Kuinka selvitä lomaltapaluusta?

Palasimme eilen Islantiin. Yhdistetty lentokone-juna-auto-laiva-reissumme oli kerrassaan mahtava! Vaan kuinka loman lopusta selviää? Minäpä kerron oman näkemykseni. Mutta kerron ensin lyhyesti meidän lomasta.


Loma. (tämän kuvan otti Björgvin Hilmarsson)

Ensin telttailimme tulikuumassa Saksassa. Kiipeily- ja vaelluspiireistä tutut ystävämme viettivät pari päivää synttäreitä vuoristomajassa. Ajoitimme saapumisemme noihin juhliin. Pari päivää tanssia, saksalaista maalaisruokaa ja livemuusiikkia, jonka jälkeen lähdimme yhdessä synttäriparin kanssa telttailemaan. Kun lämpömittari kiipesi yli 40 asteen, suuntasimme kiipeilemään, koska kalliot hohkasivat viileää ja kiipeilyreitit olivat kaikki metsässä.


Suomen kesän parhautta on korvapuustikahvit ulkona.

Etelä-Saksasta posotimme vuokra-autolla päivässä (kiitos ihanat Saksan motarit) Kieliin, josta matkustimme lautalla Osloon. Kätemme venyivät noin kymmenen senttiä kappale, kun raahasimme megalomaanisia reissusäkkejämme terminaalista pitkää käytävää pitkin laivaan.


Kesän reissuun mahtui kaksi laivamatkaa: Saksa-Norja ja Ruotsi-Suomi.

Oslon satamasta ajoimme vuokra-autolla moikkaamaan islantilaisia ystäviämme, jotka olivat muuttaneet Norjaan viime vuonna. Meitä oli itse asiassa kasassa iso ystäväporukka eli neljä perhettä lapsineen. Lapset leikkivät iltaisin yhdessä omakotitalon pihalla, ja me aikuiset puhuimme ihan kaikesta mahdollisesta. Olen integroitunut tähän ystäväporukkaan puolisoni kautta jo vuosia sitten. Heidän kanssa on jäätävän hauskaa, mutta kielellisesti vaativaa, koska juttu menee välittömästi tosi diipiksi. En oikein tiedä, mistä se johtuu. Sellaista välitöntä kevyttä keskustelua esimerkiksi lenkkeilystä ei käydä juuri lainkaan, vaan jos juoksemisesta puhutaan, ne puhuvat heti jostain solutason aineenvaihdunnasta. Niiden keskusteluiden seurauksena hurahdin tähän juoksukelloon.


Lomalla mielessä pyörii monenlaista. Yksi lomapäivä Pampula kyynelehti kertoessaan, että häntä harmittaa kun hän on vielä niin pieni ettei uskalla olla yksin mökillä. 

Reilun kymmenen vuoden Islannissa asumisen jälkeen olen alkanut ymmärtää, mistä ihmeestä he joka kerta puhuvat, kun tapaamme.

Koska he ovat kaikki jonkinsortin aktiiviulkoilijoita, porukalla vierähti seitsemän täyttä päivää maastopyöräillen, telttaillen ja kiipeillen Norjassa. Itse istuin keskipäivän tunnit oslolaisen omakotitalon terassilla ja kirjoitin kirjaa ja luin muiden kirjoittamia kirjoja.

Oslosta nappasimme bussin Göteborgiin, Göteborgista junan Tukholmaan ja Tukholmasta Siljan Turkuun. Kädet venyivät vähän lisää!


Ritsräts.

Suomeen saapuessa ristimme venyneet kätemme ja pysähdyimme. Lötköilimme kaksi viikkoa ihanassa kesäparatiisissamme Turun lähellä Suomen saaristossa. Siskoni kouluttautui muun työnsä ohessa joogaopeksi, joten saimme aamuisin privajoogatunteja aurinkoisella terassilla. Asanoiden ja tikkamasalan (vai mikä sen harjoituksen päätteeksi tehtävän rentoutusasanan nimi nyt olikaan - unohdin, tirsk - anteeksi Sini) jälkeen katoimme aamiaisen terassille ja söimme yli tunnin. Ehdottomasti yksi jokaisen päivän parhaita hetkiä: aamiainen, joka syödään lounasaikaan.

