Terveisiä täältä baijerilaiselta leirintäalueelta. Auringossa on yli 40 astetta lämmintä ja vartin pysäköitynä ollut auto tuntuu kuumem...

Lomapuuhastelu vie irti arjen surinasta

27.6.19 Satu Kommentteja: 2


Terveisiä täältä baijerilaiselta leirintäalueelta. Auringossa on yli 40 astetta lämmintä ja vartin pysäköitynä ollut auto tuntuu kuumemmalta kuin Harvian kuumentama pihasaunamme.

Me olemme täällä viettäneet huhheijaahellettä pitkien havupuiden varjossa kallioilla kiipeilemässä. Mukavan viileitä sellaiset isot kivet, niiden vieressä seisoskellessa ei sula päälaki tai pala varvas ihan ensimmäisen sekunnin aikana.

En tiedä onko kukaan Euroopassa tottunut tällaisiin lämpölaskeumiin, mutta me olemme ainakin ihan ihmeissämme. Ei paljon ole käyttöä nyt noille rinkkaan ”varmuuden vuoksi” pakatuille islanninvillapaidoille ja myssyille. Onneksi sentään sheiveri jäi kotiin, säästyi tilaa niille villapaidoille. Eihän täällä meinaan tarvitse pahemmin ajella kainalokarvoja. Ne kärventyvät itsestään pois kahteen kertaan. Sen toisen kerran tekevät ihan vain palavan karvanhajun ilosta.

Onpa ollut erikoista ja jos ei nyt suorastaan virkistävää, niin ainakin erilaista. Tässä tulikuumassa lomanaloituksessa on ollut todella paljon myös hyviä puolia. Yksi on se, että teltassa ei tule kylmä kertaakaan, vaikka makuupussi on ohut ja yöpaita samoin. Ei tarvitse kääriytyä villapaitaan kömpiessään aamulla teltasta ulos. Toinen hyvä puoli on se, että töitä en ole ehtinyt miettiä lainkaan. 



Loppukevät alkukesineen oli aika tiukanlaista. Sitten yhtäkkiä pitkin olla reissun päällä, kun yhteinen suunniteltu kesälomareissumme Saksan kautta Norjaan ja Ruotsiin ja sieltä Turkuun oli alkamassa. Saatiin kamat kasaan pari tuntia ennen kentälle lähtöä, päästiin Muncheniin Icelandairin siivillä ja Saksan reissua varten vuokrattiin auto, jolla on nyt reissailtu motareilla ja pienillä kyläteillä.

Hikikuumassa on kierrelty ystävän juhlat, Pottensteinin kylä kiipeilyalueineen, yövytty teltassa ja pidetty jogurttipurkit viileänä kylmään jokeen upotetussa muovipussissa. 



Yhtään oikein mitään töitä en ole ehtinyt tällä viikolla tehdä. Sellainen tick-that-box-kone on ollut käynnissä niin pitkään, että sen sammuttaminen ei olisi käynyt itsestään kovin helposti. Telttaillessa, kamoja paikasta toiseen siirrellessä ja polttavaa aurinkoa vältellessä on mennyt kaikki järjestelyyn ja suunnittelemiseen suunnattu aika ja energia, eli ei ole tarvinnut paljon illalla päätä puhallettavaan tyynyyn painaessa miettiä, jäiköhän joku työjuttu tekemättä. Unohdinko jotain?

En kai.

Ihan vain nukahdin. Tekee hyvää!

2 kommenttia:

  1. Oletko Satu ikinä ajatellut pistäytyä Färsaarilla? Luin juuri Rantapallon blogistin päivityksen Färsaarista (https://www.rantapallo.fi/kerranpoistuinkotoa/2019/06/05/farsaaret-taman-kohteen-kanssa-loppuvat-ylisanat/) ja oli näköjään uponnut vaikka oli jopa sitä ennen käynnyt Islannissakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon käynyt vain pysähtymässä lautalla Färsaarten satamassa, mutta en ole päässyt maihin. Joku kerta olisi kyllä upea käydä, maisemat ovat hienot! Färsaarille pääsee Islannista lautalla tai lentäen.

      Poista

Mitä tuumaat?