperäisen kommentin kirjoittaja) Tämän syyllistävän omasta norsunluutornista huutamisen voisi lopettaa.

      Itse lopetin paikallisessa mammakerhossa käymisen kokonaan kun ahdistuin siitä ylemmyydentuntoisesta marttyyri keskustelusta.

      Meillä on onneksi ihana jo eläkeikää lähestyvä neuvolalääkäri, joka totesi että suositus on vaan suositus. Ja ne heittää häränpyllyä kymmenen vuoden välein. Ihan terveitä korvikelapsia on maailma täynnä. Eikä ne siihenkään kuole että aloittaa vellin jo 3kk ikäisenä, että äiti saa nukkua yönsä. Vanhempien onni ja terveys on kuulemma tärkeä osa projektia.

      Poista
  7. Onnea täältäkin! Onpa hillittömän suloinen pikkuinen, sillä pienihän se on nelikiloinenkin (oma vaihteluväli oli 3,2-4,0 ja muistan kyllä eron 3,2 kg:n ja 4,0 kg:n habituksessa vastasyntyneinä). Jos ei lapsosia olisi siis jo neljä ja ikää 42 niin tuo imetystyynyn mutkassa uinaileva i h a n a saisi aikaan aivan hillittömän vauvakuumeen.

    Toivotan ihanaa vauvavuotta koko perheelle ja sinulle vielä erityisesti toipumista hurjasta synnytyksestä!

    En näköjään muuta saa sanottua kun että ihana ja ihanaa :)

    t. Anna

    VastaaPoista
  8. Mikä siinä on kun vastasyntyneet näyttää ihan poliitikoilta :D
    Mutta ihana pötkylä ja ihanaa että kaikki on nyt hyvin.
    T: Uskollinen lukija joka on viimeiset pari viikkoa tsekannut vartin välein sun blogin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, tämä poliitikkovertaus oli ihan huippu havainto - on kyllä pakko olla samaa mieltä.

      Poista
  9. Onhan se suloinen tuo pieni myttynen! Onnea pienestä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. t. toinen uskollinen lukija joka on käynyt täällä vähintään päivittäin myöskin viime aikoina

      Poista
    2. Kiitos anonyymit!! Näitä kommentteja on niin ihana lukea. Ette uskokaan :)

      Poista
  10. Hurmaavat hiukset neidillä :) Mulla on mörssärille nimiehdotus: Aldis (sori suomal. kirjoitusasu). Ihastuin jotenkin tuohon nimeen kirjaasi lukiessa. Tsemppiä arkeen! Aika harvinaiselta herkulta kuulostaa miehesi, ole kiitollinen ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On melkoinen tukkaruuhka! Saapa nähdä, pysyykö se vai tipahtaako ekoina viikkoina kuten esikoisella.

      Aldís on mustakin tosi nätti nimi, miehen siskoista toinen on Aldís. Me on tosin on jo annettu nimi; halusimme sellaisen joka ei ole lähipiirissä käytössä ja joka toimii molemmissa maissa. Aldís sopisi kyllä suomalaiseenkin suuhun, mutta se on liian "läheltä" :)

      Poista
    2. Saanko randomisti kysyä ihan ohi aiheen, nyt kun suomalaisen suuhun taipumisesta on puhetta. Mä oon tätä miettiny jonkun aikaa ja varmaan oot käsitelly blogissa tätä aiemmin, mutta mä olen lukenut vain vasta tämän raskausviikkosarjan ajan tätä. Satunnaisotolla vanhempiakin juttuja toki. Mitä kieltä teillä kotona puhutaan, siis niinkuin yhdessä? Puhutko lapsille suomea? Onko miehesi opetellut suomea?

      Poista
  11. Noi vastasyntyneen jalat, miten ne onkaan niin hurjan kauniisti mutkalla… Löysin juuri kuvan esikoisesta samanlaisesta asennosta, ja nyt se on jo tollainen iso melkeinkoululainen. Ja kuopuksesta otin elämänsä toisena aamuna samanlaisen kuvan kun tuo alempi… Voi mitä ihana mussukoita ne meidän lapset onkaan!

    Paljon onnea Satu ja koko perhe!!

    -Niina

    VastaaPoista
  12. Paljon paljon onnea :) Kyllä niin jännitti viimeiset pari viikkoa, että koska pääset synnyttämään. Hurjan suloinen vauveli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Janna! Jännitti minuakin... :) Arvelin että kuun puoleenväliin menisi; arvaus heitti parilla päivällä. Aika hyvä!

      Poista
  13. Hurjan paljon onnea!

    Hyvän puolison merkityksen ymmärtää todella, kun perheeseen syntyy lapsi. Joskus käy niin, että pitkäkin hyvä parisuhde joutuu valtavalle koetukselle lapsen synnyttyä ja vasta silloin selviää, että naisella ja miehellä on hyvin erilaiset käsitykset, kuinka lastenhoito jakautuu. Nainen on saattanut pitää itsestäänselvyytenä, että molemmat osallistuvat mahdollisimman tasapuolisesti, mutta mies pitääkin sitä naisen tehtävänä. Vaikka tilanteesta olisi etukäteen puhuttu, saattaa silti käydä niin, että toinen vanhemmista auttaakin vain silloin tällöin eikä ymmärrä, kuinka raskaaksi toisen elämä muuttuu. Nainen joutuu kasvamaan vanhemmaksi siitä hetkestä, jolloin vauva lasketaan syliin, mutta joskus miehillä kasvu todelliseen vanhemmuuteen vie paljon kauemmin. Näistäkin miehistä saattaa ajan kanssa kehittyä hyviä isiä ja jälleen hyviä kumppaneitakin, jos parisuhde kestää sen yllätyksen ja pettymyksen, ettei toinen osallistu alussa tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olet niin oikeassa! Vanhemmaksi ei tulla synnytyssalissa, kyllä siihen joutuu kasvamaan, joskus vähän vaikeamman kautta. En ole itsekään ollut mikään esimerkkivanhempi mutta jotenkin tässä ajan myötä on tullut jotenkin totuttua/opittua siihen että on lapsia. Kärsivällisyysteni tosin saisi kasvaa edelleen, sen kanssa pitää tehdä vielä hommia. Ommmmmm...

      Poista
  14. Ihanan suloinen mörssäri. Muistuttaa niin kovin esikoistani vauvana. Esikoisessani oli pienenä tyttönä vähän sellaista emäntämäistä piirrettä. Ei ihan kuulantyöntäjää, mutta sellaista vantteruutta. On aina ollut pitkä ja sen takia luultu aina vanhemmaksi.. Nyt 12-vuotiaana emäntämäisyys on hävinnyt, ja hän hoikka 175 senttiä pitkä nuori tyttö. Jalkoja on yhtä paljon kuin parhaimmilla korkeushyppääjillä. :) Viime vuonna kasvoi minusta ohi. Hieno seurata lasten kasvua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta :) Olem itse sen verran lyhytvartinen ja miehen suku täynnä hujoppeja, joten villi arvaukseni on, että nämä menevät musta kymmenvuotiaina ohi :)

      Poista

Mitä tuumaat?