Ruoan jälkeen tiskailtiin, täytettiin tiskikonetta ja luettiin lehtiä. Kävin lenkillä ja puoliso rentoutui rakentamalla jotain, kaatamalla puita tai tärisyttämällä porakonetta. Kävimme myös tutkimassa lähimaastoa. Välillä oltiin kirppiksellä. Tai pistäydyttiin rautakaupassa ostamassa jatkojohto hiomakonetta varten. Iltapäivästä alettiin pakata eväslaukkuun sipsejä ja pakkasen viilentämiä juomia rantasaunaa varten. Vähintään kolmituntisen saunasession jälkeen könyttiin rantakallion päälle rakennettuja puurappusia takaisin talolle ruoanvalmistushommiin. Illallinen syötiin espanjalaisittain aikaisintaan siinä kymmenen maissa.

Kaiken ihanuuden päälle kahdeksan tunnin yöunet.


Perheemme klassikko: hattupeli. Jännä juttu, että tämän pelin sisältö lukeutuu blogini top 5 -luetuimpien joukkoon.

Kun tätä samaa rutiinia toisti kahden viikon ajan, alkoi mieli olla melkoisen rentoutunut ja keho vetreä.  Kuinka tällaisesta kesäparatiisista pystyy lähtemään pois ilman harmia?

No ei sitä kai pystykään. Mutta ei se mitään! Harmia ei tarvitse pelätä. Sehän tarkoittaa vain, että on ollut mahtavan kivaa ja ensi vuonna tämän kaiken voi ottaa uudestaan.

Omaa lomaltapaluukenkutusta helpotti huomattavasti myös se, että en oikeastaan ollut edes lomalla. Anteeksi jos tämä kuulosti ihan omituiselta, mutta sanoin sen nyt kuitenkin. Olin lomalla, mutta töissä.


Kävelyllä suomalaisessa maastossa.

Katson työsähköpostit joka päivä. Vastasin ja arkistoin. Tein yhden kaksipäiväisen työmatkan Britanniaan, koska siltä reissulta pois jääminen olisi lopulta harmittanut enemmän kuin se, että olisin pitänyt kynsin hampain kiinni lomastani. Kirjoitin Unelmahommissa-kirjan kakkososan käsistä 30 liuskaa ykkösen rivivälillä ja pistekoolla 12. Kymmenen olin kirjoittanut valmiiksi ennen lomaa. Nyt puuttuu enää 10 liuskaa, wohaa! Järjestelin syksyn työasioita. Laadin parin kevyttä exceliä. Kirjoitin välillä blogiin - vaihteluna muusta kirjoittamisesta.



Mimmit <3

Tein tuota kaikkea ja olin silti lomalla. En siksi, että olisi ollut pakko, vaan siksi, koska se tuntui hyvältä. Tunnin tai parin työnteko joka päivä loman yhteydessä ei rassaa mieltäni yhtään. Siitä tulee ainoastaan kiva ja vetreä fiilis. Nyt tiedän, ettei syksy kaadu päälle kaaoksena, koska ainakin tällä hetkellä on sellainen olo, että asiat etenevät kuin sormi samettisella pinnalla. Kaikesta huolimatta ehdin silti rentoutua, viettää omaa aikaa ja ennen kaikkea viettää arvokasta aikaa ystävien ja perheen kanssa.


Täti teki kukkaseppeleen.

Se on minulle loman määritelmä, että minun ei tarvitse herätä kamalan aikaisin, että aamulla näen meren ja voin astua ilman kenkiä lämpimälle terassille, että minulla on aikaa olla perheen ja ystävien kanssa samassa paikassa pidempään kuin tunti ja että voin syödä tosiaan sen aamiaisen kello 11.30, illallisen iltakympiltä ja harkita nukkumaanmenoa reippaasti yli puolenyön.


Kesänaama laiturilla.

Olen yrittänyt rakentaa arjestani niin mukavaa, että se ei tarvitse vastinparikseen pitkää ja täysin out-of-office-lomaa saavuttaakseen tasapainoiselta ja ihan mukavalta tuntuvan elämän. Kun arki on ookoo, ei sinne palaaminen lomalta kirpaise kuin pikkuisen vaan.

Tunnisteet: ,